Osa ns "työpaikkakiusaamis" -tapauksista on vain "uhrin" kuvittelua,

kenenkään kanssa, olen iloinen ja peruspositiivinen tyyppi, mutten mikään naminami.



Sittenpä jouduinkin työyhteisöön, joka oli ihan mätä. Vaikka en itse hampaissa erityisesti ollutkaan, niin koin paikan "hengen" kaameaksi. Joistakin työntekijöistä naputettiin kauheasti.



Eikä niistä naputtajista varmaan mikään ollutkaan pielessä, pitäisi vain "vähän edes kestää".



Vaihdoin työpaikkaa, toivon, että ne selkäänpuukotetuimmat tekivät lopulta samoin.

uhrin, muitten kanssa pitää hovia. Kokemus työpaikasta on varmasti hyvin erilainen hovin jäsenillä ja kiusatulla.

vielä tämmöisen kiusaajan mukaan. Ei ole voimia laittaa vastaan, mennään vaan virran mukana.



Mun ongelma on, että mä tajuan sen kiusaajan pahan olon ja säälin sellaista sairasta ihmistä...

Olen minäkin ollut työpaikoilla, joissa minulla on ollut ihan mukavaa.



Silti ihan siinä samassa työpaikassa on joku voinut joutua kiusaamisen uhriksi.



Eikä koululuokallakaan kiusaaja kaikkia kiusaa...



Haloo, aivorusina, hohoi...

Jos sulla on tosiaan "jokaisessa työpaikassa mukavaa" etkä usko että missään niissä esiintyy kiusaamista tai toisen mielen tahallista pahoittamista, niin joko elät jossain satumaailmassa tai sit sulta on tosiaan jäänyt jotain huomaamatta. Se, että SUA ei ole kiusattu, ei tarkoita etteikö kiusaamista tapahtui.



Mua ei ole koskaan kiusattu töissä, mut on ihan selvää että joissakin työpaikoissa, joissa olen ollut, on sitä kiusaamistakin.

Esimerkiksi:

- pikkujouluissa on esitetty laulu hallinnon kahdesta naistyöntekijästä, ja esiintyjillä oli tekomunat merkkinä siitä, että noilla työntekijöillä on itsestään liian suuret luulot. Miettikää, miltä itsestä tuntuis istua katsomossa, kun tällainen tulee ihan yllätyksenä.



- kassatyöntekijän kassa varastettiin ja piilotettiin ja sit itketettiin tätä henkilöä tuntikaupalla ja peloteltiin poliisilla, kunnes työkaverit naureskellen oli palauttaneet kassan. Jokainen voi miettiä oisko tuo kiusaamista tai ei.



- miespuolinen työntekijä matki aina erään työntekijän tapaa kävellä ja puhua - ja hän teki sen julkisesti käytävällä ja kokouksissa kun työntekijä ei ollut työvuorossa



- työntekijästä lähetettiin yhteistyökumppaneille sähköpostiviesti, jossa hänen mielenterveytensä kyseenalaistettiin, ja kehotettiin toimimaan niin,että työntekijä ei enää voisi hoitaa työtehtäviään. Viesti oli täysin perätön ja johti viesti lähettäjän siirtämiseen eri tehtäviin. Mut ehti aiheuttaa paljon hallaa.



- ensimmäisellä työpaikallani uusien työntekijöiden eväät syötiin, jos niissä ei lukenut työntekijän nimeä. Joka ikinen appelsiini ja jogurttipurkki piti nimetä, tai muut työntekijät vaan söi ne. Heillä oli myös tapana kiinnittää uusien työntekijöiden selkään liimalappuja, joissa luki "olen ääliö" tai "potkaise mnua". Työntekijöille myös keksittiin uusia lempinimiä ja tehtiin muita käytännön "jekkuja". Mulle niitä ei koskaan tehty suoraan, mitä nyt syötiin eväät ja työvaatteiden tilalle oli vaihdettu kahta numeroa liian pienet työvaatteet ym.



