Miksi joillekin raskaana olo on niin hiton tuskallista ja vaikeaa?? Heti jaadaan saikulle
ja valitetaan. Uskon etta esitysta koko potaska! Halutaan huomiota ja paastaan kuin koira verajasta kun ollaan raskaana, ja valitellaan kaiken maailman kipuja ja kolotuksia!
Ma odotan kolmatta lastani rv24 ja ei ole ollut minkaanlaisia vaivoja. Olen reilusti ylipainoinen eika ole mitaan ongelmia. Johtuuko se sitten siita etta olen tottunut kantamaan ylimaaraisia kiloja jo ennestaan vai mista?
Eka raskaus meni rv 42+ ja toinen lapsi syntyi rv 41, loppuun asti kavelin ja liikuin, lopussa hitaammin kyllakin mutta missaan vaiheessa en maannut sohvalla ja miettinyt miten siita paasisin ylos ja lahikauppaan. Esikoista yritimme miehen kanssa jopa "kaynnistaa" saunassa viimeisillani eika sekaan ollut vaivalloista!
Arsyttaa vain kun ystavani joka on molempien lapsiensa aikana jaanyt saikulle rv 8 ja sitten kaynyt kaantymassa toissa ehka viikon parin verran ja sitten taas saikulla aippaloman alkuun. Toinen on valitellut oloaan rv12 asti ja sitten uudestaan rv16 alkaen kun on niin lihava ja tukala ja kompelo olo ja ei jaksa enaa mitaan. Siis mita, rv16??? Miten ihmeessa nama valittajamammat jaksaa tuonne rv40 tietamille???!
Kommentit (79)
ja jokainen nainen joka viitsii ja jaksaa synnyttää lapsia, olisi mielestäni ansainnut maksettua vapaata niin paljon kun katsoo tarvitsevansa, kyllähän sitä jokainen itsensä parhaiten tuntee. Toisilla on mielenkiintoinen ja haastava työ, josta ei haluaisi ollenkaan olla pois, ja jos ap sulla on raskas työ, ni en usko kenenkään pakottavan sinua sitä tekemään.
"Olihan mullakin alkuraskauksissa pahoinvointia, paansarkya jne muten nyt edes laske niita vaivoiksi. Ekassa rv7-12 ja tokassa rv7-16! Silti en ole ollut poissa toista paivaakaan ja olen tuurannut niita jotka ovat juuri testanneet positiivisen, noin karjistetysti!"
Esim. juuri ylläolevasta lainauksesta huomaa, ettet OIKEASTI ymmärrä.
Mulle sanottiin että on liian raskastyö..siistijänä toimin siis viidentuhannen neliön aluisen toimistossa ja jouduin tekee kaksi viikkoa yksin töitä. Olin silloin viikolla 26. Lääkärin tarkastuksessa mulle todettiin kohdunsuun pehemenneen.
Kivuista kyllä valitin jo töissä, mutta en huomiota saadakseni sillä oon joutunut muutenkin tekemään rankkoja töitä olan takaa,mutta uutinen kohdunsuun pehmenemisestä sai mut säikähtämään eikä lääkäri oo päästänyt mua töihin sen jälkeen. ETTÄ EIVÄT KAIKKI HAE SAIKKUA VAAN JOTKUT JOUTUVAT JÄÄMÄÄN!!!
Ja paino on myös yksi vika mikä vaikeuttaa kulkemista. Olen 156cm pitkä ja painoin 55kg. Täl hetkel painoa on 65kg et kyl se näkyy mut nyt oonkin jo viikolla 35. Ja etenkin työstä kans. Kyl mä toimistossa istumassa oisin jaksanut. Eihän sun periaatteessaan tarvii kuin olla koneella...
Olen monta kertaa sanonut etta en vahattelekaan niita joilla on todellisia vaivoja!!
Virkistetäänpä muistiasi:
Heti jaadaan saikulle ja valitetaan. Uskon etta esitysta koko potaska! Halutaan huomiota ja paastaan kuin koira verajasta kun ollaan raskaana, ja valitellaan kaiken maailman kipuja ja kolotuksia!
Eli kun raskaana oleva valittaa (mitä tahansa) kipua tai kolotusta, hän vain esittää, haluaa huomiota ja yrittää päästä kuin koira veräjästä.
Sinulla olisi oikeasti peiliin katsomisen paikka. Todellakin huomaa, ettet ymmärrä todellisesta elämästä mitään eikä sinulla ole kykyä asettua toisten asemaan.
Aloituksesi on erittäin mauton ottaen huomioon, että monilla tuomitsemillasi valittajilla on kyse omasta tai vauvan hengestä.
