Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Subjektiivinen oikeus päivähoitoon
07.09.2009 |
Päätin kirjoittaa tälle palstalle saadakseni mielipiteitä ja näkökulmia asiaan, joka varmasti herättää tunteita.
Julkisesti on herätty keskustelemaan suomen päivähoidon tasosta. Onneksi, vaikka aihe on ollut lähes tabu. Päiväkotiryhmät ovat liian suuria ja päivähoitojärjestelmämme ei pysty tarjoamaan varsinkaan alle 3-vuotiaille suotuisaa kasvuympäristöä. Asiantuntijat liputtavat asiaa kovasti, vaikka aihe joidenkin mielestä syyllistää vanhempia. Mielestäni kuitenkin olemme oikealla tiellä. Pitäisikin puhua lapsen parhaasta, joka ei tällä hetkellä toteudu.
Taloudellinen tilanne ei nykyisin eikä tuleivaisuudessa ihan matemaattisesti tule kestämään sellaista päivähoitopaikkojen lisäystä,että lapsen kasvun kannalta hyvä ryhmäkoko pystyttäisiin toteuttamaan. Kaikkeen ei enää väestön ikääntyessä verovarat riitä.
Ihmettelenkin suuresti tällä hetkellä ihmisille tarjottua mahdollisuutta viedä toinen pieni lapsi päiväkotiin, vaikka vanhempi on kotona toisen kanssa. Tätä luksusta ei mielestäni pitäisi maksaa yhteiskunnan varoista, vaan kehittää päivähoitoa sen alkuperäisen perustehtävän suuntaisesti. Toisen lapsen viemistä hoitoon perustellaan monellakin syyllä.Kokemukseni mukaan se on kuitenkin houkutteleva vaihtoehto päästä helpommalla lasten kanssa ja saada hieman omaa aikaa. Kahden pienen kanssa koetaan olevan rankkaa ja työlästäkin. Sitähän se on aina välillä ja kuuluu ollakin.Lapset ovat kuitenkin pieniä vain pienen hetken ja lapsen oikeus on saada kasvaa vanhempiensa kanssa.Lapsen kuuluu vaatia ja tarvita. Täytyy tässä mainita,että itselläni on kaksi pientä,joten tiedän siinä mielessä mistä puhun. Kehityspsykologisesti lapselle paras paikka alle 3-vuotiaana on oma koti tai pieni yhteisö. Lapsi ei vielä kykene tai tarvitse jatkuvaa ärsyketulvaa, normaali yhteinen puuhaaminen ja askareet kyllä riittävät. Toki se vaatii vanhemmilta hieman viitseliäisyyttä ja paneutumista. En kuitenkaan puhu tässä erityisperheistä,jotka tarvitsevat muutoin tukea esim. alkoholismi tai ML ongelmat.
Päivähoitojärjestelmää olisi mielestäni pikaisesti kehitettävä oman perustehtävänsä suuntaan. Tarjota päivähoitoa riittävän pienissä ryhmissä työssä oleville vanhemmille(jotka maksavat järjestelmän ylläpidon verojen muodossa). Päiväkodeista pois sellaiset lapset,joilla on vanhempi kotona. Tämä parantaisi jo huomattavasti ryhmäkokoja. Päiväkoti tukee lasten vanhempia kasvatustehtävässä ei kasvata lapsia vanhempien puolesta. Tästä pitäisi voida avoimesti keskustella! Järjestelmää tulisi kehittää siten, että esim. lapsi voisi saada paikkansa takaisin,kun tulee hoitoon uudelleen. Tällöin ei tarvitsisi "varata" paikkaa pitämällä lapsi hoidossa vaikkei siihen tässä määriteltyä tarvetta olisikaan(työ, opiskelu, työnhaku yms.).
Lasten kasvatus on ajoin työlästä ja rasittavaakin. Se kuuluu siihen ihanuuteen. Yhteiskunnan tulisi kuitenkin tehdä järjestelmistään sellaisia, että ne hoitavat perustehtävänsä laadukkaasti...ei tarjoamaan omaa aikaa vanhemmalle lapsen/lasten kustannuksella.
Kommentit (144)
Mun mielestä aika oman vanhemman kanssa menee kyllä monta kertaa varhaiskasvatusammattilaisten läsnäolon edelle. Edellyttäen, että vanhempi ei ole paatunut alkkis, narkkis tai muuten seko ja kelvoton.
