Vuodan verta. Tässäkö tämä nyt oli, vaikka alkuviikosta havaittiin syke rv 6+6?

Mun omat kokemukset ensinmäisen raskauden osalta oli ihan samoja kuin sinulla, meillä on terve 1,5v. tyttö! Pysyi kyydissä vuodoista huolimatta! Tsemppiä ja jaksamista sinulle!

mitä tässä kävi. Ja surukseni sain lukea, että huonosti:( Voi paljon voimia ap tilanteessa, jonka raskautta en pysty edes kuvittelemaan. Toivottavasti jaksatte miehenne kanssa vielä tukea toisianne ja pahimman tuskavaiheen jälkeen harkita niitä tutkimuksia. Todella moni saa nykypäivänä lääketieteen avustuksella lapsen. Paljon voimia teille.

En oikein muuta osaa sanoa.

Huh, mikä sattuma. En ole (luonnollisestikaan) käynyt koko vauva.fi-sivustolla keskenmenon jälkeen, mutta nyt kävi aika töissä niin pitkäksi, että päätin tulla huvikseni tänne lukemaan av:ta ja törmäsinkin omaan kirjoitukseeni, ihan hätkähdin.



Eipä minulle ihmeitä kuulu. Keskenmenosta on nyt kulunut reilu 5 viikkoa. Kuukautisia ei ole vieläkään kuulunut. Minulta otettiin km:n yhteydessä ties mitä verikokeita ja sitten viikko sen jälkeen lisää. Kromosomitesti tehtiin myös miehelle. Mitään tuloksia emme kuitenkaan ole vielä saaneet. Vasta 2 kk:n päästä keskenmenosta voidaan ottaa verenhyytymistekijäkokeet, joten niitä ei ole vielä tehty. Jälkitarkastuksessa, jo n. reilu viikko km:sta, oli kaikki ok ja kohtu tyhjentynyt hyvin. Lääkäri sanoi, että näistä tutkimuksista mitä nyt mahdollisesti tehdään, saamme tulokset luultavasti vasta tammikuun lopulla. Ja sitä ennen en saisi tulla raskaaksi.



Toivuin keskenmenosta siinä mielessä suht hyvin, että fyysisesti voin paremmin jo muutama päivä tapahtuneen jälkeen ja surukin loppui kuin seinään viikko keskenmenosta. Luulen kuitenkin, että jonkinlainen suojamuuri iski päälle, koska siitä lähtien minusta ei ole oikein tuntunut miltään. Pystyn ajattelemaan tapahtunutta ja meidän tilannettamme ja puhumaan siitä täysin objektiivisesti, aivan kuin se olisi tapahtunut joillekin toisille. Kertaakaan en ole itkenyt km:n jälkeen enkä tunne enää ollenkaan surua. En tunne yhtään mitään. Joten, toisaalta kaikki on hyvin, mutta ei sitten kuitenkaan. Ei kai tämän näinkään pitäisi mennä...



Psykologilla kävin kerran juttelemassa, en kokenut tarvetta toiseen käyntiin. Ehkä sitten myöhemmin (=seuraavassa keskenmenossa). Hänestä vaikutin voivan hyvin. Ihan iloisella mielellä olen ollutkin ja se kyllä huolestuttaa minua hieman. En varmaan oikein tajua tilanteen vakavuutta, vaikka silloin km:n aikoihin ymmärsin varsin hyvin, että ei tämä kolme keskenmenoa mikään pikku juttu ole.



Emme ole käyttäneet ehkäisyä. Tiedän, että pitäisi, mutta en vaan jaksa enää välittää näistä asioista. Kertaakaan en ole tullut raskaaksi ilman Clomifenia, miksi siis tulisin nytkään. Ovulaatiotestejä tein pari viikkoa sitten, että osaisi varulta edes vähän vältellä niitä päiviä, mutta eihän ne testit näyttäneet muuta kuin negaa. Nyt sitten odotellaan edelleen niitä menkkoja, nyt jo kp 39 laskettuna siitä päivästä kun sikiö tuli ulos. Eilen ja tänään on ollut sellaista outoa "vihlontaa" emättimen sisällä, jollaista on esiintynyt aina aiemmissa raskauksissa. Vähän mietityttää, mutta en usko raskauden mahdollisuuteen enkä lähde mihinkään hysteeriseen testaamiseenkaan enää.



