Aivan erilaiset käsitykset lasten kasvattamisesta - voiko johtaa eroon?

Ja miten erilaisista käsityksistä on selvitty?



Ap

yksinkertainen, kerrot että Suomessa lapsen lyöminen ja fyysinen kurittaminen on laissa kiellettyä toimintaa ja että jos mies täällä lasta pahoinpitelee, teet hänestä rikosilmoituksen.

etsi suomalainen mies. lapsen syntymä vahvistaa miehen oman kulttuurin arvoja, ei lievennä niitä. nimim. kantapään kautta oppinut, tuolla se mustatukkainen lapseni nukkuu ja erottu ollaan aika pian lapsen syntymän jälkeen... Kun lapsia tulee kuvioihin niin sukulaistenkin painostus miestä kohtaan kasvaa.

Vapaudenriisto eli liikkumisen rajoittaminen vaatii tekoja, jotka vaativat voimankäyttöä ja ovat löysästi ajateltuna väkivaltaakin. Hyvä, fyysinen rangaistus pienelle lapselle.



Puhumallako uhmaikäiselle asiat selvitetään?

Aikuisen tehtävä on pitää yllä turvallisuuden tunnetta eikä taistella vallasta, olkoon sitten uhmaikäinen tai minkäikäinen lapsi tahansa. Ei ole aina helppoa, mutta eihän kasvattaminen yleensäkään ole aina helppoa eikä kivaa, jos rehellisesti kukin asiaa tarkemmin ajattelee.

ja uhmaikäisellekin selvitetään asioita puhumalla, uudestaan ja uudestaan, tiukkaan sävyyn, jos hän esim.lyö. Miten voit uhmiksella lyömällä häntä tehdä selväksi, ettei lyödä, töniä heittää tavaroita,hiekkaa tms. saa??!! Hermo todellakin palaa uhittelevien lasten kanssa, se on vaikeaa mut mut mut...

ennen kuin ongelmia on vielä tullutkaan. Vähän kuin varmuuden vuoksi. Mutta miten pystyy eroamaan, kun rakastamme toisiamme niin paljon? Ja miten sitä edes osaisi etsiä uutta kumppania, kun tämän nykyisen kanssa on ollut yksissä teini-iästä asti?



Ja mitä jos pysyisimmekin yhdessä ja mitä jos kaikki onnistuisikin? Kai sekin on vielä mahdollista, että mieheni ei löisikään ketään? Mutta kunpa vain olisi varmuus asiasta.



Ap

luunappi on lyönti pienoiskoossa, joten se on väkivaltaa, onko?



Onko voimankäyttö sallittu? Eikö lasta saakaan estää mitenkään?



Tänään lapseni ei uskonut puhetta siitä, että ajoradalle ei saa mennä. Mikähän siinä on, on asiasta niin monta kertaa puhuttu ja toistettu. Onko lapseni keskimääräistä tyhmempi?

joko et tee kyseisen miehen kanssa lapsia, olette yhdessä ilman lapsia tai eroatte.

Tai sitten teette lapsia ja taistelet myöhemmin lastesi turvallisuuden puolesta.



Itse en tekisi missään nimessä lapsia suhteeseen jos toisen vanhemman mielestä lapsen lyöminen on ok. Tuskin miehesi mielipidettään muuttaa, on myös kulttuurinen juttu.

Estää voi mutta ei liian suurella voimalla suhteessa lapsen kokoon.



Lapsesi tarvitsee toistoja enemmän kuin jonkun muun temperamentin omaava lapsi. Muut rangaistukset käyttöön. Jäähy (onnistuu myös ulkona) rakkaiden lelujen takavarikointi. Sisälle joutuminen.



Kuinka pieni lapsesi on? Jos on vielä kovin pieni niin sinun pitää vain vahtia että ei joudu ajoradalle ja kieltää se tuhat kertaa. Kantaa pois (ilman väkivaltaa).

...mitä jos pysyisimmekin yhdessä ja mitä jos kaikki onnistuisikin? Kai sekin on vielä mahdollista, että mieheni ei löisikään ketään? Mutta kunpa vain olisi varmuus asiasta. Ap



Elämässä ei voi mielestäni olla mistään varsinaisesti varma ja ajatus siitä, että kaikki ikäänkuin onnistuisi, olisi hienosti suoritettu on vähän lapsellinen. Mutta minusta sinun kannattaisi puhua avoimesti asiasta miehellesi, siis täysin suoraan. Jos hän reagoi agressiivisesti tai vältellen tai puolustellen tai jotenkin oudosti eikä suostu edes keskustelemaan asiasta, kannattaisi huolestua. Toisissa kulttuureissa voi olla ajatusmaailma täysin oman ajatusmaailman vastainen. Se on pariskunnalle sekä mahdollisuus avartaa ,maailmankuvaa ja oppia uutta mutta myös kriisin uhka. Tietysti samanlaisista perheistä ja arvomaailmoista tuleva pari voi pysyä yhdessä helpommin mutta ehkä eivät tule kyseenalaistaneeksi koskaa arvojaan ja lapsuudenkotiensa tapahtumia tai arvoja.

