Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillekin raskaana olo on niin hiton tuskallista ja vaikeaa?? Heti jaadaan saikulle
13.10.2009 |
ja valitetaan. Uskon etta esitysta koko potaska! Halutaan huomiota ja paastaan kuin koira verajasta kun ollaan raskaana, ja valitellaan kaiken maailman kipuja ja kolotuksia!
Ma odotan kolmatta lastani rv24 ja ei ole ollut minkaanlaisia vaivoja. Olen reilusti ylipainoinen eika ole mitaan ongelmia. Johtuuko se sitten siita etta olen tottunut kantamaan ylimaaraisia kiloja jo ennestaan vai mista?
Eka raskaus meni rv 42+ ja toinen lapsi syntyi rv 41, loppuun asti kavelin ja liikuin, lopussa hitaammin kyllakin mutta missaan vaiheessa en maannut sohvalla ja miettinyt miten siita paasisin ylos ja lahikauppaan. Esikoista yritimme miehen kanssa jopa "kaynnistaa" saunassa viimeisillani eika sekaan ollut vaivalloista!
Arsyttaa vain kun ystavani joka on molempien lapsiensa aikana jaanyt saikulle rv 8 ja sitten kaynyt kaantymassa toissa ehka viikon parin verran ja sitten taas saikulla aippaloman alkuun. Toinen on valitellut oloaan rv12 asti ja sitten uudestaan rv16 alkaen kun on niin lihava ja tukala ja kompelo olo ja ei jaksa enaa mitaan. Siis mita, rv16??? Miten ihmeessa nama valittajamammat jaksaa tuonne rv40 tietamille???!
Kommentit (79)
Minulla alkoi närästys - siis ihan helvetillinen sellainen - raskausviikolla 12. Samoihin aikoihin alkoivat alapäässä kivut, jotka hankaloittivat liikkumista ajoittain aika tavalla - ties mitä liitoskipuja tai jotain.
Raskausviikolla 8 oli keskeytynyt keskenmeno, mikä osaltaan vaikeutti eloa ja olemista ja vaati lepoa.
Viikolla 30 jouduin vuodelepoon, missä sitten makoilinkin pari kuukautta. Sitä ennen en kyllä ollutkaan yhtään päivää saikulla.
Ole ap tyytyväinen, jos sinulle raskaus sopii - olisin minäkin mielelläni tehnyt muuta kuin makaillut sohvalla.
Mikä sinua ap ärsyttää - jos itse tarvitset lepoa, senkun vaan sohvalle. yritä ymmärtää, että ihmiset ja raskaudet ovat erilaisia - ärsyttääkö sinua ylipäätään se, että maailmassa on erilaisuutta ja ihmiset erilaisia kuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisten raskauksista jos itsellä mennyt hyvin
Minäkään en ole ollut enkä aio jäädä töistä pois ennen kuin 30 arki päivää aikasemmin (jos ei tule mitään vakavampaa) mutta, minä tunnen itseni todella todella lihavaksi,kömpelöksi ja rumaksi. Johtuen ehkä siitä,etten ole tottunut niihin kiloihin. Jaksan kyllä käydä salilla ja tehdä kaikkea,mutta olo on kuin valaalla. Tosin,vauva oli toivottu joten mitä en kestäisi vauvan vuoksi. Ei vain ole oma olo, siksi sapettaa.
Kun on lihava niin olo on turta kivulle ja olo on perusmukava. Siksi moni ei halua edes laihduttaa. Jos on hoikempi tuntee olon helpommin epämukavaksi ja valittaa muutoksesta. Lihavana olo on kuin raskaana ois jokapäivä.
Veläkö on oikeesti olemassa nainen, joka ei tiedä/ymmärrä, että raskaudet ovan todellakin erilaisia?????? Jotkut elää elämänsä hehkeientä ja energisintä aikaa toiset kärsii monenlaisista, pahoistakin vaivoista raskauden alkuajoista asti.
Mulla esim. ensimmäisessä raskaudessa vaivas rv12 alkaen 4 kuukautta eteenpäin ihan helvetinmoinen pääkipu 24/7. Ei siinä paljon töitä tehty kun ei edes tolpillaan joka päivä pysyny. Ja todella vaikeaa se jaksaminen oli. Ja kyllä minäkin olisin mielummin liikkunut ja voinut hyvin. Olisin mielelläni kierrellyt kaupoissa ostelemassa vauvatarvikkeita, jatkanut rakkaita harrastuksiani, käynyt tapaamassa ystäviäni... Mutta minä makasin pääasiassa pimeässä huoneessa ja varmasti valitin läheisilleni surkeaa oloani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on lihava niin olo on turta kivulle ja olo on perusmukava. Siksi moni ei halua edes laihduttaa. Jos on hoikempi tuntee olon helpommin epämukavaksi ja valittaa muutoksesta. Lihavana olo on kuin raskaana ois jokapäivä.
on luontaista ja terveellistä naisen olla?
