Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Subjektiivinen oikeus päivähoitoon
07.09.2009 |
Päätin kirjoittaa tälle palstalle saadakseni mielipiteitä ja näkökulmia asiaan, joka varmasti herättää tunteita.
Julkisesti on herätty keskustelemaan suomen päivähoidon tasosta. Onneksi, vaikka aihe on ollut lähes tabu. Päiväkotiryhmät ovat liian suuria ja päivähoitojärjestelmämme ei pysty tarjoamaan varsinkaan alle 3-vuotiaille suotuisaa kasvuympäristöä. Asiantuntijat liputtavat asiaa kovasti, vaikka aihe joidenkin mielestä syyllistää vanhempia. Mielestäni kuitenkin olemme oikealla tiellä. Pitäisikin puhua lapsen parhaasta, joka ei tällä hetkellä toteudu.
Taloudellinen tilanne ei nykyisin eikä tuleivaisuudessa ihan matemaattisesti tule kestämään sellaista päivähoitopaikkojen lisäystä,että lapsen kasvun kannalta hyvä ryhmäkoko pystyttäisiin toteuttamaan. Kaikkeen ei enää väestön ikääntyessä verovarat riitä.
Ihmettelenkin suuresti tällä hetkellä ihmisille tarjottua mahdollisuutta viedä toinen pieni lapsi päiväkotiin, vaikka vanhempi on kotona toisen kanssa. Tätä luksusta ei mielestäni pitäisi maksaa yhteiskunnan varoista, vaan kehittää päivähoitoa sen alkuperäisen perustehtävän suuntaisesti. Toisen lapsen viemistä hoitoon perustellaan monellakin syyllä.Kokemukseni mukaan se on kuitenkin houkutteleva vaihtoehto päästä helpommalla lasten kanssa ja saada hieman omaa aikaa. Kahden pienen kanssa koetaan olevan rankkaa ja työlästäkin. Sitähän se on aina välillä ja kuuluu ollakin.Lapset ovat kuitenkin pieniä vain pienen hetken ja lapsen oikeus on saada kasvaa vanhempiensa kanssa.Lapsen kuuluu vaatia ja tarvita. Täytyy tässä mainita,että itselläni on kaksi pientä,joten tiedän siinä mielessä mistä puhun. Kehityspsykologisesti lapselle paras paikka alle 3-vuotiaana on oma koti tai pieni yhteisö. Lapsi ei vielä kykene tai tarvitse jatkuvaa ärsyketulvaa, normaali yhteinen puuhaaminen ja askareet kyllä riittävät. Toki se vaatii vanhemmilta hieman viitseliäisyyttä ja paneutumista. En kuitenkaan puhu tässä erityisperheistä,jotka tarvitsevat muutoin tukea esim. alkoholismi tai ML ongelmat.
Päivähoitojärjestelmää olisi mielestäni pikaisesti kehitettävä oman perustehtävänsä suuntaan. Tarjota päivähoitoa riittävän pienissä ryhmissä työssä oleville vanhemmille(jotka maksavat järjestelmän ylläpidon verojen muodossa). Päiväkodeista pois sellaiset lapset,joilla on vanhempi kotona. Tämä parantaisi jo huomattavasti ryhmäkokoja. Päiväkoti tukee lasten vanhempia kasvatustehtävässä ei kasvata lapsia vanhempien puolesta. Tästä pitäisi voida avoimesti keskustella! Järjestelmää tulisi kehittää siten, että esim. lapsi voisi saada paikkansa takaisin,kun tulee hoitoon uudelleen. Tällöin ei tarvitsisi "varata" paikkaa pitämällä lapsi hoidossa vaikkei siihen tässä määriteltyä tarvetta olisikaan(työ, opiskelu, työnhaku yms.).
Lasten kasvatus on ajoin työlästä ja rasittavaakin. Se kuuluu siihen ihanuuteen. Yhteiskunnan tulisi kuitenkin tehdä järjestelmistään sellaisia, että ne hoitavat perustehtävänsä laadukkaasti...ei tarjoamaan omaa aikaa vanhemmalle lapsen/lasten kustannuksella.
