HUHTIKUUN HANIT syyskuussa =)

olen jo vähän aikaan seurannut tätä listaa, enkö vielä uskaltanut itseäni ilmoittaa. saa vasta varman tiedon raskaudesta ekassa ultrassa, eli vielä noin 4 viikon odotus.



mutta jos tämä lapsi on syntyäkseen,



LA on 25.04.10 ja Kätilöopistolle haluan mennä, oli hyvät kokemukset ensimmäisen kanssa(vaikka olikin hankala synnytys) ja jos unohdetaan yksi kauhea yökkö

Mitä suurimmat osanottoni surun kohdanneille :(.



Omia kuulumisia.

Meillä oli ensimmäinen neuvola viime viikon tiistaina, meni semmoiset pyöreät kaksi tuntia siinä rupatellessa :D .



Olo on niin ei raskaana kuin vain olla ja voi, tuntuu että kaikki pienetkin oireet olisivat kadonneet, tosin ei niitä alunperinkään hirveästi ollut. Nyt tuntuu vain ajoittaista nippailua alavatsalla, huimausta ylösnoustessa ja toisinaan iskee krapulainen fiilis,rinnat ovat hellät kylmässä ja kun ottaa liivit pois, mutta muuten ei mitään.Olo on normaali.

Seuraava ultra on vasta 2.10 ja siihen asti pitäisi odottaa, että jotain selviää. Elän kuitenkin toivossa että neuvola-täti saisi sykkeen lääkärissä perjantaina kuulumaan, mikäli sykettä edes siellä on. Pelottaa. Mielestäni on hirveää, kun en yhtääm pysty nauttimaan raskaudesta, tuntuu että on koko ajan vain peloissaan ja kaikki asiat on negatiivisia. Onko ensiraskaus aina tällaista? Ainoa asia mikä minua lohduttaa, on tieto siitä, että kun menin varhaisultraan (oireita ei ollut silloinkaan juuri nimeksikään) , olo oli tyhjä ja raskaaton ja kuitenkin kaikki oli hyvin... Yritän ajatella, että ehkä minulle vain ei tule noita raskausoireita, äidilleni ei tullut alkuraskaudessa mitään muuta kuin himo silakkaan :D. Tiedä sitten onko perinnöllistä tahi ei. Onko täällä palstalaisilla kenelläkään samoja tuntemuksia?Keskeytynyt keskenmeno, se pyörii vain mielessä...Googlenkin voisi julistaa virallisesti pannaan :D . Tämmöistä täällä, surua ja huolta.

Kahdestoista viikko alkoi tänään. Saa nähdä paljonko se rauhoittaa mieltä, jos tämä viikko vielä menee hyvin ja kaksitoista tulee täyteen.



matilda-aleksandra: mulla on sama fiilis, että harmittaa kun ei osaa nauttia raskaudesta. Huolestuttaa edelleen kovasti, vaikka kävimme viime viikolla yksityisellä ultrassa, ja silloin kaikki oli niin hyvin kuin vain voi olla. Pikkuinen liikkui ruudulla reippaasti, potki ja heilutteli käsiään. Luulen että käymme vielä yksityisellä ultrassa muutaman kerran raskauden aikana, koska hetkellisesti se rauhoittaa, ja pikkuista on niin ihana katsella.



Tilasin sellaisen kotidoplerin, ja odottelen nyt sen saapumista. Toivottavasti se nyt vaan toimisi. Luulen että sekin voisi jonkun verran mieltä rauhoittaa.



Onko muuten muilla kokemusta huuliherpeksestä raskauden aikana? En tiedä uskallanko käyttää niitä paikallishoitovoiteita. Toisaalta oireet kestävät vain muutaman päivän, käytti sitä voiteita tai ei.



Hyvää vointia kaikille!



