Vuodan verta. Tässäkö tämä nyt oli, vaikka alkuviikosta havaittiin syke rv 6+6?

ja toivon sydämeni pohjasta, että pikkuinen jaksaisi taistella.



-20-

siitä, jaksaako pieni taistella. Elimistö hylkii esim. vaikean kromosomivirheen vuoksi kehittyvää alkiota. Ei kannata romantisoida asiaa liikaa.



Ap:lle tsemppiä, toivotaan, että vuoto on harmitonta!

Ja todella asiaan perehtyneelle gynelle. Ulkomailla asuva ystäväni sai alkuraskauden vuotoon jonkun hormonilääkityksen + seksikiellon + määräyksen levätä mahdollisimman paljon ja välttää liikunnan harrastamista, rauhallinen kävely oli sallittua, muu pannassa.



Jos julkisella puolella alettaisiin jokaista keskenmenoa tutkia ja hoitaa, niin jopa menisi rahaa isoja määriä haaskuuseen, kun suurta osaa ei varmasti pystyttäisi välttämään kuitenkaan ja joka toinen tuntuu kuitenkin vuotavan vähän jossain vaiheessa raskautta. Johonkin on rajoja vedettävä, valitettavasti. En väitä, että olisi olemassa lääke joka sinun vauvanalkusi voisi pelastaa, mutta jos olisin sinun asemassasi selaisin jo netistä oman alueen asiantuntijoita...

Kiitos kysymästä, mutta eipä kovin hyvää kuulu... Vuoto jatkuu edelleen. Eilen tuli päivän aikana vain vähän ruskeaa tuhrua ja iltapäivällä melkein jo huokaisin helpotuksesta. Sitten kun pääsin töistä kotiin, tunsin miten yhtäkkiä valuikin jotain aika reilusti. Tuli ihan tummaa verta, jossa oli myös pieniä mustia "klönttejä" (hyytymiä?). Pönttö värjäytyi ihan punaiseksi... Siinä hetken itkeskeltyäni sain koottua itseni ja lähdin kyläilemään illaksi, niin kuin olin jo sopinut. Vuotoa ei tullut illan aikana enää paljoa enempää.



Tänään sama homma, aamupäivän ajan vain tosi vähän ruskeaa vuotoa, sitten juuri äsken oli taas tullut läntti tummanpunaista verta. Mahaa on jomotellut pienesti pitkin päivää, ikäänkuin menkkakipuja, mutta ei kyllä ainakaan niin pahoja että mitään lääkkeitä tarvitsisi.



Joten, mitä olette mieltä? Kuulostaako tilanne jo yhtä toivottomalta, miltä minusta tuntuu?



Tämä tilanne raastaa jo aika lailla. Päivät vain lueskelen töissä netistä alkuraskauden vuodosta ja koitan löytää jotain selitystä ja illat makaan sohvalla ja itkeskelen. Miten kauan tällaista jaksaa? En saa asiaa mielestäni hetkeksikään.



Jos tämä nyt on keskenmeno, miksi tämä kestää näin kauan? Aiemmin km:t on ollut viikossa ohi. Ja miksei maanantain ultrassa näkynyt merkkiä keskenmenosta?



Mietin myös, kävisinkö yksityisellä lääkärillä. Mutta osaavatko he sitten auttaa sen enempää, en tiedä. En vain ymmärrä, miksei tällä vuodolle löydy mitään syytä!! Miksei siellä ultrassa näy, esim jos olisi vaikka tuollainen etisistukka?



Masentaa ja todella paljon. :'(



-ap

Ymmärrän huolen tunteesi.



Ei se yksityinen voi auttaa jos kyse on keskenmenosta. Eikä oikeastaan missään muussakaan tässä tilanteessa. Toki voit saada tarkemman tutkimuksen ja paremmat kuvat, jolloin myös mielenrauha voi olla parempi.



Itse kävin alkuraskauden ultrassa yksityisellä kun oli vuotoa, maksoi 180 e mutta sain mielenrauhan.



Eikö sulla ole ultra ensi viikolle? Jos vain jaksat sinne saakka odotella.



