Keksiikö teidän lapset tekemistä kotona?

Syökää aamupala ja lähtekää mahd. pian sen jälkeen ulos!! Muutamaksi tunniksi metsää juoksemaan, pomppimaan, kiipeilemään.. lapset keksii kyllä!!!!



Jätä siksi aikaa ruoka uuniin hautumaan tai tee jo edellisenä iltana valmiiksi tai pese perunat valmiiksi kattilaan jotta voit vain kääntää levyn päälle heti kun tulette takaisin (siinä sitten ulkovaatteita riisuessa ja ripustellessa, käsiä pestessä jne. potut kiehuvat ja sitten vain nopsasti joku kastike).



Ruoka sekä uni maistuvat hyvin ulkoilun jälkeen!!



Lasten nukkuessa keitä kahvit, laita pyykit koneeseen, ripusta, viikkaa (mitä sulla sitten ikinä onkaan tehtävänä..). Jos isompi ei nuku niin laita hänelle hetkeksi vaikka joku telkkari ohjella pyörimään jotta saat hommat tehtyä ja kahvit rauhassa juotua.



Sitten välipala, pelaa, askartele ja taas ulkoile. Syökää päiväruua jämät tai toimi taas samoin kuin aamulla.



Sitten se jo onkin ilta. Iltapalat, pesut jne. ja nukkumaan.



Toimii meillä!!!!!!

Ja välillä leikkivät innokkaasti yhdessä. Toisinaan taas tappelevat pienemmän kanssa leluista, valittavat kun on tylsää ja päivä on yhtä ininää ja kitinää.



Järjestän lapsille ohjelmaa (esim. leikkipuistossa käyminen, lapsiperheissä vieraileminen yms.). Mutta aina ei voi äiti ottaa vastuulleen sitä että lapsilla on tylsää. Olen sanonut että joo, no sitten sulla on tylsää, selvä. En yritäkään väittää lapselle vastaan. Ja olen myös yrittänyt selittää että lapset on luotu leikkimään, leikkiminen ei ole oikeastaan aikuisten hommaa eikä minua aikuisena huvita aina leikkiä mukana lasten kanssa.



Lapsen on opittava kantamaan vastuuta omasta onnellisuudestaan myös itse. Teillä ap tuntuu olevan homma hakuteillä siinä mielessä että lapset syyttävät äitiään siitä kun lapsilla ei ole kivaa. Varsinkin jos lapsilla on sillä hetkellä täysi vapaus leikkiä leikkikaluillaan sisällä tai ulkona. Ei äiti voi leikkiä lastensa puolesta. Kyllä se on lasten itsensä löydettävä se leikin riemu.



Eri asia on esim. sellainen tilanne että perhe istuu autossa matkalla pohjois-suomesta eteläsuomeen ja lapset on pakotettuja istumaan paikallaan eikä heillä ole liikkumisen vapautta eikä leikkikalujaan. Silloin voi äiti ottaa vastuun lasten olemisen tylsyydestä. Ja järjestää aktiivisesti ohjelmaa jottei olisi tylsää.

"jaa, haluatteko te kiukutella ja tapella tänään vai tekisittekö jotain kivempaa?" Jos lapset jatkavat kinasteluaan niin jätä heidät kinastelemaan keskenään. Kun lapsi tulee luoksesi kysy sitten "Joko olette kiukutelleet/kinastelleet riittävästi? Lähdettäiskö vaikka leikkipuistoon?" Jos vastaus on kieltävä, anna heidän jatkaa ininäänsä ja jatka kotitöiden tekoa. Kyllä lapset jossain vaiheessa tajuavat että he itse pystyvät lopettamaan sen kiukuttelemisen ja ininän ja että he voisivat tehdä jotain hauskempaa sen sijaan.

Itse ainakin huomaan oman väsymykseni myös lapsissa. Kun olen äreä, lapsetkin ovat kahta hankalampia. Omat lapseni ovat 1- ja 4-vuotiaat ja kotihoidossa. Kyllä he jonkun verran "leikkivät" keskenään, enemmän tulee sitä huutopuolta kuitenkin. 4-vuotias vaatii keksimään tekemistä. Itsekseen piirtelee jne. mutta eipä paljon muuta.



Mutta itse asiaan, joskus väsyneenä herään siihen, että miten tiuskin lapsille, onko sitten ihme, että huono tuuleni tarttuu heihin? Vaikka se välillä erittäin vaikeaa onkin, niin yritän pitää äänensävyni rauhallisena ja itseni kärsivällisenä, pääsee helpommalla.



Lasteni keskinäinen leikki on sitä, että isompi pelleilee ja pienempi nauraa sille, tai sitten pieni on valjastettu johonkin koiran rooliin, ja isompi taluttaa jne. Mutta eihän tuolla ikäerolla tällä hetkellä kummoisempaa leikkiä saa aikaiseksi. Ja vaikea on itsekään keksiä mitään leikkiä, mikä tyydyttäisi molempien lasten tarpeet. Jos luen isommalle kirjaa, pienempi repii sivuja, jos yritämme pelata, pienempi sotkee pelin tai sitten huutaa täyttä kurkkua pöydän ääressä. Ulkoilu onnistuu kaikkein parhaiten, ja sitähän te teettekin.



Tästä vastauksesta ei tainnut olla muuta apua, kuin että ihan normaalilta kuulostaa... Mielestäni ne kotityöt hoituu siinä lasten läsnäollessa ihan hyvin, en itse ainakaan viittis yötä myöten pyykätä ja tiskata. Kyllä kun lapset saa sänkyyn, alkaa se vähäinen oma aika!

Mä hetken luulin että olen kirjoittanut tämän;)

Saman verran lapsia ja iätkin täsmäävät justiinsa.

Minä myös kotona.

Lapset ovat iältään 9v 7v 5v 4v ja 1v. Koskaan en leiki heidän kanssaan tai keksi heille leikkiä, se on heidän hommansa. Luen ja pelaan isompien kanssa, siinäpä se. Toki huonojakin päiviä on ja sanoisin, että 2-3v on hankala aika yksinleikille. Silloin kaikki kiinnostava on jo tutkittu tuhanteen kertann eikä taidot vielä riitä monimutkaisiin (esim. rooli-) leikkeihin.