Heinäkuun helteiden odottajat 2010...

... harmi eveys että sinullekkin nyt noin kävi. Vahvistettiinko siellä sitten tuulimuna ? Siitä vuodosta, jotta sen mukana pitäisi tulla sitten ihan jonkin sortin hyytymiäkin, suurehkojakin. Mutta ne voi tulla sitten ajan kanssakkin. Itsellä tuli ehkä parina kolmena päivänä. Ja sen kyllä tunsi milloin elimistö yritti saada niitä ulos kun sen verran naskasti kohtu supisteli aina ennen niiden tuloa (jouduin syömään särkylääkettä) . Kannattaa soittaa varmaan ja kysyä jos ei ala tulemaan jotta otatko lisää tyhjentävää lääkettä. Mulla tuli nyt materiaalia aika paljonkin ulos sellaisia riekaleita oletettavasti jotain istukanpalasia isoja kasoja. Paljon enenmmän tosiaan kun aiemmin keskenmenneessä joka tosin päättyikin aiemmin. Kyllä mun pää on selvinny ja katse on jo tulevaisuuteen. Aika paljon olen kuitenkin ihmisille nyt puhunut asiasta - se on ehkä minun tieni selvitä yleensäkkin vaikeiden asioiden yli. Puhun ne ulos siinä vaiheessa kun itse jotenkin selvillä asian kanssa olen, enkä jää yksin murehtimaan.



Ihana kuulla Thelma sinun massunkasvatusurkan etenemistä :) . Siitä se lähtee - kaikki hyvin menee ja ajatella miten lähellä ultra on. Joko olette tulevasta vauvasta kertoneet sukulaisille tai ystäville ?



Pilvilinna... noi sun oireet väsyminen, flunssanoireet... vaatteiden kiristäminen (ei voi johtua liiallisesta suklaan syönnistä jouluna ) .... ei kai vain olisi mahdollista ... :) ?



Mä oon palannut tänään töihin ja heti olen samassa putkessa kiinni kun ennen pienen loman alkua - ei haittaa vaikka olisi jatkunut loma pidempäänkin :). Mutta leipää on pöytään saatava että tämän ihanan pesueensa ruokkii eli ei auta ku töitä tehdä vaan kun ei kerran lomiakaan ole . Palataan taas ja voimia, etenkin sinulle Eveys, sinulla on nyt ehkä "rankimmat" päivät edessä , muut voikaa paksusti... palataan Inna

Kirjoitin teille tänne ihan hillittömän romaanin ja sit teksti hävisi. Aarghh... Ehkä mä yritän muistaa kaiken, mitä äsken kirjoitin.



Mä olen tänään yksikseni kotona. Mies lähti kyläilemään. Mun oli tarkoitus lähteä mukaan, mutta on jotenkin heikko ja flunssainen olo, joten jäin kotiin. Toivottavasti en tule tämän kipeämmäksi, että pääsen lähtemään loppuviikosta käymään siskon luona. Niihin visiitteihin kun on harvemmin mahdollisuus. Matka on kohtuullisen pitkä (ajoaika noin 4,5-5 tuntia) eli reissuun tarvitsee varata vähintään se kolme päivää ja kolmea peräkkäistä vapaapäivää, kun ei kovin usein ole. Lapset siellä jo kovasti kyselevät, koska tulen käymään. Kummityttö haluaisi päästä esittelemään joululahjaksi saatuja leikkilehmiä ja prinsessa-asua.



Inna kyseli, onko jo kerrottu sukulaisille ja ystäville. Mun sisko on tiennyt alusta asti ja tietään myös keskenmenosta. Tulevat isovanhemmat ovat tietoisia raskaudesta, mutta eivät keskenmenosta. Äidille kerrottiin silloin joulua edeltävänä viikonloppuna, kun oltiin siellä käymässä. Olisin pantannut tietoa vielä muutaman viikon, mutta kun äiti avasi viinipullon, niin täytyi kertoa. Eipä tuo nyt sinänsä haittaa, että tuli kerrottua. Äiti on kovin iloinen asiasta ja on sen jälkeen mm. kysellyt puhelimessa mun vointia jne.



