Lue keskustelun säännöt.
Laittaako "kaikki" avoliitossa syntyneelle lapselle automaattisesti isän sukunimen? Mies suuttui
30.10.2009 |
kun ilmoitin haluavani tytön mun sukunimelle! Jo pelkästään siitäkin syystä, että miehen nimi on hirvitys, mulla kaunis sukunimi.
Kommentit (78)
Musta on aina muutenkin täysin epäloogista, jos äidillä ja lapsella on eri nimi. Aina saavat selitellä, esim lääkärissä ja koulussa, että tämä on sitten muuten minun lapseni. Äiti on yleensä läheisempi ja hoitaa enemmän, antakoon nimensäkin, jos koko perheellä ei ole yhteistä nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis synnytyssairaalassakin äiti Virtasella on tyttö Virtanen, vaikka isän nimi olisikin mitä tahansa. Toki sen voi myöhemmin muuttaa isänkin nimeksi, halutessaan, mutta käsittääkseni vain äiti voi tehdä tämän päätöksen. Eli jos äiti ei anna siihen lupaa, lapsella on ja pysyy äidin sukunimi. Jos elän jossain omassa harhamaailmassani, saa korjata, toki.
Meillä käytiin aikoinaan tämä sama keskustelu, eli kumman nimi tulee lapselle (kun esikoista odotettiin). Mä sanoin miehelle, että niin kauan kun minä ne lapset sisältäni pusken, niillä on mun nimi, ja piste. Tähän mies totesi, että sitten mennään naimisiin, että saadaan lapsille sama nimi kuin isälläänkin, otatko sä mun nimen vai mä sun. On miehen nimi meillä kaikilla ollut viimeiset viisi vuotta, lapsilla tosin ekalla vasta neljä ja toisella vasta puoli vuotta.
Musta on aina muutenkin täysin epäloogista, jos äidillä ja lapsella on eri nimi. Aina saavat selitellä, esim lääkärissä ja koulussa, että tämä on sitten muuten minun lapseni. Äiti on yleensä läheisempi ja hoitaa enemmän, antakoon nimensäkin, jos koko perheellä ei ole yhteistä nimeä.
sen enempää kuin muidenkaan.
Yleensä ennestään tuntemattomille ihmisille esittäydytään joka tapauksessa: 'olen Mari Möttönen, Minnan äiti' ihan riippumatta siitä onko oma sukunimi sama vai eri kuin lapsella.
Juu, sairaalassa syntymän jälkeen lapsi saa papereihin äidin nimen.
Vaikka olisi aikasempiakin sisaruksia vauvalla isän nimellä -jolloin ei voi enää valita lapselle omaa nimeä, vaan se nimi tulee sisaruksien mukaan samaan jos isä ei ole vaihtunut.
Viralliset paperit on sitten asia erikseen, kun nimi rekisteröidään sillä ei ole mitään virkaa mitä synnytyssairaalan papereissa lukee.
Voihan nimensä pitää vaikka menisi naimisiin ja lapselle antaa miehen nimen. Sillonkin nimi tulee äidin mukaan sairaalassa.
Olen vielä exäni nimellä ja tyttö tuli minun nimelleni.
Meitä on siis samalla nimellä minä, poika edellisestä liitosta ja tyttö nykyisen avokkini kanssa.
Mies on ihan yksin oman nimensä kanssa ja saa ollakin jos ei suostu naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tiedän perheitä joissa on äidin nimellä :) Eikä siinä mitään omistuista ainakaan ole!! :) Meillä ihan siksi, kun en tykkää omasta sukunimestä ja on muutenkin tarkoitus mennä jossain vaiheessa naimisiin.
Minuslla myös exän sukunimi (ollut tosin 10 vuotta). Nyksyisen avokin kanssa kaksi lasta ja oltaisiin varmaan jo naimisissa jos olisin pitänyt lapset minun sukunimellä, siis exän sukunimellä. Nyt on toki myöhäistä miettiä. Mutta se olisi ainakin lasten isälle ollut tarpeeksi hyvä syy mennä naimisiin. Nyt ei näe mitään järkeä mennä naimisiin...No ehkä vielä odottelee sopivampaa ehdokasta kohdalleen. Ei ole ainakaan minuun sitoutunut, tai tältä minusta tuntuu.
Mutta tuosta eri sukunimimestä äidillä ja lapsella: Ei ole oikeastaan ollut mikään ongelma missään tilanteessa. Ei sitä ole tarvinnut kenellekään selitellä.
Olen vielä exäni nimellä ja tyttö tuli minun nimelleni. Meitä on siis samalla nimellä minä, poika edellisestä liitosta ja tyttö nykyisen avokkini kanssa. Mies on ihan yksin oman nimensä kanssa ja saa ollakin jos ei suostu naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi kiva, kun sain teiltä vähän tukea tähän asiaan ja erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia,miehen mielestä kun koko ajatus on ihan tavaton! ap
Jos vanhemmat eivät pääse yksmielisyyteen, lapsi saa tällöin äidin nimen. Isän nimeä ei voi antaa muuten kuin äidin suostumuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja silti kaksi lastamme tulivat molemmat minun (äidin) sukunimelle.
