Osa ns "työpaikkakiusaamis" -tapauksista on vain "uhrin" kuvittelua,

ilmiötä olla uskomatta!

Tuo koko episodi saa vuosienkin jälkeen niin karvat pystyyn että en jaksaisi kuulla paljoakaan työpaikkakiusaamisesta ;) Pahoitteluni.

Tuo koko episodi saa vuosienkin jälkeen niin karvat pystyyn että en jaksaisi kuulla paljoakaan työpaikkakiusaamisesta ;) Pahoitteluni.

niin halutessaan.

Molemmilla kerroilla ESIMIEHEN toimesta.



En ole ollut ainut kiusattu enkä ainut kiusauksen huomannut, mutta erittäin ilkeitä ja hankalia tilanteita ne ovat - varsinkin kun kiusaus tulee esimiehen taholta, eikä itsellä ole "alla vakivirkaa".



Molemmissa tapauksissa esimies on vähätellyt työpanostani, pitänyt työjälkeäni huonona, arvioinut suoritukseni muita huonommaksi ja sitä myötä palkkani pienemmäksi, antanut minulle huonompia ja epämieluisampia töitä kuin muille jne...



Tällaisessa tilanteessa hankalia asioita ovat:

- esimiehelle ei voi samalla tavalla "antaa samalla mitalla takaisin" kuin tavalliselle työkaverille ja esimiehen määräyksiä on noudatettava vaikka ne olisivat ilmiselvästi epäreiluja

- juuri kellään työyhteisössä ei ole valtaa tai pokkaa ottaa asiaa esille, koska siitä voi seurata se, että joutuu itse kiusatuksi

- kiusaamisen kohteeksi joutuneet usein vaihtavat työpaikkaa, jolloin kiusattu on usein ainoa tai lähes ainoa kiusattu työpaikalla

- joukosta löytyy aina niitä, jotka eivät kiusaamista huomaa ja varsinkin väen vaihtuessa moni uskoo ja luottaa karismaattiseen johtajaan enemmän kuin esimiehen huonoksi arvioimaan työntekijään

- kiusaava esimies levittää sanaa "huonosta työntekijästä" myös eteenpäin, jolloin työn saaminen muualtakin voi olla hankalaa.

- jatkuva kiusaaminen ja huonoksi arvioiminen saattaa ajan myötä muuttaa myös muiden työntekijöiden suhtautumista ja jopa työntekijän itsensä käsitystä itsestään



Itse teidän, etten ole huono työntekijä. Olen työskennellyt lähes kymmenessä paikassa, joista vain näissä kahdessa minut on arvioitu surkeaksi. Työskentelen lisäksi alalla, jossa työsuoritusta on kohtuullisen helppoa arvioida objektiivisesti eikä näissä arvioissa työpanokseni poikkea muista ainakaan huonompaan suuntaan.



Lisäksi kummassakaan paikassa en ollut ainoa kiusattu: Ensimmäisestä paikasta löytyi yksi toinen työntekijä, joka asettui puolelleni (sekä kaksi, jotka asettuivat hiljaisuudessa puolelleni, mutta eivät uskaltaneet julkisesti puolustaa minua) ja joka myös kertoi minulle, että en ole ensimmäinen (ja näin jälkikäteen tiedän etten ollut myöskään viimeinen) kiusattu.



Toisessa työpaikassa meitä oli kolme kiusattua yhtä aikaa, joista yksi lähti pois loppuunpalaneena, toinen alistui ja sopeutui ja minä siis vaihdoin lopulta työpaikkaa. Myös tämä esimies oli kiusaajan maineessa muuallakin, mutta tuossa paikassa uusi, eikä hänen taipumuksiaan uskottu. Hän oli periaatteessa erittäin pätevä ja osaava, mutta henkilöstöjohtamistaidoiltaan onneton.

Oltiin työkaverin kanssa arkistossa (joka sijaitsee ikkunattomassa kellarissa) hoitamassa hommaa, joka piti saada hoidettua päivässä ja ylityön puolellehan se meni. Näitä kellaripäiviä tulee siis toimistolla toisinaan jokaiselle.



Siinä vaiheessa, kun oltiin vierähtämässä ylityön puolelle, miespuolinen työkaverimme (joka sai edellisen kellarinakin) toi toimistolta alakertaan kahvetta, mehua ja keksejä. Samalla tyyppi totesi virnuillen jotain tähän tyyliin: "Jahas, täällä taas kiusataan kellarirottia yötä myöten. Miten on tuntuuko teistäkin kun katsotte peiliin, että silmät punertaa jo?"