Emilia82

Hei,



Täällä oli jännä viikonloppu, kun kerrottiin tuleville isovanhemmille. Molempien puolelta tämä on ensimmäinen lapsenlapsi, joten hieman jännitti, mitkä on reaktiot. Sanottiin myös, että alussa mennään, että ei nyt vielä riemastuta, mutta et haluttiin kertoa kuitenkin ajoissa. Ei jaksa enää salailla, kun olot heittelee ja kaiken maailman rajoituksia on ruokien yms. suhteen.



Molempien vanhemmat otti asian ihanasti. "Mukavaa! Kohta minäkin mummon vierestä herään!" ja "Kai nyt mummolle ja ukille voi kertoa ja tädille ja kai töissä saan ainakin sanoa..." ja "Millonkas se jo jalkapalloa pelaa kaverina?" Että tuntuu olevan toivottu tapaus tuossa edellisessä sukupolvessakin. =) Äiti jo totesi lapsen tytöksi, koska olen voinut niin pahoin ja minä olin äitiä oksetuttanut, mutta veli ei. =D



Tällaista täällä. Reilun viikon päästä 12. viikon ultra. Yhdennellä toista viikolla siis mennään. Alan olla jo melko rauhallinen asian suhteen. =)



-Orkidea ja Kuutti Kuperkeikkailija 10+4-

Osanotot ja voimahalit keskenmenon kohdanneille! );

Olen kyllä käynyt lueskelemassa kirjottelujanne, mutta en ole itse kirjoitellut pitkään aikaan ja nämä nettisivut ovat kyllä tökkineet kovasti. Etomista oli parin vkon ajan ja verenpaineet ovat olleet matalalla. Muuten ihan ok olo ja nyt tuntuu kuin lähes kaikki oireet olisivat hävineet (paitsi väsymys) Tänään oli elämäni eka neuvola ja samalla ultrasivat :)) Sieltähän löytyi pikkukaveri joka vastasi aikalailla viikkoja ja vahvat sydämensykkeet kuuluivat! Voi sitä onnen hetkeä :) Laskettuaika muuttui päivällä 15.4.



- nyssykkä rv 9+4 -

siellä se vauveli köllötteli ja eli vielä =)



Voi että miten oli raastavan kamalaa mennä ultraan, kun pelko oli niin kova... Mutta kaikki oli onneksi - ainakin vielä (kop kop) - hyvin! Niskaturvotusta ei ollut kuin 1.2cm ja koko vastasikin jo rv12 :O! Mutta nykyäänhän ei laskettua aikaa enää muuteta (ellei yli 10pvä) ja muutenkin pysyn täällä huhtisissa mielummin ;D! Ja kai ne yksilöllisesti kasvaa tässäkin vaiheessa, mutta toivottavasti tämä ei nyt enteilis että vauva tulisi isäänsä... Hän oli nimittäin syntyessään 56cm ja 4600g, ja mähän oon itse tälläinen alle 160cm kääpiö... Ensin se vauva oli ihan paikallaan, mutta lääkäri herätti sen taputtelemalla mun mahaa ja johan alko liikkumaan sekä imemään peukkua ;`D



Mutta on se kumma juttu, miten olo ei juurikaan siltikään vieläkään helpottanut :O - on tää kyllä!!



Matilda-aleksandra, mulla oli taas eka raskaus niin hyvä - en jotenkin osannut yhtään pelätä mitään! Olin niin nuori, enkä edes tiennyt että on olemassa keskeytyneitä keskenmenoja - luulin, että aina tulee verta ja itsestään ulos... Ainoa mitä just muistan on se, että tarkistin aina paperin pyyhittäessä ettei ole verta...



Tervetuloa poika1v, ja onnea matkaan! Mullakin on tosi hyvät kokemukset kättäristä vaikka synnytyksen jälkeen tuli komplikaatioita... Sekä myös muistan yhden "pelottavan" yökön ;D Onkohan sama?!? Sellainen köyryssä kulkeva vanhempi täti...