Appivanhemmat ovat aivan onnesta soikeana. Heille laitettiin joulupaketin sisälle kortti, jossa oli listassa meidän nimien jälkeen Pätkä. Arvasivat heti, mistä on kyse, kun ovat tainneet vauvauutisia odottaa meidän viimekesäisten häiden jälkeen. He viettivät joulua kylpylässä. Kun mieheni on ainut lapsi ja me vietettiin joulua tänä vuonna muualla, totesivat, että olisi ollut ankeaa olla kahdestaan kotona. Olivat sitten kuulemma viettäneet aattoiltaa huoneessaan mun neulomat lahjasukat jalassa ja intoilleet tulevasta lapsenlapsesta. Meille kyllä kertoivat olevansa todella iloisia jne., mutta malttavat suurimman hössötyksen hössöttää keskenään. On kyllä tosi kiva, että ovat innoissaan, kun asuvat tuossa muutaman kilometrin päässä ja ollaan varsin paljon tekemisissä.



Mun isäni vaimoineen on sitten ihan oma lukunsa. Heille kerrottiin asiasta ennen joulua ruokarajoitteiden vuoksi. Mä en syö lihaa lainkaan ja nyt joulupöydästä jäi väliin myös graavikala ja mäti, joten pyysin, että varaisivat mulle jotain kypsää kalaa esim. kirjolohta. No, eivätpä olleet varanneet. Söin sit itku kurkussa aattoiltana laatikoita ja rosollia, kun ei ollut muuta mulle soveltuvaa tarjolla. Etukäteen raskaudesta kertoessani isäni vaikutti kyllä ihan iloiselta, mutta koko asia sivuutettiin täysin jouluna. Isä vaimoineen eivät kyselleet mun voinnista, lasketusta ajasta tms. Sen sijaan sain koko joulu kuunnella intoilua siitä, kun ovat menossa välipäiviniä katsomaan siskoni lapsia. Onhan se ymmärrettävää, että heistä on kiva mennä katsomaan siskon lapsia, kun isä vaimoineen asuvat ulkomailla eivätkä näe siskon lapsia niin hirveän usein, mutta tuli vaan sellainen olo, että meidän tulevalla lapsella ei ole mitään väliä. Sinänsä asia vähän ihmetyttää, mutta toisaalta ei yllätä lainkaan.



Ystävistä raskaudestani tietää vain kaksi. Toinen on se, joka arvasi asian, kun peruin ensi kesälle suunnitteilla olleen reissun ja toiselle kerroin, kun olin kyläilemässä hänen luonaan ennen joulua. Oli ihan mukava kertoa tuolle toiselle ystävällä, kun hänellä on ollut melkoista pahoinvointia molemmissa raskauksissa ja vaikka keskenmenoa ei olekaan kokenut, on raskauksissa ollut sen verran ongelmia, että ymmärsi hyvin mun huolen. Muille ystäville ja sukulaisille kerrotaan sitten vähitelleen ultran jälkeen, mikäli kaikki on hyvin.



Toisaalta päivien ja viikkojen kertyminen vähän rauhoittaa, mutta oon mä koko ajan huolissani. Onneksi huoli ei kuitenkaan ole sellaista, että tuntuisi pää hajoavan sen kanssa. Kyllähän mua yhä edelleen keskenmeno pelottaa, kun tiedän niitä tapahtuvan näilläkin viikoilla. Pilvilinna, eikö sulla ollut se keskenmeno ekan kolmanneksen loppupuolella? Olitko käynyt varhaisultrassa, entä oliko sulla vuotoja tms. jotka olisivat indikoineet, että kaikki ei ole hyvin? Neuvolan täti yritti kyllä mua rauhoitella uskomaan asioiden olevan hyvin, kun on ultrassa syke näkynyt eikä ole mitään oireita, jotka viittaisivat siihen, että asiat eivät olis normaalilla tolalla.



Inna tuossa jo spekuloikin Pilvilinnan tilannetta. Mä olin ihan unohtanut, että vois Pilvilinnan puolesta jännätä. Miltä näyttää, voisko olla toivoa? ;)



Thelma 10+0 (arvatkaa, onko ihanaa, kun pääsin jo virallisten papereidenkin mukaan kaksinumeroisille viikoille)

ja siellähän oli sykettä niin, että itkuhan siellä tuli! :) Pieni ihmisenalku vilkutti ja venytteli siellä ja kaikki oli kunnossa. Jännitti kyllä niin paljon, että mitähän siellä näkyy vai näkyykö mitään mutta kaikki oli mitä toivoinkin näkeväni. Alku laskelmien mukaan tän vk.n maanantaina olisi ollut jo viikkoja 10 mutta vähän mentiin takapakkia ja viikkoja onkin nyt siis 9+5 ja laskettuaika piteni 3:lla päivällä. Olo on erittäin onnellinen ja odottava! :) -Memm!-

Memm!, sulle kovasti onnitteluja hienoista ultranäkymistä!