Toisaalta sinulla ei tule kirkasta (tuoretta) verta, joten kyse on jostakin epäsuorasta vuodosta.



Pidän peukkuja ja toivon voimia. Tuo ahdistus on raskasta.

Hienoa, että kaikki toivo ei ole menetetty. Nyt vaan loikoilet ja otat rauhallisesti. kattelet telkkaa ja käsket miehen hemmotella sua! Pidät sormet ja kintut ristissä :)!

Jollakin on taas välähtänyt. Pitäisi ignoorata ihan täysin nämä negatiiviset kommentit niiltä, joilla ei ole minkäänlaista kokemusta asiasta. Mutta tässä vähän minun ajatuksiani asiasta.



Ehkä elättelen turhaa toivoa, mistäs sen voi tietää. Mutta minusta se, että sikiön sydänäänet ovat vahvat ja se että se on kasvanut jo parissa päivässäkin, on hyvä asia. Yritän saada jotain lohtua siitä. Sen avulla ylipäätään jaksan yrittää. Sitten jos kaikki päättyykin huonosti niin sille ei sitten voi mitään. Kaiken kokemani perusteella menetys ei voi tuntua enää yhtään tämän pahemmalta. Niin monta kertaa olen jo tällekin vauvan alulle sanonut hyvästit, vaikka viikkoja on vasta vajaa 9... Ja kyllä, tiedän kyllä varsin hyvin luonnon valinnoista, olen seurannut viimeisen puolentoista vuoden ajan miten luonto hoitaa tehtävänsä. Ja jos joku, jolla on takana pitkä yritys ja ovuloimattomuus, kaksi keskenmenoa ja nykyisessä raskaudessa runsasta vuotoa sekä kipuja, pystyy olemaan hermoilematta tai ajattelemassa asiaa, en voi muuta kuin nostaa hattua. Minä en siihen pysty.



Kiitos teille, joilta sympatiaa riittää. Olette todella hienoja ihmisiä ja varmasti ihania äitejä. Vaikka ette pysty muuta tekemään kuin neuvomaan ja antamaan tukea näin niin kuin virtuaalisesti, sekin merkitsee jo paljon. Varsinkin kun en tästä asiasta voi puhua kenellekään muulle kuin miehelleni (ja lääkäreille).



Tilanteestani vielä vähän. Eilen illalla vuoto siis jatkui ihan yhtä runsaana ja kipuilua oli. Välillä kivut tuntuivat jopa koventuneen. Muistuttavat menkkakipuja. Ja keskenmenokipua... Yön aikana heräsin kerran jomotukseen, mutta nukahdin pian uudestaan. Yöllä vuotoa oli myös tullut reippaasti. Sama on jatkunut tänä aamunakin. Kivut ovat hieman vähentyneet (tällä hetkellä), mutta vuotoa on yhä ja se vastaa kyllä ihan kuukautisten vuotomäärää. Joudun pitämään yö- tai long-siteitä. Ihan keskenmenolta tämä minusta tuntuu. Mutta ei kai ole vielä mennyt kesken, kun eivät kivut ole niin pahoiksi menneet eikä ole tullut ulos mitään varsinaista raskausmateriaalia, isompia osia siis. Ihan hullua, tiedän että sikiö on elossa (tai ainakin oli vielä eilen), mutta silti koen että minulla on meneillään keskenmeno... Ei tässä tosiaankaan tiedä enää mitä ajatella.



Kaksosuudesta maininneelle sen verran, että olen käynyt kolme kertaa ultrassa ja joka kerralla on näkynyt vain yksi sikiö ja sikiöpussi. Jos siellä olisi kaksonen ollut alunperin, eikö siitä olisi näkynyt jotain jäänteitä? Vai voisiko se olla kokonaan näkymättä, jos mennyt kesken niin varhain? Kävin kuitenkin ultrassa heti, kun vuotoa oli tullut vasta muutama tippa. Ja sitten tuosta levosta ja sen yhteydestä vuotoon, olen sitä yrittänyt tutkia tänään. Eilisen perusteella en ainakaan sanoisi, että lepo olisi mitenkään auttanut. Mutta tänään on ehkä ollut hieman "parempi" päivä ja olen tosiaan maannut aamusta asti sohvalla, mitä nyt käynyt vessassa ja valmistanut aamupalaa yms. Toisaalta en kyllä eilenkään rehkinyt.. No, pitää tarkkailla lisää.