Minä en siis ole ikinä ollut osallisena näissä mainitsemissani kiusaustapauksissa, enkä olis niihin mennyt mukaan. Mut on selvää, et ne on vaan jäävuoren huippu, ja noi uhrit on saaneet kokea paljon muutakin ikävää koko ajan.

Jopa se porukan fiksuin ja huumorintajuisin. Itse asiassa kiusattu onkin hyvin usein firman/työpaikan parhaita työntekijöitä, joka on muualla pärjännyt erinomaisesti. Heikoimpia lenkkejä ei yhtä usein kiusata. Heitähän ei kukaan koe uhaksi eikä kilpailijaksi.

kun ap, mutta kun työskentelin vuoden sellaisen hirviön alaisena, että vuosia myöhemminkin ko. ämmän näkeminen viiltää niskavilloja, niin ihan kaikkia tapauksia en kuittaisi kuvittelulla.



Oikeasti osa ihmisistä on vaan niin järkyttäviä, että vaikka olisi miten hyvä huumorintaju ja kuittaisi kaiken huumorilla, niin ihan mihinkä tahansa ei kenenkään pinna veny. Minä en ole muissa työpaikoissa kohdannut kiusaamista, mutta tosiaan entinen pomoni on vielä kuuden vuoden jälkeenkin ihan säännöllinen vieras painajaisissani.

jossa joku ihmeen psykopaatti otti yhden työntekijän maalitaulukseen. Ennen kuin tuo ihminen tuli taloon, kiusattu oli ollut työssään hyvä ja pystyvä, kaikki ihan tavallista siis. Siitä sitten alkoi maineen mustaus ja työn sabotointi, mikän seurauksena nainen joutui useaan kertaan masennussaikulle ja lopulta irtisanottiin työstään. Onneksi sentään voitti lopulta juttunsa oikeudessa, ja sai korvauksen, mutta se oli laiha lohtu kaiken sen jälkeen, henkinen terveys ja työpaikka menetettynä :(. Se oli todella ahdistavaa luettavaa.

Tuntuu keskittävän kaiken pahan olonsa minuun. Muille on äärettömän ja loputtoman herttainen ja avulias, eikä kukaan usko tietenkään, mitä minä saan kestää.

Jos sulla on tosiaan "jokaisessa työpaikassa mukavaa" etkä usko että missään niissä esiintyy kiusaamista tai toisen mielen tahallista pahoittamista, niin joko elät jossain satumaailmassa tai sit sulta on tosiaan jäänyt jotain huomaamatta. Se, että SUA ei ole kiusattu, ei tarkoita etteikö kiusaamista tapahtui. Mua ei ole koskaan kiusattu töissä, mut on ihan selvää että joissakin työpaikoissa, joissa olen ollut, on sitä kiusaamistakin. Esimerkiksi: - pikkujouluissa on esitetty laulu hallinnon kahdesta naistyöntekijästä, ja esiintyjillä oli tekomunat merkkinä siitä, että noilla työntekijöillä on itsestään liian suuret luulot. Miettikää, miltä itsestä tuntuis istua katsomossa, kun tällainen tulee ihan yllätyksenä. - kassatyöntekijän kassa varastettiin ja piilotettiin ja sit itketettiin tätä henkilöä tuntikaupalla ja peloteltiin poliisilla, kunnes työkaverit naureskellen oli palauttaneet kassan. Jokainen voi miettiä oisko tuo kiusaamista tai ei. - miespuolinen työntekijä matki aina erään työntekijän tapaa kävellä ja puhua - ja hän teki sen julkisesti käytävällä ja kokouksissa kun työntekijä ei ollut työvuorossa - työntekijästä lähetettiin yhteistyökumppaneille sähköpostiviesti, jossa hänen mielenterveytensä kyseenalaistettiin, ja kehotettiin toimimaan niin,että työntekijä ei enää voisi hoitaa työtehtäviään. Viesti oli täysin perätön ja johti viesti lähettäjän siirtämiseen eri tehtäviin. Mut ehti aiheuttaa paljon hallaa. - ensimmäisellä työpaikallani uusien työntekijöiden eväät syötiin, jos niissä ei lukenut työntekijän nimeä. Joka ikinen appelsiini ja jogurttipurkki piti nimetä, tai muut työntekijät vaan söi ne. Heillä oli myös tapana kiinnittää uusien työntekijöiden selkään liimalappuja, joissa luki "olen ääliö" tai "potkaise mnua". Työntekijöille myös keksittiin uusia lempinimiä ja tehtiin muita käytännön "jekkuja". Mulle niitä ei koskaan tehty suoraan, mitä nyt syötiin eväät ja työvaatteiden tilalle oli vaihdettu kahta numeroa liian pienet työvaatteet ym. Minä en siis ole ikinä ollut osallisena näissä mainitsemissani kiusaustapauksissa, enkä olis niihin mennyt mukaan. Mut on selvää, et ne on vaan jäävuoren huippu, ja noi uhrit on saaneet kokea paljon muutakin ikävää koko ajan.