Kommentit (144)
usein lyhyelläkin varoitusajalla on oltava valmis töihin (ellei sitten halua heittäytyä pitkäaikaistyöttömäksi!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempainkerhoja, kerho 4+ vuotiaille ja lisäksi MLL pitää omaa kerhoaan. Toki näiden kerhojen järjestyminen on kiinni asukkaiden omasta viitseliäisyydestä. Jos kaikki odottavat valmista, niin saa kyllä odottaa.
Sijoitus kyllä maksaa, mutta voi olla lapsen etu, jos vanhempi ei jaksa hoitaa ja olla lapsensa kanssa. Ongelmat ovat minusta silloin suuret ja tuskin niitä ongelmia ratkaistaan vain päivähoitoa järjestämällä. Perhettä pitäisi muutenkin tukea ja antaa vanhemmille sitä lepo/omaa aikaa jos eivät lapsiensa kanssa jaksa olla. Toki se maksaa, mutta pidemmällä juoksulla sijoitukseen sijoitettu summa antaa paremman vastineen.
Voi olla, etä omaishoitoa käytetään väärin, mutta niin minusta myös päivähoitotarvetta käytetään väärin. Se on ihan normaalia, että lapset pitäisi pystyä jaksaa hoitaa itse, mutta minusta sitä pitäisi enemänkin kannustaa, että sairaat ja vanhukset saisivat omaishoitajan kuin joutuisivat kalliiseen laitokseen hoitoon.
lainkaan kerhoja. Kerhojen tilalla tarjotaan osa-aikaista päivähoitoa. Ja melko älyvapaata puhua sijaishoidosta päivähoidon tilalle. Onko sulla aavistustakaan kuinka paljon se maksaa? Omaishoidontukeakin käytetään muuten jatkuvasti väärin. Lääkäreille ollaan jopa valmiit maksamaan lahjuksia jotta saataisiin sopiva lausunto.
Kuten mainitsit, niin Mielenterveys - ja muut ongelmat toki voisvat oikeuttaa ainakin osittaiseen hoitoon. Minusta on kuitenkin todella outoa, että nyt ollaan tekemässä uusiksi omaishoitajien tukijärjestelmää. IHan kuin siinä nyt muutenkaan maksettaisiin mitän isoja summia. Toiseksi monet toimivat omaishoitajina oman työnsä ohessa ja yleensä vaihtoehto näille hoidettaville on vain kallis laitospaikka. Minusta ensiksi pitäisi loopettaa tuollainen subjektiivinen oikeus, koska sieltä varmasti säästettäisiin enemmän kuin siinä, että tiukennetaan omaishoitajien taloutta entisestään. Lapselle paras paikka on kotona vanhemman kanssa, jos vanhempi on kotona. Mikäli lapsi ei "viihdy" kotona vanhemman kanssa, niin näitä kerhoja on ihan jokaisessa kunnassa tarpeeksi. Jos vanhemmat/vanhempi ei todellakaan jaksa lasta hoitaa, niin silloin minusta ongelma on paljon suurempi, eikä pelkällä hoitopaikalla sitä ratkaista. Tällaisissa esim. osittainen sijoitus voisi olla ihan hyväkin vaihtoehto.
Mun työhistoria on täynnä pätkätöitä. Usein uusi pätkä on varmistunut pari päivää ennen edellisen pätkän loppumista, hyvällä tuurilla. Tai olen saanut uuden pätkän viikko-pari-kuukausi edellisen jälkeen. Jos hoitopaikka olisi sidoksissa työsuhteeseen, olisin ihan pississä. Lapset eivät mene hoitoon, jos työttömyyttä on luvassa pitkään, mutta useimmiten jatkot ja uudet pätkät ovat selvillä vähintään puheissa. Mutta kenen etu se olisi, että lapset lentäisivät ulos hoitopaikasta jokaisen työsuhteen loputtua? Saisin hakea parhaimmillaan seuraavana päivänä uutta hoitopaikkaa, jonka saaminen kestäisi, lapset joutuisivat todennäköisesti väliaikaishoitoon kunnes uusi paikka löytyisi ties mistä.