Sinisini, kiitos kommenteista! Tuota mäkin olen ajatellut, että ei se nyt ois voinut noin "helposti" mennä kesken tai jos ois niin varmasti silloin olisi ollut jotain muutakin "vikaa"... Tietenkin sitten kun maha on isompi, on se jo haastavampaakin nostella... Saa nähdä miten mä ne mun hommat sitten hoidan :/



Mitäs muille kuuluu, jotka ei usein kirjoittele?? Esim. Pampa missä olet?



fantasy rv11+4 = rv12 ?

Mä en osannut kanskaan olla ollenkaan niin huolissani ekan raskauden aikana kuin nyt tätä pikkukakkosta odottaessa. Johtuu siitä tietty, kun mulla oli se kohdunulkoinen joulukuussa niin tajusi sen ettei kaikki keskenmenot ole selviä. Mä kun en silloinkaan vuotanut verta kuin ihan pikkariikkisen, muu valui vatsaonteloon... Jotenkin sitten kun itselle sattui ikävästi, vasta tajusi, että oikeasti niin voi käydä minullekin. Ja sitten kun on kaikkia ikäviä tapauksia ollut tuttavillakin jne. No, ne ovat poikkeustapauksia, mutta ainahan niitä pohtii enemmän kuin niitä kymmeniä tuttujen raskauksia, jotka ovat menneet ilman mitään probleemia!



Ekan kanssa mä olin aika varma, että kaikki menee hyvin ja ultran jälkeen meni aina pitkään että kaikki tuntui olevan hyvin ja oli varma olo. Nyt ultran jälkeen suurinpiirtein kaks päivää tuntui siltä että jee, hienoa. Ainoastaan silloin kun näkee monitorista liikkuvan sikiön, on kohtuuvarma olo siitä että kaikki on hyvin :-D



Nyt kun ultrasta on kohta kolme viikkoa, ei mitään varmuutta enää mistään. No viikon päästä on seuraava ultra. Niitähän ei kauheen monta julkisen terveydenhuollon puolesta ole, mutta mulla on näköjään tapana onnistua olemaan kaiken maailman riskiryhmissä aina niin että sitten pääsen ultraan vähän väliä. Viimeksi ramppasin ultrassa vaikka kuinka usein etenkin loppuvaiheissa, kun oli verenpaineet koholla ja sokerirasituksessakini jäin kiinni ja jotakin muutakin epäiltiin, olikohan se nyt liian pieni sf-mitta vai mikä lie. Ei mulla mitään vaivoja ollut, mutta kauheesti kaikkea epäiltiin....



Ihanaa FANTASY että kaikki oli hyvin!!! Toivottavasti ei tartte tosiaan sitten huhtikuun alussa synnytellä jättiläistä :-) vaan sellaista ihan normaalikokoista pikkuista!



Huoh, kun tää flunssa loppuisi. Ei jaksa, on töissäkin alkamassa taas vaativampi jakso, että pitäisi olla ihan tosissaan asialla, eikä tällainen kehäraakki. No, ei enää kuin 92 työpäivää kesäloman alkuun (jos pidän kaikki lomat pois ennen äitiyslomaa - mitä, suunnittelenko vähän pitkälle????)



t



Sinisini rv 9+5

Pitkästä aikaa.

Täällä pahoinvointi tuntuu helpottaneen, hieman edelleen kuvotusta ja tietyt hajut ja ruoat saa voimaan pahoin. Tilalle on tullut uskomaton väsymys illalla jo 8 aikaan valmis yöunille, tyttökin välillä valvoo pidempään =D



Ekassa raskaudessa en osannut pelätä minäkään keskenmenoa tai keskeytynyttä keskenmenoa, tämän toisen kanssa hieman niitä pelkään, no maanantaina on kättärillä ultra.

Mäkin muistan yhden pelottavan kätilön kättäriltä... pelottavaa jos niitä on monta.

