Lue keskustelun säännöt.
Aivan erilaiset käsitykset lasten kasvattamisesta - voiko johtaa eroon?
05.09.2009 |
Olemme alle kolmekymppinen avopari ja olemme miettineet tulevaisuuttamme. Olisimme varmasti aika onnellisia, jos emme hankkisi koskaan lapsia. Mutta molemmat haluamme perheenlisäystä muutaman vuoden sisällä. Me olemme ihmisinä hyvin erilaisia ja meidät on kasvatettu hyvin eri tavoin. Miehelläni oli paljon tiukempi kuri ja häntä myös lyötiin kotona. Minua ei ole koskaan lyöty, enkä hyväksy minkäänlaista väkivaltaa.
Ongelmana on se, että meillä on ihan eri käsitykset lasten kasvattamisesta. Minä olisin hellempi ja joustavampi. Mieheni pitäisi kovaa kuria ja kurinpitona voisi lyödäkin lapsia.
Mietimme nyt, että voiko tulevaisuutemme olla onnellinen erovaisuuksiemme vuoksi. Kannattaisiko nyt erota ja etsiä uudet kumppanit? Vai yrittää kaikkemme, jotta perhe-elämästämme tulisi onnistunutta?
Pelkona on, että menemme naimisiin, hankimme lapsia ja eroamme. Mutta rakastamme toisiamme hyvin paljon, eikä eroaminen olisi helppo, saatikka miellyttävä ratkaisu.
Mitä kannattaisi tehdä?
Kommentit (40)
Miestäni on siis lyöty lapsena, aika pahastikin. Hän kuitenkin näkee, että se oli hänelle oikein, koska oli niin villi lapsi ja teki kaikkea luvatonta. Minun pitäisi häneltä vielä kysyä tarkemmin,että minkä ikäisenä häntä on lyöty.
Toivoisin todellakin sitä, että lapsen syntymä saisi hänet muuttamaan mielensä. Että hän huomaisi, ettei lyöminen kuulu kasvatukseen. Mutta kuten edellinen sanoikin, ei sitä voi tietää ennen kuin lapsi syntyy.
Itsekin olen miettinyt, että pitäisikö tässä johonkin pariterapiaan mennä. Otetaanko siellä vakavasti nuorta paria, joka pelkää tulevaisuuden tuovan ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ne varmaan olisikin hyvä käsitellä.
Mutta yleisesti ottaen, minäkin olen törmännyt "miehiseen" kommentointiin (ennen lapsia), että villi lapsi tarvitsee fyysistä kuritusta, mutta tosiaan sanoista tekoihin on vielä matkaa. Mutta jos aidosti olet asiasta huolissasi, niin käsitelkää asia perusteellisesti ennen ratkaisuja joko yhdessä tai pariterapiassa.
Lisäisin vielä, että mieheni käsitysten taustalla on hänen oma kulttuurinsa myös. Hän ei siis ole suomalainen, vaikka on asunut Suomessa yli kymmenen vuotta.
Tuntuu vaan niin kamalalta jos joutuu eroamaan jo varmuuden vuoksi. Olen myös ajatellut, että miten uskaltaisin antaa lapsemme appivanhempien hoitoon, kun tiedän, että he ovat lyöneet omaa lastaan. Mitä jos he löisivät myös lasten lastaan?
Ap
millaisia kasvattajia olisitte. Sen te pystytte sanomaan vasta sitten kun teillä on omia lapsia. Nuo haavekuvat vanhemmuudesta voi mennä ihan toisinpäinkin. Sinä saatat löytää itsestäsi agressiivisia puolia ja tunteita kun taas miehesi voi olla hyvinkin hellä omia lapsiaan kohtaan.
Mutta mitä jos tulee ero? Ja jos se tulee sen takia, että mies lyö lapsia, niin miten uskaltaisin antaa lapset vaikka viikonlopuksi isälleen? Mieheni myöskin pelkää, että jos ero tulee, niin hän menettää lapsensa.
Mutta olet kyllä oikeassa, että sen tietää vasta kun/jos tilanne tulee vastaan.
Ap.
Minuakin on lyöty lapsena vyöllä. Mikä sen kivempaa? Tai että isä vetää hiuksista kadulta kotio saakka?
Kyllä se menee niin että kasvatusero on vaikka uskonto; rukoillaanko perheessä vai ostetaanko karkkia muulloin kuin karkkipäivänä?
Saako alle 1- vuotias syödä ranskiksia tai K7 elokuvia katsoa nuorempana?
Väkivaltaa ei hyväksytä kenenkään keskuudessa: Jos lapsesi lyö lasta joka ottaa lapsesi kädestä lapion niin onko se OK?
TAI että lyöt miestäsi koska hän ei tajua ettei punaista pöytäliinaa voi laittaa vaaleaan pyykkiin.. OK?
TAI Jos lapsi kaataa vahingossa maitoa pöydälle niin saa tirvasta kun sotkee?