Yksityistä gyneä olen myös miettinyt. Mutta jotenkin vaan tuntuu, että joka puolella toitotetaan ettei näin varhaisella viikoilla tehdä asialle yhtään mitään. Voihan asia tietysti olla toisin yksityisellä puolella. Täällä on yksi hyvä lapsettomuusklinikka, jossa kävin lääkärillä alkuvuodesta ovuloimattomuuden takia. Ehkä voisin kysellä sieltä apua. Nyt viikonloppunahan en kuitenkaan sinne pääse, joten se menisi ensi viikkoon. Ja heillä on yleensä todella täyteen varattua... Jos nyt viikonlopun yli selviän, alan viimeistään sitten soittelemaan sinne.



-ap

että kun kerran sen vauvan haluaa niin tekee kaikkensa. Myös lepää "varmuuden" vuoksi ja ottaa saikkua, sitä saa ihan varmaan vuototapauksessa, jos ei yhdeltä niin lääkäreitä on muitakin.



Tässä ap:n tapauksessa ihmettelen näitä sanontoja - Kun mies ei nyt ole enkä halua mennä yksin jos jotain ikävää...Kyllä se, mitä valitsee; joko mies mukana, ei mukana ja ehkä voitaisiin vielä tehdä jotain kun tässä vaiheessa menee, mies ei pääse joten ei mene ja myöhemmin voi ollakin liian myöhäistä. Sitä siis ihmettelen että ap jättää menemättä jos jotain vaikka voitaisi tehdä vielä, odottelulla ei saa mitään aikaiseksi. Ilman miestä voi kuitenkin valita mahdollisen avun.



Mentävä kun mentävä, mitä sitten haluaakaan. Vaikea on tietysti tilanne. Itselläni oli vuotoa n.5 raskauskuukauden kohdalla ja käskettiin odottaa kun soitin, että silloin ja silloin on neuvolalääkäri. No, sitten kun passitettiin polille ja lääkäri teki sisätutkimuksen kalvot puhkesivat. Laitettiin pääni alaspäin jos sillä saataisiin pysymään mutta ei, synnytys lähti ja vauva ei jäänyt henkiin. Seurava raskautta varten sanottiin että ompeleet heti alkuun kohdun suulle.



Opin tästä etten jää enää odottelemaan, oman järjen käyttö ja vaikka turhaan, mutta sittenkin lääkärin puoleen.

sillä nyt alkaa jo tuntumaan siltä, ettei odottelu kannata. Minä olisin jo mennyt Sinun sijassani ja niin monta kertaa kuin tarvitaan -varsinkin kun tilanne on muuttunut, uskooko juttuasi kohta eneää kun et toimi kuten järki käskee ja täällä monetkin.



Jos on keskenmeno, tietysti menet heti sillä vuoto ei ota loppuakseen ilman kaavintaa, näyttää siltä.



Miksi käyt työssä, ota huomioon paitsi ettei se paranna tilannettasi ollenkaan niin entä tulehdusriski, on josain siellä aukko mistä verta tulee, jo seisonutta ruskehtavaa. Polille ja kiireesti, mahdollinen keskenmeno täytyy hoitaa hyvin sekin, - silmälläpitäen seuraavaa raskautta.



En avaa keskustelua tästä kuin uudella aiheella, jossa ilmoitat käyneesi polilla. On näköjään yhtä tyhjän kanssa seurata kun et "ymmärrä" omaa parastasi menemällä jo...

Pahoitteluni sinulle edellisistä keskenmenoista ja voimia tähän tilanteeseen!