Alle 3v ei mitään niin paljon tarvitse kuin oman äidin ja isän huolenpitoa ja läsnäoloa. Vasta isompi lapsi hyötyy virikkeistä ja pikkuaskarteluista.
Joten, mä vastustan alle 3v lasten virikehoitoa ja subjektiivista päivähoito-oikeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miksi Vantaa muuttaa käytäntöä nykyisestä, jos ei säästy rahaa. Vantaa tarjoaa toki porkkanaa, mutta mutta...
Mun mielestä aika oman vanhemman kanssa menee kyllä monta kertaa varhaiskasvatusammattilaisten läsnäolon edelle. Edellyttäen, että vanhempi ei ole paatunut alkkis, narkkis tai muuten seko ja kelvoton.
Alle 3v ei mitään niin paljon tarvitse kuin oman äidin ja isän huolenpitoa ja läsnäoloa. Vasta isompi lapsi hyötyy virikkeistä ja pikkuaskarteluista.
Joten, mä vastustan alle 3v lasten virikehoitoa ja subjektiivista päivähoito-oikeutta.
et ole ehkä nähnyt näitä lapsia jotka eivät halua tarhaan, tarkoititko mitä äsken luin?
Olen työssäni päiväkodeissa, niin yksityisillä kuin kunnallisissakin joutunut näkemään lapsia jotka eivät haluaisi tulla päiväkotiin.
On jopa jouduttu sulkemaan ulko-ovi koska lapsi on livahtanut tuojan perään ulos. Ikävöivää lasta lohdutetaan ja kerrotaan esim. äidin työpäivästä, kuinka sen jälkeen lapsi haetaan, mitä päiväkodissa tehdään sillä aikaa jne. Mutta, aina ei hyvä sylikään auta, lapsi saattaa protestoida jopa potkimalla ovia, makaamalla lattialla jne.
Suurin osa lapsista hyväksyy kotoa poislähdön hoitoon, joko tutustumalla alkuun joinain kertoina tai on tottunut olemaan jo alle 3-vuotiaasta, on kenties alkuun itkenyt aikansa. Kuitenkin osa lapsista ei halua jäädä, jotkut lapset alkavat jo aamulla valittaa vatsakipua ym. jopa osaavat tekeytyä sairaaksi ettei tarvitse lähteä hoitoon.
Viihdyn työssäni, on ihanaa huomata haluttoman tulijan astelevan reippaasti ovesta sisälle kunhan aikaa on kulunut kellä enemmän - kellä vähemmän. Koetan paneutua ikävöiviin lapsiin vaikken halua laimin lyödä muitakaan. Kuitenkin lapsen oikea tuska erossa vanhemmastaan saa halun tehdä asialle jotakin...että on lapsia jotka eivät halua tarhaan.
Päivähoitopalvelujen alkuperäinen "perustehtävä" on ollut tarjota lapsille suojapaikka vanhempien työssäkäynnin ajaksi. Nykyään päivähoito on osa laajempaa kokonaisuutta, varhaiskasvatusta, josta on tulossa aivan uusi lakikin. Yleisen varhaiskasvatuksen piiriin pääseminen on lapselle ONNI ja suuren suuri ETU! Nimenomaan lapsen parhaaksi (silloinkin kun äiti tai isä on kotona pikkusisaruksen kanssa) on olla päiväkodissa ikätovereidensa kanssa. Suomen etu on että uudet ikäpolvet ovat paremmin kasvatettuja, kilpailukykyisempiä, ylipäänsä parempia ihmisiä kuin edelliset sukupolvet. Laadukkaan varhaiskasvatuksen avulla tämä voidaan toteutaa, Suomen tulevaisuus voidaan pelastaa.
Minusta paras ratkaisu koko polemiikkiin olisi oppivelvollisuuden alkamisiän alentaminen kolmeen ikävuoteen, niin että ensimmäiset kolme vuotta koulua käytäisiin päiväkodissa.
Eivät suomalaislapset niin paljon avuttomampia ole kuin ranskalaiset tai japanilaiset.
Et voi olla tossissasi!!! Päivähoita ei todellakaan ole varhaiskasvatusta vaan lasten säylytyspaikka. Yli suureissa ryhmissä hirveässä metelissä suomen tulevat aukupolvet kasvavat ja siinä ohella masentuvat ja tulevat entistä väkivallaisimmiksi.
