Osa ns "työpaikkakiusaamis" -tapauksista on vain "uhrin" kuvittelua,

Muutamia vuosia sitten oli kesätöissä ja eräs ihminen (ilkeä sellainen) opasti minua työtehtävään. Sanoi niin pahasti, että ruokatunnilla itkin ruokalassa jne. Kului muutama vuosi, itsetuntoni koheni (mm terapian avulla). Pystyn sanomaan vastaan eikä minua enää nöyryytetä sillä tavoin. Jotkut meistä vain ovat herkempiä, kiltimpiä ja ottavat vastaan kaiken "loan" mitä kovempinahkaisten suusta tulee.

niin eihän se ole ihmekään, ettei huomaa mitään kiusaamista. Ja tuollainen toisten ongelmien vähättely voi juuri ollakin sitä kiusaamista.

Mutta en tarkoita, että ne "kovemmat" saisivat sanoa mitä sylki suuhun tuo. Tahdikkuus ja toisten huomioiminen olisi hyväksi. Toisaalta taas herkänkin pitäisi oppia kovettamaan hiukan nahkaansa, ymmärtämään, ettei häntä saa kohdella kuinka vain. kaksipiippuinen juttu.

saa uhkailla, saa nimitellä, saa haukkua, mitä tahansa ikävää saa tehdä, jos vaan muistaa lisätä perään että älä nyt leikistä suutu!

yleensä niitä menestyviä. Minua on kiusattu kahdesti työpaikalla: Ylioppilaana pankkikonttorissa, jossa muut oli 50+ rouvia, joilla koulutusta kansakoulun verran ja ulkonäkö rapistunut.



Jokaikinen päivä oli jotain naputtamista, ulkonäössä, kävelytavassa, tavassa millä hymyilin asiakkaille, ruokailussa, vaatteissa jne. Ja takuulla juuri niin imelästi, että ei ulkopuolinen tajunnut, että se oikeastaan oli kiusaamista.



Minulla elämä oli menossa eteen- ja ylöspäin, heillä alaspäin, joten siitä se vain johtui.



Toisen kerran jouduin kiusatuksi työpaikalla, jossa pomon paikkaa haki kaksi tyyppiä, mies ja nainen. Mies valittiin, ja hän syyti minulle erilaisia työtehtäviä. Nainen otti sitten minut ja minun tekemiseni silmätikukseen purkaessaan pahaa oloa siitä, ettei saanut itse sitä pomon paikkaa. Jouduin siis riitaan välikappaleeksi alun perin ihan ulkopuolisena. Ja tämäkin kiusaaminen oli juuri sitä ah niin leikillistä.

Hän kirjoittaa itsestään niin ylevästi, ettei mene mukaan niihin herjoihin. Ja hänen mielestään se tekee hänestä hyvän ihmisen.



Vaan kun totuus on juuri se, että nää vaikenijat on niitä kiusaajien tukijoita. Ne oikeesti hyvät ihmiset eivät vaikene, vaan pitävät kiusatun puolia, puuttuvat puheeseen ja sanovat, että noin ei ole sopivaa puhua.



Ap paljasti itse itsensä: Hän on itse kiusaaja.

Ensimmäisessä kunnon työpaikassani kiusaaja oli oma henkilöstöpäällikkö. Tosi veemäinen naikkonen. Satuin samaan aikaan kopiohuoneeseen tämän eukon kanssa ja odotin vuoroani kopsukoneelle. Kehtasi murjaista, että mitä ihmettä siinä niskaan huohotat. Plus kaikkea muuta kivaa pikku kettuilua.

Muistakaa nyt sitten, että saa uhkailla, saa nimitellä, saa haukkua, mitä tahansa ikävää saa tehdä, jos vaan muistaa lisätä perään että älä nyt leikistä suutu!

mulla tippu leuka lattiaan siinä vaiheessa kun mä kuulin sanat "älä nyt leikistä suutu".

joku stand-up-koomikkokin tv:ssä kertoi tällaisesta, että kuinka hassua, että toista voidaan höynäyttää ja kiusata kuinka vaan kun kuitataan vaan lopuksi, että vitsi, vitsi..

Minulla appi naputti tasan kaikesta jatkuvasti. Ja aina lopuksi tuli "älä ole niin tosikko, huumoriahan tämä vaan on, kyllä se elämä opettaa ymmärtämään vähän vitsejäkin..."

sanoi, että vitsi vitsi.

Ja ei, en ole osa kenenkään "hovia". Jos jostakusta puhutaan seläntakana, en mene siihen mukaan. KOSKAAN. PISTE.



T: Ap

[/quote]

Eli teillä puhutaan työntekijöistä seläntakana, sinä vain katsot muualle ja annat muiden jatkaa kiusaamistaan. Mitäpä, jos osallistuisit keskuteluun ja sanoisit sen olevan täyttä paskaa. Ai niin, joo, siinähän vaan kävis sitten niin, että sun selän takana alettais puhumaan sinusta...

sitten kuitata, että onpa teillä helvetin huono huumorintaju.

Eli tässäkin keskustelussa ollaan pikku hiljaa päätymässä siihen katsantokantaan, että vain vahvoilla on oikeus olla sellaisia kuin ovat... Muille huumorin varjolla ilkeilevän ei tietenkään tarvi katsoa peiliin ja ottaa muita ihmisiä huomioon. Oikeasti, seuraavan kerran jos/kun, koulussa paukkuu, hurraan salaa.