Thelma, kyselit tuosta mun km:sta: juu, kyllä se oli liki "turvallisilla" viikoilla eli 11+2. Varhaisultrassa en käynyt. Nt-ultra ois ollu samana aamuna kuin km-vuoto alkoi. Mitään vuotoja ei ollut ennen edellistä päivää, jolloin alkoi tuhrutella ja jomotella. Näin jälkikäteen ajateltuna viikon verran oli ollut jomottelua kuin supistelun tunnetta, mutta kuitenkin niin vähäistä, ettei se pahemmin hermostuttanut. Mutta muuten suhtauduin raskauteeni kovin epäilevin ajatuksin ihan alkumetreiltä lähtien. En tiedä miksi.. Koskaan aiemmin ei ole tuollaisia tuntoja ollut, vaan luottavaisin mielin olen ollut (mitä nyt normaaleja alkuraskauden jännittelyjä ja hermoilua). Jotain ihmeen vaistoa siis kait oli olemassa.



Tällä hetkellä en oikein tiedä onko mitään toiveita.. Flunssaoireet ovat olleet ihan todellisia; kurkkukipua, äänikin oli päivän jäähyllä ja nuhaa viikon verran. Ja kyllä mulle nestettä kertyy ja kiristelee ihan normistikin ennen menkkoja. Ja väsytteleekin usein - tosin ei kyllä näin rankasti, mutta menee sairastelun piikkiin. Sen sijaan muuten mun keho on päättänyt oikutella ja oireilla kaiken aikaa km:n jälkeen.. Tai tarkalleen ottaen km:n jälkeisen kierron loppuvaiheilta alkaen. Vahvoja oireitahan oli silloin vaikka muille jakaa ja olin ihan varma plussasta. No, vaikka menkat tuli, eivät oireilut tyystin hävinneet, vaan tasaisesti on niitä ollut. Mutta olen lukenut, että joillakin km vaan sekoittaa kehoa ja lisäilee oireita tai niiden voimakkuutta tms. Eli testaamaan en rupea:) Paitsi jos ei nyt jotain ihmeellistä ilmene tai menkkoja ei näy ei kuulu..



Ja Thelma, tuli ihan suruisa olo, kun luin sun juttua tuosta aaton ruokailusta ja miten sun toivetta/ruokailua ei oltu mitenkään huomioitu, eikä mitään voinneista kyselty. On se kurjaa tuollainen.



Muakin on muuten joskus niin ketuttanut, kun pitkät stoorit on hävinneet huitsin nevadaan, ja olenkin toisinaan kirjoitellut viestejä wordiin ja kopsannut sieltä..



Uudeksi vuodeksi meidät on kutsuttu ystävien luokse tunnin ajomatkan taakse. Yövytään koko konkkaronkka heillä. Kaikki odottavat jo kovin kyläilyä ja juhlatunnelmaa. Thelma jo kertoikin omista suunnitelmistaan, mitenkäs Inna, mitä siellä puuhaillaan uuden vuoden alla?



Pilvilinna

Memm! Kiva, että ultrassa oli kaikki hyvin.



Mä pystyin juomaan tänään aamulla kahvia, eikä tullut oikeastaan yhtään paha olo! :) Pienestä se on ilo revittävä. Muutenkin olo on pääosin aika hyvä, jos ei huomioida pientä flunssan poikasta. Pahoinvointi on enää vain ohimenevää. Aikaisemmin kun saattoi olla niin, että oli hetkellisesti siedettävä olo.



Pilvilinna, kurjaa, että sulla on kroppa temppuillut km:n jälkeen. Toivotaan kuitenkin, että piakkoin olis oireita, joihin olis muu syy kuin kropan oikuttelu.



Pilvilinnan uuden vuoden suunnitelmat kuulostavat mukavilta. Me vietetään uusi vuosi miehen kans kahdestaan kotona, kun mulla on vähän puolikuntoinen olo enkä jaksa hirveästi valvoa. Lähden todennäköisesti vasta la siskon luokse ja kotiudun ma, kun ti on aamusta lääkärineuvola. Toivotaan, että siellä kuunneltais sydänääniä ja että ne kuuluis kans. Saisin vähän mielenrauhaa ultraa odotellessa. Vielä 9 päivää ultraan... Mä en jaksa odottaa.



