Lue keskustelun säännöt.
Minua ärsyttävät yli kaiken tekohienot ihmiset!!
14.10.2009 |
Tarkoitan sellaisia, jotka ovat usein korkeasti koulutettuja (eivät toki aina).
Heidän sitten pitää jatkuvasti nostaa omaa häntäänsä, ja korostaa omaa sivistyneisyyttään.
Kaiken pitää olla sivistynyttä, huumorista alkaen.
Pieruhuumorille nyrpistellään nenää.
Elokuvat, joita katsotaan, ovat hienoja taide-elokuvia, kirjat uusimpia nykykirjoja TAI jotain venäläisiä klassikoita.
TV:tä ei katsella, tai jos katsellaan, niin sitten ainakin vain YLE:n kanavilta ÄLYKKÄITÄ dokumentteja. Seiskan lukijoita kauhistellaan, se kun on kaameaa roskaa (mistä he tietävät sen olevan roskaa, jos sitä ei ole koskaan luettu ; ). Heillähän luetaan vain Tieteen kuvalehteä tai Suomen kuvalehteä.
Hohhoijaa.
Nämä piirteet eivät siis sinänsä ärsytä, jokainen saa katsoa ja lukea mitä haluaa, mutta se jatkuva itsekorostus, ja näiden asioiden avulla päteminen...
Eikö todella sivistynyt ihminen lue/katsele/kuuntele kaikenlaista laidasta laitaan?
Kommentit (106)
En mä tietenkään ala puhua kirjallisuudesta tm. kulttuurista sellaisten kaverien kanssa, joita se ei kiinnosta. Suurin osa mun hyviä kavereita on tosin akateemisia, opiskelukavereita tai sellaisia vanhempia kavereita, jotka ovat itsekin opiskelleet yliopistossa, tai sitten sellaisia, jotka ovat muuten kiinnostuneet kulttuurista.
Eli tietenkin mun kaverit on sellaisia, joiden kanssa mulla on yhteisiä kiinnostuksenkohteita! Samoin mun sukukin on aika kulttuuriorientoitunutta väkeä, joten aika usein tulee keskusteltua kirjallisuudesta ym. taiteesta tai vaikka historiasta tai ajankohtaisista asioista. Mulle siis kulttuurista keskusteleminen on ihan arkipäiväinen asia, siitä puhutaan samalla tavalla kuin kuulumisista. Totta kai ihmiset jotka lukee, puhuu kirjoista. Monet lukee samoja kirjoja (totta kai vaikka Finlandia-palkittu Puhdistus on sellainen kirja, jonka tosi moni on lukenut), tai sitten voidaan myös suositella kirjoja, tai vaikka puhua jonkun kirjailijan tuotannosta yleensä.
Voisinko mä sitten saada vastauksen siihen, että miksi kirjallisuudesta tai muusta kulttuurista keskustelemista pitää joku outona? Eikö se ole samanlaista kuin mistä tahansa asiasta keskustelu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykytilasta ja kehityksestä, on luonnollisesti kiinnostunut historiastakin. Se auttaa ymmärtämään ilmiöiden syitä ja seurauksia, ja kenties (?) antaa osviittaa tulevaan.
hiivatti on sanonut, ettei ole kiinnostunut historiasta? Tarkoitin juuri esim tuota vuosiluvuilla pätemistä. Jos joku ei muista tarkkoja vuosilukuja, ei kai voi kuitenkaan sanoa, ettei mistään mitään ymmärtäisi tai tietäisi. Täälläkin kun usein nauretaan, jos joku ei muista minä vuonna Pähkinäsaaren rauha on solmittu. Eihän noilla nippelitiedoilla ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta. Samoin, jos joku ei ole lukenut Puhdistusta tai sitä Tervon uusinta (Koljatti?), miksi hänet suljetaan ulkopuolelle.