Olen nyt nauttinut täysillä pikkujoulukaudesta. Kun ei tässä elämässä enää ole mitään päämääriä, niin elän tässä ja nyt. Perjantaina aion taas juhlia firman pikkujouluissa oikein olan takaa (=vetää perseet). Olen jouluihminen henkeen ja vereen ja nautin tästä vuodenajasta ihan suunnattomasti. Meidän perheessä joulu on aina se mitä koko vuosi odotetaan ja siihen panostetaan paljon. Ehkä siksi nyt onkin helppo olla ajattelematta koko asiaa. Mutta pahoin pelkään, että todellisuus iskee tajuntaan heti joulun jälkeen. Masennun muutenkin joka vuosi aina Tapaninpäivänä, kun joulu on ohi ja jäljellä ei ole mitään muuta kuin synkkää ja kylmää talvea monta kuukautta. Tänä vuonna siihen päälle vielä lapsettomuus ja mahdollisesti tieto, ettemme voi saada lapsia. Jos nyt testeistä sellaista selviää tammikuussa. Sittenpä alkavatkin olla vähissä keinot säilyttää elämänhalu.



Miehen kanssa meille menee tällä hetkellä hyvin. Olemme läheisiä ja nautimme toisistamme, meillä on hauskaa ja nauramme paljon. Keskenmenosta tai tulevaisuudesta emme puhu tällä hetkellä lainkaan. Km oli kova paikka miehellenikin ja hän kertoi tuolloin tarvitsevansa aikaa toipua tapahtuneesta.



Siinäpä vähän kuulumisiani. Tuli hieman pitkähkö vuodatus, tuntui vaan hyvältä kirjoittaa, kun ei kukaan juurikaan kysele mitä minulle kuuluu keskenmenon jälkeen... Kai ovat vaan varovaisia tai sitten vaikutan niin tarmokkaalta, että luottavat kaiken olevan hyvin. Mutta niin, enpä nyt tosiaan oikein osaa itsekään sanoa miten voin, päällisin puolin ainakin hyvin. Ehkäpä jossain vaiheessa sitten pimahdan oikein kunnolla...



Kiitos kuulumisien kyselemisestä

Höh, miksi viesteistäni jää aina puuttumaan parit viimeiset sanat?



Loppuun siis

Arh, ei tästä nyt tule mitään!



-ap

Ja noista raskausviikkojen paikkansapitävyyksistä...

Itselläni hyppäsi ekan ultran perusteella viikot melkein kuukaudella pienemmiksi.

Eli sikiö vastasikin lähes kuukautta pienempää.

Lisäksi rv16 alkoi hurja vuoto ja jouduin moneksi päiväksi sairaalaan.

Vuodon syyksi paljastui osittain revennyt istukka.

Tuossa tuo täysiaikaisena syntynyt tyttö kuitenkin tuhisee ja voi hyvin ;-)

Jos vain suinkin jaksat,kerro mitä kuuluu...

Miten tuo käytännössä tapahtuu? Kela kai sponsoroi vain kolme kertaa, mutta kävittekö loput yksityisellä ja maksoitte kokonaan itse? Vai nollautuuko se 3 kerran laskuri jokaisesta tärpistä jolloin raskauden päättyessä km:oon on taas uudet kolme käytössä?

Mä ehkä lähtisin reissuun, koska tuolle km:lle nyt ei voi mitään, jos on tullakseen. Voithan ottaa matkallakin rauhallisemmin, ei mitään lenkkeilyä tai kuntosalia.



Itsekin olen km:n kokenut (jouluna pari vuotta sitten) ja ulos lähteminen ja muu tekeminen auttaa jaksamaan. Itsekin tiesin pari-kolme päivää ennen, että kaikki ei ollut hyvin. Outo olo ja kävin hieman ylikierroksilla (tekemättä mitään).



Sinulle lähetän kuitenkin siunausta, jotta raskautesi jatkuu! Vuodosta huolimatta hyvin on mennyt, joten toivottavasti kaikki menee jatkossakin hyvin. Tuo eteisistukkahan voi tosiaan olla vuodon syy.