Thelma 10+1

Voi kun ihanaa että kaikki hyvin.



Mukavia uuden vuoden /viikonvaihteen suunnitelmia teillä. Meille tulee kanssa kylään minun sisko miehensä ja lapsensa kanssa (suloinen 10 kk pieni poika) . Ja kotosalla ollaan ja lapsiperheen uutta vuotta vietellään.



Niin ne pahoinvoinnin oireet Thelmallakin vaan hellittää - hieno homma. Mukavaa päivää kaikille - mä oon töissä ja pikaiseen kävin lukemassa mitä tänne kuuluu :) .



t. Inna joka on jostain syystä aika uupunut ja vähän alakuloinen tällä kertaa :(

tuntuu mukavalta kyllä eilisen ultran jälkeen! :) Toivottavasti kaikilla menee nyt yrittämiset ja odottamiset niinkun pitääkin. Meillä uuttavuotta vietetään kans ihan kotosalla varmaan kaveripariskunnan ja heidän 2kk vanhan tyttövauvan kanssa. Mieheni 2,5 vuotias tyttö meillä tämän viikon ni ei tarvitse edes lähteä mihinkään, saa syödä nakkeja ja perunasalaattia kokoillan, hih! :D Ihanaa uuttavuotta kaikille!!! :D

Memm! 9+6

Me vietetään rauhallista koti-iltaa miehen kanssa. Varattiin vähän herkkuja illaksi ja kohta ajattelin paistaa vohveleita. Onneks pahoinvointi on helpottanut niin, että herkuttelusta on jotain iloakin. :)



Oikein hyvää alkavaa vuotta kaikille! Toivottavasti tuleva vuosi olisi vauvauutisten suhteen positiivisempi tälle meidän pienelle porukalle kuin päättynyt.



Thelma

Toivottavasti kaikilla meni vuodenvaihde mukavissa merkeissä!



Mulla alkoi uusi vuosi vähän masentavissa tunnelmissa. Eilen illalla alkoi tuhruvuoto, joka jatkuu edelleen. Aluksi vuoto oli ruskeaa, äsken vähän tummempaa ja verisempaa. Ei ole onneksi kauheasti pahentunut, mutta niinpä se keskenmeno viimeksikin alkoi parin päivän tuhruttelulla. Alavatsaa myös jomottelee jonkin verran. :(



Tää on jotenkin niin masentavaa. Heti, kun uskalsin ruveta iloitsemaan raskaudesta, pahoinvointi helpotti, rupesin varovasti miettimään tulevaa ja uskaltauduin jopa lukemaan neuvolan opuksista synnytyksen jälkeistä aikaa käsitteleviä osioita, niin eiköhän sitten taas tule kylmä suihku niskaan ja elämän realiteetit mieleen. Miksei nyt vaan voisi asiat olla hyvin ja tuollainen pelotteleva vuoto pysyä poissa.



Olen aamulla lähdössä aikaisin ajelemaan siskoni luokse. Nyt ei kyllä paljon houkuttais lähteä, mutta kai sitä täytyy koota itsensä ja lähteä reissuun. Saapahan vähän muuta ajateltavaa, kun yrittää pari päivää pysyä siskon 2 ja 5-vuotiaiden lasten vauhdissa.



Thelma

..meidän pikkupoppoolle ja miten kurja tieto täältä heti vuoden alkajaisiksi syöksi vastaan! Voi Thelma, noita uutisia en kyllä olis halunnut lukea.. miten mä sydämestäni niin toivonkaan, ettei tuo vuoto ole mitään vakavaa!! Iso rutistus ja toivotaan todellakin parasta.



Haleja,

Pilvilinna

Mä todella toivon että sun kohdalla tää vuoto ois vaan harmitonta pientä vuotoa!!



Mulla vuoto on loppumaisillaan, vaikka ei oo kestänyt edes viikkoa. Voiko se tosiaan olla jo ohi? Jotenkin ihmetyttää, kun ois vissiin pitäny sen pari viikkoa kestää.

