Lue keskustelun säännöt.
Tänään abortti
01.10.2009 |
Niin, mulla oli tänään raskaudenkeskeytys aamulla, miten te muut aborttiin päätyneet olette jälkeenpäin voineet?
Olin rv 11-3 jos sillä nyt toipumisen kannalta niin on merkitystä, en tiedä.
Kommentit (153)
Monessa muussa tilanteessa lääkärit saavat päättää hoidetaanko potilasta, onko rahaa ja kannattaako tuhlata johonkin hoitoon vaikka kunnan rahapulan takia ja se on mukamas ok. Miksei nyt kun on äidistä kyse ja siitä mitä tapahtuu hänelle ja hänen keholleen päätöksentekoa voida antaa äidille? Miksi lääkäri saa olla ukko ylivaltias ja kukaan ei kyseenalaista sitä?
Yksi syy miksi en päättänyt jatkaa raskautta oli se, että taloudellinen tilanteeni on todella huono ja se olisi vain pahentunut lapsen kanssa. Ja yh-äidin lapsena köyhässä perheessä kasvaneena tiedän tasan tarkkaan, että sillä ON ratkaiseva merkitys lapsen ja perheen hyvinvoinnille. En ole vieläkään toipunut lapsuudesta enkä oppinut käyttämään rahaa. Olen seurannut vierestä, kun äiti ei ole saanut riittävää hoitoa lapselle kunnallisesta terveydenhuollosta. Itse en kestänyt ajatusta, etten voisi tehdä mitään auttaakseni lastani tietyissä tilanteissa koska ei ole varaa mennä yksityiselle lääkäriasemalle.
Uskoisin, että aborttia vastustavat ovat useimmiten melkoisen hyvistä oloista, eivätkä ole kovin realistisia ja tajua, että palveluja on ajettu ja ajetaan koko ajan alas ja äiti ei välttämättä voi taata edes tasapainoista ruokavaliota lapselleen, kehittävistä harrastuksista puheen ollen.
Itse mietin kun tein aborttipäätöstä, että voi luoja mitähän teen, jos lapselle tulee vaikkapa korvatulehdus keskellä yötä, eikä mulla ole ketään autoilevaa tuttua eikä rahaa taksiin, eikä julkiset kulje.
Itse katsoin kun äiti joutui näihin tilanteisiin kun olin pieni, ja se ei oikeasti ole mitään herkkua. En millään halua toistaa lapsuuttani oman lapsen kohdalla.
Abortin vastustajilla on todella ruusuinen kuva siitä, mitä apua, taloudellista tai muuta, on olevinaan olemassa äideille ja lapsille. Oikeasti apu on todella tiukassa vähän joka suunnassa. Ei tarvitse kuin lukea epätoivoisten vanhempien kertomuksia huolestaan kun lapsen masennusta ei ole hoidettu ja keinot on lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole solumöykky vaan elämänalku. muistetaan kaikki se että toiselta ei saa viedä elämää. tuo lause auttaa ymmärtämään että sikiötä, alkiota, vauvaa, teini-ikäistä eikä aikuistakaan saa tappaa eikä murhata.
Murha on mielestäni suunniteltu tappo joka pätee aborttiin ihan täysillä. mitä muuta se on kuin murha? ihan sama mitä laki sanoo, laki jopa sallii tämän murhan. en voi sitä ymmärtää. ihan ainoita tilanteita on äidin kuolema jos raskaus jatkuu, mutta silloinkin hyvin kyseenalaista, raiskaus ei yleensä ole syy murhata vauvaa kun olisi voinut käyttää jälkiehkäisyäkin.
" Abortti " tulee englanninkielen sanasta " abort " joka tarkoittaa " keskeytyä ", " keskeyttää toiminto ". Sanaa voi siis käyttää muidenkin asioiden keskeyttämisen yhteydessä kuin raskauden.