Ihminen hyvä laissa voi kirjoittaa ihan mitä huuhaata halutaan mutta se ei muuta todellisuutta.
Ransklaisissa koulussa on oikeasti kuria ja mielekästä puuhaa toisin kuin suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan yhtäkään sellaista tavannut! Tympääntyneitä ja elämäänsä kyllästyneitä kotiäitejä olen nähnyt PALJON!
Niitä näkee jokaisessa tarhassa aamuisin ja päivisin lohduttomasti itkemässä! tai apaattisesti seisoen.
Tiedättekö, että virikelapset kysyvät hoitohenkilökunnalta, että miksen saa olla kotona äidin ja vauvan kanssa eikö äiti tykkäkään minusta.
Enkä ihmettele. Kotihoidontuki on tietysti hyväkin asia, mutta kuka voi kieltää sen että se myös ruokkii sukupuolten välistä epätasa-arvoa? En usko että sellaista naista löytyy, joka ei putoaisi (työ)kelkasta jos on vuosikausia kotona, vieläpä jos lapsia on esim. 3!
Itse haluaisin enemmänkin Ruotsin mallin, jossa äitiysvapaa on pikkasen pidempi JA kun lapsi sitten menee hoitoon, on hän siellä vain puolipäiväisenä koska äiti ja isä tekevät vain osapäivätyötä.
Suomessa on jotenkin juututtu tähän 8h-työpäivä-ajatteluun, että se on jotenkin se ainut oikea ratkaisu. En näe kyllä mitään pahaa siinä että lapsi on hoidossa laadukkaassa paikassa KUNHAN HÄN EI OLE HOIDOSSA YLI 7-8 H PÄIVÄSSÄ!
Suomessakin on mahdollista ohan työsopimuslain mukaan tekemään osa-aikatyötä kunnes nuorin on 9. Vielä molemmat vanhemmat saavat sen tehdä.
Työajan on lyhennettävä ainakin 80 %:iin. Meidän perheessä tehdään niin, että isä on kotona maanantaisin ja minä perjantaisin eli lapset ovat hoidossa 3 päivää viikossa.
Aina Suomessa itketään, että on mahdotonta yhdistää perhe ja työ - on se jos ihmiset arvostavat rahaa enemmän kuin lapsiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ongelmien tarvitse olla niin kauhean vakavia eikä missään nimessä "lapsia pitäisi ottaa kokonaan pois tuollaisilta vanhemmilta". Monet jaksaa kummasti illat ja viikonloput, kun arkisin saa vähän vapaata lapsista.
Ohjelmaa on. On kerhoa, harrastus, ulkoilua jne ja lisäksi kohta 2 vuotta täyttävä pikkusisar.
Ikäseuraa en kuitenkaan pysty minkä korvaamaan vaikka tekisin mitä ja vaikka miten kasvattaisin. Nyt tuo kotihoidossa oleva lapsi kyselee joka päivä, että miksei hänellä ole leikkikaveria. 1-vuotiaan pikkusisaruksen ja äidin seura ei ole selvästikään riittävä.
Lukematta muiden vastauksia sanoisin, että aikuinen pystyy järjestämään alle kouluikäiselle (myös 5-vuotiaille) laadukasta ja kehittävää ohjelmaa ilman päivähoitoa!!! Kerhoakaan ei tarvita. Vain vähän viitsimystä kasvattaa omaa lastaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa...taas näitä akkoja mikkosten tyylisiä akkoja jotka jaksaa asiasta reuhtoa.
Kannatan nykyistä järjestelmää ja veisin itsekin 3-vuotiaani päivähoitoon, jos meille tulisi vielä vauva.
Itse olen sitä mieltä, että 3-vuotias kaipaa jo ikäistensä seuraa. Meidän pojalla on vielä puheessa viivästymää sitä suuremmalla syyllä tarvii ikäisiä kavereita eikä äitiä, joka vaan lässyttä vauvalle. Itselläni on vielä krooninen sairaus, joka vaatii hoitoa.
Meille olisi mahdoton yhtälö, jos minun pitäisi kotona vielä päivisin hoitaaa vauvaa, uhmaikäistä ja itseäni. Keksiä tekemistä jne.
Jokaisella perheellä on omat tarpeensa. Miksi siis toimivaa järjestelmää romuttamaan jonkin typerien akkojen kaakatuksen takia. Multa ette saa ääntä-
että kohta meidän on mietittävä mihin meille yhteiskuntana on rahaa.