Ei vanhempi saa käydä käsiksi kehenkään, lapseenkaan. Se on lastensuojeluasia! Luunappikin on väkivaltaa. Kiinnipito jos se on liioteltua on vapaudenriistoa. Kyllä: lapsikin voi menettää vapautensa.
Mitä opettaa tilanne että lapsesi lyö toista ja menet lyömään lastasi ja karjut ettei saa lyödä?
En osaa sanoa miten kannattaa lapsia nähdä eron jälkeen jos eroatte mutta isällä on oikeus lapsiinsa ja toisinpäin!!
Kunnioitusta en tunne isääni kohtaan kasvattajana lainkaan. Haluaako miehesi samaa?
Minulla on lapsien isänä mies joka ei lyö ja jaksaa selittää asioita. Ei väkivaltaa voi perustella mitenkään. Pelko ei ole hyvä kasvattajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen jo rivien välistä, että mies on kulttuurista, jossa vanhempia kunnioitetaan, eikä tulisi mieleenkään kyseenalaistaa heidän ratkaisujaan. Siitä syystä hän katsoo, että on itse ansainnut kurinpitotoimet lapsena. Ja siitä syystä hän tulee olettamaan, että myös oma lapsi tulee isänsä ratkaisut hyväksymään.
Kulttuuri on voimakas kasvattaja, ja sitä ei pyyhi mikään pois. Mietihän itse: jos muuttaisit esim. muslimivaltioon, hyväksyisitkö, ettet saisi jutella suvun ulkopuolisten miesten kanssa tai edes katsoa? Ettet saisi ajaa autoa, käydä töissä tai pukeutua miten haluat? Käydä ravintoloissa? Voisit ehkä elää jonkin aikaa niin, tai pitkäänkin, luonteesta riippuen. Mutta ikinä et lakkaisi ajattelemasta, että se on naista kohtaan väärin, että elät epätasa-arvoisessa yhteisössä.
Toivottavast ymmärsit pointin. Mieti, millaisen lapsuuden lapsillesi haluat, jos lapsia haluat.
oikeudenmukainen voimankäyttö ei ole väkivaltaa.
vanhemmuuteen kuuluu voimankäyttö, ei pakollisena osana, mutta täysin mahdollisena ilmiönä, johon täytyy varautua. eli rakentaa siihen suhtautuminen ja valmiudut käyttää voimaa oikein tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, fyysinen rangaistus pienelle lapselle.
Puhumallako uhmaikäiselle asiat selvitetään?
Toki lasta voi joutua pitämään kiinni väkisin, joskus vaikka survomaan vaatteet päälle väkisin ym, mutta väkivalta on eri asia.
että meidän olisi parasta mennä johonkin pariterapiaan. Tuntuu, että emme yksin osaa tehdä ratkaisuja. Öitä on jo ehtinyt mennä jutellen ja itkien. Sekä minä, että mies.
Ap
Ota vakavasti se tosiasia, että rakentavaalaatua olevat mielipide ja näkemyserot eivät helpotu tai parane lasten myötä. Päinvastoin, enää ette ole vain te kaksi osapuolta, vaan on se kolmas.
Mieti sitäkin vakavasti, mitä ero teidän kohdallanne lapsen kanssa tarkoittaisi. Et voi ilman painavaa syytä sulkea isää lapsen elämästä, jos mies alkaakin kyrsiä sinua pahasti. Lapsikaappauksetkin ovat moku-eroperheissä ikävää todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka ei ole mitään takeita siitä, miten mies käyttäytyy kun lapsi on maailmassa.
Voihan se olla niinkin, että mies on niin hellyttävä ja ihana kaikinpuolin hyvä isä-ehdokas ja sitten kun se lapsi maailmaan putkahtaa, löytyykin isästä väkivaltainen, huonohermoinen puoli. Siinäpä sitten haetaan eroa kun ei ollut mies sellainen kuin piti.
Ap, onko mies käyttäytynyt väkivaltaisesti sinua kohtaan?
Ja nyt hän on mitä parhain isä. Ei tippaakaan väkivaltainen, päinvastoin ihmettelee omien vanhempiensa toimintaa eikä halua koskaan tulla samanlaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nyt hän on mitä parhain isä. Ei tippaakaan väkivaltainen, päinvastoin ihmettelee omien vanhempiensa toimintaa eikä halua koskaan tulla samanlaiseksi.
mutta ap kertoi pitävänsä ok juttuna sitä, että häntä on lyöty.
Olennaisinta on selvittää, onko hän syvällä sisimmässään sitä mieltä, että lapsia saa rangaista fyysisesti, kurin on oltava kovaa jne., vai koskeeko tuo myönteisyys vain hänen omia kokemuksiaan, koska "hän on itse ollut hankala". Mikäli ihmisen arvomaailmassa on tällainen "lyöminen on ok ja hyväksyttävää", sitä voi olla vaikea muuttaa, ja todennäköisesti hän itse toteuttaa sitä lapsiinsa.