Näin ollen " abortti " on tässä yhteydessä " raskauden keskeytys ", ei murha. " Murha " ja " tappo " on kokonaan eri asioita. Sen takia on olemassa eri sanoja, jotta voitaisiin kuvata eri asioita. " Tappo " on suunnittelematon hengen ottaminen ihmiseltä tai eläimeltä, " murha " on suunniteltu hengen ottaminen ihmiseltä tai eläimeltä. Silti esimerkiksi eläinten tappamista ruoaksi ei pidetä murhana, vaikka se on suunniteltua.
Mutta itse pidän murhana, jos joku tappaa eläimen aikomuksena vain murhata väkivaltaisesti eikä syödäkseen. Eutanasia on taas eri asia, olen itsekin joutunut viemään koirani lopetettavaksi.
Vaikka syyt olivat koiran vanhuuden tuomissa vaivoissa ja käytöshäiriöissä, koin pitkään tappaneeni koirani. Siitä on jo vuosia, mutta suren sitä aina. Kaikki ei sellaista surua voi ymmärtää.
Ihmisten kyvyllä ymmärtää toisten ratkaisuja ja suruja ei ole merkitystä toisten elämää koskevissa henkilökohtaisissa päätöksissä.
" Murhattu ei ole solumöykky vaan elämänalku "
Murhattu ei ole solumöykky eikä elämänalku, sillä abortoitu alkio tai sikiö ei ole murhattu!
" Muistetaan kaikki että toiselta ei saa viedä elämää. Tuo lause auttaa ymmärtämään että sikiötä, alkiota, vauvaa, teini-ikäistä eikä aikuistakaan saa tappaa eikä murhata "
" Raiskaus ei yleensä ole syy murhata vauvaa kun olisi voinut käyttää jälkiehkäisyäkin "
Öööh, ekassa lauseessa erotat sikiön, alkion ja vauvan toisistaan, ja tokassa lauseessa viittaat ilmeisesti että abortoitu alkio/sikiö on vauva?
Kirjaimellisesti ottaen tuo lauseesi tarkoittaa, ettei raiskaus ole yleensä syy murhata vauvaa, eli jo syntynyttä vauvaa, jota ei toki ole mitään syytä murhata, se nyt on selvä. Mutta aborttiin asia ei liity.
" Mitä muuta se on kuin murha? "
Se on abortti eli raskauden keskeytys. Keskeytetään alkion/sikiön kehittyminen vauvaksi ja poistetaan se kohdusta. Sitä se on, oli ihmisten mielipiteet siitä mitä tahansa.
Sentimentaalinen touhotus ei muuta todellisuutta ja faktoja. Ihminen ei ole kylmä murhaaja tunnustaessaan faktat, vaan ainoastaan realisti.
Kommentoin kahta eri kommenttia:
" Kun sain rv 12 keskenmenon oli meillä hautajaiset ja muistokynttilät palamassa "
Vai väitätkö että esim. 12 viikkonen sikiö ansaitsee hautajaiset??
Sä olet provo, sillä ei kukaan voi olla noin typerä.
- Jos joku haluaa käsitellä ja surra keskenmenoaan ilmeisesti toivotun raskauden kohdalla hautajaisin ja muistokynttilöin, se on hänen henkilökohtainen asiansa
- Se, ettei abortin tekijä hautajaisia pidä, on mielestäni taas aivan toinen asia ja aika tervettä. Mutta kenenkään asia ei ole tuomita sitä, miten toinen surunsa käsittelee, joten ei voi sanoa, että jokin ei ansaitse hautajaisia tai ansaitsee. Jotkut pitää ikkunaan lentäneelle linnullekin hautajaiset. Ihmettelen ihmisten tarvetta puuttua ulkopuolisten asioihin niin paljon.
jos oma tyttärenne kertoisi aikanaan päätyneensä aborttiin, tai menossa juuri?
olisi kasvanut mennyt pahasti pieleen. lapseni olisi kylmä ja tunteeton enkä hyväksyisi hänen aborttiaan.
tyttäreni aborttiin! Teinin ei kuulu olla äiti! Ei Afrikassa, ei Arabimaissa, ei missään!olla niin julma että pakottaisit lapsesi murhaan oman lapsensa. tietysti olisit tukena hoitamisessa yms. niin minä tekisin. lapsesi voisi saada ikuiset traumat kun olet pakottanut hänet murhaamaan toisen ihmisen!