Minulla on takana kolme alkuraskauden keskenmenoa, ja niiden jälkeen olin aika rikki. Henkisesti ainakin. Mutta nyt esikoinen nukkuu päikkäreitään, joten olen päässyt jotenkin keskenmenojen yli. Seuraava mahdollinen raskaus pelottaa silti aina.



Jos minä olisin sinä, lähtisin vielä tänään illalla käymään päivystyksessä ultrattavana! Ja jos sieltä löytyisi yhä syke sekä sikiö, niin loppuviikoksi ottaisin saikkua ja makaisin sohvalla leffoja katsellen sekä odotellen että vuoto loppuu.

Itse en usko, että yksityinen taho osaa tilanteessasi auttaa yhtään sen enempää kuin julkinenkaan. Hophop ultraan ja kysymään, näkyykö eteisistukkaa yms!

Me yritimme lasta 2,5 v. Kun raskauduin, oli se suuri ihme. Aloin kuitenkin vuotaa hieman. Sitä kesti rv 6-9 ajan. Olin tosi stressaantunut sen ajan. Tien mitä tunteita käyt läpi. Meidän juttu päättyi onnellisesti. Terve tyttö syntyi. Toivotan sinulle onnea ja rukoilen, että vauva jaksaa pysyä mukana vatsassasi.

Noilla viikoilla ei ole mitään tehtävissä!

Sitä siis ihmettelen että ap jättää menemättä jos jotain vaikka voitaisi tehdä vielä, odottelulla ei saa mitään aikaiseksi. Ilman miestä voi kuitenkin valita mahdollisen avun.

Varsin jos on kovin ajat täynnä. Toisekseen hyvä yksityinen ottaa kyllä extrapotilaan johonkin väliin vaikka jo tänään kun on "akuutti" asia kysymyksessä. Maanantainahan voi olla jo myöhäistä tänään voidaan esim. hormoonihoito vielä aloittaa.



Itselläni oli ekassa raskaudessa (pitkiä lapsettomuushoitoja seurannut) vuotoja lugeista huolimatta. Tuhrua ja yhtenä päivänä enemmän. Mun annostusta, joka oli jo muutenkin tavallista isompi lisättiin entisestään ja vuodot loppuivat. Lääkitystä "jatkettiin" myös tavallista pitempään, normaalisti kun vähennetään hitaasti, niin mulla mentiin isolla annoksella pitkälle ja sitten nopeasti lopetettiin.

Kyllä minä jo sekoaisin sijassasi vaikka omaakin kokemusta noista jutuista on kertynyt. Sinuna menisin päivystykseen ja sanoisin, että kivut ovat kovat. Että jomottaa ja vuotaa. Ne eivät voi sinua pois käännyttää ennen kuin tutkivat ja saat sitten ainakin rauhan taas.



Kyllä tuolla vuodolla pitäisi jo syykin löytyä. Itselläni on todettu muun muassa iso (2x5cm)hematooma kohdussa ja se vuosi _2kk_ putkeen.

Mene jo -ja tule sit kertoon mitä kuuluu!!!



T se neljän pienen äiti

Uskokoon tarinaani ken tahtoo... Mutta valitettavan totta tämä on. :(



Niille, jotka kritisoivat tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni, kai luitte aiemman viestini jossa kerroin käyneeni ultrassa vasta kaksi päivää sitten? Silloin syke havaittiin ja kaikki oli hyvin vuodosta huolimatta. Tokihan nyt jotain on voinut tapahtua jo tässä kahden päivän aikana, mutta edelleenkään minulla ei ole varsinaisia kipuja eikä vuoto ole yhtä runsasta kuin menkoissa, joten tilanne ei välttämättä ole (vielä) muuttunut. Jos syke vieläkin näkyy, ei tätä voida tietenkään vieläkään tuomita keskenmenoksi eikä tehdä kaavintaa. Niin ja eipä tuota "aukkoa" mistä vuoto tulee löydetty viimeksikään.