Ja nyt hän on mitä parhain isä. Ei tippaakaan väkivaltainen, päinvastoin ihmettelee omien vanhempiensa toimintaa eikä halua koskaan tulla samanlaiseksi.
mutta ap kertoi pitävänsä ok juttuna sitä, että häntä on lyöty.
Olennaisinta on selvittää, onko hän syvällä sisimmässään sitä mieltä, että lapsia saa rangaista fyysisesti, kurin on oltava kovaa jne., vai koskeeko tuo myönteisyys vain hänen omia kokemuksiaan, koska "hän on itse ollut hankala". Mikäli ihmisen arvomaailmassa on tällainen "lyöminen on ok ja hyväksyttävää", sitä voi olla vaikea muuttaa, ja todennäköisesti hän itse toteuttaa sitä lapsiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Absoluuttisten kieltojen asemesta...
Voitaisiinko ajatella, että kaikki voimankäyttö pitää suhteuttaa tekoon. Tällainen periaate kantaa läpi vastasyntyneestä teiniin ja aikuiseen saakka.
Kyllä, tuossa on mukana väkivaltainen voimankäyttö.
vaikea tilanne sinänsä. Ymmärrän sinua hyvin, itselläkin ulkomaalainen mies ja hänen lapsuudessaan väkivalta oli hyvinkin yleinen "kasvatustapa". Itse asiassa siellä vieläkin usein kasvatetaan sillä tavalla, ja hänen sisko kasvattaa lapsia "väkivallan uhkailulla", eli ei ole koskaan lyönyt mutta uhkaa sillä ja näyttää esim. vyötä. Myös se on mielestäni aivan väärä lähestymistapa lapsen kasvatukseen, koska vaikka et fyysisesti tee mitään niin opetat että väkivalta on keino/ratkaisu ongelmaan. Ennen kuin hankittiin lapsi puhuttiin tästä, ja varmistin ettei mieheni tulisi koskaan käyttämään näitä keinoja. Sikäli olin vähän eri asemassa että hän oli alusta asti sitä mieltä että ei koskaan voisi lyödä omaa lastaan. Nyt kun meillä on temperamenttinen 2-vuotias hän on joskus heittänyt että jos teininä rupeaa käyttäytymään niin kuin minun oppilaat (olen siis opettaja) niin kotona tulee selkään. Hän on sen sanonut pari kertaa "läpällä", ja minä olen hyvin vakavissani ilmoittanut että sen kun teet niin sä oot pihalla ja samana päivänä hankin lähestymiskiellot sekä minulle että tytölle.
Mielestäni täytyy AINA pitää mielessä että he ovat kasvaneet hyvinkin eri ympäristössä ja olosuhteissa. MUTTA, omasta mielestäni niin kauan kun pidät koko ajan itselläsi selvänä se että lapsesi hyvinvointi tulee AINA miehesi edelle niin sanoisin että "riskit" pienenevät. JOS se ensimmäinen lyönti lastasi kohtaan joskus tulee niin pakkaat tavarat ja lähdet, ja samalla rikosilmoitus miehestä! Olen valitettavan usein törmännyt myös niihin naisiin joilla ulkomaalainen mies, ja jostain syystä he vuosien mittaan leppyvät tällaisiin kummallisuuksiin vaikka heillä alunperin oli hyvinkin vahvat mielipiteet jostain asiasta. Eli älä koskaan annan miehesi ylipuhua sinua siihen että lyöminen olisi kasvatustapa, ei edes silloin kun mahdolliset lapsenne ovat kamalassa uhmaiässä eikä mikään tepsi!
Miten selitätte lapselle vartiointiliikkeen vartijan tai poliisin väkivallan?
kokemusta on ja voin sanoa, että imee voimat. Lapsi on ihan pihalla, koska kumpikin vanhempi vetää omaa linjaa ja taistelee kasvatuksesta. Nimim. lähes uupunut ristiriitoihin kasvatuksessa
On ihan eri asia olla vanhempi, kuin hypoteettisesti kuvitella asiaa.
Minun veljeni on aina ollut erittäin jyrkkä mielipiteissään, eikä mielestäni edes kovin lapsirakas, mutta voi hellanlettas kuinka nyt isiä viedään ja älytetään kahden isin pikkuprinsessan voimin, hellanduudeli, onneksi on äiti pitämässä edes vähän kuria.
että meidän olisi parasta mennä johonkin pariterapiaan. Tuntuu, että emme yksin osaa tehdä ratkaisuja. Öitä on jo ehtinyt mennä jutellen ja itkien. Sekä minä, että mies.
Ap
millaisia kasvattajia olisitte. Sen te pystytte sanomaan vasta sitten kun teillä on omia lapsia. Nuo haavekuvat vanhemmuudesta voi mennä ihan toisinpäinkin. Sinä saatat löytää itsestäsi agressiivisia puolia ja tunteita kun taas miehesi voi olla hyvinkin hellä omia lapsiaan kohtaan.