Onkohan kellään teistä tietoa, että voisko seuraavaa raskautta yrittää ennen kun tulee ekat kuukautiset keskenmenon jälkeen? Suositus vissiin ois et yhdet kuukautiset pitäis ensin tulla, mutta kovasti haluaisi jo ruveta uudestaan yrittämään.

Eveys

Toivottavasti se nyt Thelma se vuoto olisi loppunut ja kaikki olisi hyvin ! Kerrohan tilanteestasi.



Eveys mulla meni kanssa se ensimmäinen niin että vuosi tasan viikon ja se oli siinä! Ja hetihän me "yritettiin" uudestaan. Enpä tiedä kyllä suosittelenko vai kannattaisiko oikeesti odottaa että elimistö palautuu - toisaalta eihän se raskaudu jos ei ole valmis siihen. Minä en aio ainakaan ehkäisystä ressata :) ja niin mennään. Oletko varmistanut raskaustestillä mitä se sanoo ? Minulla oli pari päivää vuodon loputtua jo negatiivinen se testi silloin aiemmassa nyt en vielä ole tehnyt kun on vieläkin ajoittain vähän vuodellut.



Meillä oli leppoisa uusi vuosi kotosalla siskon porukan kanssa. Raketteja ammuttiin ja nakkeja syötiin :) .



Nyt toivon Thelmalle parasta ja hyvää ja sitä että vuoto olisi lakannut! Iso hali voimarutistus.

Eveys ja Pilvilinna teille ja mulle sitten keväälle kovasti "lussaisia tuulia " ;) kuka missäkin vaiheessa sitten yrityksen aloittaa tai jos on aloittanut niin sitten että ne pienokaiset tarkertuisivat kunnolla matkaan. Hyvää Uutta Vuotta 2010 ! Inna

mä jaksan uskoa, että se ei nyt menisi kesken. Ikävää tällänen! :( Toivotaan kaikki parasta ja voimia sulle.



memm!

.... vuoto loppui jo lähes kokonaan. Sitten alkoi nippailla vasemmalla puolen munasarjoja ja ajoittain tuli taas ihan veristä vuotoa. Nyt sitten tänään pyttyyn taas hulvahti jotain ja vuoto on ollut vähän runsaampaa... tuntuu kyllä hitaasti tyhjentyvän nyt kohtu, mutta kai se on normaalia ??! Kokemuksia ? Inna

Vuoto oli juuri sitä, mitä pelkäsinkin. Kohtu lähti eilen tyhjenemään vauhdilla ja kivuliaasti. Tänään kävin lähisairaalan naistentautien polilla päivystyksessä ja eihän kohdussa ollut enää kuin roippeita jäljellä ja todella runsas ja kivulias vuoto jatkuu. Se siitä sitten. Ei ole olemassa sanoja kuvaamaan, miten pahalta tuntuu.

... ei ole sanoja millä lohduttaa... mutta usko että sydämessäni tiedän mille sinusta tuntuu. Olen erittäin pahoillani. Inna

..että näinkin pieni porukka (5) ja neljä vastikään joutunut kokemaan keskenmenon ja heistä kaksi vielä pari kertaa peräkkäin! Thelma, valtavasti voimia sulle. Olen ihan kauhean surullinen puolestasi. Kuten Innakin sanoi, sanoja ei löydy, mutta sydän tuntee.



Olet mielessäni,

Pilvilinna

Kiitos Pilvilinna ja Inna. Eilen olin lääkärikäynniltä kotiutuessani jotenkin niin uupunut ja lamaantunut, etten edes pystynyt itkemään. Nyt itkusta ei tule loppua.



Mä lähdin lauantaiaamusta ajelemaan siskon luokse, kun ei vuoto vielä kauhean runsasta ollut. En halunnut tuottaa siskon lapsille pettymystä, kun niin kovasti minua odottivat. Iltapäivän ja illan yritän jaksaa leikkiä lasten kanssa, vaikka rupesinkin aavistamaan, ettei ei taida hyvin käydä. Heräsin sit yöllä 1,5 tunnin nukkumisen jälkeen kovaan kipuun ja vuotoon. Loppuyön istuin käytännössä vessassa, kun verta tuli lorisemalla.