Veri on myös kirkasta.. Ei tämä kyllä hyvältä näytä, sen toki myönnän itsekin. Ehkä tosiaan lähden käymään siellä päivystyksessä. Tunnen itseni vain yli-hysteeriseksi mutta väliäkö sillä. Tai jos soitan ensin naisten polin puolelle ja kysyn mitä mieltä ovat.. Sitähän ne kyllä siellä aina vain hokevat, että jos on menossa kesken, niin eivät he sille mitään voi. Hoh, tiedetään.



Kiitos tuestanne jälleen kerran.



-ap

Soitin päivystykseen ja yhdistivät minut synnytysvastaanottoon ja puhuin jonkun kätilön kanssa. Hän kehotti seuraamaan tilannetta tämän illan ja viimeistään huomen aamulla polille tarkastettavaksi. Jos vuoto muuttuu niin runsaaksi, etten enää kestä, tai tulee kipuja, niin sitten jo tänään päivystykseen. Noh, eihän tässä niinkään ole kyse siitä etten kestäisi tuota vuotoa ja fyysistä kipua, mutta kun pää ei meinaa kestää...



Sattumoisin mies on taas iltavuorossa, pääsee vasta 20.30. En millään haluaisi lähteä yksin päivystykseen, koska pelkään että saan ties minkälaisen romahduksen mahdollisten huonojen uutisten jälkeen ja miten sitten selviän yksin autolla kotiin yms.. Eikä ole ketään muutakaan kenen kanssa voisin sinne mennä. Pakko kai se on vain jaksaa. Ajattelin nyt seurata tuota vuotoa jonkun tunnin-pari, jos ei lopu niin sitten varmaankin lähden. Eilenhän se rauhoittui pian, mutta nyt kyllä jotenkin tuntuu että tämä menee tästä vain pahemmaksi...



Tuntuu ihan uskomattoman pahalta, kun vielä toissapäivänä pikkuinen oli elossa ja jos nyt olisi jo kuollut tai kuolemaisillaan... :'(



-ap

Itselläni oli pitkään odotetussa, toisessa raskaudessani runsaita verenvuotoja ja kävin itse aina päivystyksessä ultrattavana, vaikka se oli ikään kuin "turhaa". Keskenmenolle kun mitään ei voi. Mutta en vain pystynyt olemaan kotona, en millään, vaikkei vuotoihin aina liittynytkään kipuja. Eli aika monta kertaa tuli sairaalassa juostua. Arvio minulla oli, että kyse oli revenneestä verisuonesta ja sitten ilmeisesti vuotavasta hematoomasta. Koko ajan nähtiin, että sikiöön vuoto ei liittynyt. Ihan varmasti syytä e kuitenkaan osattu sanoa. Mutta alkuvaiheessa varoitettiin, että sikiö (tai alkio, mikä lie) voi tulla verenvuodon mukana ulos. Mutta ei tullut - poikani on nyt puolitoistavuotias:)



Toivon, että sinulla on kyse jostain samantapaisesta ilmiöstä ja toivotan sinulle paljon voimia tässä tilanteessa.

lepo auttaa. Itse olen maannut rv 15-37 verisen vuodon takia, kyseessä oli etinen istukka. Nyt meillä on täysin terve puolivuotias. googleta etinen istukka, jos et ole sitä jo tehnyt.



tsemppiä!

Minusta tuntuu, että taidan nyt luovuttaa. Vuodan kuin seula ja mahaa särkee lähes koko ajan. Tunnistan varsin hyvin tämän kivun enkä jaksa enää uskoa että se liittyisi normaaliin raskauteen. Ehkä jos olisi pelkkää kipua tai pelkkää vuotoa, mutta kun on molempia ja ihan reilusti niin eiköhän tämä ole aika selvä peli.



Päivystykseen en aio taas lähteä, kun en sieltä mitään apua saa. Jostain syystä tässä nyt näyttää kestävän ikuisuuksia ennen kuin km lähtee kunnolla käyntiin ja sikiön syke näkyy varmaan viime tippaan asti. Mutta turha tässä on enää itseään huijata.



Kiitos kaikille, mutta en jaksaa enää.



-ap

Iso halaus. Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossa ja että tutkimuksissa joihin nyt pääset löytyy syy toistuville keskenmenoille ja hoitokeino niihin.