Häpeä.
t. raskausmyrkytykseen sairastunut keskosvauvan äiti
ettei kiinnosta edes alkaa selittään mitään asiallista.
Mietippäs itsellesi mahatauti joka kestää 6kk. Varmana valittaisit jo toisen viikon kohdalla!
äitiysloman alkuun asti eikä ollut kipuja ja vaivoja. Tokassa raskaudessa verenpaineet nousi ja päätä särki koko ajan. Kolmannessa raskaudessa kärsin puolivälin yli asti ankarasta pahoinvoinnista ja siitä lähtien kamalista liitoskivuista ja jatkuvista supistustuksista enkä ihan oikeasti pystynyt pahimmillaan kävelemään sataa metriä kunnolla. Tällä kertaa verenpaineet eivät temppuilleet. Jos olisin saanut valita, olisin erittäin mielelläni ollut jokaisen raskauden ajan yhtä hyvinvoiva kuin ekassa raskaudessa. Mutta eipä ollut minun valinta. Kaikista raskauksista olen toipunut onneksi erittäin nopeasti.
ei taida tietää mikä on migreenin ja päänsäryn ero. En jaksa alkaa edes kertomaan...
ei taida tietää mikä on migreenin ja päänsäryn ero. En jaksa alkaa edes kertomaan...
t. migreenipotilas
Itsekin sain kyllä esimieheltäni erityismaininnan, että olen harvinainen tapaus, kun en ollut raskauteni aikana yhtäkään päivää sairauslomalla. Ei ne viimeiset viikot kuitenkaan helppoja olleet ja onneksi otin yhden talvilomaviikon ennen varsinaista äitiyslomaa -en tiedä olisinko enää jaksanut. Kun 30 viikkoa tuli täyteen alkoi fyysisiä oireita tulla, itselläni lähinnä kovia liitoskipuja. Myös unensaanti vaihteli ja jos edessä oli pitkä työmatka sai jännittää, saako edellisenä yönä nukuttua vai tuleeko tällä kertaa sellainen "kevyen unen yö", että havahdun joka asiasta.
Olen samaa mieltä siinä, että joku saattaa "käyttää hyväkseen" tilaansa. Jos on mielenkiintoinen työ, jossa viihtyy ja jota arvostaa, on näitä raskauteen vetoamisiakin tietysti vähemmän. Toisaalta, joillakin alkuraskauden väsymys voi olla totaalista (muistan sen itse ensiraskaudestani, joka meni kesken) ja ei se pahoinvointikaan varmaan mukavaa ole.
Kannattaa iloita, jos raskautesi sujuu hyvin. Itsekin olen onnellinen, että olen voinut näin hyvin ja näillä viikoilla jomotukset kuuluvat jo asiaan! Ei kuitenkaan kannata pitää itsestäänselvyytenä helppoa raskautta, ehkä kohtalo haluaa opettaa sinua ja ensi kerralla saat tuta kaikki kauheudet mitä odotusaikaan voi pahimmillaan kuulua!!!
Tuosta aloituksessa mainitsemastani henkilosta sen verran etta rv12 asti hanta narasti ja sitten oli kk verran ok ja sen jalkeen sitten rv16 jalkeen raskauden loppuun kiukutteli kun oli niin kompelo olo. Ei saanut saikkua ei, kun ei ollut mitaan vikaa laakarin mielesta. Itse oli sita mielta etta olisi pitanyt saada sairaslomaa aitiysloman alkuun asti. Aikoo tietenkin hoitaa lasta kotona 3v asti ja sitten tehda toisen lapsen peraan etta saa toiset 3 vuotta taas "vapaata".
En jaksa omia sairauksiani ja pahoinvointejani ja teini-iasta asti karsimastani migreenista valittamaan, kun ne nyt vain on ja silla selva. Mutta en ole itsekaan oireeton, en vain laita niita kaikkia raskauden piikkiin. Raskaus kun EI OLE sairaus! Se on naiselle luonnollinen olotila. Jotkut kestaa sen paremmin, jotkut ei.
Joillekin kipukynnys on nakojaan alempi...
Ja jos todellakin on oireita ja on aidin tai vauvan henki vaarassa niin tottakai se on tarkeaa etta ottaa iisisti. Mutta ei kai kukaan ala kieltamaan etteiko valittajia aina loydy? Valitettavasti minun kohdalleni niita on sattunut ja eraskin tyokaveri itse kertoi kuinka han sai vahan itkemalla sairaslomaa, vaikkei oikein mitaan vaivaa ollutkaan.
ap
Ap taitaa olla aika itsekeskeinen kun olettaa että kaikkien raskaudet ovat samanlaisia kuin hänen itsensä. Sinunn vointisi ei kerro mitään muiden voinnista ja ongelmista. Sen sijaan sinulla taitaa olla elämässäsi muita ongelmia kuin jaksat olla noin tuohtunut siitä että jollain muulla ei ole ollut yhtä hyvä tuuri terveytensä kanssa.