Aamulla sit mietin, mitä teen. En halunnut jäädä siskon luokse lepäilemään, kun olo oli aika surkea. Enkä myöskään halunnut mennä siellä lääkäriin. Halusin vaan kotiin. Siskon estelyistä huolimatta lähdin ajamaan kotiin päin, mikä ei kyl ollut ihan fiksu veto: ajaa reilu 400 km 1,5 tunnin yöunien jälkeen, kovassa kivussa ja järkyttyneessä mielentilassa, mut pääsin ehjänä perille. Sain kyl pysähtyä lähes jokaiselle matkan varrella olevalle huoltsikalla vaihtamaan sidettä. Olisin tietty voinut pyytää, että mies lähtee isänsä kyydissä mua vastaan niin, että ajaa sit kotiin, mut päätin vaan olla urhea.



Täällä on viikonloppuisin vähän tyhmä käytäntö. Mun piti ensin mennä terveyskeskuksen päivystykseen, jossa ei tietenkään voinut ultrata. Päivystyksessä oli varsin tylyn oloinen iäkkäämpi mieslääkäri. Mä kieltäydyin gynekologisesta tutkimuksesta ja ilmoitin, että haluan lähetteen sairaalan päivystykseen, jossa voidaan ultrata, enkä lähde ennen kuin sen saan. Sain sit lähetteen ja matka jatkui sit sairaalalle. Sairaalan lääkäri oli onneks miellyttävämpi. Sitä vaan ihmettelen, että lääkäri ei kysynyt, tarvinko sairaslomaa tai tarjonnut kipulääkereseptiä. Itse en tajunnut kumpaakaan siinä tilanteessa pyytää. Onneks mun pitäis tällä viikolla tehdä vaan töitä kotona eikä tarvi mennä opiskelijoiden eteen. Kyl mulla on oltava alkavat kurssit valmisteltuna tämän viikon jälkeen. Mun täytyy tehdä niin, että jos en pysty töitä tekemään tällä viikolla niin, että olisin valmis aloittamaan kurssit ensi viikolla, mun täytyy sit hakea sairaslomaa neuvolalääkäriltä tai tk:n omalääkäriltä. Tänään en kyl edes yritä olla reipas.



Nyt on vaan niin uupunut olo. Murehdin jo tän keskenmenon laajempia seurauksia. Mulla on määräaikainen työsuhde, joka loppuu heinäkuussa ja uskon, että hoitamani virka täytetään kevään aikana niin, että minulle ei ole jatkoa. Ehdin jo ajatella, että voin nauttia keväällä syksyä leppoisammasta työtahdista eikä tarvi murehtia tulevaa syksyä, kun jään sopivasti äitiyslomalle. No, nyt keskenmenon myötä on pakko ruveta miettimään myös syksyn työkuvioitakin.



Mua pelottaa ihan hirveästi se, että mitä jos näillä keskenmenoilla olikin joku yhteys. Mitä jos oikeasti onkin jotain vialla niin, että mulla ei raskaudet jatku. Sairaalan lääkäri totesi, että tää nyt vaan on huonoa tuuria, mutta löysin netistä vähän toisenlaistakin tutkimustietoa. Sen mukaan yksi keskenmeno on yksittäinen sattuma, mutta kaksi perättäistä keskenmenoa lisää seuraavan keskenmenon riskiä huomattavasti. Jos ei ole onnistuneita raskauksia, olisi kahden keskenmenon jälkeen seuraavassa raskaudessa keskenmenon riski jopa 40 %. Se on tosi paljon. Löysin myös tiedon, jonka mukaan raskaudella on 90 % todennäköisyys jatkua normaalina, jos syke on havaittu ultrassa. No, meidän kohdalle osui tuo 10 % todennäköisyys, että sykkeestä huolimatta raskaus ei jatku, joten ei taida olla todennäköisyydet meidän puolella.



Vaikka kovasti lasta haluaisinkin, en toivo, että raskautuisin heti uudestaan. Olen käytännössä ollut syyskuusta asti raskaana (tosin välissä oli 2 viikkoa edellisen keskenmenon ja tän raskauden välissä) ja suurimman osan ajasta tosi väsynyt ja pahoinvoiva. Enkä usko, että mun mielikään jaksaisi, jos raskautuisin taas heti.



Huhhuh, tulipa kirjoitettua melkoinen romaani. Asiasta kirjoittaminen helpottaa vähän oloa, kun puhumaan en asiasta pysty. Nyt ei auta muu kuin perua huominen lääkärineuvola ja perjantain ultra.



Kiitos, että olette olemassa. On helpottavaa, että on "tuttua" porukkaa, joille purkaa mieltään.