Väestö vanhenee ha verorahat eivät riitä.
Jos vanhempi on kotona nuoremman sisaruksen kanssa niin lapsen paikka ei ole tarhassa.
Jos vanhemmat haluavat tarhaan voivat laittaa yksityiseen ja ilman kaupungin/valtion tukea eli ei yksityisenhoidontukea niille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti kun menettää oman lapsensa seuran.
Tunteeko kukaan eläkeikää lähestyvää naista, joka sanoo, että olisi pitänyt pitää lapsia enemmän hoidossa.
Kokemuksesta naisvaltaisella alalla naiset eivät kadu elämässään mitään muuta niin paljoa kuin sitä, etteivät viettäneet aikaa enemmän lapsiensa kanssa.
Kun lapsena jo antaa kasvatuksen muiden haltuun, on hankalaa enää murrosiässä yrittää saada yhteyttä lapseensa.
Minulla kaksi vanhinta on nuorena menneet hoitoon ja on reippaita ja sosiaalisia.
En osaa sanoa että omat lapset olisi kotona hoidettuna aina mukana kaikessa, koskaan ei ole huonoa päivää, ei halua lähteä tai mennä kotiin!!!
Miksi päiväkodista tehdään sitten johtopäätöksiä että sielä lapsi ei viihdy jos lapsi itkee eroa vanhempaansa? Se on normaalia. Ja jos äiti kotihoitajana menee jonnekin niin kyllä lapsi jälleen itkee perään.
Ei lapsen laittaminen (minkä ikäsenä tahansa) tarkoita ettei enää pysty kasvattamaan, ei voi olla YHTEYTTÄ lapsen kanssa.
Jos teistä eläminen on normaalia ainoastaan sillä että olet kotona niin säälin kyllä teitä ja lapsianne! Ei eläminen lopu siihen kun lapsi menee hoitoon 3- vuotiaana. Tai vuotta aikasemmin tai 2 vuotta aikasemmin.
Harva aikuinen haluaa mennä aina töihin, harva teistä on aina halunnut mennä aina kouluun tai tarhaan. Onko sitten niin että silloin tarttis kuitenkin vaan jäädä kotiin makaamaan? En mene tänään töihin kun ei huvita!
Harva lapsi itkee ja rissaa koko päivän äidin/isän perään tarhassa.
Mutta ei se tarkoita että lapset ei koskaan saa haluta olla kotona, että ei nyt halua tarhaan vaikkei sielä mitään kamalaa olekaan.
Curlingia parhaimmillaan. Jää vaan Lasse kotiin, ei tartte mennä kouluun!! :D Onko toi teistä hyvä yhteys lapseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyön vetoa että moni äiti vanhainkodissa katuu ettei leikkinyt tarpeeksi lapsensa kanssa!
Oma nuorimmaiseni on tällä hetkellä eteisessä, alkaa selvästi kyllästymään..
TÄSTÄ voi vanhempi olla harmissaan: ettei anna lapselle aikaa vaikka siihen on mahdollisuus!
Olen kotona ja lapsi on nyt yksin. Siihen on helppo tehdä muutos. Nousen ja menen luokse.
Se että menee töihin ja ratkasee sillä perheen rahallisen ahdingon ja kotona ilmapiiri laukeaa ja illat tehdään asioita yhdessä ei tee elämästä mitenkään pahempaa kuin se että olen kotona, istun koneella, katson telkkaa, luen ja teen kotiaskareita -muttei ole lapseni kanssa vaan kuuntelen miten toinen konttaa eteisestä olkkariin SE ON PAHEMPI! :D
Kotona on helppo vaan olla. Ei se tarkoita että osallistuu. Jos lapsi taas on hoidossa jossa joku osallistuu niin se on parempi.
Kotihoito ei tee yhteyttä, eikä hoidossa käyminen vie mahdollisuutta tuntea lastaan.
laittoi vihdoin luun kurkkuun kaikille turhan ulisijoille.
Subjetiivisen päivähoito-oikeuden pitäis saada kaikki se kunnia, joka sille kuuluu ja vaikka oma liputuspäivä, se on niin upea juttu!
Viimeinen, jossa pitäisi säästää on juuri tuo lasten varhaiskasvatus: samat lapset tuottavat tulevaisuudessa niitä veroeuroja valtiolla. Sen sijaan alkkikset, pitkäaikaistyöttömät (terveet ja työkykyiset) ja narkkikset voisivat ehkä kaivata julmastikin joitain leikkauksia tukiinsa. Niitä ei valitettavasti voi kokonaan hyvinvointivaltiostakaan poistaa, mutta pakko silti elättää.