Kyllä lyömisessäkin on eroja (vrt.pahoinpitely, piekseminen tai läpsäys jostain tuhmuudesta). Lyöminen voi tietysti kasvaa, kun lapsi ei siitä (villi lapsi on luonteeltaan villi ja tekee sitten juttuja salassa)opi välttämättä mitään. Mutta Suomessakin oli aiemmin kova kuri ja ei kaikilla mitään traumoja ole. Lyöminen on kuitenkin parempi olla kielletty. Mut niinkuin sanoit, lapset vasta osoittaa omat reagoinnitkin. Tiedätkö itse niin varmana miten reagoit tiukan paikan tullen?

Ne ongelmat, joiden luulee tulevan ongelmaksi ei välttämättä pitkässä liitossa olekaan juuri niitä, mitä kuvitteli. Ongelmat ja syyt eroihin voivat tulla elämäntilanteiden muuttuessa ja yllättävistä tahoista.

Voimia!

Monta näkökulmaa tässä on.



Minusta arveluttavin asia on se, että jos miehesi ihmiskäsityksen mukaan on oikein kohdella kaltoin pienempiä ja vähäosaisempia, koska "heikot sortuu elontiellä" tai "he olivat ansainneet sen". Silloin minusta ei ole niinkään väliä löisikö miehesi ikinä lapsia vai ei, vaan hän tulisi omalla esimerkillään jo opettaneeksi ainakin omasta lähtökohdastani täysin kieroutuneen ihmiskäsityksen teidän lapsille.



Jos taas mies jotenkin lapsellisuuttaan toistaa vanhempiensa käsityksiä kurituksesta, niin sitten siinä on vielä hänellä mahdollisuus kasvaa ihmisenä. Minä harkitsin vakavasti pari- tai yksilöterapiaa. Minusta kuulostaa kamalalta, että miehesi vieläkin ajattelee, että hän on ansainnut pahoinpitelynsä. Siis hän on väkivallan uhrina sitä mieltä, että oma vika.



Totta kai kaikki lapset tekevät kiellettyjä tai vaarallisia asioita ja vanhempien tehtävänä on estää vaaroja ja kasvattaa lasta. Jos lapsi juoksemassa auton alle, niin totta kai jokainen vanhempi yrittää napata vaikka hiuksista repimällä lapsen pois sieltä auton alta.



Se on kuitenkin hyvin eri asia kun sitten tilanteen tapahduttua lyö lasta sen vuoksi, että hän oli juoksemassa auton alle. Ensimmäinen on lapsen suojelua, toinen on vain lapsen lyömistä.

Yhteiskuntani poliisi saa perustelluin syin riistää vapauteni, jopa voimakeinoja käyttäen. Monet katsotavat poliisin otteet väkivaltaisiksi, tarpeettomiksi.



Annan lapseni opettajalle oikeuden poistaa pahankurinen lapseni luokasta, fyysisesti ja voimakeinoin, jos käytös todella sen vaatii. Väkivaltaisesti, sanoisi joku.



Tartun lähes väkivaltaisesti lapseeni estääkseni suuremman vahingon, paniikkitilanteessa raivoisan väkivaltaisesti.



Väkivalta on vahva sana ja voi saada jotkut suunniltaan, kykenemättömiksi minkäänlaiseen suhteellisuuuteen.



Joka tapauksessa, voimankäyttö on osa kasvatusta, siihen on rakennettava oma suhtautuminen.



En tässä puolusta alkuperäisen kysymyksen miestä, koska en tunne hänen tapojaan enkä tiedä mitä hänellä on mielessään puhuessaan lyömisestä. Tai eihän hän puhu lyömisestä, vaan verkkoon hänestä kirjoittanut henkilö. Voihan kyseessä olla luunappi, joka jo väkivallaksi tässä viestiketjussa todettiin.

Kyllä meillä olisi ihan kynnyskysymys jos puoliso katsoisi kasvatuskeinoksi väkivallan. Mitä sillä yritetään kasvattaa? Että heikompia saa lyödä?