ÄitijaEdwina juoksee ympäri pöytää ja Torres rv11+2

Ihan alkuun suuren suuret pahoittelut keskenmenon kokeneille ;(!! Voimia nyt kovasti teille kaikille ja toivotaan että ensi kerralla kaikki menee loppuun asti toivotulla tavalla.



Lomilta on nyt palailtu ja ai että oli ihana paikka ja ihana loma! Etelä-Ranskassa oltiin.



Sattui yksi pelottavakin juttu lomalla. Uimarannalta kun oltiin palailemassa kämpille, niin yhtäkkiä tunsin kuinka housuun hulahti verta. Sitten hulahti toisen kerran ja totesin että apua, nyt on kiire (vessaan siis). No, en minä mihinkään kerinnyt siitä vilkkaalta kävelykadulta muuta kun ihan sivuun kun alkoi armoton vuoto. Onneksi oli pyyhe mukana, jonka sitten tungin äkkiä haaroväliin hameen alle. Siinä sitten kökötin pyyhe alakerrassa ja toisella pyyhkeellä pyyhin jaloista verivanoja pois. Maahankin ehti verta tiputella. Onnkesi vanhempani sattuivat juuri samaan aikaan kulkemaan ohi, joten lähetin isäni hakemaan kaupasta jotain norsun kokoista vaippaa ja äiti jäi mun kanssani sitten sympatitueksi seisoskelemaan. En pystynyt liikkumaan mihinkään kun verta vaan lorotti ja lorotti, ihan kuin olis pissalla ollut, mut sitä kesti sitten jonkun 15-20 minuuttia sitä lorottelua...huoh, voitte kuvitella mitä mielessä pyöri.

No, mielessä pyöri että tässä seison enkä muuta voi. Miksi se menee kesken vaikka äsken vielä kaikki oli hyvin? jne. Mitään kipuja ei ollut ja se vähän kummastutti.

Kun lopulta verentulo hiipui hieman, sain hivuttauduttua läheisen hotellin vessaan. Siellä sitten pönttöön valui lisää tavaraa ja joku möykkykin :/. Kämpille vihdoin päästyäni olo oli turta, esitin vanhemmilleni urheaa ja sanoin että älkää murehtiko, ei sille mitään voinut. Suihkuhuoneeseen päästyäni ja veristä pyyhettä pestyäni purskahdin itkuun. Se pyyhe oli noin viisinkerroin haarovälissäni ja joka kerros oli litimärkä. Verta pystyi valuttamaan siitä ihan helpolla, huhhuhh. Koko illan sitten huimasi, mutta vuoto tyrehtyi tämän jälkeen nopeasti.



Loppu loman olin (yritin olla) ajattelematta asiaa ja onnistuinkin siinä ihan hyvin.

Kotiin palattauani menin sitten viime perjantaina poliklinikalle lähetteellä tarkistamaan oliko kaikki tullut pihalle vai tarvitaanko kaavintaa.



Yllätys oli todella todella suuri, kun gyne sanoi että täältä löytyy syke ja liikkeetkin näkyy ihan selvästi!!??! Olin kuin puulla päähän lyöty, koska olin 100% varma ettei tuollaisen verenvuodon jälkeen ole pienintäkään mahdollisuutta siihen, että elämää vielä löytyisi. Mahakin oli pienentynyt littanaksi.



No, siellä kuitenkin pieni vilkutteli ruudulla ja pakkohan se oli uskoa ;D. Koko vastasi jo 11+6, mut saattaa olla mittausvirhe. Verenvuoto saattoi johtua siitä kaksosen jäämistöstä tai mistä lie..?? Onpahan ollut alkuraskaus, sanon minä!



Huomenna olis sitten täällä np-ultra ja sitä odotan innolla, kerrankin.



fantasy, ihanaa ihanaa!! Kaikki hyvin siellä!! Onnea!! :D :D Olen iloin puolestasi!!