Syynä yksinkertaisesti se, että miehen nimi on yksi maan tavallisimmista ja omani taas aika harvinainen sekä ihan hyvän kuuloinen nimi. Mies oli samaa mieltä sukunimiasiasta. Hän käytti sitten viimeisen sanan molempien etunimissä, ikään kuin hyvitykseksi.
samoin kaikki tulevat lapset tulevat mun nimelle, täyssisaruksillahan pitää olla sama sukunimi. Kun menemme naimisiin, myös mies ottaa minun sukunimeni. Syy on yksinkertaisesti se, että minulla on kauniimpi ja erikoisempi sukunimi.
Erikoista, että ihmiset suunnittelee lapsensa nimeä sen mukaan, että sitten, kun jään yh:ksi... Kiva aloitus uudelle perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin ystäväni perheessä, jossa vanhemmat ovat avioliitossa, mutta heillä on eri sukunimi.
Me ollaan oltu naimisissa 8 vuotta. Pidin oman sukunimeni, ja nyt kun odotamme ensimmäistä vauvaa tulevaksi, on ollut alusta asti selvää että lapsi saa minun sukunimeni, ihan sen "erikoisuuden" vuoksi. Mieheni itsetunto ei todella ole kiinni nimestä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan mies hieman marmatti siitä,kun ois halunnu tytölle oman sukunimensä.
Musta asia oli hrvinaisen selvä;kerta ei olla naimisissa lapsi äidin nimelle.
aikast koville otti tuo nimi kysymys miehelle,mut voi, voi...
että lapselle tulee mun nimi. Oli miehelle ok. Sitten aloin pähkäillä asiaa uudestaan ja päädyttiin ensin siihen, että arvotaan :). Mutta sitten tehtiin niin että katsottiin väestörekisteristä, kumman nimi harvinaisempi ja lapselle tuli sitten miehen nimi (joka oli suureksi yllätykseksi10 kertaa omaani harvinaisempi).
Loistava mielipide Beaver xD
Mies on ihan yksin oman nimensä kanssa ja saa ollakin jos ei suostu naimisiin.
Mun isompi lapsi oli mun nimellä (ei olla isänsä kanssa tekemisissä) ja kun menin naimisiin nykyisen miehen kanssa, sai hänkin päättää vaihtaako vai pitääkö vanhan. Päätti vaihtaa...
Itse muistan sanoneeni miehelle joskus, että jos me saadaan lapsi, se saa sen nimen mikä nimilain mukaan tulee. Eli käytännössä joko naimisiin tai mun sukunimi :)
olen syntyny -87 ja minä sain äitini sukunimen, myöhemmin se vaihdettiin kun vanhempani menivät naimisiin
Ei siinä ole mitään järkiperäistä mukana. Kuvittelevat kai sen olevan joku takuu isyydestä (lapsen sukunimi kertoo sen muillekin)...
Ja että ollaan yhtenäistä perhettä! Vaikka korvien välistähän se yhteen kuuluvuus löytyy!! Ja miksi aina pitää ajatella mitä MUUT ajattelee!
Meilläkin ollut keskustelua kumpi nimi tulee lapselle. Valitettavasti kummallakaan ei ole tavallinen sukunimi. Yhtä harvinaisia!
Tein sitten kompromissin,tai kaksi...
(Jota vastaan piti taas miehen vängätä).
Lapsi saa hänen nimensä, mutta naimisiin mentäessä minä pidän omani!
Sekään ei ole hänestä hyvä, kun ei olla yhtä sukunimeä.
Yhtälailla minä voin vaatia häntä ottamaan omani, jos hän minun!
Yhteinen, miehen sukunimi EI ole vanhaa perua!! Vaikka näin luullaan.
Hän ei edes juuri omasta suvustaan perusta. Eikä ole isästään ylpeä. Silti nimen "velkaa"...
Sovun ylläpitämiseksi omani pidän, mutta perään tulee miehen nimi. -nen pääte valitettavasti molemmissa...
Mahdollista eroa en tällä pohjusta. Luulkoot sukulaiset mitä haluaavat.
suunniteltiin, et jos on tyttö, tulee mun sukunimi, jos poika niin miehen. tyttö tuli, mut miehen nimeen päädyttiin kumminkin, kun se on paremman kuuloinen, itsellä vähän hankala. Miehelle ois ollut ihan ok vaik ois ollut mun sukunimi, jos se ois "parempi". Isovanhemmat kyllä on tyytyväisiä että on miehen sukunimi.
Musta on aina muutenkin täysin epäloogista, jos äidillä ja lapsella on eri nimi. Aina saavat selitellä, esim lääkärissä ja koulussa, että tämä on sitten muuten minun lapseni. Äiti on yleensä läheisempi ja hoitaa enemmän, antakoon nimensäkin, jos koko perheellä ei ole yhteistä nimeä.