Miehen poistuttua työkaverini avautui minulle ääni väristen siitä, että "ei ymmärrä mitä x:llä on häntä vastaan kun sen jutut on aina niin loukkaavia kuulitsä nytkin mitä se sanoi jada jada jada". Yritin siinä sitten sanoa, että eihän se pahalla ja ihan hauska juttuhan toi meistä molemmistahan se puhui ja eihän se nyt pahaa voi tarkoittaa, jos se pyytämättä keittää meille kahvit ja tuo eväät, mutta työkaverin mielestä yllä kuvattu tilanne oli häneen kohdistuvaa kiusaamista. Musta toi tulkinta on täyttä ylireagointia, varsinkin kun ottaa huomioon, että mies on työyhteisössämme just se, jolle tulee ensimmäisenä mieleen viedä piristettä kellarissa kituville, kysyä koululaisen äidiltä, että eikö sen lapsi täyttänyt just vuosia ja oliko kivat synttärit tai siivota jääkaappi säännöllisin väliajoin.



Myöhemmin kun puhuin tuolle miehelle siitä, että tämä työkaveri voi kokea sen jutut loukkaavina, se sanoi tiedostavansa asian, muttei oikein tiennyt mitä tehdä. Kuulemma tuntui paremmalta heittää läppää edelleen ja yrittää alleviivata, ettei tarkoita pahaa kuin tehdä tästä kaverista ainoa koko toimistolla, jolle ei kerro vitsejä, keitä kahvia tai osoita muuten muuta kuin asiahuomiota.



Tän ketjun perusteella mies kuitenkin on ilmeisesti kamala kiusanhenki ja työkaverini ihan hirveän syrjitty, kun minä tai kukaan muukaan meistä pahiksista ei häntä ymmärrä tai tue.

Ja siitä kiusaamisesta oli melko yhtenäinen mielipidekin henkilöstön keskuudessa. Tyypistä tehtiin juttuja lehtiin, käytiin kaikenlaisia keskusteluja luottamusmiesten avulla ja ties mitä. Esimies ei luonnollisestikään nähnyt itsessään mitään syytä, vaan aina sillä oli sama selitys, että henkilöstöllä on nyt vain vähän muutosvastarintaa.



Oikeesti sieltä jäi porukkaa sairauslomalla entistä enemmän ja väki alkoi vaihtumaan, mutta muutosvastarintaahan sen vain täytyi olla.



Sen verran savustus tuotti tulosta, että esimies vaihtoi väliaikaisesti johonkin muualle hommin. Sillä on nyt sijainen, joka on johtokunnan valitsema. En enää ole siellä työpaikalla, vaan oon lehdestä lukenut tän uuden pomon kommentteja. Ja se vaikuttaa niiden perusteella vähintään yhtä ääliöltä kuin edellinenkin. Johtokunta hakee siihen hommaan näköjään tietyn tyyppistä ihmistä, vaikka henkilöstö voi sen alaisuudessa huonosti.



Oon vaan onnellinen, että oon päässyt sieltä pois.

Tarkoitin että se sairas pää kuvittelee että häntä kiusataan mutta senhän ymmärsitkin

niin halutessaan.

eivät mene niin tunteidensa mukana ja päätä yhden esimerkin perusteella kantaansa koko maailman asioihin.

eivät mene niin tunteidensa mukana ja päätä yhden esimerkin perusteella kantaansa koko maailman asioihin.

nyt puhuttiin kiusaamisesta eikä mistään koko maailman asioista.

se sanoi tiedostavansa asian, muttei oikein tiennyt mitä tehdä. Kuulemma tuntui paremmalta heittää läppää edelleen ja yrittää alleviivata, ettei tarkoita pahaa kuin tehdä tästä kaverista ainoa koko toimistolla, jolle ei kerro vitsejä, keitä kahvia tai osoita muuten muuta kuin asiahuomiota. Tän ketjun perusteella mies kuitenkin on ilmeisesti kamala kiusanhenki ja työkaverini ihan hirveän syrjitty, kun minä tai kukaan muukaan meistä pahiksista ei häntä ymmärrä tai tue.