Ai kun kiva ois ap:n systeemi.
kun kunta on sitä mieltä että osa-aikahoito tyydyttää kerhotarpeen. (olen kyllä kunnan kanssa samaa mieltä, onko sillä jotain väliä onko 3-4 h kerhossa vai päiväkodissa, samat puuhat molemmissa)
Vanhempainkerhoja, kerho 4+ vuotiaille ja lisäksi MLL pitää omaa kerhoaan. Toki näiden kerhojen järjestyminen on kiinni asukkaiden omasta viitseliäisyydestä. Jos kaikki odottavat valmista, niin saa kyllä odottaa. [i
subjektiivisen päivähoito-oikeuden muuttaminen tarve- tai harkinnanvaraiseksi tuottaa paljon ongelmia. mihin tulisi vetää raja? ketkä ovat oikeutettuja palveluun? kuka saa päättää? sosiaaliselle toimintakyvyllekin on vaikea löytää määritelmiä, sillä ihmiset kokevat jaksamisensa subjektiivisesti.
Mutta en minäkään hupihoitoa hyväksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leikkivät ne toki yhdessäkin jo hiukan. mutta samanikäisten lasten seura on tärkeä. sinäkin varmaan voit jonkun vaikka murrosikäisen kanssa jutustella mukavasti, mutta parhaita kavereita teistä ei ihan heti tule, vasta kun ajan myötä tuo ikäero mitätöityy.
ja lapsi on tosin hoidossa saman verran aikaa kun jos kävisi kerhossa, kunnan tyhmyyttä vaan, että se haluaa meidän osalta maksaa itsensä kipeäksi.
Jos vanhemmat ihan vilpittömästi ovat sitä mieltä, että lapsen on parempi olla laitoksessa niin sitten hänen paikkansa on siellä. Parempi että näillä lapsilla on joku vieraan aikuisen kontrolli päivittäin ja joku voi tarvittaessa ryhtyä lastensuojelutoimiin jos näyttää siltä että homma on lähtenyt ihan käsistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen lääkärit/neuvolat/parturit jne. - ja jumalauta, olin siis vaan kotona. T. helsinkiläinen
[/quote]
Tai kuinka monta kertaa viikossa teillä käydään parturissa?
Ja kerhot on tarkoitettu yleensä yli kolmevuotiaille, koska alle kolmevuotiaiden paikka olsi kotona äidin kanssa. Tällöinkin voi käydä perhekerhoissa, yhdessä oman aikuisen kanssa.
Kiitos kommenteista. Mielenkiintoista keskustelua.Tässä vielä kommenttini.
Mielestäni päivähoito ei kuuluisi niille vanhemmille,joissa toinen on kotona toisen lapsen vuoksi.En tarkoittanut esim.pätkätyöläisiä. Heillähän tarve hoitoon on toivottavasti usein. On mielestäni kummallista, että äiti jää äitiysvapaalle ja esikoinen jatkaa kuitenkin päivähoidossa. Molemmat alle kolme,mutta ei ylivoimaista hoitaa kotona. Tämä ei ole harvinaista, vaan yleisempi toimintapa kuin ottaa hoidosta pois. Saatika sitten vanhemmat,jotka vievät lapsensa päiväkotiin ollessaan itse lomalla.
On totta ettei mikään toimi ilman rajoja ja sanktioita. Kun maksimiryhmäkoko poistettiin,kunnat nostivat ryhmäkoon suuremmiksi kuin ennen. Täytyy siis säätää rajat esim.maksimiryhmäkoolle. Mielestäni myös raja siihen,että jos vie hoitoon olleessaan vanhempain tai hoitovapaalla, näitä em. tukia leikataan. Eihän vanhempainvapaalla oleva saa kotihoidontukea kotona olevasta toisesta lapsesta.Miksi sitten kunnallinen päivähoito on mahdollinen(tukihan sisältyy kk maksuihin). Selkeitä epäkohtia, jotka eivät tue lapsen parasta kehityspsykologisesta näkökulmasta, kotihoitoa.