En mä tietenkään ala puhua kirjallisuudesta tm. kulttuurista sellaisten kaverien kanssa, joita se ei kiinnosta. Suurin osa mun hyviä kavereita on tosin akateemisia, opiskelukavereita tai sellaisia vanhempia kavereita, jotka ovat itsekin opiskelleet yliopistossa, tai sitten sellaisia, jotka ovat muuten kiinnostuneet kulttuurista. Eli tietenkin mun kaverit on sellaisia, joiden kanssa mulla on yhteisiä kiinnostuksenkohteita! Samoin mun sukukin on aika kulttuuriorientoitunutta väkeä, joten aika usein tulee keskusteltua kirjallisuudesta ym. taiteesta tai vaikka historiasta tai ajankohtaisista asioista. Mulle siis kulttuurista keskusteleminen on ihan arkipäiväinen asia, siitä puhutaan samalla tavalla kuin kuulumisista. Totta kai ihmiset jotka lukee, puhuu kirjoista. Monet lukee samoja kirjoja (totta kai vaikka Finlandia-palkittu Puhdistus on sellainen kirja, jonka tosi moni on lukenut), tai sitten voidaan myös suositella kirjoja, tai vaikka puhua jonkun kirjailijan tuotannosta yleensä. Voisinko mä sitten saada vastauksen siihen, että miksi kirjallisuudesta tai muusta kulttuurista keskustelemista pitää joku outona? Eikö se ole samanlaista kuin mistä tahansa asiasta keskustelu?
ole sanonut keskustelemista oudoksi. Olen vain ihmetellyt, miksei nämä aiheet näy esim tällä palstalla, jos ne ovat näinkin monen ihmisen sydäntä lähellä.
Ja tuossa jo aiemminkin mainitsin, että olen ilmeisesti ajatellut nämä asiat jotenkin syvällisemmin. Eli jos juttelee jonkun kanssa jostain kirjasta, se on keskustelua kirjallisuudesta. Olen ajatellut tuota kirjallisuus-sanaa aina jotenkin laajemmin, että puhutaan jostain tyylisuunnista ja aikakausista ja kirjailijoiden elämistä ym.
mutta sillä alkaa jo olla, muistaanko edes suunnilleen vaikkapa milloin se talvisota oli ja ketkä sitä kävivät. Suomalaisten yleistieto historian osalta on aika heikossa kantimissa, tässä eräänä aamuna esim. Radio Rockin kilpailuun soittaneella tyypillä ei ollut mitään tietoa siitä, mitkä kaksi valtiota Suomea ovat miehittäneet.
Miten muuten "pädetään" vuosiluvuilla, noin ihan konkreettisesti? Jos historiasta puhutaan, kyllähän siinä yhteydessä aika luontevasti tulee pohdittua että milloin joku tapahtuma olikaan. Onkohan se sitten pätemistä.. olen varmaan itsekin pätenyt sitten :)
nykytilasta ja kehityksestä, on luonnollisesti kiinnostunut historiastakin. Se auttaa ymmärtämään ilmiöiden syitä ja seurauksia, ja kenties (?) antaa osviittaa tulevaan.
hiivatti on sanonut, ettei ole kiinnostunut historiasta? Tarkoitin juuri esim tuota vuosiluvuilla pätemistä. Jos joku ei muista tarkkoja vuosilukuja, ei kai voi kuitenkaan sanoa, ettei mistään mitään ymmärtäisi tai tietäisi. Täälläkin kun usein nauretaan, jos joku ei muista minä vuonna Pähkinäsaaren rauha on solmittu. Eihän noilla nippelitiedoilla ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta. Samoin, jos joku ei ole lukenut Puhdistusta tai sitä Tervon uusinta (Koljatti?), miksi hänet suljetaan ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan ymmärtänyt...
siis tämä ketju kokonaisuudessaan käsittää useampia aihepiirejä. Lainaamassani viestissä puhuttiin maailmanhistoriasta, itse jatkoin esimerkkejä kirjallisuudesta ja politiikasta. Siis tämä vastaaja vastasi kysymykseeni ja minä tuon vastauksen perusteella jatkoin keskustelua oivallukseni muodossa.
