Laittaako "kaikki" avoliitossa syntyneelle lapselle automaattisesti isän sukunimen? Mies suuttui

siis äitinsä nimi

Äidin sukunimi on parempi jo sen takia jos erotaan Niin äiti jää yh. lapsen kanssa saman sukunimen kanssa. Miehen on ansaittava se sukunimi. Minusta lapsi saisi vasta myöhemmin päättää haluaako isän sukunimen.

Olemme mieheni kanssa naimisissa, ja minulle oli ihan itsestään selvää, että lapset tulevat minun nimelle. Mies oli ehkä hieman pahoillaan, mutta voi voi.

Emme olleet naimisissa vielä silloin kun eka lapsi syntyi, joten meni automaattisesti.

yksi halusi päättää etunimet ja sen takia lapsi sai miehen sukunimen. Se on vielä oikeesti TOSI ruma ja äidillä on sellainen perussukunimi.

Kysyin yhdeltä hyvältä ystävältäni miksi näin, koska hänen sukunimellään on kaunis historia. Hän sanoi ettei mies olisi voinut kuvitellakaan muuta. On tosi tärkeää hänelle että on perillinen ja sama sukunimi.

Mieheni siskon lapsella on äitinsä sukunimi, tosin eivät ole avoliitossa vaan naimisissa.

nimittäin MOLEMMILTA tarvitaan siemen :) Kaiken lisäki se naisen siemen on isompi ja sisältää enemmän geenejäkin :)

Peheellä tulisi olla samasukunimi ja lapsilla nyt ainakin isänsä sukunimi. Ne lapset on alunperinkin tulleet isästään. Nainen vaan tuo miehen siemenen näkyville. Ka kauhistuttavia ovat nämä naisten sukunimet, joissa on sekä naisen tyttönimi että miehensukunimi. Ei voi rakastaa omaa sukuaan niin paljon. Jos miehen kanssa on niin miehen sukunimi se olla pitää!!!

jos ei sitten ilmoita isän nimeä... äidin nimi in mielestäni tavallisempi.

vaikka monessä tapauksessa äidillä oli huomattavasti "parempi" nimi. Ja noissa tapauksissa olisin ehkä itse harkinnut lapsille äidin nimeä.



Tosin olen hiukan "vanhanaikainen" eli periaatteessa lapsille isän nimi, mutta jos äidin nimi on hieno, harvanainen tms. ja isän nimi häiritsevä tai todella yleinen, suosisin äidin nimeä.



Me kun mentiin naimisiin, mies olisi halunnut ottaa minun nimeni, mutta mä en suostunut. Pelkäsin ulkopuolisten kommenttia, että olen "pakottanut" miehen vaihtamaan nimeä. Mä otin mieheni nimen, tosin lapsemmekin olivat jo miehen nimellä.

ei. Meillä on lapset mun nimellä. Siksi kun mun sukunimi on harvinainen, miehen ei. Ei ollut miehelle ongelma.

myös sitä perinnettä että perheellä on oltava sama sukunimi. Siksi menimmekin naimisiin ennenkuin hankimme lapsen. Ja nyt ollaan kaikki samannimisiä. Jos olisin pitänyt oman nimen ja lapsi saanut isänsä nimen niin ois ollu jotenkin nurinkurinen olo kun miellän kuitenkin samannimiset perheenjäseniksi. Vaikka ymmärränkin ettei se ole ainoa perheen kriteeri.

en ymmärrä tuota luokittelua sen mukaan kumman nimi on erikoisempi. Itse vaihdoin oman tosi harvinaisen sukunimeni aivan tavalliseen tyyliin Virtanen,Korhonen nimeen.

Sovittiin niin että minä päätän etunimet ja mies sukunimen. ;)

Ajattelen asiaa niin että lapsille annetaan objektiivisesti katsottuna parempi sukunimi. Minun mielestä sukunimen paremmuuteen liittyy sukunimen harvinaisuus sekä nimen kivous. Tästä syystä avoliitossa syntynyt lapsemme sai isänsä nimen. Tavallaan harmittaa, sillä olisin ihan periaatteesta halunnut antaa oman nimeni.

Elämme 2010-luvulla, lapset avoliitossa on ihan tavallista.

Minä olen syntynyt avioliitossa ja meillä kaikilla oli sama sukunimi. Isä jätti perheensä toisen naisen takia ja jäin yksin äidin kanssa. Kun avioero meni läpi, äiti otti tyttönimensä takaisin. Minun nimeni vaihtui äidin tyttönimeen teini-ikäisenä minun omasta halustani. En tahtonut olla perheensä pettäneen isän niminen.