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja silti emme tarvinneet hoitoa kun olin kotona.
Vaati toki vähän viitseliäisyyttä kulkea itse lasten kanssa puistoihin. Kerhoja ei ollut kuin perhekahvila ja seurakunnan perhekerho. Kummassakin piti vanhemman olla matkassa. Niin, ymmärrän, onhan siitä vaivaa kun pitää itse olla siellä mukana.
Kavereita löytyi lapsille puistoissa kun vain viitsi niihin kävellä. Sisarukset leikkivät keskenään.
Hyvin pärjäsi, vaikka emme asukaan Tampereella.
puhutko nyt siis tapauksista, joissa kaksi nuorinta lasta/molemmat lapset ovat alle 3-vuotiaita? itse sain sen käsityksen, mutta tahdon varmistaa.
itselläni on vähän vajaa 4-vuotias tyttö, joka jatkoi hoidossa tämän kuopuksen synnyttyä. Nyt hän on osapäivähoidossa, mutta on jäämässä täysin kotihoitoon. alunperin olisin tahtonut hänet heti ottaa kotihoitoon, mutta mieheni ja neuvolan toiveesta/suosituksesta en heti irtisanonut hoitopaikkaa, vaan annoin hänen jatkaa hoidossa jotta selviää "miten vauvan kanssa lähtee sujumaan". no, kuten voi arvata, tämän suosituksen takana oli se, että esikoisen synnyttyä sairastin lievän masennuksen, ja sen pelättiin uusivan. mielestäni myös järkevä peruste, mutta toisaalta nyt tuntuu siltä, että olisi pitänyt tehdä kuten itse koin parhaaksi ja ottaa tyttö kotihoitoon. osapäivähoitoonkin siirryttiin siksi, että tyttö ei oikeasti tahdo joka aamu lähteä hoitoon, enkä ole silloin suostunut häntä sinne viemään (onneksi on pph, joka ymmärtää ja tukee eikä valita tämmöisestä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hoidolle on "oikea" tarve? Ja kuka sen määrittelee?
Perustetaanko joku instanssi mikä käsittelee päivähoitohakemuksia, arvio asiantuntijoiden antamia lausuntoja hoidontarpeesta jne?
Luulen, että korvaavan kerhotoiminnan ja byrokratian pyörittäminen vie sen säästön mitä ehdotuksesi toisi. Vai oletko tosiaan sitä mieltä, että esim. 5-vuotiaalle riittää ihan se vauvan ja äidin seura kun kerhopaikkaa ei saa? Puistossa äidin kanssa, kotona äidin kanssa jne?
Tokihan sitä seuraa voi hommata vaikka harrastusten kautta ja ravaamalla kaikissa eri perhekerhoissa, mutta palveleeko se lasta tosiaan, että aikaa vietetään joka päivä eri lasten kanssa (ma jumppa, ti perhekerho, ke muskari jne)?
Lapsi tarvitsee pysyvää ympäristöä ja ikäseuraa.
Meidän 5-v meni aikanaan virikehoitoon koska
a) puistoissa oli vain 1- ja 2-vuotiaita
b) mitään korvaavaa kerhotoimintaa ei tuon ikäisille löytynyt (srk kerho missä kaikki lapset 3-v, muutama lapsi 4-v)
No kohta joku tulee jeesustelemaan, että jos subjektiivinen hoito-oikeus lopetettaisiin niin puistot ja kerhot olisivat täynnä ikäseuraa. Valitettavasti se ei pidä paikkaansa. Meidän asuinalueellakin on paljon samanikäisiä lapsia ja kaikki olivat ko aikana päiväkodissa koska vanhemmat olivat työelämässä. Jos subjektiivista päivähoito-oikeutta ei olisi ollut, oli meillä ollut 2 vaihtoehtoa. Joko 5-v olisi seissyt puistossa vauvaseurassa välillä kerhoillen 3-vuotiaiden kanssa tai toisena vaihtoehtona olisin joutunut menemään aiemmin takaisin työelämään 5-vuotiaan ikäseuran vuoksi, tässä mallissa olisi kuopus kärsinyt koska ei olisi saanut olla kotihoidossa.
alle kouluikäinen yli kolmevuotias lapsi vauvan lisäksi??