Onnea kaikille muillekin joilla sykkeet kuulunut tai pikkuinen ruudullä näkynyt!!

Heivaan kaikki, olen 31-v kolmatta lastani odottava pohojalaanen. La 18.4 ja Seinäjoen keskussairaalassa synnytän.

Neukki olis ekaa kertaa huomenna, yhdessä ultrassa piti jo käydä kun tuli tuhruvuotoa mutta se oli ilmeisesti jokin ärhäkkä verisuoni kohdunsuulla, joka aiheutti valkovuodon värjääntymistä.

Kaksi poikaa on ennestään, sais nyt tulla tyttö jo mutta pääasia näin kliseisesti sanottuna, että kunhan on terve oli kumpi tahansa.

Väsyttää ihan törkeesti, en muista kahdesta aiemmasta tällaista väsyä olleen. Aamulla yököttää mutta ei oo tarvinnut onneksi ykäillä kertaakaan.

Kauhia kokemus tuo Pampalla, onneksi siellä sitten joku oli jäljellä. Olen kuullut tuollaisia moneltakin, no varsinkin hedelmöitetyiltä kun laitetaankin monta alkiota kerralla.

Muuten on lähipiirissä ollut monta tuulimunaa jotka varmaan on kaikkein paskamaisimpia.

Onnea vain kaikille odotukseen ja äläkää ny murehtiko niin kauhiasti. Kyllä luonto hoitaa! :-)

Heippa kaikille!



Ja kiitos Fantasy, että lisäilit jo minut tuonne listalle! :) En aikaisemmin uskaltanut ilmoittautua, kun on takana 2km (ja tyttö 3-v!)

Onnea kaikille odottajille!

On ollut ihanaa lukea teidän juttuja, olen siis sivuilla pyörinyt jo pidempään ,mutta nyt vasta mukana!

Taustaa... nyt on alkuraskaudenultrassa käyty ja sitten kävin toistamiseen ultrassa, kun olin yksityisessä neuvolassa eikä sykettä millään saatu kuulumaan, ...kyllä kovin pelotti kun etsittiin ja etsittiin. Mutta sitten ultrattiin ja kaikki oli hyvin!! Vauvakin oli kasvanut juuri samaa tahtia kuin oli aiemmassa ultrassa!

Tosin huomasin, että onneksi toisetkin näyttävät pohtivat onko masussa ketään, kun tuntuu et todella muutama pvä hyvä ja rauhallinen olo ja sitten taas alkaa miettimään että mitä jos...

Argh...pitää vain todella yrittää miettiä vain kaikkea hyvää (no joo, tosi helppo sanoo...)

Ens vkolla olis sit se np-ultra, silloin olis kierron mukaan 12+1, mut aikaisempien ultrien mukaan 11+4.



merili & mohkö 10+2

No oli Pampalla lomareissu. Pääasia että kuitenkin sydän sykki ja kaikki oli hyvin :)



Mä eilen kävin neuvolatätin luona ku en saanu dopplerilla kuulumaan sydäntä. Vartin aikana se sai noin kolme kertaa kuulumaan mutta katos aina johonkin. Vilkas toukka :D



Sainkin illalla sit kotona kulumaan ja kun mies oli tulossa kuuntelee ni katos taas.



Ultra maanantaina. jännittää...



PikkuinenToukka rv. 10+3

Mullakin oli viime viikolla ensimmäinen neuvola ja viikon päästä ti:na on sitten eka ultra sairaalassa, jolloin viikkoja on 11+6.