Minullakin on takana kolme keskenmenoa ja nyt on kaksi tervettä lasta. Tiedän, miltä tuo kolmas tuntuu. Tekisi jo mieli luovuttaa. :-( Mutta jos ajan kanssa alkaa tuntua, että ehkä vielä kokeilette, niin kannattaa ensin käydä tutkimukset läpi. Joskus on helppoja hoitoja keskenmenoihin. Meille riitti clomit ja luget. Joku voi tarvita veren hyytymisen estämiseen vaikuttavaa lääkettä, ja toinen joutuu IVF:oon. Mutta minua lohdutti eniten sanat:"Naiset, jotka saavat keskenmenoja, saavat myös lapsia." Niin se on, ihan tilastollisestikin 99% tapauksista! Kun olet itkusi itkenyt, mieti, mitä jaksat ja pysty käymään vielä läpi. Tutkimusten ja hoitojen jälkeen uusi raskaus ei ollenkaan välttämättä ole sama asia kuin uusi keskenmeno.



Lämmin halaus sinulle vaikeassa elämäntilanteessa.

Sinä jolla takana 7 IVF:ää. Miten tuo käytännössä tapahtuu? Kela kai sponsoroi vain kolme kertaa, mutta kävittekö loput yksityisellä ja maksoitte kokonaan itse? Vai nollautuuko se 3 kerran laskuri jokaisesta tärpistä jolloin raskauden päättyessä km:oon on taas uudet kolme käytössä?

Me kävimme hoidoissa 2000-luvun alussa (aloitettiin 2002). En usko että kela oli kovin tarkka vielä silloin. Meillä kela korvasi kaikki seitsemän hoitoa ja menivät vielä suoraveloituksena eli emme klinikalle maksaneet kuin omavastuun. Sen tiedän että ihan loppuhoidoissa lääkäri sanoi että laittaa jonkun lisäselvityksen kelaan että meidän onnistumisprosenttimme on vielä yli 10% hoitohistoriamme perusteella ja nähtävästi se riitti koska mitään kyselyitä ei meille tullut kelalta.

Niin ja me kävimme kaikki seitsemän hoitoa yksityisellä klinikalla. Hintaa tälle yhdelle lapselle tuli meillä tutkimuksineen kaikkineen noin 19000e. Iso raha mutta mietimme miehen kanssa silloin että miten ihmeessä meillä olisi joskus varaa lapseen jos meillä ei ole varaa hoitoihin. Ja täytyy kyllä sanoa että voi jösses, kyllä sitä rahaa meneekin nyt kun on tuo lapsi!

Välillä oli pientä tuhrua ja välillä tuli veret lorisemall pitkin lattioita. Mulla johtu vuoto istukasta, joka oli osittain kohdunsuun päällä.

Kävin yksityisellä ja mulle lääkäri kirjotti sairaslomaa rv 9 lähtien raskauden loppuun saakka koska verenvuoto ja vatsakipu alko mulla, jos kävelin tai isuin pidemmän aikaa. Vuodot loppu rv18+ kun istukka siirty raskauden edetessä ylemmäks. Sen jälkee alko sit supistelut vaivaaman.

Oon ihan varma, että jos en saikkua olis ottanut ni ei vauva vatsassa olis pysynyt. Poika synty lopulta rv 39, täyttää marraskuussa 3v.

Jää ihmeessä sairaslomalle ainakin niin pitkäks

aikaa kun vuotoja on.

raskaus takana. Minullekin korostettiin kovasti, että levätä ei tarvitse erityisesti, koska km tulee jos tulee enkä saanut sairauslomaa. Elin siis ihan normaalisti. Minulla oli myös supistuksia lähes koko raskaus. Lapsi syntyi 36+1. Mutta ihan psyykkisistä syistä sairausloma olisi saattanut olla tarpeen. Oli tosi rankkaa pitää luentoja, kun verta valui solkenaan housuihin:) Mutta tässä tapauksessa loppu hyvin, kaikki hyvin.



Tsemppiä ap!

Minulla oli toisessa raskaudessa ensin tuhruvuotoa ja lopulta reipasta vuotoa viikoilla 6+6 - 13+5. Vasta viikolla 12+ oli riittävän osaava lääkäri, joka totesi heti kun ultrasi, että mulla on etinen istukka. Eli istukka kasvoi kohdunsuun päällä. Määräsi mahdollisimman täyteen lepoon rakenneultraan asti. Siihen mennessä istukka olikin sitten noussut kohdunsuun päältä pois, ja raskaus jatkui normaalisti loppuun asti.

Nyt tuo lapsi on reipas kaksivuotias!