Ehkä enemmänkin päätymässä siihen, ettei asia ole myöskään niin päin, että vain "heikoilla" on oikeus olla sellaisia kuin ovat.

Kiusaamista ON OLEMASSA, kuten useimmat tässä ketjussa ovatkin todenneet, mutta on MYÖS ihmisiä, jotka ylitulkitsevat viatonta toimintaa.

Muille huumorin varjolla ilkeilevien on toki syytä katsoa peiliin, mutta niin on myös niiden, jotka ottavat itseensä huumorista ilkeilynä.

Sen sijaan niille, jotka toivovat ihmisiä tapettavan ei peiliin katsominen riitä, vaan on syytä hakeutua samantien joko hoitoon tai eristyksiin loppuyhteiskunnasta.

etteikö jotkut ihmiset suuttuisi "hauskoista" piloista ja loukkaantuisi vittuilusta ja porukasta syrjimisestä. Mutta koska tällainen herkkyys koetaan nähtävästi puhtaasti kyseisen yksilön viaksi eikä "huumorintajuisilta" vaadita mitään impulssikontrollia, ehdotan pulmaan ratkaisua, jossa myöskään loukkaantumisherkiltä ei vaadita impulssikontrollia. Siitä vaan kiusatut kiusaamaan takaisin. Koska avoimet välienselvittelyt, vittuilu ja vastapilat on ujolle ja herkälle melko lailla mahdottomia, eikun muut keinot käyttöön. Pieni naarmu uuden bemarin kyljessä voisi olla ihan hyvä keino harjoittaa kiusaajan "huumorintajua".

omassa työpaikassani on hyvä henki, mutta seläntakana puhumista on ihan liian paljon. Eli ainekset työpaikkakiusaamiselle ovat ilmassa.

Mua kans yritettiin kiusata koulussa, mutta tajusin sen vasta aikusempana :)!!!! KUn kiusaajat eivät saaneet haluamaansa lopputulosta - annoin samalla mitalla takaisin, kerroin opettajille ja vanhemmilleni ja otin jutut suurimmaksi osaksi huumorilla - lopettivat he yrittämisen aika pian.



Mikseivät nämä ns. työpaikkakiusatut puhu esimiehilleen, muille työkavereille ja ennen kaikkea kiusaajille suoraan!!! Miksi pitää itkeä ruokatunnilla tai kotona illalla saamaansa kohtelua?? Ei kukaan ansaitse tulla kiusatuksi. Työpaikka saattaa monissa tapauksissa olla eläkeikään saakka, joten aikovatko nämä ns. työpaikkakiusatut sietää sellaista käytöstä kiusaajilta jopa kymmeniä vuosia?!?

On se aika vaikea kuvitella jonkun hyökkäävän fyysisesti päälle vieläpä sellaisella tavalla, että muut sen näkevät.



Ilmeisesti minulla on niin tehokas mielikuvitus, että se tarttuu myös todistajiin.



Jos tuollaisessa tilanteessa relaa, niin melko varmasti myös delaa.



Mihin asti tuo relaaminen on vedettävä? Jos lyödään puukolla, niin onko hyväksyttävää lopettaa relaus yhden, kahden, kolmen tai kenties neljän iskun jälkeen?



Työpaikkakiusaus on jo terminä hyvin vähättelevä. Kas, se kun pitää sisällään ihan riittävän raakaa väkivaltaa.

Ap, mähän kerroin etten omasta mielestäni ole tullut kiusatuksi. Mun mielestä toi vaatteiden vaihto pienempiin ym. oli pilailua. Tosin kieltämättä pidin työkavereitani aika ääliönä, kun joka jumalan aamu siellä istuu aikuiset ihmiset ähertämässä eväseleipiinsä, että MINUN leipä, älä syö...ei normaalin työyhteisön toimintaa. Mulla ei ollut lupaa poistua työpaikalta ruokatunnilla, ja jossain vaiheessa ei enää naurata, kun koko lounastunti menee siihen, että joutuu juoksemaan ympäri työpaikkaa ja haalimaan ruokaa, koska joku on syönyt lounaani.



Mutta mitä sanot noista muista esimerkeistä, joita kirjoitin? Olisiko sinusta esimerkiksi kiusaamista, jos työkaverisi lavastaisivat vakavan virheen (vtr kassan varastaminen) ja itkettäisivät sua uhkaamalla soittaa poliisille, monta tuntia putkeen? Vai oisko sekin pilailua?

se, että sinä olet viihtynyt työpaikassasi ei todellakaan tarkoita, etteikö jotain toista ole voitu siellä kiusata tai syrjiö todella rajusti.

Toivon vain, että et itse joudu kaltaisesi ignoroivan käyttäytymisen uhriksi silloin, kun itse olet kiusattavan housuissa.

Yritäpä avata silmäsi. Ihan itsesi takia. Tai vähintäinkin tulevien lastesi vuoksi.

Joka saa valtavat mittasuhteet. Olen ollut lukuisissa työpaikoissa, ja minun mielestäni jokaisessa on ollut mukavaa, ja mukavat työkaverit. Silti osa työkavereistani on kokenut nämä samat työpaikat ahdistaviksi, ja hengen huonoksi. Pyrin aina olemaan ystävällinen ja avulias työkavereita kohtaan. Negatiiviset asiat kuittaan huumorilla. Hyvin menee. Kaikkea pikku sanomista ei aina tarvitse ottaa itseensä. Eikä jokainen kaksimielinen vitsi ole seksuaalista ahdistelua. Relatkaa ihmiset, ja olkaa huumorintajuisia! : )