mutta sillä alkaa jo olla, muistaanko edes suunnilleen vaikkapa milloin se talvisota oli ja ketkä sitä kävivät. Suomalaisten yleistieto historian osalta on aika heikossa kantimissa, tässä eräänä aamuna esim. Radio Rockin kilpailuun soittaneella tyypillä ei ollut mitään tietoa siitä, mitkä kaksi valtiota Suomea ovat miehittäneet. Miten muuten "pädetään" vuosiluvuilla, noin ihan konkreettisesti? Jos historiasta puhutaan, kyllähän siinä yhteydessä aika luontevasti tulee pohdittua että milloin joku tapahtuma olikaan. Onkohan se sitten pätemistä.. olen varmaan itsekin pätenyt sitten :)
nykytilasta ja kehityksestä, on luonnollisesti kiinnostunut historiastakin. Se auttaa ymmärtämään ilmiöiden syitä ja seurauksia, ja kenties (?) antaa osviittaa tulevaan.
hiivatti on sanonut, ettei ole kiinnostunut historiasta? Tarkoitin juuri esim tuota vuosiluvuilla pätemistä. Jos joku ei muista tarkkoja vuosilukuja, ei kai voi kuitenkaan sanoa, ettei mistään mitään ymmärtäisi tai tietäisi. Täälläkin kun usein nauretaan, jos joku ei muista minä vuonna Pähkinäsaaren rauha on solmittu. Eihän noilla nippelitiedoilla ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta. Samoin, jos joku ei ole lukenut Puhdistusta tai sitä Tervon uusinta (Koljatti?), miksi hänet suljetaan ulkopuolelle.
pätemisellä tarkoitan sitä, että haukutaan jotain tyhmäksi, jos ei muista noita vuosilukuja. Tällä palstallakin olen usein törmännyt tällaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuossa jo aiemminkin mainitsin, että olen ilmeisesti ajatellut nämä asiat jotenkin syvällisemmin. Eli jos juttelee jonkun kanssa jostain kirjasta, se on keskustelua kirjallisuudesta. Olen ajatellut tuota kirjallisuus-sanaa aina jotenkin laajemmin, että puhutaan jostain tyylisuunnista ja aikakausista ja kirjailijoiden elämistä ym.
tyylisuunnista ja aikakausista ja kirjailijoiden elämästä, mutta sehän vaatii jo jonkinlaista kirjallisuustieteellistä perehtymistä. Mä laitoin viestiin esimerkkejä siitä, miten nyt kirjallisuudesta ylipäätään voi keskustella: aika monella tavalla. Mun mielestä kirjallisuudessa nyt varsinaisesti on keskeistä se kirja, ja se mitä ajatuksia ja tunteita lukijalla herää, kun se lukee sen kirjan. Muuhan on oikeastaan jo sivuseikka. Mä en ymmärrä sitä, miksi ajatellaan, että on sitten jotenkin syvällisempää tai hienompaa keskustella kirjallisuudesta sellaisella tasolla, joka jo vaatii jonkunlaista kirjallisuustieteellistä sivistyneisyyttä.
Ei mua ainakaan huvita täällä keskustella kulttuurista, mun mielestä sellaiset keskustelut on parempi käydä oikeassa elämässä. Tää formaatti ei sovi siihen, mun mielestä sellaiset keskustelut, joita taiteesta käydään, on polveilevia, ja yritäs nyt polveilla sitten täällä netissä.