"No eiks tämä sitten puoltaisi sitä että lihavana on luontaista ja terveellistä naisen olla?"
Kyllä, mutta kuten ap:n tapauksessa huomaamme, silloin valittaisi aina ja olisi ärsyyntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kokemusta yhdestä helposta ja yhdestä vaikeasta raskaudesta.
Sen vaikean aikana olin vielä kotiäitinä niin en voinut jäädä saikulle ...kele. Varmaan silti oli teeskentelyä vaivat ja ongelmat -_0 Itselleni teeskentelin kun ei muutakan yleisöä löytynyt.
Ja ne pirulliset vaivat alkoi jo ennen kuin testi näytti plussaa >:(
on niin hiton tuskallista ja vaikeaa??
Kaikesta mahdollisesta haetaan saikkua ja valitetaan!
Näin se vain valitettavasti on!
Mitään ei itse tehdä asiain eteen, mutta valittamassa aina ollaan.
Kaikki pitäisi saada valmiina tai ainakin vaivatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi joillekin eläminen ylipäätään on niin hiton tuskallista ja vaikeaa?? Kaikesta mahdollisesta haetaan saikkua ja valitetaan!"
Näköjään valittamisen aihetta löytyy, vaikkei se raskaus olisikaan vaikea;-)
Itse jäin ekassa raskuadessa pariksi viikoksi sairauslomalle pahoinvoinnin vuoksi. En ollut kertonut töissä raskaudesta ja yritin sinnitellä pahanoloni kanssa, kunnes lopulta oksensin ja pyörryin asiakkaan (teen itse terveydenhoito alalla töitä) aikana. Hävetti. En todellakaan näytellyt ja valittanut vaivaani vaan näyttelin, että kaikki on hyvin. Työnantaja patisti kotiin. Olen myös itse tavannut sairaalassa useista eri syistä, vakavistakin, "ei-näyttelijöitä". Onneksi sinun raskaudet ovat menneet hyvin, kuten useimmat menevätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äidin eri raskaudet on usein toisistaan poikkeavia.
Minä itse painan 50kg, siihen kun lisätään reilu 15-20 kiloa painoa jonka olen loppuraskauksissa painanut (reilu kolmannes omasta painostani), niin kyllä minulle oli ainakin liikkuminen tukalaa olosta puhumattakaan. Lihaksetkaan eivät ole tottuneet kantamaan niin paljon painoa joka vielä tulee tosi nopeasti. Lisäksi olen pieni ja lyhytselkäinen, (158cm) ja esikoiseni painoi syntyessään 3800gr. Vauva ei loppuraskaudessakaan laskeutunut ja oli todellakin mahdotonta kurottautua kahtia sukkia laittamaan, kengistä puhumattakaan. Parhaiten sain sukat jalkaan "takakautta" laittamalla kantapään pakaraa vasten. Närästys vaivasi myös loppuraskaudessa, toisen lapsen raskaudessa myös järkyttävät liitoskivut, en oikeasti sängystä meinannut ylös päästä aamulla, hiljakseen nousin hampaat irvessä, en tosin tästä neuvolaa lukuunottamatta kenellekään puhunut (lue valittanut) vaan pidin asian ihan itselläni.
Lukeudun myös näihin luuserisaikkulaisiin, makasin kotona puolesta välistä raskautta kohdun supisteluherkkyyden takia. Supisteli jatkuvasti liikkuessa tai istuessa ja kohdunkaulakanava hävisi kokonaan pois puolessa välissä raskautta. Vika kolmannes mentiin sitten kohdunsuun sisä sekä ulkosuu auki levosta huolimatta.
Tulossa siis neljäs lapsi ja rv nyt 18 ja saikulla olen ollut nyt viikon "selkä- ja lantiokipujen" vuoksi. Ja aion kyllä olla enemmän tai vähemmän saikulla mammaloman alkuun asti!!
No joo, kyllähän tässä oikeestikin välillä selkää kolottaa ja silleen väsyttää, kun kaikki kolme lasta on alle kouluikäisiä ym, mutta todellinen syy että jäin saikulle on työpaikkani sairas meininkin!
Yhdet YT:t just päättyi (taas!), ja yksi meidän neljän hengen tiimistä sai lähteä, mutta ei sen työtehtävät mihinkään loppuneet vaan ne työt jaettiin meille jäljelle jääneille. Ja tällaista meininkiä on ollut jo pitkään eli viime vuoden aikana oikeastaan kenenkään pois lähteneen tilalle ei ole palkattu uusia ihmisiä, hommat on vaan jaettu muille - vaikka meillä ei edes ole osaamista hoitaa niitä!