Kaiken kaikkiaan ihmeellistä jossittelua ja muka tiedetään mitä toinen tuntee milloinkin.
Hyvä äiti tukee lastaan vaikealla hetkellä oli lapsen päätös sitten omaa ajattelua ja moraalia vastaan, tai ei. Äidin tehtävä on kuunnella, tukea ja lohduttaa lastaan. Julma ihminen olisi ilkeä raskaana olevalle tyttärelleen, kerta kaikkiaan! Kylmä ja tunteeton olisit siis sinä, joka omaa tytärtä kylmäksi ja tunteettomaksi sanoisit! Itse tulin teininä raskaaksi, ja soitin heti äidilleni ja kerroin että teen abortin. Äiti oli huolissaan voinnistani, lohdutti ja tuki. Oli samaa mieltä, että paras ratkaisu siihen elämäntilanteeseen. En todellakaan ole kylmä ja tunteeton ihminen. Raskaana oleva harvoin on, luulisi jokaisen äidin sen tietävän: Sehän vetää äärimmäisen herkäksi ja haavoittuvaksi hormonien takia.
Minkälainen äiti jättäisi tyttärensä yksin ja alkaisi painostaa suuntaan tai toiseen tällaisessa asiassa?
Ystäväni teki toisenlaisen ratkaisun kuin minä: Hän sai lapsensa 17-vuotiaana. Hänen äitinsä oli yrittänyt painostaa aborttiin, suunnilleen kaikki olivat painostaneet. Kaikki meni kuitenkin hyvin, nykypäivänä tämä lapsi on jo teini-iässä ja hyvin tasapainoinen ihminen.
Absoluuttista totuutta ei ole: Teiniäiti voi olla hyvä äiti, ja elämä voi muodostua ihan hyväksi myös nuorelle äidille! Mutta kaikille se ei sovi, ja kenenkään ulkopuolisen asia ei ole tätä päätöstä tehdä eikä painostaa!
1) en tekisi aborttia vaikka vauva olisi sairas, kuolee kohtuun jos on kuollakseen, kuolee vauvana jos on niin sairas mutta minä en päätä hänen elämänsä viemisestä.
2) jos ei halua lasta pitää niin voi antaa adoptoitavaksi. halukkaita vanhempia riittää joilla tarjota hyvä koti! mutta kun äidit on niin helvetin laiskoja että ennemmin tappavat lapsensa kuin kestävät raskausajan "turhaan".
1) Se on sinun päätöksesi, kaikki eivät samaan pysty ja ketään ei voi pakottaa eikä tuomita jos henkinen kantti ei johonkin riitä. Oletko ollut koskaan raskaana? Jos et, et voi tietää varmasti mitä tunteita ( pelkoa esimerkiksi ) se mahdollisesti herättäisi. Mitään ei voi varmaksi tietää ennenkuin sen kokee, ja voin sanoa, että raskauden aiheuttamat tunteet voi olla aika yllättävänkin voimakkaita moneen suuntaan.
2) Ei ole laiskuutta jos ei henkinen kantti riitä olemaan raskaana ja antamaan lastaan pois. Joku voisi yhtä hyvin ajatella, että on laiskuutta ettei itse huolehdi lapsestaan vaan antaa sen pois.
Raskausaikanakin pitää olla vastuullinen ja pitää olla esimerkiksi rahaa syödä hyvin. Itselläni ei ollut, enkä olisi saanut mistään riittävästi rahaa. On olemassa niin erilaisia elämäntilanteita, ettet ilmeisesti edes osaa niitä kuvitellakaan kun noin ajattelet.
Lapsen tappaminen on eri asia, kuin estää alkiota/sikiötä kehittymään lapseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on aivan sama asia sittenkin, jos abortti tehdään viikolla 35.