Huomioi, että jos kukaan ei vie näitä isoja 2-5v lapsia päiväkotiin, silloin kun äiti kotona vauvan kanssa, heitä alkaa näkyä myös puistoissa ja kerhoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja monilla on isompia sisaruksia, jotka on siis koulussa ja vanhemmat töissä. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistaminen ei olisi meidän asuinalueellemme tuonut montaakaan lasta puistoihin. Isompia lapsia oli niin vähän kotihoidossa, että edes srk ei järjestänyt heille omaa ryhmää. Näin pk-seudulla.
Ja hei, ei ne 2-vuotiaat ole riittävää seuraa 5-vuotiaalle! 5-vuotias tarvitsee ikäseuraa.
Luulen, että suurin osa näistä vastustajista on sellaisia äitejä, joilla ei itsellään ole vielä esim. 5-vuotiasta lasta.
alle kouluikäinen yli kolmevuotias lapsi vauvan lisäksi??
Huomioi, että jos kukaan ei vie näitä isoja 2-5v lapsia päiväkotiin, silloin kun äiti kotona vauvan kanssa, heitä alkaa näkyä myös puistoissa ja kerhoissa.
näistä "virikelapsista", eli lapsista, joiden toinen vanhempi on kotona hoitamassa pienempää lasta, on perheestä, jossa kotona oleva vanhempi on vanhempainvapaalla. Eli kotona hoidettava lapsi on alle 1-vuotias.
Nämä perheet eivät ole lähtökohtaisestikaan kotihoidon kuntalisän saajia, joten heidän kohdallaan kunta ei säästä mitään, vaikka vanhempi lapsi on päivähoidossa.
Näissä perheissä yleisin syy vanhemman lapsen päivähoitoon on se, että hyväksi havaittua hoitopaikkaa ei haluta menettää, ja lapsen tuttu hoitoympäristö halutaan säilyttää. Näissä perheissä vanhemmat usein jo lapsen syntyessä tietävät, että töihin on palattava vanhempainvapaan loppuessa. Vanhemmalle lapselle ei ole kehityspsykologisesti järkevää heitellä vuoden aikana hoitopaikasta toiseen, jos vaihtoehtona on ylläpitää jo olemassa oleva hoitosuhde.
Meillä esikoinen tulee jatkamaan hoidossa (1-3 pv viikossa, täysipäiväsen maksulla), koska a) hän rakastaa olla hoidossa b) menettäisimme hoitopaikan 100% varmuudella, jos otamme hänet pois, ja sitä riskiä en halua ottaa. Kyseessä on uskomattoman ihana perhepäivähoitaja, jonka luokse toivon saavani myös tämän uuden tulokkaan.
Subjektiivisen päivähoidon poistaminen ei todellakaan toisi haluttuja säästöjä. Ja ne pienet säästöt, mitä siitä ehkä voisi edes kuvitella tulevan, eivät todellakaan kohdistuisi päivähoidon parantamiseen. Säästölinja vain jatkuisi, ryhmäkoot pysyisivät ihan yhtä suurina, määräaikaisia hoitajia olisi nykyistä vähemmän, sijaisia palkattaisiin ihan yhtä vähän ja tilanne jatkuisi ihan yhtä kaoottisena kuin se on jo nyt.
Eli mitä jäisi käteen? Vaikeampi byrokratia, naisen heikentynyt asema työmarkkinoilla, perheiden asema heikkenisi entisestään, eikä lapsen tilanne olisi yhtään sen parempi, vaikka tämä olisikin kotona.