Ja tuossa jo aiemminkin mainitsin, että olen ilmeisesti ajatellut nämä asiat jotenkin syvällisemmin. Eli jos juttelee jonkun kanssa jostain kirjasta, se on keskustelua kirjallisuudesta. Olen ajatellut tuota kirjallisuus-sanaa aina jotenkin laajemmin, että puhutaan jostain tyylisuunnista ja aikakausista ja kirjailijoiden elämistä ym.
tyylisuunnista ja aikakausista ja kirjailijoiden elämästä, mutta sehän vaatii jo jonkinlaista kirjallisuustieteellistä perehtymistä. Mä laitoin viestiin esimerkkejä siitä, miten nyt kirjallisuudesta ylipäätään voi keskustella: aika monella tavalla. Mun mielestä kirjallisuudessa nyt varsinaisesti on keskeistä se kirja, ja se mitä ajatuksia ja tunteita lukijalla herää, kun se lukee sen kirjan. Muuhan on oikeastaan jo sivuseikka. Mä en ymmärrä sitä, miksi ajatellaan, että on sitten jotenkin syvällisempää tai hienompaa keskustella kirjallisuudesta sellaisella tasolla, joka jo vaatii jonkunlaista kirjallisuustieteellistä sivistyneisyyttä. Ei mua ainakaan huvita täällä keskustella kulttuurista, mun mielestä sellaiset keskustelut on parempi käydä oikeassa elämässä. Tää formaatti ei sovi siihen, mun mielestä sellaiset keskustelut, joita taiteesta käydään, on polveilevia, ja yritäs nyt polveilla sitten täällä netissä.
Tässä juuri se juttu minkä oivalsin. Eli olen ajatellut nämä "hienot" aiheet väärin enkä ole ymmärtänyt, että myös ihan jokapäiväiset asiat sisältyvät noihin aihepiireihin.
Näissä keskusteluissa kuitenkin usein saa sen kuvan, että jos et tiedä niitä talvisodan vuosilukuja ja et ole lukenut Finlandia-palkittua kirjaa, et voi osallistua näihin keskusteluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt muutenkin haukutaan ja teilataan toisia pienimmistäkin asioista.. Ja kaiken maailman ihmeellistä pätemistä esiintyy, mitä harvemmin normaalielämässä tulee vastaan.
En usko että tosielämässä vaikkapa kirjallisuudesta tai historiasta kiinnostunut ihminen kieltäytyisi keskustelemasta "vähemmän sivistyneen" kanssa. Itse en ainakaan näin tee.
tekohieno, se on siis sellainen joka oikeasti lukee seiskaa ja katselee BB yms. mutta kun tulee vieraita ottaa esille ne venäläiset klassikot tai Tieteen kuvalehdet. Lähinnä säälittävää.
Sellainen, joka oikeasti nauttii niistä venäläisitä klassikoista ei ole tekohieno. Hänen täytyisi siis ap:n mukaan ottaa esille ne seiskalehdet ja ruveta piereskelemään kun ap tulee kylään.
Kannattaa vaan reilusti olla sellainen kuin on ja myöskin hyväksyä muiden erilaisuus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt muutenkin haukutaan ja teilataan toisia pienimmistäkin asioista.. Ja kaiken maailman ihmeellistä pätemistä esiintyy, mitä harvemmin normaalielämässä tulee vastaan. En usko että tosielämässä vaikkapa kirjallisuudesta tai historiasta kiinnostunut ihminen kieltäytyisi keskustelemasta "vähemmän sivistyneen" kanssa. Itse en ainakaan näin tee.
se on. Monesti tulee esiin (tällä palstalla) väittämä: jos ei ole sivistystä (= tiedä vuosilukuja ym) ei pysty keskustelemaan sivistyneesti.
Mua taas ärsyttää se, että joidenkin ihmisten on niin kamalan vaikea ymmärtää sitä, että toiset tykkäävät asiaohjelmista, nauttivat tieteestä ym. ihan vain omasta tahdostaan eikä päteäkseen sillä!
T. Seiskaa en ole lukenu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun tuntemista akateemikoista aika monella on taipumuksena vetää homma ihan tarkoituksella hieman överiksi.
Siis ihan monikossa? Sitten mahdat liikkua oikeasti sivistyneissä piireissä.
Tsekkaa vaikka wikipediasta, mitä akateemikko tarkoittaa.
T. Akateeminen, mutta hyvin kaukana akateemikon arvosta. Yhden akateemikon tosin tunnen, vaikkei lähipiiriini kuulukaan (entinen professorini).