Noin perustavaalaatua oleva arvomaailman ero johtaisi kyllä eroon. En voisi siis kuvitella seurustelevan ihmisen kanssa, jonka mielestä on ihan oikein ja kohtuullista käyttää väkivaltaa heikompiaan kohtaan.



Ennen eroa kävisin kyllä puolison kanssa keskustelun, että onko todella kyseessä vakiintunut arvovalinta vai noudattaisiko hän ilman omaa ajatusta vanhempiensa mallia. Jos hän ei olisi syystä tai toisesta ikinä tullut kyseenalaistaneeksi vanhempiensa toimintatapaa ja jos olisi sen valmis tekemään, niin sitten voisin ehkä kuvitella jatkavani suhdetta.

Meillä ainakin kävi niin. Isän ajatus lasten kasvattamisesta oli että kasvattavat itse itsensä silläaikaa kun hän istuu tietokoneella tai tekee omia juttujaan. 1,5 ja 3 vuotiaan piti myös osata ruokkia itsensä, käydä vessassa ilman apua ja mennä nukkumaan omatoimisesti. Sitä ennen vauvana tietysti osasivat itse hakea maitoa jääkaapista, lämmittää se ja vaihtoivat omat vaippansa. Miehen mielestä on ok että lapset juoksivat sakset ja leipäveitset käsissä, kiipeilivät keittiön tasoilla, porrastasanteen kaiteella, repivät tapettia, piirsivät kynillä seinät ja lattiat.



Siinä vaiheessa kun tajusin ettei lapsia yksinkertaisesti voi jättää minuutiksikaan isän hoitoon pistin miehen pihalle enkä ole katunut hetkeäkään. Kyllä rakastin miestäni edelleen mutta rakastin lapsiani enemmän.

... voisi tehdä lapsia miehen kansssa, joka etukäteen ilmoittaa, että voisi kurinpitokeinona lyödä lasta :-(.

joka on sitä mieltä että voisi vaikka lyödä omaa lastaan. Haloo, eikö sulla soi mitkään hälytyskellot, ap?

Hei ap!

Jos parisuhde on muuten semmoinen, että haluatte molemmat siihen satsata ja pystytte keskustelemaan vaikeistakin asioista, niin sanoisin että tämäkään ei välttämättä ole ongelma.

Itse olen sitä mieltä, että lapsen kanssa pitää olla johdonmukainen ja välillä tiukkakin, kunhan muistaa että lapsi ei kuitenkaan koskaan voi saada liikaa hellyyttä ja rakkautta. Lapsen lyöminen ei koskaan ole oikea ratkaisu ja se on laissakin kielletty ihan syystä.

Sinuna jatkaisin keskustelua miehesi kanssa ja yrittäisin löytää sen kuuluisan kultaisen keskitien. Ilman muuta tämä asia kannattaa selvittää ennen lasten hankkimista ja jos se alkaa vaikeuttamaan muuten hyvään parisuhteeseen niin voihan vaikka miettiä parisuhdeterapiaa tms. Nykyään luovutetaan liian helposti parisuhteessa.. Kaikki keinot (no melkein) ovat suotavia ja sallittuja jos suhde muuten on hyvä.



Vielä voisin loppuun sanoa, että oma avomieheni (ollaan 27 ja 28) oli myös kovan kurin kannalla, ei lyömistä mutta muuten, mutta tyttäremme syntymän jälkeen hänestä on tullu ihan lötköpötkö kasvatuksen suhteen. Minä olen nykyään se joka pitää kuria kun taas mies antaa periksi. Meillä käydään keskustelua siitä kuinka pitäis olla samalla linjalla.. :D Näin ne lapset vaikuttaa.



Tsemppiä!! :)

Mun mielestä ihan kriittinen on se asia mitä kakkonen sivusi. Sanooko mies ajattelemattomuuttaan/kypsymättömyyttään tuollaisia vai onko tuo oikeasti ajateltu ja perusteltu kanta?



Kasvatus ja väkivalta kun ovat ihan eri asia.



Lapsethan seuraavat vanhempien malleja, joten jos lapselle opettaa lyömisen olevan ok, niin kyllä se lapsikin itse helposti niin toimii. Näyttää siis pätevän mieheesi vielä aikuisenakin.



Kannattaa muistaa myös se, että väkivalloin kurittaminen on ihan laissa kiellettyä.

todellisuus sen konkreettisen lapsen kanssa on kuitenkin aivan totaalisen jotain muuta kuin olitte osanneet ikinä etukäteen kuvitella...