Eikä se silti mielestäni ole kiusaamista. Mukava piristys päivään. Moni ymmärsi pointtini väärin: toki on olemassa vakavaa, ihan oikeaa kiusaamista, ja se on kauheaa. MUTTA: jotkut ihmiset ovat vain niin huumorintajuttomia, että ottavat jokaisen vitsin itseensä.

Tiedän tapauksia, joissa joku on niin vainoharhainen, että työkaverien nauru, hymy, mikä tahansa tulkitaan aina "paskanpuhumiseksi seläntakana". Vaikka kyse olisi jostain ihan muusta.

Ja ei, en ole osa kenenkään "hovia". Jos jostakusta puhutaan seläntakana, en mene siihen mukaan. KOSKAAN. PISTE.

T: Ap

Olen minäkin ollut työpaikoilla, joissa minulla on ollut ihan mukavaa. Silti ihan siinä samassa työpaikassa on joku voinut joutua kiusaamisen uhriksi. Eikä koululuokallakaan kiusaaja kaikkia kiusaa... Haloo, aivorusina, hohoi...

yhdessä suht. pienessä tilassa. Väitän, että jos vakavaa kiusaamista esiintyisi, tietäisin siitä. Tosin en tiedä mitä seläntakana puhutaan, tosin ei kiinnostakaan.

Itse en mene mukaan näihin haukkumisiin, joten en ole tietoinen jos sellaista tapahtuu.

Peräänkuulutan vain huumoria, itselleenkin voi ja pitää osata nauraa.

T: Ap

siinä voi silti olla takana kiusaamista, sitten sen päällä tätä ns. pilailua.



Kiusaajat on erittäin taitavia kiusaamaan juuri peitellysti niin, että kiusattu julkisesti näyttää tosikolta ja huumorintajuttomalta jne.



Tämä minun sukulaiseni kiusaa olemalla kovasti

"huolissaan". Pinnalta katsoen minä näytän tumpelolta, joka en osaa mitään, enkä edes tajua ottaa vastaan apua "huolehtivaiselta" sukulaiselta, kuten muut.



12

MUTTA: jotkut ihmiset ovat vain niin huumorintajuttomia, että ottavat jokaisen vitsin itseensä.

persoonia. Jos jostain ihmisestä tietää että se ei tietynlaisesta huurmorista tykkää tai ylipäätänsä ole huumorimiehii/naisii niin kiusaamistahan se on mennä sitä "huumoria" sille tyrkyttämään.

ihan hauskaa tai sitten ei. Sinä jonka mielestä on kivaa jos uuden työntekijän takinselkään on liimattu lappu "olen ääliö", mites toi uusien tyyppien eväiden syöminen? Hauskaa? Minusta tuollainen ei kuullosta ollenkaan hauskalta. Jos hyvät työkaverit, joitten kanssa vitsaillaan puolin ja toisin, kiinnittelee lappuja, voin pitää sitä aidosti hauskana. Kyllä minäkin voisin ehkä "nauraa" tollaselle uusien kyykyttämiselle, Ja kuittaisin eväiden syönnit huumorilla, mutta salaa ajattelisin että mitä helvetin kusipäitä juntteja täällä oikein on töissä?! Voin hyvin kuvitella että joku herkkis tuosta loukkaantuisi ja ihan aiheesta... Se että työyhteisöön on pesiytynyt lauma idiootteja, ei tee siitä yhdestä simputusta karsastavasta huumorintajutonta hermoheikkoa, vaan normaalin ihmisen.