En jaksa kahlata kaikkia kirjotuksia läpi, tämä sama abortti kiistely tulee säännöllisin väliajoin eikä pääty mihinkään... Sellaista asian suhteen olen kyllä miettinyt että miksi abortin tilalle ei ikinä edes harkita adoptiota. Jos niin muutama vuodessa korkeintaan suomessa. Sillä tiedossa on että aika moni kokee henkistä pahoinvointia tekemästään ratkaisusta ja siihen ei saa mitään "valmennusta" vaan eletään loppuikä asian kanssa. Eli ihmiset jotka päätyy aborttiin tarttis jotain psykologista tukea ja selkeän mhadollisuuden valita myös adoptio. Eli vaikka tuettaisi taloudellisesti se rapiat 9 kk että lapsi saadaan adoptioon ja nainen jatkaa elämäänsä paremmilla mielin. Vai onko abortin tekijä kertakaikkiaan niin itsekäs ettei suostu olemaan raskaana ja antamaan tällätavalla lapselle elämää perheessä joka oikeasti lapsen haluaa eikä itse voi lasta saada.. Enemmän puhetta adoptiosta vaan jotta ihmiset pysähtyisi miettimään!!!
"vai onko abortin tekijä kertakaikkiaan niin itsekäs, ettei suostu olemaan raskaana ja tällä tavalla antamaan lapselle elämää jne.."
Kun luen tekstiäsi, ajattelen, että sinä olet itsekäs. Ja äärettömän kylmä.
Kukaan ei huvin vuoksi ja ilokseen mene aborttiin. Osa selviää ihan hyvin ja ei kanna mitään suurempia tuskia siitä. On toki niitäkin, jotka surevat ja masentuvat, vaikka tietävät, etteivät olisi kykeneet lasta pitämään.
Adoptioon antaminen on äärimmäisen suuri päätös ja raskasta. Vuoden sisällä tästäkin on ollut tv-ohjelmissa, naistenlehdissä. Kuka jaksaa kantaa raskauden loppuun ja kestää kommentit ja utelut, vatsalletaputtelut? Synnytys siihen vielä lisäksi.
Kohdata sosiaalinen paine, kuiskuttelut ja jopa hylkääminen, kun antaa lapsen pois "minkälainen nainen antaa lapsensa pois" (ihmiset ovat pääasiassa juntteja). Abortista ei tarvitse välttämättä kertoa kenellekään, adoptiota ei voi olla salaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[,
olla niin julma että pakottaisit lapsesi murhaan oman lapsensa. tietysti olisit tukena hoitamisessa yms. niin minä tekisin. lapsesi voisi saada ikuiset traumat kun olet pakottanut hänet murhaamaan toisen ihmisen!
vaan järkeä! En minä halua, että teini on raskaana eikä sellainen elämä houkuta yhtään, että pitäisi olla hoitamassa jotain vauvaa, että lapseni voisi koulua käydä jne. Normaali isovanhemmuus on eri asia. Minä olen siinä vaiheessa jo pikkulapsivaiheen läpikäynyt jo elämässäni ja haluan elää jo itselleni.
Siihen tietysti pyritään, että ennaltaehkäistään tällaiset tilanteet. Puhutaan asioista kotona reilusti. Ehkäisyvalistusta jne.
Moni teini tekee abortin vanhemmiltaan salaa, koska on pelko siitä, että raskausuutinen saa vanhemmat raivoihinsa. Vanhemmat tuntevat pettymystä ja epäonnistumisen tunteita.
teininä raskaaksi mutta aborttia ei meillä sallita.
Moni teini tekee abortin vanhemmiltaan salaa, koska on pelko siitä, että raskausuutinen saa vanhemmat raivoihinsa. Vanhemmat tuntevat pettymystä ja epäonnistumisen tunteita.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teininä raskaaksi mutta aborttia ei meillä sallita.
