Minua ärsyttävät yli kaiken tekohienot ihmiset!!

minä en saanut vastauksia kysymyksiini, vaikka vastaajia pitäisi olla pilvin pimein.



59

on sellainen, jonka lähes kaikki (siis nämä "tekohienot ihmiset" ovat lukeneet. Ja jos eivät olekaan, niin tietävät kuitenkin suurin piirtein mistä on kyse. Tai tämän Tervon uusimman. Eli keskustelu voi alkaa vaikka näin: Mamma A "Sain eilen Puhdistuksen loppuun, oottekste jo lukenut". Mamma B: Joo, olen jo lukenut. Mamma C: En ole vielä ehtinyt ja on aina kirjastossa lainassa. Hei, voisitsä lainata sen mulle, jos se on sulla omana. Mitä muuten piditte siitä. Mamma A: Joo voin, kunhan Pete on lukenut sen. Mä pidin kyllä kirjasta tosi paljon. Se oli hieman raskas, mutta hienosti kirjoitettu jne... Erityisesti pidin siitä.... Mamma B: Musta se oli vähän liian.... Pidin enemmän Oksasen edellisistä... Mutta on se kyllä lahjakas mimmi... ja oottekste nähnyt sen kirjoittaman näytelmän... Mamma D (mielessään). Vittu, mitä tekohienoja lehmiä. Vitut ne oikeesti mitään on lukenu - maannu koko illan sipsipussi kourassa sohvalla ja tsiigannut kuola valuen BB:tä. Vittu.

keskustellaan yleensä jostain ajankohtaisesta asiasta lähtien: Eli esim. Picasson näyttelystä voi viritä laajempikin taidekeskustelu tai uusimmasta Finlandia voittajasta tai Hesarin kulttuurisivujen jutusta tai mistä vain ajankohtaisesta kulttuuripläjäyksestä. Aika usein joku kertoo, jos on käynyt vaikka kattomassa jonkun taidenäyttelyn ja siitä se keskustelu sitten viriää. Mikä tässä on outoa? Olen itse opettaja ja em. on aika tavallista läppää myös opehuoneessa.

on sellainen, jonka lähes kaikki (siis nämä "tekohienot ihmiset" ovat lukeneet. Ja jos eivät olekaan, niin tietävät kuitenkin suurin piirtein mistä on kyse. Tai tämän Tervon uusimman. Eli keskustelu voi alkaa vaikka näin: Mamma A "Sain eilen Puhdistuksen loppuun, oottekste jo lukenut". Mamma B: Joo, olen jo lukenut. Mamma C: En ole vielä ehtinyt ja on aina kirjastossa lainassa. Hei, voisitsä lainata sen mulle, jos se on sulla omana. Mitä muuten piditte siitä. Mamma A: Joo voin, kunhan Pete on lukenut sen. Mä pidin kyllä kirjasta tosi paljon. Se oli hieman raskas, mutta hienosti kirjoitettu jne... Erityisesti pidin siitä.... Mamma B: Musta se oli vähän liian.... Pidin enemmän Oksasen edellisistä... Mutta on se kyllä lahjakas mimmi... ja oottekste nähnyt sen kirjoittaman näytelmän... Mamma D (mielessään). Vittu, mitä tekohienoja lehmiä. Vitut ne oikeesti mitään on lukenu - maannu koko illan sipsipussi kourassa sohvalla ja tsiigannut kuola valuen BB:tä. Vittu.

siis luette samat kirjat koko ystäväpiirissä, okei. Entä jos se mamma D onkin lukenut ihan eri kirjoja, eikä vahdannut BB:tä vaikka niin luulette? Häntä ei oteta keskusteluun mukaan, koska ei lue "perinteisiä" sivistyneiden kaavan mukaisia kirjoja?

miten nämä "tekohienot" sitten voi erottaa oikeasti "hienoista"? Siis kun monet ihmiset aivan tosissaan ovat korkeakoulutettuja - tohtoreitakin, pitävät klassisesta musiikista, käyvät taidenäyttelyissä, lukevat runoja ja muuta korkeakirjallisuutta, tuntevat muita kaltaisiaan ja jopa keskustelevat näiden kanssa mielenkiintoiseksi kokemistaan asioista.



Pitääkö jäädä "kiinni" jotta hienous osoittautuukin tekohienoudeksi?



Entä jos kuitenkin tykkää myös pieruhuumorista - viekö se kaiken hienouden pois? Eli jos katsoo BB:tä niin silloin korkeakirjallisuuden lukeminen osoittautuu teeskentelyksi? Entä jos aidosti tykkää molemmista?

siitä, että mamma D (=ap) ei kestä sitä, että muut puhuvat jostain, mitä hän ei ymmärrä.

Itse asiassa meillä kiertävät hyvät kirjat työkaverien kesken, ja niistä todellakin keskustellaan.