Mielestäni naisen on fiksua pitää nimensä ja laittaa lapsensa omalle nimelleen, vaikka olisi naimisissa. (Olettaen siis että on pitänyt tyttönimensä. Mikä on myös fiksua.) Mies voi aina pettää ja lähteä, jolloin äiti kantaa joka tapauksessa päävastuun lapsistaan. Vaikka eroon ei liittyisi pettämistä ja päätös olisi yhteinen, lapset jäävät silti yleensä äidille. Jos mies ei halua olla eriniminen kuin perheensä, hän voi ihan hyvin ottaa vaimonsa sukunimen.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2009 klo 23:28"]nämä parit vastaukset että jos mies haluaa saman sukunimen niin haluvakoon naimisiinkin. Kyllä minä ainakin haluan että se mies menee naimisiin rakkaudesta minua kohtaa kuin että pitää lapsia nimetä lapsethan on vain lainassa ja loppuelämä on "yhdessä oltava" niin eikö sen pitäisi sitten perustua sille halulle olla juuri tuon kanssa. Tehän kiristätte miestä että heehee enpä anna lapselle sinun sukunimeä ennen kuin ollaan naimisissa.

Minun tyttärellä on miehen sukunimi ja se valinta oli jo ennen syntymää selvä minulle ei sitä tarvinnut edes miettiä ja jos olisin halunnut omani antaa olisi mies siihen suostunut. Kävi se mielessä että voisin antaa omanikin mutta ajattelin että kun menemme naimisiin niin on mukavaa että on yhteinen sukunimi ettei tarvitse sitten alkaa vaihtamaan nimiä lapselle. Naimisiin ei olla vielä menty ja vaikka ei mentäisikään ja erottaisiin ei valinta minua haittaisi niin luonnollinen ja itsestään selvä asia oli. Taidan olla tuossa mielessä sitten vanhanaikainen. Äidin sukunimi lapselle on oma valinta ja ok juttu mutta jos se perustuu tuollaiseen kiristykseen ja painostukseen miestä kohtaan niin ollaan kyllä ihan hakoteillä.

[/quote]

Voihan sitä ajatella noinkin mutta minä en henkilökohtaisesti tahdo olla perheeni ainoa eri niminen siksi ettei mies uskaltaudu uudelleen naimisiin. Mitä siitäkin tulisi että mies, miehen ex, heidä yhyeiden lapsi ja meidän yhteinen lapsi ovat "Niemisiä" ja minä ainoa "Saarinen". Ihan hullua!!!!

Lapsille kuuluu antaa isän sukunimi. Myös naisen olisi hyvä ottaa miehensä sukunimi, mutta lasten nyt vähintäänkin.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 12:36"]Lapsille kuuluu antaa isän sukunimi. Myös naisen olisi hyvä ottaa miehensä sukunimi, mutta lasten nyt vähintäänkin.

[/quote]

Eipä sitä sukunimeä kai oteta. Se saadaan jos mies haluu antaa. Että näin...

[quote author="Vierailija" time="01.11.2009 klo 00:54"]

en ymmärrä tuota luokittelua sen mukaan kumman nimi on erikoisempi. Itse vaihdoin oman tosi harvinaisen sukunimeni aivan tavalliseen tyyliin Virtanen,Korhonen nimeen.

Samoilla linjoilla. Se on se pointti nimenomaan, että miehen nimi otetaan. Ja että lapset saa isänsä nimen. Musta ois jotenki noloa jos lapset ois mun nimellä ja mies yksin eriniminen. Ihan ku mies ois vain joku juoksupoika perheessä.

Sinäkö haluat siis olla yksinäinen juoksututtö ja piika perheessä?

Ihmeellistä palvontaa vanhempaa kohtaan, jossa ei ole miestä mennä naimisiin lastensa äidin kanssa. Missä äidin rakkaus on?

Ihan selvästi yrittää sitoa miestä itseensä ja perheeseen. Löyhä naru on kuitenkin tämä tapa.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2009 klo 15:02"]

Tosin minulla vieläkin entisen miehen sukunimi, joten se nyt ei ainakaan olisi tullut kysymykseen. Nyt siis minulla ja lapsella entisestä liitosta on sama sukunimi ja miehellä ja kahdella yhteisellä lapsella on sama sukunimi.

Toisaalta taas hyvällä ystävällä on niin, että tällä ja lapsilla on samam sukunimi ja isällä on oma sukunimi. Päätyivät tähän juuri siksi, että äidin sukunimi on kauniimpi ja erikoisempi. Miehen sukunimi on taas hyvin yleinen. Miehen mielestä äidin sukunimi lapsille oli ihan ok.

[/quote]

Siinä meillä taas esittäytyy esimerkillinen äiti. Sääliksi käy miestäsi, kun osoitat jo nimelläsi että nykyhetki ei merkitse mitään, vain mennyt ja entinen mies on arvokasta. Tarpeeksi raskasta varmasti katsella nurkissaan toisen miehen penikkaa, mutta toisaalta jo käytettyyn sekaantuessaan pitäisi ymmärtää, että samalla vetää onnen ja ydinperheen mahdollisuuden alas vessan pytystä. Toivon, että miehesi saa joskus tarpeeksi rohkeutta hankkiutuakseen sinusta ja ex-miehesi nimellä kulkevasta turhakkeesta eroon, te olette sitä kuvottavinta pohjasakkaa tässä maailmassa.