Thelma

... ja me :) että saadaan täällä mieltämme purkaa Thelma. Voi että sä olet ollut urhea ajaessasi tommoisen matkan tommoisessa tilanteessa! Onneksi turvallisesti pääsit perille.



Se itku on se mikä helpottaa tuskaa. Varmaan kun soittelet huomenissa niin ne sulle kirjoittaa sairaslomaa, melkoisen törttö oli lääkäri kyllä. Jotenkin tuntuu, että ne vähän vähättelee näitä alkuraskauden keskenmenoja.



Tuntemukset olivat mulla hyvin samanlaisia juuri se että koko syksyn ollut raskaana eikä tulosta tule ja kuitenkin turvotukset ällötykset ja muut kehissä. Nyt kannattaa varmaan mielen ja kehon antaa levähtää ja sitten kun voimaantuu niin voi ajatella taas uutta. Pohdit tuossa keskenmenojen yhteyttä, niin ajattelin, jotta jos ne kohdun limakalvot eivät olleet kerenneet "vahvistumaan" kun raskauduit niin nopeasti uudestaan edellisen km:n jälkeen ja siitä olisi johtunut sitten tämä keskenmeno? Mutta nuo prosentit näyttävät kyllä jo "hurjille" . Sanoiko se lääkäri sulle mitään miten toimia jatkossa ? Tulevissa raskauksissa? Entäs kontrollit kun vuoto loppuu ?



Sun kannattaa varmaan Thelma kanssa sitten kokeilla sitä miniasperin juttua mitä se lääkäri minulle suositteli toistuvista keskenmenoista johtuen, se vilkastuttaa kehittyvän istukan verenkiertoa, jos sattuu, että siinä olisi jotain tukostaipumusta tai muuta (ainakin mun tiedon mukaan ) . Aspirin 100 mg syöminen pitäisi aloittaa heti ku testi positiivinen sitä kuinka kauan sitä sit syödään en tiedä mutta ajattelin kysäistä sitten kun on ajankohtaista.



Nyt itke itkut ja sure rauhassa ja lepää ja kerää voimia ja purat asiaa vaikka tänne meille jos et muualle kykene. Kyllä se siitä sitten ajan kanssa mieli nousuun lähtee ja asiat järjestyy niin työsaralla ku muutenkin.



Mulla itsellä alkaa rassata tämä tilanne. Vuotaa ei vuoda vuotaa ei vuoda - hulvahtaa klönttejä- ei vuoda ja yhtä äkkiä taas vuotaa. Pari viikkoa on nyt näin menny ja loppua ei taida näkyä. Ja tissit on aivan sairaan kipeät ja turvoksissa! Aivan kuin alkuraskaudessa. Niinköhän se elimistö on sekaisin saatu tän km:n myötä.... saa nähdä milloin kaikki normalisoituu, milloin loppuu vuoto ja alkaa uudet menkat ja uusi kierto ja kaikki... en tiiä.



Ulkona on pakkanen (-20) mitähän sitä keksisi tälle iltaa muuta ku löhöilyä - oi se on niin ihanaa ;) .



Voi kun voisin sinulle Thelma ison oikean halauksen antaa, niin antaisin - mutta tässä tulee tämän kautta halaus. Voimia.



Palataan asialle... Inna

siis sairaalan lääkäri. Antoi lähetteen hcg-kontrolliin kolmen viikon päähän. Lisäksi sanoi, että vuoto jatkuu nyt kuukautisten kaltaisena ja soittele, jos on jotain kysyttävää. Mistä mä sit sen tiedän, koska vuoto on jatkunut tarpeeksi pitkään, että kaikki on tullut ulos? Ei esim. antanut lähetettä kontrolliultraan tms. Mitään ohjeita tulevien raskauksien kohdalle ei antanut (täytyy selvittää tuota Innan aspirin-vinkkiä, kiitos siitä). Sanoi vain, että pitäis yks kierto jättää väliin. Kyllä mä ihan mielelläni jätänkin yhden kierron nyt väliin, sen verran on voimat vähissä. Vois vaikka vähän panostaa fyysisen kunnon kohentamiseen ja löysistyneen olemuksen ryhdistämiseen, kun liikunta on ollut aika vähäistä pahoinvointien ja väsymyksen takia. Täytynee oikein käyttää jotain ehkäisyä, ettei käy "vahinkoa", kun nää kaksikin tärppiä on tullut ihan ilman mitään erityistä yrittämistä ja oviksen testailua.