59 No esimerkiksi Sofi Oksasen "Puhdistus" on sellainen, jonka lähes kaikki (siis nämä "tekohienot ihmiset" ovat lukeneet. Ja jos eivät olekaan, niin tietävät kuitenkin suurin piirtein mistä on kyse. Tai tämän Tervon uusimman. Eli keskustelu voi alkaa vaikka näin: Mamma A "Sain eilen Puhdistuksen loppuun, oottekste jo lukenut". Mamma B: Joo, olen jo lukenut. Mamma C: En ole vielä ehtinyt ja on aina kirjastossa lainassa. Hei, voisitsä lainata sen mulle, jos se on sulla omana. Mitä muuten piditte siitä. Mamma A: Joo voin, kunhan Pete on lukenut sen. Mä pidin kyllä kirjasta tosi paljon. Se oli hieman raskas, mutta hienosti kirjoitettu jne... Erityisesti pidin siitä.... Mamma B: Musta se oli vähän liian.... Pidin enemmän Oksasen edellisistä... Mutta on se kyllä lahjakas mimmi... ja oottekste nähnyt sen kirjoittaman näytelmän... Mamma D (mielessään). Vittu, mitä tekohienoja lehmiä. Vitut ne oikeesti mitään on lukenu - maannu koko illan sipsipussi kourassa sohvalla ja tsiigannut kuola valuen BB:tä. Vittu.

suunsa supussa omista intresseistään ja keskustella suu vaahdossa Martina Aitolehdosta, jotteivat vaan vaikuttaisi "tekohienoilta".

puhutu kavereiden kanssa elokuvista, kirjoista ja teatterista paljonkin, sekä kuvataiteesta, vaikka siitä ehkä vähemmän.



Mun mielestä on aika vaikeaa selittää, mitä sitä nyt puhutaan, kun puhutaan kirjallisuudesta, kun se nyt riippuu täysin siitä, kenen kanssa puhuu ja mistä aiheesta.



Kirjoista voi puhua esim. näin: "Ootko lukenut sitä ja sitä?" "Joo" No mitäs tykkäsit?" "No olin sitä mieltä, että ---, ja sitten taas kirjailijan muuhun tuotantoon verrattuna ---, mutta tykkäsin kyllä." "Se kohta, jossa --- oli aika ---." Tai sitten vaikkapa "Aika jännä että sä luet sitä kirjailijaa, sitähän pidetään usein ---." "Joo mutta mä en ole ollenkaan sitä mieltä, jos nyt vaikka ottaa esimerkiksi sen teoksen ---, niin siinähän on ihan ---."



Kirjoista, elokuvista, musiikista, taiteesta ja teatterista voi puhua vaikka sillä tavalla, että keskustellaan siitä, millaisia tunteita tai tunnelmia ne itsessä herättää. Tai sitten voidaan keskustella vaikka siitä, miten jossain elokuvassa/kirjassa/näytelmässä viitataan johonkin toiseen teokseen, tai vaikkapa jonkun teoksen symboliikasta.



Kirjallisuudesta, elokuvista, teatterista ja taiteesta voi keskustella monella tavalla, kevyesti tai analyyttisesti. Ja asia erikseen on sitten taas se, miten asiantuntijat (vaikka kirjallisuustieteilijät tai muusikot) keskustelevat alastaan.



Mua vähän ihmetyttää tuo kysymys. Miten nyt ihmiset YLIPÄÄTÄÄN keskustelevat asioista? Aika monella tavalla.

naapurimammojen kanssa paljon Puhdistuksesta. Ikävä kyllä minulla se on yhäkin lukemattomana hyllyssä:( Ehkä joku päivä ehdin sen vielä lukeakin.

keskustellaan yleensä jostain ajankohtaisesta asiasta lähtien: Eli esim. Picasson näyttelystä voi viritä laajempikin taidekeskustelu tai uusimmasta Finlandia voittajasta tai Hesarin kulttuurisivujen jutusta tai mistä vain ajankohtaisesta kulttuuripläjäyksestä. Aika usein joku kertoo, jos on käynyt vaikka kattomassa jonkun taidenäyttelyn ja siitä se keskustelu sitten viriää. Mikä tässä on outoa? Olen itse opettaja ja em. on aika tavallista läppää myös opehuoneessa.

siinä ole mitään outoa, mutta en ole vain kuullut tällaisia keskusteluja. Juu tietysti ajankohtaisista aiheista on helppo jutella, ne ymmärrän.

Usein mainitaan sivistyneinä aiheina myös klassinen musiikki ja historia, mitä niistä sitten puhutaan? Aina korostetaan, miten tulisi tuntea historiaa ja kulttuuria, että pystyy keskustelemaan ihmisten kanssa. Miten jutellaan esim talvisodan vuosiluvuista ja kaatuneiden määrästä?

Ja sitä siis ihmettelen myös, että miksei noiden kiehtovien aiheiden tulva ulotu tänne palstalle?

Ketjun vastauksista huomaa, miten arka asia tämä näille "tekohienoille" tuntuu olevan! ; ))

Ei vaan, se tässä eniten ihmetyttää, että avaukseni perusteella minusta tehtiin kovasti päätelmiä, vaikka en missään kertonut omista luku- tai tv:n katselutottumuksistani...