Olenkin mietiskellyt, että kuinka paljon teidän kotipaikkakunnilla tehdään noita ultria raskauden aikana, kun tuntuu että suurin osa on ollu jo ultrassa. Suurin osa taitaa kuitenkin olla yksityisellä tehtyjäkö? Sitä unohdin itse viime viikolla siellä neuvolassa kysyä, että tekeekö neuvolalääkäri esim. meillä ultria, kun sairaalassa tehdään vaan tuo varhaisraskauden ultra ja rakenneultra. Kyllä sitä aika lailla jännittää, että sykkiiköhän siellä ens viikolla sydän vai kuinka käy...mun suurin pelko taitaa tällä hetkellä olla keskeytynyt keskenmeno. En tiedä miksi ja oonkin yrittäny itseäni lohdutella, että kesän alussa olleessa keskenmenossa kohtu tyhjeni kyllä itsestään, että jos nyt olisi keskenmenon paikka niin ehkä se tyhjenisi tälläkin kertaa itse. Näin jälkikäteen ajateltuna silloin oireet kyllä loppu tosi selkeästi muutamaa päivää ennen vuodon alkua. Sillon sitä ei vaan osannut yhdistää km:oon. Ja nyt sitten kaiken yhdistää keskenmenoon tai siis pelkoon siitä. Neuvolantäti lohdutteli, että kun pääsee 13. viikolle niin keskenmenon riski vähenee todella huomattavasti. Mutta mun mieskin kysyy vähän väliä mun olotilaa ja toteaakin, että mitä huonommaksi sen sanon, sen "tyytyväisempi" hän on.



Mun huonovointisuus on hiukan helpottanut, pahin terä on toivottavasti taakse jäänyttä. Ja nyt pystyn jo syömäänkin monenlaista, kun sillon aiemmin parin viikon ajan meni suunnilleen vaan nakkeja, tortilla sipsejä ja vichyä. Ja karkkia kun ei tehnyt yhtään mieli - se suorastaan huolestutti tätä sokerihiirtä! Jugurttia en jostain syystä oo pystynyt syömään, vaikka ennen raskautta söin sitä päivittäin. Mutta nyt kun tätä kirjoitin niin itse asiassa mieleen juolahti, että ehkä mustikkajogurtti uppois ruisleivän kanssa, täytyykin laittaa mies kauppaan illalla ;) Kaupassa en oo nimittäin itse juurikaan käynyt, se ällöttää vaikka yleensä oon varsinainen kauppaintoilija. Maitoa juon nyt tosi paljon, kun sitä tekee mieli. Samoin syön omenoita paljon.



Oon aina ollut suorastaan turhamainenkin vaatteitten suhteen mutta nyt on siinäkin uudet ajat! En varmaankaan oo lihonut, mutta vatsa alkaa olla jo turvonnut eikä tyköistuviin vaatteisiin pukeutuminen nappaa yhtään. Mulla on kahdet housut, mitä kykenen käyttämään. Yritinkin viikonloppuna käydä Jumbossa etsimässä välivaiheen housuja, mutta edes vaatekaupat eivät saaneet mua innostumaan! En löytänyt mitään! Ja äitiysvaatteita ei ihan vielä kuitenkaan tarvii niin onpas tää nyt vaikeeta. Onko kohtalotovereita?



Joo tosiaan kirjoittelin viimeksi siitä horoskooppiasiasta. Tässä osu kai pilkka mun omaan nilkkaan, kun mun isä on oinas ja yhden siskon mies ja oon aina sanonut, etten välittäisi tutustua elämässäni enää yhteenkään oinaaseen - niin vaikeista tapauksista on itsellä kokemusta. No näin sitä kai kohtalo puuttu peliin!



Voikaas pimut hyvin!

Ensiksikin pahoittelut Nanille. Voimia jatkoon!



Ja Pampa: aivan kamala episodi, joka onneksi päättyi hyvin. Olisin itse saanut vastaavassa tilanteessa jonkun sydänpysähdyksen. Ja vielä ulkomailla kun on, niin ei sekään välttämättä kivalta tunnu. Itsekin olen juuri työmatkalla, ja tokihan sitä miettiin, että mitä jos tulisi jotain ongelmia ja sitä on täällä yksin.