Moni teini tekee abortin vanhemmiltaan salaa, koska on pelko siitä, että raskausuutinen saa vanhemmat raivoihinsa. Vanhemmat tuntevat pettymystä ja epäonnistumisen tunteita.
meillä ei aborttia tehdä vaan vastuu kannetaa, ketään ei tapeta eikä murhata. siitä voi nuori masentua loppuiäksi. jopa psykoottisesti. vauva huutaa maan alta äitiä joka yö unessa jne... minä en sellaista halua omalle lapselle. ennemmin autan häntä vauvan hoidossa. eli meidän tytöt ei tule tekemään aborttia mikäli minulla on asiasta tieto.
Ootteko te ihan pimeitä! Eihän ne teinit uskalla tullakaan teille kertomaan mitään, kun tuollainen on jo asenne!
Vauva huutaa maan alla..tsiisus! Sitten varmaan ne keskenmenneet sikiötkin huutaa! Ja kaikki jälkiehkäistyt alkiot.
Onko teillä jotain tutkimustietoa teinien pahoinvoinnista abortin jälkeen? Eiköhän sitä henkistä tukea pidä tarjota.
Kyllä se raskaaksi saattanut poika ei useimmiten ole lähimainkaan valmis isäksi, yksin se tyttö jää. Lapsella sitten mukavaa olla isätön. Sitten bailuvaihde iskee päälle ja isovanhemmat hoitaa lapsen 24/7!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teinilläkin on oikeus päättää omasta kehostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos raskauteen ei ole mitään hengenvaaraan liittyvää estettä.
vanhemman luvan mutta abortin saa tehdä salaa?
vanhemman luvan mutta abortin saa tehdä salaa?
No yksi syy nyt voisi olla vaikka se, että se, että lävistyksen tekeminen ei ole koko elämään, terveyteen jne. vaikuttava asia.
vanhemman luvan mutta abortin saa tehdä salaa?
No yksi syy nyt voisi olla vaikka se, että se, että lävistyksen tekeminen ei ole koko elämään, terveyteen jne. vaikuttava asia.
Tuntuu vaan niin hassulta ajatella, että kun mies ja nainen harrastavat seksiä, siitä voi syntyä lapsi, jos sitä ei estetä. Kun munasolu on hedelmöittynyt, siitä voi syntyä lapsi, jos sitä ei estetä. Kun hedelmöittynyt munasolu on kiinnittynyt kohdun seinämään, siitä voi syntyä lapsi, jos sitä ei estetä.
Ehkäistä voi, eli siis pillerit, kondomi. Silloin ei pääse hedelmöittymään.
Mielestäni sellainen keino joka estää JO hedelmöittyneen munasolun jatkokehittymisen, on arveluttava. Jälkiehkäisykin kuitenkin on vielä joissain tapauksissa hyväksyttävämpää, kuten raiskaustapauksissa.
Abortti sitten, eli sen jo kiinnittyneen hedelmöittyneen munasolun tappaminen on jo hyvin iso asia, jota mielestäni pitäisi lailla rajoittaa jonkin verran.
Eli jos lakia kirjoittaisin niin sallisin abortin raiskaustapauksissa, mikäli on hyvä selitys sille miksi ei ole jälkiehkäisypilleriä otettu ajoissa tai jos se ei ole toiminut.
Sallisin abortin myös tapauksissa missä on aivan selvää että sikiöllä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä kohdun ulkopuolella, eli se on niin sairas/vammainen.
Myös tapauksissa missä äidin henki on suuressa vaarassa, varsinkin jos hänellä on jo muita lapsia huollettavanaan, abortti olisi hyväksyttävä ratkaisu.
Sitten ikä voisi myös olla harkinnanvaraisena, eli jos raskaanaoleva on alle 14 vuotias niin harkinnan mukaan voisi myöntää luvan abortille.
Tuollaiset syyt nyt abortille tulevat mieleeni, tuleeko jollekin muulle joku jonka kenties unohdin?