No, jokainen saa tehdä päätelmänsä itse. Hyvä keskustelu, ap vaikenee. : )

Jaa...mä sain ihan toisen käsityksen. Ei mulle oo arka aihe, mua ärsyttää se, että on olemassa ihmisiä, jotka luulevat, että mun kirjallinen tai elokuvamaku on sellainen kuin se on siksi, että mä yritän olla jotenkin parempi kuin ns. muut. Mun mielestä aika moni vastaajista oli samaa mieltä tässä. Mutta sä tulit vissiin johonkin muuhun tulokseen...?

#9

keskusteluja mainituista aiheista. Et tosiaan vaikuta ihmiseltä, jonka kanssa alkaisi jauhaa kirjallisuudesta:)



Jos sinulle historian tuntemus on talvisodan vuosiluvut tai kaatuneiden määrä, niin ei voi kun nauraa tai sääliä tai en tiedä. Siis oikeasti...

siitä, että mamma D (=ap) ei kestä sitä, että muut puhuvat jostain, mitä hän ei ymmärrä.

sitähän juuri tarkoitin, että miten voidaan määritellä, että Puhdistus on juuri sellainen sivistyneiden kirja ja ne tuntemattomammat kirjat eivät. Kirjoja ja kirjailijoita kun on niin monia, että tuntuu oudolta puhuttaessa kirjallisuudesta tarkoitetaan vain niitä yleisesti tunnettuja teoksia.

Te olette parempaa viihdettä kuin bb. Kiitos juntit.

ja mielelläni viittaan historiallisiin tapahtumiin tämän päivän tapahtumien yhteydessä. Siksihän ihmiskunnan historia on mielenkiintoista, että tietyt asiat tuntuvat toistuvan. Ja asioiden ja ilmiöiden syyt globaalilla tasolla ulottuvat vuosisatoja taaksepäin! Mikä olisi sen mielenkiintoisemaa, keskutelunaiheenakin?

keskusteluja mainituista aiheista. Et tosiaan vaikuta ihmiseltä, jonka kanssa alkaisi jauhaa kirjallisuudesta:) Jos sinulle historian tuntemus on talvisodan vuosiluvut tai kaatuneiden määrä, niin ei voi kun nauraa tai sääliä tai en tiedä. Siis oikeasti...

että nuo vuosiluvut ja kaatuneiden määrät olivat esimerkkejä? Ihmisen yleensä sanotaan olevan tyhmä, jos ei tiedä esim juuri noita talvisodan vuosilukuja, mutta käytännössä niitä ei tarvita yhtään missään, ei edes niissä paljon puhutuissa "sivisityneissä keskusteluissa", vai tarvitaanko? Ymmärrätkö jo pointtini vai pitääkö vielä vääntää rautalangasta?

Sano nyt sitten, millaisia keskusteluja sinä käyt talvisodasta tai historian tapahtumista ylipäänsä.

Afganistanin tilanteesta, ja muistelimme miten Afganistanin historia miehitettynä valtiona on mennytkään. Samoin paljon olemme keskustelleet USA:n osallisuudesta erilaisiin kriiseihin ja maailmanpolitiikkaan viimeisten vuosikymmenien ajalta. Minulla on myös pari kaveria, joiden kanssa näistä usein puhutaan (siis jos on paremmin aikaa eikä lapsia mukana).

76

keskusteluja mainituista aiheista. Et tosiaan vaikuta ihmiseltä, jonka kanssa alkaisi jauhaa kirjallisuudesta:) Jos sinulle historian tuntemus on talvisodan vuosiluvut tai kaatuneiden määrä, niin ei voi kun nauraa tai sääliä tai en tiedä. Siis oikeasti...

että nuo vuosiluvut ja kaatuneiden määrät olivat esimerkkejä? Ihmisen yleensä sanotaan olevan tyhmä, jos ei tiedä esim juuri noita talvisodan vuosilukuja, mutta käytännössä niitä ei tarvita yhtään missään, ei edes niissä paljon puhutuissa "sivisityneissä keskusteluissa", vai tarvitaanko? Ymmärrätkö jo pointtini vai pitääkö vielä vääntää rautalangasta? Sano nyt sitten, millaisia keskusteluja sinä käyt talvisodasta tai historian tapahtumista ylipäänsä.

ap:n kirjoituksessa. Kaikki minun tuntemani kyseisen lehden lukijat ovat duunari/amis miehiä. Itsekin sitä joskus luen ns. hömppänä. Onhan siinä toki asiaakin, muttei aina niin kovin tieteellistä. Ap on kyllä varmaan melkonen yyberi juntti, jos ko. lehteä pitää korkeakulttuurina :)

nykytilasta ja kehityksestä, on luonnollisesti kiinnostunut historiastakin. Se auttaa ymmärtämään ilmiöiden syitä ja seurauksia, ja kenties (?) antaa osviittaa tulevaan.