Kyllä tohon touhuun selvästi tarvitaan kaksi. On yksi joka ottaa tollasen huulenheiton loukkaksena ja toinen joka tietää sen mutta vaan jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. Jaa mitä toi mies voisi tehdä? No mitenpä olisi tuoda se kahvi ja jättää tollanen huulenheitto väliin tai kohdistaa se vain siihen paikalla olevaan ihmiseen joka sitä ymmärtää. Sosiaalisesti kyvyttömiä molemmat!

aika pirullisia ihmisiä. On erittäin vaikeaa todistaa että jotain ihmistä EI kiusata. Kun asiaa käsitellään niin kukaan ei enää usko mitään ja jokainen asia käännetään sen muka-kiusatun eduksi.



Tuo kiusaamisesta valittaminen on oikeastaan yksi näppärä kiusaamisen muoto. Sillä saa erittäin tehokkaasti huomiota, työpaikalla aika menee siihen vehtaamiseen ja kenenkään töistä ei tule enää mitään. Sitten voikin käydä taas vähän hakemassa saikkua kun on niin raskasta.

Tän ketjun perusteella mies kuitenkin on ilmeisesti kamala kiusanhenki ja työkaverini ihan hirveän syrjitty, kun minä tai kukaan muukaan meistä pahiksista ei häntä ymmärrä tai tue.

Kyllä mun mielestä nuo aiemmin mainitut esimerkit eväiden syönnistä ja työvaatteiden vaihtamiset liian pieniin on oikeeta kiusaamista. Ja tuollainen sun mainitsema lässytys ei useimmista ole kiusaamista. Älä kuitenkaan sinäkään ala mitätöimään tätä ketjua vain yhden oman esimerkkisi perusteella.

Vai onko sun mielestä oikeesti ookoo syödä tahallaan toisen eväät?

Kyllä tohon touhuun selvästi tarvitaan kaksi. On yksi joka ottaa tollasen huulenheiton loukkaksena ja toinen joka tietää sen mutta vaan jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. Jaa mitä toi mies voisi tehdä?

Mutta sitten tämä kiusattu kääntää sen niin, että hänelle ei enää puhuta, hänet suljetaan porukan ulkopuolelle.

Mutta jos yrittää jotain puhua, niin jokainen sana alleviivataan ja mietitään olisiko siellä SITTENKIN jotain kiusaamista taustalla.

Mä olen törmännyt tällaiseen läpänheittäjä - kiusattu -kaksikkoon työelämässä ja oli aivan sama miten tätä uhria kohdeltiin, hän teki siitä aina numeron.

Jos mies kerran tiedostaa ongelman, niin miksi ihmeessä se ei voi puhua sille naiselle ihan normaalisti vain. Miksi sen pitää väkisin vääntää noita tekovitsejä, vaikka huomaa, että toinen niistä pahastuu. Onko sille ihan ylivoimaista sanoa, että "Tässä, toin teille kahvia, jotta jaksatte vielä jatkaa. Onko teillä vielä paljon jäljellä?"

se sanoi tiedostavansa asian, muttei oikein tiennyt mitä tehdä. Kuulemma tuntui paremmalta heittää läppää edelleen ja yrittää alleviivata, ettei tarkoita pahaa kuin tehdä tästä kaverista ainoa koko toimistolla, jolle ei kerro vitsejä, keitä kahvia tai osoita muuten muuta kuin asiahuomiota. Tän ketjun perusteella mies kuitenkin on ilmeisesti kamala kiusanhenki ja työkaverini ihan hirveän syrjitty, kun minä tai kukaan muukaan meistä pahiksista ei häntä ymmärrä tai tue.

Kyllä tohon touhuun selvästi tarvitaan kaksi. On yksi joka ottaa tollasen huulenheiton loukkaksena ja toinen joka tietää sen mutta vaan jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. Jaa mitä toi mies voisi tehdä? No mitenpä olisi tuoda se kahvi ja jättää tollanen huulenheitto väliin tai kohdistaa se vain siihen paikalla olevaan ihmiseen joka sitä ymmärtää. Sosiaalisesti kyvyttömiä molemmat!

tyyppisiä mielipiteitä, että jos joku pitää huumoria ilkeilynä, hän on automaattisesti oikeassa ja siten kiusattu ja huumoriveikko ilkimys. En väitä, ettei ilkeileviä ihmisiä ole, vaan että kaikki, mistä loukkaannutaan ei ole ilkeää.