Tsemppiä, raskautesi voi jatkua ihan hyvin loppuun asti!

Toivottavasti vuoto loppuisi nyt kokonaan saikkupäivien aikana!



Reissusta en osaa sanoa, itse en osaa sanoa lähtisinkö vaiko en tilassasi. Toisaalta voisin lähteäkin, jos vuotoa ei olisi kauheasti tai se jopa loppuisi kokonaan. =D



Jaksamista ja voimia!

eivätkä yhtään sanoneet miksi menin, aivan alussa raskaus joka päättyi. Olivat ihan ystävällisiä, yksi lääkäri pyysi vielä jonkun asian takia toisenkin sänkyni viereen. Menen muutenkin helposti, ihan varmuuden vuoksi.



Yhdellä raskaudella huomasin aamuyöstä vessassa käydessäni verta, pelästyin kun kyseessä juuri kolmannelle vaihtuva raskauskuukausi, jolloin saattaa olla jotain keskenmenon tapaista helpommin. Lähdin sairaalaan ja siellä olin klo. 7.00 aamulla. Kahdeksalta ultralla katsottiin, oli elävä sikiö ja sain lähteä kotiin.



Myöhemmin ajattelin että olikohan sillä merkitystä, kun edellisenä iltana työnsin vesisängyn reunoja siivotessani jalalla painavaa vettä syrjään . Piti imurin suullake saada mahtumaan ja jokin pieni repeämä saattoi tulla. Vauva syntyi viikon yliaikaisena.



En ymmärrä sellaista että odotetaan sen varjolla kun on jonkun päivän tai viikkojen kuluttua aika muutenkin lääkärille, sillä



-appi soitti kerran että kives on kuin

pesäpallo ja kehoitin tottakai menemään

lääkäriin. Vastaus -No menen kun kahden

viikon kuluttua on sen sokerinkin takia

kontrolli.

Apella todettiin myöhemmin kivessyöpä.



Naapurissa asuva lastemme hoitotäti soitti

illalla ja kertoi 2-vuotiaalla pojallaan

olevan jokin muhkura nivusessa eikä ole

sattunut mihinkään. Pojalla oli tosi pahan

näköinen kives kun näin aiemmin ja joku lää-

käri oli määrännyt siihen rasvaa. Kives ei

mahtunut potan sisään mutta rasvaa hoidoksi.



Koska appeni takia epäilin jotain vakavampaa

lapsen kiveksessä, kehoitin hoitotätiä soit-

tamaan polille, sillä ynnäsin mielessäni

kiveksen ja patin nivusessa. Pojalla oli ke-

hitysviivästymä, ja sen takia sairaalassa

johon soitti oli aika varattuna n. kahden

viikon kuluttua patin huomaamisesta. Hoitaja

kehoitti puhelimessa näkemättä lapsen kivestä

ja muhkuraa nivusessa odottamaan jo varattuun

aikaan mikä oli kehityksen takia.



Kun hoitaja vei poikansa vastanotolle, lapsi

laitettiin välittömästi yliopistolliseen sai-

raalaan. Todettiin kivessyöpä joka oli levin-

nyt vatsaan, maksaan, munuaisiin, imusolmuk-

keisiin. Syöpähoito leikkauksen jälkeen teho-

si odotettua paremmin, katetri oli kurkusta

jota piti pitää rassaamalla auki n. 7 kk.



Ajattelin silloin mitähän se kaksi viikkoa

sai aikaan syövän levinnäisyydessä. Onneksi

vieläkin kaikki OK ja hoitajan pojalla syöpä

voitettu.

voisi jättää rauhaan, aiemmin jo kertoi poistuvansa palstalta. Ahdistaisi jos täällä vaan jaariteltaisi asiasta.

Ajattelin silloin mitähän se kaksi viikkoa sai aikaan syövän levinnäisyydessä.

Esim. rintasyövässä viikko sinne tai tänne ei haittaa, toisin kuin vaikka leukemiassa.

itse km:n kokeneena vuotoa kesti viikon, tuhrua siis ennen kuin meni kesken. Sitten vasta kun alkoi kunnon vuoto, tuli alaselkäkin kipeeksi. Tuntuu, et en ole vieläkään päässyt menetyksestä yli, mutta ehkä jonain päivänä jotain iloa tulee minunkin elämään. Tosin onhan mulla ihan lapsi, joka on jo 8 vuotias.