Miksi en saanut elää? Miksi en saanut syntyä, olla sylissäsi? Nuku lapseni ikiunta, syvää unta, pidempää kuin äitisi elämä
En syytä ketään murhaajaksi, enkä osaa sen kummemmin perustella, mutta minä en pystyisi. En mitenkään. Ihmisiä on niin monenlaisia, ja minä en vaan ymmärrä miten joku pystyy aborttiin. En tiedä missä menee raja, ja miksi. Ehkäisyä voin käyttää, mutta raskaaksi tultuani en pystyisi aborttia tekemään.
Muuhun en ota sinänsä kommenttia, mutta sinä joka sanoit että painostaisit tai jopa pakottaisin teinityttäresi aborttiin niin herrajumala mieti nyt vähän! Sinä ehkä pystyisit aborttiin ja voisit elää itsesi kanssa sen jälkeenkin, mutta mitä jos tyttäresi ei olekaan samanlainen kuin sinä? Mitä jos hän ei koskaan pääsisikään siitä yli?
Toki sen vaihtoehtona voi mainita mutta painostus tai jopa pakottaminen on mielestäni täysin asiatonta!
Ihminen pääsee suruistaan yli jos haluaa ja tekee sen eteen töitä. Omaan suruun voi myös jäädä kieriskelemään, oikein mässäillä tragediallaan.
En todellakaan halua olla ilkeä, mutta oikeasti ihminen on itse vastuussa asenteestaan ja elämästään ja vaikeiden asioiden käsittelemisestä.
Kannattaisko hakea ammattiapua jos ei omin keinoin pääse asiasta yli? Ketään ei hyödytä elämän käyttäminen asian katumiseen, joka ei katumalla ja suremalla muuksi muutu.
Ei se tee ihmisestä huonoa jos antaa itselleen anteeksi, päästää irti ja lakkaa suremasta.
Itse en ihan tarkoituksella ole painanut mieleen surullisia päivämääriä tai esim. kenenkään kuoleman vuosipäivänä tarkoituksella vietä mitään surupäivää, enkä pode huonoa omatuntoa unohtamisesta ja siitä etten sure loputtomiin jotain.
Jos päättää, että joku tietty päivä on huono päivä, niin silloin se sitä taatusti on.
Itse aiemmin märehdin loputtomiin surujani, sitten eräänä päivänä tajusin, ettei siinä ole mitään järkeä. Että suru ei olekaan sellainen asia joka vain on, vaan sen käsittelemiseksi ja suruprosessin loppuunsaattamiseksi on ihmisellä itsellään valta tehdä aktiivisesti jotain! Sitä voi edistää ja voi tehdä rituaaleja, jotka voi tuntua tyhmiltä mutta auttaa henkisesti.
Esim. voi ostaa helium-ilmapallon ja kirjoittaa siihen tuon päivämäärän, ja mennä sitten jonnekin kauniiseen paikkaan, ja päästää pallon irti. Katsoa, kuinka se pallo lentää pois näkyvistä, ja tehdä tietoisen päätöksen että se on nyt mennyt ja loppuu se märehtiminen. Se voi olla kaunis tapa päästää vaikka siitä mielikuvien lapsesta irti ( sillä mielikuvitustahan se pitkälti on: Kumpikaan teistä ei tiedä olisiko raskaus päättynyt keskenmenoon tai kuolleena syntyneeseen tai mitä tahansa mitä elämässä voi käydä ). Jotkut käyttää tätä ilmapallo-rituaalia kun tärkeä parisuhde päättyy. Rituaalin voi myös keksiä itse, esim. voi kirjoittaa jotakin lapulle ja heittää sen mereen kalliolta, jos on vaikkapa vaikea saada helium-palloa käsiinsä.
Elämässä on pakko opetella hyväksymään se, että jokin ei toteutunut, jotain ei ole ja jokin ei koskaan enää tule olemaan, ja keskittää voimansa muuttamaan se mikä on mahdollista muuttaa, ja hyväksyä se mitä ei voi muuttaa.
Yhtä lailla teidän elämä on ainutkertainen ja elämisen arvoinen. Voimia!