Joten haistakoon työpaikka huilun! Minä en siellä enää ylipitkiä ja -kiireisiä päiviä raada, vaan jättäydyn suosiolla kotiin, keskityn nykyisiin ja lähitulevaisuudessa syntyvään lapseen, hoidan itseäni ja kotiani - ja nautin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Joten haistakoon työpaikka huilun! Minä en siellä enää ylipitkiä ja -kiireisiä päiviä raada, vaan jättäydyn suosiolla kotiin, keskityn nykyisiin ja lähitulevaisuudessa syntyvään lapseen, hoidan itseäni ja kotiani - ja nautin!"
raskaana ollessasi. Kun aloin odottaa ensimmäistä lastani olin työssä, jossa piti palvella asiakkaita ja valmistaa ruokaa. Mutta koitapas tehdä tuollaista työtä, jos koko ajan on huono olo ja oksentamassa pitää käydä väh. muutaman kerran työpäivän aikan. Kuukauden yritin pinnistellä, mutta sitten oli pakko jäädä pois. Tosi mukavaa juosta vessaan, jonne matkaa satoja metrejä. Kerran en ehtinyt ja laatat lensivät pitkin vessaa... Revi siitä!
Ja kolmannessa raskaudessa olivat alaselkälkivut sitä luokkaa, että matkaan, jonka normisti kävelen 20 minuutissa, meni koko raskauden ajan 45 minuuttia.
Ehkäpä kaverisi ovat ihan "aikuisten oikeesti" kipeitä. Toivottavasti kroppasi pysyy kunnossa koko elämäsi.....
helppo raskaus, ei pahoinvointia, ei supisteluja tms. Kävi sitten niin, etten osannut hidastaa "ajoissa", vaan töissä rehkiessä selkä pamahti jotain viikolla 30. Jouduin jäämään sairaslomalle sitten kk ennen äippälomaa. Onneksi ei kuitenkaan mennyt kuin selkä, näin jälkeenpäin ajateltuna pahemminkin olisi voinut käydä. Vaikka raskaus ei ole sairaus, en silti ihan usko tuohon "oman voinnin mukaan"- juttuun. Kannattaa ihan oikeasti vähän höllätä ajoissa, varsinkin jos tekee fyysistä työtä.
...ottaa päähän tuollaiset kuin ap! Siis sehän on aivan ihanaa, että SINULLA on kaikki raskaudet sujuneet todella hyvin ja SINÄ olet jaksanut töissä (tai missä vain) aivan loppuun saakka! Mahtavaa! Toki kaikilla toivoisi olevan samoin. Mutta kun ei ole.
Voi oikeasti olla sellaisia vaivoja, jotka suorastaan estävät työnteon, puhumattakaan muusta normaalielämästä. On varmasti turhaan valittajiakin, mutta kaikki jotka "heti jäävät saikulle" eivät niitä suinkaan ole.
Tulossa siis neljäs lapsi ja rv nyt 18 ja saikulla olen ollut nyt viikon "selkä- ja lantiokipujen" vuoksi. Ja aion kyllä olla enemmän tai vähemmän saikulla mammaloman alkuun asti!! No joo, kyllähän tässä oikeestikin välillä selkää kolottaa ja silleen väsyttää, kun kaikki kolme lasta on alle kouluikäisiä ym, mutta todellinen syy että jäin saikulle on työpaikkani sairas meininkin! Yhdet YT:t just päättyi (taas!), ja yksi meidän neljän hengen tiimistä sai lähteä, mutta ei sen työtehtävät mihinkään loppuneet vaan ne työt jaettiin meille jäljelle jääneille. Ja tällaista meininkiä on ollut jo pitkään eli viime vuoden aikana oikeastaan kenenkään pois lähteneen tilalle ei ole palkattu uusia ihmisiä, hommat on vaan jaettu muille - vaikka meillä ei edes ole osaamista hoitaa niitä! Joten haistakoon työpaikka huilun! Minä en siellä enää ylipitkiä ja -kiireisiä päiviä raada, vaan jättäydyn suosiolla kotiin, keskityn nykyisiin ja lähitulevaisuudessa syntyvään lapseen, hoidan itseäni ja kotiani - ja nautin!
ap, joka tuuraa talla viikolla rv 8 olevan kolleegan (joka on saikulla kuinkas muuten...) tyotehtavia
Luuletko ap, etten minäkin mieluummin olisi "elämäni kunnossa", kävisi töissä, juoksisi pururadalla, reissaisi etelässä, kävisi uimassa ja jumpassa, nauttisi seksistä...
Toivottavasti et kuvittele, että on oikeasti herkkua maata sängyn pohjalla ja yrittää saada kipeitä supistuksia loppumaan, pidätellen itkua ja peläten, jaksaako vauva pysyä kyydissä riittävän pitkään?
En kyllä tiedä miksi edes vaivaudun vastaamaan näin typerään provoon.
t. huolestunut, ennenaikaisista supistuksta kärsivä äiti, vasta 19. viikolla.
kayttavat raskauttaan tekosyyna lusmimiseen toista.
ap, joka on itse erittain raskaassa tyossa (fyysisesti ja henkisestisellaisessa)