Väitän, että jos vakavaa kiusaamista esiintyisi, tietäisin siitä. Tosin en tiedä mitä seläntakana puhutaan

Joopa joo. Lue nyt ajatuksella mitä itse kirjoitat. Koska et tiedä mitä selän takana puhutaan, olet varma ettei mitään kiusaamista ole?

Pomminvarma logiikka.

se kiusaaminen aina ole niitä käytännön piloja. Sehän voi olla esim. piikittelyä, virheistä syyttelyä, virheiden etsimistä tai ihan vaikka huomiotta jättämistä.



Itse olen työpaikalla, jossa yksi henkilö ei ole puhunut eräälle toiselle henkilölle kahteen vuoteen sanaakaan, vaikka se olisi kuitenkin silloin tällöin välttämätöntä. Tämä toinen henkilö ei tiedä minkä vuoksi, enkä olisi itse edes huomannut tätä asiaa, ellei hän olisi sitä minulle itse kertonut. Itse tulen mainiosti toimeen molempien osapuolien kanssa.

Törmäsimme taannoin ystäväni, johon tutustuin ja yläasteella, kanssa silloiseen luokkatoveriini (sanotaan nyt selkeyden vuoksi Matiksi). Kuulumisia vaihtaessa puheeksi tuli neljäs silloinen luokkalainen. Tämä neljäs oli häirikköpoika, joka piti meitä kolmea aikanaan silmätikkuinaan nimittelylle, uhkailulle ja sen sellaiselle. Matti koki, että tämän henkilön toiminta oli koulukiusaamista ja me kaikki kolme olimme koulukiusattuja.



Ystäväni ja minä hämmennyimme - kumpikaan meistä ei ollut koskaan ajatellut olevansa koulukiusaaamisen uhri. Häirikön kanssa nokittelu oli meistä toimintaa, jota jokainen joutuu elämänsä aikana kohtaamaan eli asiointia idiootin kanssa. Peitsen taitto kaverin kanssa oli oikeastaan toisinaan ihan hauskaakin, sillä (toisin kuin Matti) kumpikin meistä oli verbaalisesti lahjakas ja pystyi "voittamaan" väittelyt, luokan sympatian ja jossain määrin myös häirikön kunnioituksen. Matti taas provosoitui ja alentui samalle tasolle häirikön kanssa.



Tilanne oli aikalailla sama kaikille kolmelle, mutta vain yksi koki tulevansa kiusatuksi. Olisi silti väärin väittää, ettei Mattia kiusattu.



Tosin mäkin olen sitä mieltä, ettei kaikkia sutta huutavia tarvitse kuunnella. Jos jokin asia/ihminen vaivaa ja on liian selkärangaton huomauttaakseen siitä, on syytä katsoa myös peiliin. Ihmisillä on kuitenkin erilaisia huumorintajuja, eikä musta ole mustahuumorisen velvollisuus kohdella silkkihansikkain niitä, jotka eivät uskalla sitä pyytää.

En usko että se on mitenkään järestään se tilanne, mutta jotkut ihmiset ovat luonteeltaan sellaisia että ottavat joka ikisen asian henkilökohtaisena hyökkäyksenä, vaikka kyse olisi esim. ihan vain työasioista eri mieltä olemisesta.

päätymässä siihen katsantokantaan, että vain vahvoilla on oikeus olla sellaisia kuin ovat... Muille huumorin varjolla ilkeilevän ei tietenkään tarvi katsoa peiliin ja ottaa muita ihmisiä huomioon. Oikeasti, seuraavan kerran jos/kun, koulussa paukkuu, hurraan salaa.