Tunnen aivan liian vähän ihmisiä, jotka lukevat tiedelehtiä, ne on mun suosikkeja! Minäkään en tosiaan tunnista tuollaista ongelmaa, aivan päinvastaisen kyllä. Suurin osa ihmisistä tuntuu tyytyvän järkyttävään viihdehuttuun eivätkä tunnu arvostavan rajallista aikaansa. Pahimpaa sontaa ovat mielestäni BB ja Unelmien poikamies.
Miksi lukea tai katsoa roskaa, jos voi oikeasti nauttia ihmiskunnan parhaista saavutuksista?
Minä ja tuttavapiirini olemme sitä porukkaa, joka tekee sen tieteen ja taiteen. Siis tutkijoita, kirjailijoita, runoilijoita, kuvataiteilijoita, tiedetoimittajia, muusikoita. Ja tottakai keskustelemme "hienoista" asioista - nehän ovat arkipäivää.
Mutta mikä meitä naurattaa? Fingerpori.
Jos keskustelen toisen muusikon kanssa keskustelu menee yleensä musiikin analyysiin (tematiikka, sävelkulku, kontrapunkti jne.) Esim. jos puheenaiheena vaikkapa konsertti, jossa orkesteri soitti Sibeliuksen 3. sinfonian, voisi keskustelun pätkä esim. mennä näin: "Allegro moderato-osan tempo oli mielestäni tavanomaista nopeampi/hitaampi. Huomasitko fagotin loisteliaan soolon finalessa? Mikä merkittävä oivallus säveltäjältä sijoittaa se juuri ennen finalen loppuhuipennusta, jossa orkesteri lähtee cresendomaisesti piano pianissimosta forte fortissimoon. Olen tosi vaikuttunut kapellimestarin työskentelystä, kuinka hienosti hän luotsasi orkesteria läpi vaikean ja monipoljentoisen teoksen."
Em. mainitulla tavalla en puhu ns. tavallisten ihmisten kanssa, varsinkaan jos he eivät klassista musiikkia syvällisemmin tunne. Mutta voi keskustella esim. konsertin herättämistä tunnelmista, tai mikä on omaa mielituotantoa ja siitä lähteä keskustelemaan esim. tietyn säveltäjän elämästä ja tuotannosta.
ap vain kaipaa suvaitsevaisuutta, vai olenko väärässä?
Minä esim. pidän muuten musiikista laidasta laitaan, mutta jazz eikä hard rock kolahda. Varjele, jos uskallan mainita tästä ko musiikinharrastajien seurassa - minua katsotaan murhaavasti.
Samoin - pidän opereteista vaan en teatterista enkä oopperasta - taas floppi joidenkin seurassa.
En lue Seiskaa enkä katsele tv:stä muuta kuin niitä ap:n parjaamia dokumentteja - auts, olenko snobi?
Minua häiritsee eniten se, että emme anna toisten elää ja samalla voisimme elää itse.
Taisi olla ironiaa tämä sepustuksesi?
Meillä ei ammattipiireissä ole tapana tuolla tavalla pelleillä. Taidat olla joku musiikkiopiston käynyt harrastaja?
No ilkeä kommenttihan se tämäkin on, mutta ettei vain kenellekään tulisi sellaista mielikuvaa, että muusikot oikeasti tuolla tavalla keskustelisivat.
t. musiikin maisteri
niin. Tällaisia vastauksia juuri kaipasinkin, kiitos.
Minusta vain on jännä, että jos pyydän kaveriltani lainaan jotain kirjaa tai kysyn onko hän lukenut jonkin lukemani kirjan, keskustelenkin kirjallisuudesta. Enpä ole tullut ajatelleeksi. Olen aina ajatellut, että kirjallisuuskeskustelut tarkoittavat jotain syvällisempää. Tai jos puhutaan tuppeensahatusta puutavarasta tai karpelan synnytyksestä, puhunkin politiikasta.
Anteeksi tivaamiseni, mutta olen ajatellut nämä asiat jotenkin toisin.