Päivähoitopalvelujen alkuperäinen "perustehtävä" on ollut tarjota lapsille suojapaikka vanhempien työssäkäynnin ajaksi. Nykyään päivähoito on osa laajempaa kokonaisuutta, varhaiskasvatusta, josta on tulossa aivan uusi lakikin. Yleisen varhaiskasvatuksen piiriin pääseminen on lapselle ONNI ja suuren suuri ETU! Nimenomaan lapsen parhaaksi (silloinkin kun äiti tai isä on kotona pikkusisaruksen kanssa) on olla päiväkodissa ikätovereidensa kanssa. Suomen etu on että uudet ikäpolvet ovat paremmin kasvatettuja, kilpailukykyisempiä, ylipäänsä parempia ihmisiä kuin edelliset sukupolvet. Laadukkaan varhaiskasvatuksen avulla tämä voidaan toteutaa, Suomen tulevaisuus voidaan pelastaa.
Minusta paras ratkaisu koko polemiikkiin olisi oppivelvollisuuden alkamisiän alentaminen kolmeen ikävuoteen, niin että ensimmäiset kolme vuotta koulua käytäisiin päiväkodissa.
Eivät suomalaislapset niin paljon avuttomampia ole kuin ranskalaiset tai japanilaiset.
Suomessa on ihana MAHDOLLISUUS olla kotona lapsen ekat 3 vuotta.
Minua ihmetyttää miten mielenterveydestä kärsivien vanhempien tai alkoholistien lapset "voittaa" päiväkodista, mutta tavallinen sitten kärsii?
Lapsihan pitää ottaa pois tuommoiselta vanhemmalta joka on vanhempana epäonnistunut ja lapsi tarhassa paremmassa paikassa!
Jos sinä tuet kotihoitoa ekat 3 vuotta niin aamen sille. Onneksi ON mahdollisuus mennä vaikka töihin! Vaikka kylmä äitihän lapsen hylkää hoitoon ja lapsesta tulee sosiaalinen sokopää. Jännä että 4- vuotiaan saa laittaa tarhaan näivettymään. Vai onko mielestäsi kaikki 3 täytettyään tarpeeksi karaistuja hoitoon, ei ole yksilöllisiä eroja?
Entä ne lapset jotka tykkää olla tarhassa? Jotenkin epäonnistuttu kotona jälleen kun lapsi on mieluummin hoidossa kuin kotona?
Aikuinen on se joka tekee tämän eron. Ei lapsi.
En ole koskaan yhtäkään sellaista tavannut! Tympääntyneitä ja elämäänsä kyllästyneitä kotiäitejä olen nähnyt PALJON!
Omat lapseni hoidettiin kotona, kunnes olivat 3v ja 5,5v. Kannatan siis kotihoitoa mahdollisimman pitkään ja mielestäni se on mahdollista lähes kaikille (ei ehkä yksinhuoltajille), kysehän on arvovalinnoista. Mihin rahansa haluaa käyttää/mistä haluaa luopua ja mihin panostaa.
Kuitenkin nyt kun mieheni on juuri jäänyt työttömäksi, emme todellakaan aio ottaa lapsia pois päivähoidosta, koska
a) miehen olisi vaikea käydä työhaastatteluissa
b) jos mies työllistyisi äkkiä, ei lapsilla olisikaan hoitopaikkaa
c) lapsia ei välttämättä saisi takaisin samaan tuttuun ja turvalliseen, lähellä olevaan hoitopaikkaan. Paitsi ehkä isomman, joka on eskarissa, mutta sehän se vasta typerää olisi jos jatkossa pitäisi kuskata lapsia eri päiväkoteihin.
Joten painostakoot vaan tarhassa, me emme paikoista luovu.
Alue: Aihe vapaa
Vaikka läheskään kaikki äidit eivät tunnu uskovan, että suht samanikäisestä sisaruksesta voisi olla mitään iloa lapselle. Eiei, kavereita ne pitää olla.