Jos sulla on tosiaan "jokaisessa työpaikassa mukavaa" etkä usko että missään niissä esiintyy kiusaamista tai toisen mielen tahallista pahoittamista, niin joko elät jossain satumaailmassa tai sit sulta on tosiaan jäänyt jotain huomaamatta. Se, että SUA ei ole kiusattu, ei tarkoita etteikö kiusaamista tapahtui. Mua ei ole koskaan kiusattu töissä, mut on ihan selvää että joissakin työpaikoissa, joissa olen ollut, on sitä kiusaamistakin. Esimerkiksi: - pikkujouluissa on esitetty laulu hallinnon kahdesta naistyöntekijästä, ja esiintyjillä oli tekomunat merkkinä siitä, että noilla työntekijöillä on itsestään liian suuret luulot. Miettikää, miltä itsestä tuntuis istua katsomossa, kun tällainen tulee ihan yllätyksenä. - kassatyöntekijän kassa varastettiin ja piilotettiin ja sit itketettiin tätä henkilöä tuntikaupalla ja peloteltiin poliisilla, kunnes työkaverit naureskellen oli palauttaneet kassan. Jokainen voi miettiä oisko tuo kiusaamista tai ei. - miespuolinen työntekijä matki aina erään työntekijän tapaa kävellä ja puhua - ja hän teki sen julkisesti käytävällä ja kokouksissa kun työntekijä ei ollut työvuorossa - työntekijästä lähetettiin yhteistyökumppaneille sähköpostiviesti, jossa hänen mielenterveytensä kyseenalaistettiin, ja kehotettiin toimimaan niin,että työntekijä ei enää voisi hoitaa työtehtäviään. Viesti oli täysin perätön ja johti viesti lähettäjän siirtämiseen eri tehtäviin. Mut ehti aiheuttaa paljon hallaa. - ensimmäisellä työpaikallani uusien työntekijöiden eväät syötiin, jos niissä ei lukenut työntekijän nimeä. Joka ikinen appelsiini ja jogurttipurkki piti nimetä, tai muut työntekijät vaan söi ne. Heillä oli myös tapana kiinnittää uusien työntekijöiden selkään liimalappuja, joissa luki "olen ääliö" tai "potkaise mnua". Työntekijöille myös keksittiin uusia lempinimiä ja tehtiin muita käytännön "jekkuja". Mulle niitä ei koskaan tehty suoraan, mitä nyt syötiin eväät ja työvaatteiden tilalle oli vaihdettu kahta numeroa liian pienet työvaatteet ym. Minä en siis ole ikinä ollut osallisena näissä mainitsemissani kiusaustapauksissa, enkä olis niihin mennyt mukaan. Mut on selvää, et ne on vaan jäävuoren huippu, ja noi uhrit on saaneet kokea paljon muutakin ikävää koko ajan.

Eikä se silti mielestäni ole kiusaamista. Mukava piristys päivään. Moni ymmärsi pointtini väärin: toki on olemassa vakavaa, ihan oikeaa kiusaamista, ja se on kauheaa. MUTTA: jotkut ihmiset ovat vain niin huumorintajuttomia, että ottavat jokaisen vitsin itseensä.

Tiedän tapauksia, joissa joku on niin vainoharhainen, että työkaverien nauru, hymy, mikä tahansa tulkitaan aina "paskanpuhumiseksi seläntakana". Vaikka kyse olisi jostain ihan muusta.

Ja ei, en ole osa kenenkään "hovia". Jos jostakusta puhutaan seläntakana, en mene siihen mukaan. KOSKAAN. PISTE.

T: Ap

Lappujen selkäänlaittaminen on lapsellista, typerää ja erittäin loukkavaa toisten aikuisten ihmisten nolaamista. Siinä ei ole mitään hauskaa.