Vanhukset, sairaat ja lapset tarvitsevat mieluummin ENEMMÄN kuin vähemmän tukea.
Laiskat ja päihteiden väärinkäyttäjät sen sijaan eivät. Heidät olotila ei liity mihinkään sairauteen. Itse olen sitä mieltä, että jopa lievästi masentuneita voisi kevyt rutiininomainen päivittäinen työ jopa hyödyttää toisin kuin kotona seinien tuijottelu. Joillain ihmisillä pitäisi olla jonkinlainen työharjoittelu pakko tukien saamisen edellytyksenä.
Viimeinen, jossa pitäisi säästää on juuri tuo lasten varhaiskasvatus: samat lapset tuottavat tulevaisuudessa niitä veroeuroja valtiolla. Sen sijaan alkkikset, pitkäaikaistyöttömät (terveet ja työkykyiset) ja narkkikset voisivat ehkä kaivata julmastikin joitain leikkauksia tukiinsa. Niitä ei valitettavasti voi kokonaan hyvinvointivaltiostakaan poistaa, mutta pakko silti elättää. .
Vanhukset, sairaat ja lapset tarvitsevat mieluummin ENEMMÄN kuin vähemmän tukea.
Laiskat ja päihteiden väärinkäyttäjät sen sijaan eivät. Heidät olotila ei liity mihinkään sairauteen. Itse olen sitä mieltä, että jopa lievästi masentuneita voisi kevyt rutiininomainen päivittäinen työ jopa hyödyttää toisin kuin kotona seinien tuijottelu. Joillain ihmisillä pitäisi olla jonkinlainen työharjoittelu pakko tukien saamisen edellytyksenä.
Sitten ainakin tietäisitte kuinka laadullista antamanne kasvatus on ja onko se mun etiikkanne mukaista. Ei tule ongelmia synttärikutsuista, uskontotuputuksesta tms.
Minusta alle 3 vuotiaan paikka ei ole päiväkodissa. Vaikka olisi mimmonen vauva kotona, niin kyllä yhden naisen täytyy pystyä omat lapsensa hoitamaan! Tai sitten kipin kapin hakemaan ehkäisyä, ettei niitä enempää tule jos ei itse jaksa hoitaa.
Vauvoilla ei ole mitään oikeutta jakamattomaan huomioon vaan pelkkään huomioon kuten muillakin lapsilla. Kyllä se riittää normaaliperheessä. On niitä useampia lapsia ennenkin ollut ja vauvat mahtuneet joukkoon mukaan.
Eikä kotona tarvitse seinää tuijottaa, se on ihan oma valinta kuinka tylsäksi tai mukavaksi kotihoitovuotensa tekee.
Lasten eduista ei vaan tunnu kovin moni välittävän. Se on sääli, sillä onnettomista lapsista tulee onnettomia aikuisia.
ei kuulu päiväkotiin.
Mutta monin paikoin ongelma on se, että kaikki muut isot sisarukset ovat hoidossa, joten on vaikea saada leikkiseuraa, sosiaalisia tilanteita jne. hänelle.
Minulla esikoinen oli kotona viisivuotiaaksi, kävi seurakunnan kerhossa, tanssissa, muskarissa, puistossa jne.
Silti se puoli jäi vajavaiseksi, kun vertasi eskarikavereihin, jotka olivat olleet päiväkodissa. Jälkikäteen ajatellen, hänen olisi ollut fiksuinta mennä päiväkotiin 4-vuotiaana.
Kuopukseni menikin sitten 4-vuotiaana puolipäiväiseksi.
Alue: Aihe vapaa
Mun mielestä aika oman vanhemman kanssa menee kyllä monta kertaa varhaiskasvatusammattilaisten läsnäolon edelle. Edellyttäen, että vanhempi ei ole paatunut alkkis, narkkis tai muuten seko ja kelvoton.
Alle 3v ei mitään niin paljon tarvitse kuin oman äidin ja isän huolenpitoa ja läsnäoloa. Vasta isompi lapsi hyötyy virikkeistä ja pikkuaskarteluista.
Joten, mä vastustan alle 3v lasten virikehoitoa ja subjektiivista päivähoito-oikeutta.