En väitä, ettei ilkeileviä ihmisiä ole, vaan että kaikki, mistä loukkaannutaan ei ole ilkeää.

on olemassa oikein ammattiloukkaantujien joukko, jotka hakemalla hakevat sitä harmia itselleen.

Tän ketjun perusteella mies kuitenkin on ilmeisesti kamala kiusanhenki ja työkaverini ihan hirveän syrjitty, kun minä tai kukaan muukaan meistä pahiksista ei häntä ymmärrä tai tue.

Siis tällä miehellähän on nyt menossa klassinen flirttikuvio, josta se ei voi poistaa yhtään elementtiä hajottamatta koko systeemiä, viis siitä loukkaantuuko joku sen puheista vai ei. Jos se toisi pelkät kahvit ja olisi ystävällinen ja flirttaileva, se olisi liian vahvaa flirttiä. Jos se saan vinoilisi, siitä jäisi liian kusipää fiilis. Siksi siis sekä kahvi että vinoiluflirtti. En nimittäin jaksa uskoa, etteikö terve aikuinen ihminen pysty halutessaan lopettamaan puheita, jotka joku kokee loukkaaviksi ja joiden loukkaavuudesta ko. ihminen on tietoinen. Jos kerran kirjoittajan työkaveri loukkaantuu, on monia tapoja estää se, jos niin halutaan. Voi jättää vinoilut sikseen ja olla vaan asiallisen ystävällinen. Tai voi kohdistaa vinoilun itseensä. Tai voi vinoilla kirjoittajalle JA heittää jonkun ystävällisen kommentin loukkaantujalle. Ja niin edelleen. Jollei kirjoittajan kaveri ole täysin mielenterveysongelmainen, pitäisi olla mahdollista käyttäytyä niin ettei hän loukkaannu. Joka tapauksessa tässä ei nyt ole yritetty tarpeeksi.

Kirjoittaja voisi myös koettaa muistaa, että kaikissa perheissä ei ole tapana aloittaa aamua harde-ha-kettuilemalla perheenjäsenille. Toiset ei ole sellaiseen ollenkaan tottuneita. Ja jos tämä työkaveri ei kerta kaikkiaan pysty tulkitsemaan mikä on kettuilua ja mikä ei, niin minusta kyllä aikuinen ratkaisu on vähentää kettuilua sen sijaan että sitä jatketaan sillä perusteella että ihan tyhmää kun toi on tollanen. Ja mitä tulee siihen että mies on muuten huolehtivainen, jos ihminen kokee jonkinlaista uhkaa toisen ihmisen taholta, niin huolehtivaisuus ei oikein tahdo mennä perille. Jos mies vetää turpiin vähän väliä, on melko se ja sama miten huolehtivainen mies on turpaanvetojen välillä, noin kärjistetysti.

Olin joskus työssä paikassa jossa meillä oli aika tiivis työyhteisö. Heitettiin läppää ja kaikki opittiin tuntemaan toisemme suht hyvin. Meille tuli porukkaan sitten mukaan uusi työntekijä. Me ei mitenkään pahemmin muutettu käytöstämme vaan jatkettiin vitsailua jne. Tämä nainen otti tämän kiusaamisena josta yllätyttiin aika paljon kun mikään ei kuitenkaan häneen kohdistunut suoraan. Lopetettiin sitten, mutta kuitenkin oltiin kohteliaita ja kyseltiin viikonlopun jälkeen miten viikonloppu oli mennyt jne. No tämänkin hän otti kiusaamisena ja kyttäämisenä! Meillä meni työilmapiiri todella huonoksi kun pelotti että jos sattuu väärin Hei sanomaan niin siitäkin sitten tulee heti että kiusataan.

meillä on onneksi työpaikka ja tekijät löytäneet toisensa, huumori on mustaakin muttei kukaan ole herkkäperse...

Tuskin kaikki muut aina väärässä on jos heillä on erilainen käsitys asioista kuin sulla.



Mä olen ollut kahdessa työpaikassa jossa oli musta ihan mukavaa mutta joidenkin yökavereideni mielestä ahdistavaa ja kamalaa. En joutunut tekemisiin samojen tilanteiden kanssa kuin osa näistä työkavereista koska mulla oli oma työtila ja itsenäisemmät tehtävät mutta kyllä siellä silti ikäviä asioita tapahtui vaikka mulla menikin töissä ihan hyvin.