N26 (sekä helpon että vaikean raskauden kuin sekä helpon että vaikean vauva-kauden elänyt)
Mutta ei kai kukaan ala kieltamaan etteiko valittajia aina loydy? Valitettavasti minun kohdalleni niita on sattunut ja eraskin tyokaveri itse kertoi kuinka han sai vahan itkemalla sairaslomaa, vaikkei oikein mitaan vaivaa ollutkaan. ap
Kas kun minun tuttavapiirissäni ei ole ketään "turhaan" saikkua hakenutta. Kaikilla on kyllä ollut perustellut syyt: sairaalaan tippaan vienyt pahoinvointi, ennenaikainen supistelu, invalidisoinut selkäkipu jne.
t. itsekin syystä saikulla (supistelu)
Ota ap huomioon sekin, etteivät lääkäritkään ihan lämpimikseen sairauslomaa kirjoita. Sinä ET TIEDÄ kaikkia toisten saikkuihin vaikuttaneita syitä. En minäkään sinunlaisillesi kyttääjille viitsisi kaikkea yksityiskohtaisesti tilittää. Luultavasti vain toteaisin ylimalkaan, että olen saikulla. Siinäpähän sitten pilaisit päiväsi miettimällä, miksi olen ehdoin tahdoin luuseri.
Oma kokemukseni on, että lääkärit pikemmin patistavat saikulle esim. supistusten takia. Itse olen epäröinyt, olisinko työkunnossa vai en. Sekä lääkäri että neuvolan terkka ovat jatkuvasti sanoneet, että on parempi olla liian varovainen kuin ottaa turhia riskejä.
Sen tehtävä on hommata sinne tarvittavat sijaiset tai priorisoida työtehtävät eikän sun homma haukkua ja syyllistää laillisella sairaslomalla olevia.
Sen sijaan sinulla taitaa olla elämässäsi muita ongelmia kuin jaksat olla noin tuohtunut siitä että jollain muulla ei ole ollut yhtä hyvä tuuri terveytensä kanssa. N26 (sekä helpon että vaikean raskauden kuin sekä helpon että vaikean vauva-kauden elänyt)
ongelmia.
Olen paljon elamaa nahnyt ja monenmoista kokenut. Mutten kesta tyhjan valittajia. Ja viela kerran korostan (kun joillakin nakyy olevan ERITTAIN vaikeita lukemisenymmartamisen ongelmia) etta puhun nyt siis todellakin vain sellaisista jotka valittavat tuurhasta raskausaikana vain huomiota saadakseen!!!
Ja toisekseen ihan mielenkiinosta halusin kuulla mita kaikkea teilla joilla on/oli vaikea raskaus, oli vaivoina alku-ja keskiraskaudessa. Varsinkin niina kuukausina kun useimmat odottavat ovat "hehkeimillaan".
ap
ap
Mutta ei kai kukaan ala kieltamaan etteiko valittajia aina loydy? Valitettavasti minun kohdalleni niita on sattunut ja eraskin tyokaveri itse kertoi kuinka han sai vahan itkemalla sairaslomaa, vaikkei oikein mitaan vaivaa ollutkaan. ap
Kas kun minun tuttavapiirissäni ei ole ketään "turhaan" saikkua hakenutta. Kaikilla on kyllä ollut perustellut syyt: sairaalaan tippaan vienyt pahoinvointi, ennenaikainen supistelu, invalidisoinut selkäkipu jne. t. itsekin syystä saikulla (supistelu)
ja hammasta purren jaksoin, vaikka väsytti, heikotti, oksetti, tuntui että happi loppuu.
Minulla olikin pitkälle edennyt raskausmyrkytys, mutta koska olin 'kiltisti pitänyt mölyt mahassani ja ajatellut että raskaus ei ole tekosyy laiskotella tai jäädä saikulle, onhan monet muutkin kestäneet raskauden hymyillen' meinasimme molemmat, niin minä kun lapseni, kuolla.
Ap, juuri sun kaltaistesi ihmisten takia purin hammasta - en nimittäin halunnut leimaa työpaikallani, että valitan uupumusta pienen mahani kanssa ja kerään vaan saikkua ja säälipisteitä. Aika tökerö aloitus sulta oli, ap, mene itseesi.