Soitin tänään neuvolaan peruakseni huomisen ajan. Terkka oli sitä mieltä, että vois olla ihan hyvä mennä kuitenkin käymään ja voin sit rauhassa kysellä lääkäriltä mieltä askarruttavia asioita, kun en tajunnut siellä sairaalassa paljon kysellä, niin lamaantunut olin. Samalla saa sairasloma-asiankin hoidettua. Ja lääkäri varmaan antaa lähetteen ultraan, mikäli pitää sitä tarpeellisena. Onneksi täällä ei noista ultrista pihistellä.



Mun on helpompi purkaa mieltäni tänne kirjoittamalla. Toki miehen kanssa asiasta on puhuttu ja puhutaan. Meillä on todella hyvä puheyhteys, onneksi. Mies totesi eilen, että tärkeintä on, että tää raskauden yrittäminen ja keskenmenot ei vaikuta meidän väleihin. Kovin mielelläni en asiasta muuten puhu, ainakaan vielä. Niille, jotka raskaudesta tiesivät, laitoin viestiä eilen. Osa niistä, joille raskaudesta olen kertonut, ymmärtävät, miten vaikeasta asiasta on kyse; osa puolestaan tuntuu suhtautuvan jotenkin vähättelevästi. Tuntuu siltä, että pienten lasten äidit tai raskaana olevat osaavat asettua tilanteeseeni, vaikka eivät olisi itse samaa läpi käyneetkään, muut toteavat, tosin varmasti tahattomasti, sellaisia kommentteja, jotka tuntuvat pahalta. En mä halua kuulla esim. että "tällaista sattuu, sehän on ihan yleistä" (kyllähän mä sen tiedän, että tällaista sattuu, on ihan omakohtaista kokemusta kahdelta kerralta ja se, että en ole ainoa keskenmenon kokenut, ei vähennä sitä, miten pahalta se tuntuu) tai "se ei nyt vaan ollut tarkoitus, että teille tulee vauva". Menee yli mun ymmärryksen, mikä tarkoitus sillä siiten on, että mä oksennan kaksi kuukautta ja syke näkyy ultrassa, mutta eipä sitten vaan raskaus jatkukaan.



Mua vähän ihmetyttää mun olotila. Viimeksi olin vaan tosi surullinen. Nyt mulla on jotenkin enemmän katkera ja vihainen olo. Aamulla kyllä oli itkuinen olo. Ehkä tätä ei vaan alitajuisesti halua uskoa todeksi. Toivoisin, että osaisin vaan surra asiaa enkä olisi katkera ja vihainen. Se kun ei auta ketään. Maailma ei vaan ole oikeudenmukainen paikka näissäkään asioissa. Se on vaan jännä, miten ihmiset eivät ymmärrä, etteivät nämä asiat ole aina niin yksinkertaisia. Yksi tuttu kysyi minulta ennen joulua "koska te rupeatte lisääntymään?". Vastasin, että "katotaan". En halunnut kertoa raskaudesta ja samalla kyllä sisälläni kuohahti, vaikka takana oli siinä vaiheessa "vasta" yksi keskenmeno. Kyseinen tuttava on ollut varsin holtiton miesasioissaan ja on käynyt keskeyttämässä kolme hänen aikatauluunsa sopimatonta ja ihan ehkäisyn laiminlyömisestä seurannutta raskauttaa. Kun hän sitten lapsia halusi, molemmilla kerroilla tärppäsi ensimmäisestä kierrosta ja raskaudet sujuivat ilman ongelmia. En vaan viitsinyt aloittaa keskustelua siitä, että lisääntyminen ei ole aina omasta halusta kiinni ja että kaikilla ei ole varaa valita, koska lisääntyy,



Mä olen viettänyt tätä iltaa netissä roikkuen hyvän ystäväni suklaajäätelön seurassa. Eipä tällä pakkasella ja tässä olotilassa muuta viitsi.



Toivotaan Inna, että sun kropan toiminta alkais tasoittua ja vuodot loppuisivat pian. Ilmeisesti lääkkeellinen tyhjennys sekoittaa elimistöä enemmän. Se hyvä puoli mulla tässä on, että onneksi lähti tyhjenemään ihan itsestään. Ei ehkä mene elimistö ihan niin sekaisin.



Thelma