Mutta ei ole tosiaan helppoa ollut sulla tuo alkuraskaus...



Pääasiassa on onneksi ollut kaikilla hyviä uutisia neuvolakäynneiltä ja ultrista.

Vaikka monella painaa huoli mieltä. Kyllä se on varmasti aivan normaalia, etenkin ensimmäisessä raskaudessa, tai sitten jonkun ikävän kokemuksen jälkeen tai jos on lähipiirissä ollut jotain ikäviä juttuja. Joskus sitä vaan ymmärtää, että ei se lapsen "teko" olekaan ihan niin yksinkertaista kuin mitä jotkut olettavat. Niin monta mutkaa on aina matkassa.

MUTTA toisaalta ylivoimaisesti suurin osa raskauksista menee aivan normaalisti. Ja kun jotenkin osaisi olla huolehtimatta ja murehtimatta jotain sellaista, mille ei voi kuitenkaan mitään tehdä, jos se on tapahtuakseen. Kun osaisi vain nauttia hetkestä - helpommin sanottu kuin tehty.



Kotidopplerin olin minäkin ensin ajatellut hankkia tähän raskauteen. Taidan kuitenkin jättää hankkimatta. Voi aiheuttaa vain turhaa huolta, jos joskus ei saakaan ääniä kuulumaan, kun ei osaa käyttää laitetta niin hyvin. Neuvolan tätikin oli sitä mieltä, ettei ehkä kannata hankkia. Voin kuulemma mennä aina sinne, jos tuntuu siltä, että täytyy saada kuulla ne sydänäänet.



Viime viikolla siis oli meilläkin ensimmäinen neuvolakäynti. Pääasiassa vain juteltiin, paljolti siitä edellisestä ikävästi päättyneestä raskaudesta. Pyysin päästä muutamiin verikokeisiin, jotta saan omasta päästä pahimmat kuvitelmat jostain kroonisesta sairaudesta. Onneksi järjestyy.

Olo on kyllä ollut taas niin normaali, että ihan väistämättä epäusko hiipii mieleen. Mutta ei mulla viimeksikään alussa ollut paljon mitään oireita, ja silloin kaikki meni ihan hyvin ja normaalisti (eikä siis sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä myöhemmin kävi). Pitäisi vain osata nauttia siitä, että pääsee helpolla. Vaan toki se keskeytynyt km mieleen aina välillä tulee, kun viimeksi sikiö oli ollut niin kauan, eikä ollut muuta oiretta kuin aavistus takaraivossa.



Äh, nyt muihin asioihin. Mullakin on vatsa aika turvonnut, ja on painoakin tainnut tulla jo (paitsi ettei sen edelllisenkään raskauden muutama lisäkilo tainnut ehtiä hävitä välissä). Vaatteet siis tuottavat ongelmia. Mulla on varastossa aika paljonkin äippävaatteita, kun ehdin viimeksi ostella jo vaikka mitä. Mutta hitsi, kun niistä on suurin osa kesävaatteita. Vaan ei haittaa. Aivan varmasti pidän sitä yhtä farkkuhametta vaikka pakkasella!

Ja kun niitä vaatteita ole kovin helppo löytää. Enää muutama kauppa niitä myy.



Voi kamala, mikä tilitys tästä taas tuli!

Toivotan kaikille mitä parhainta vointia ja muutenkin kaikkea hyvää. Tässä ne päivät ja viikot pikku hiljaa vain kertyvät;-)



Pola 8+3/9+1 tai jotain siltä väliltä

Pampa:

Voi hurja sentään mikä kokemus!!! Jos nyt viimein alkaisi sinullakin vähän rauhoittua...



Nooni:

ei meillä pääse kuin nt-ultraan ja rakenneultraan kaupungin kautta, eli mäkin olen käynyt yksityisellä. Se on sitten 110-150 eur/kerta, joten kauhean usein ei viitti kyllä sinne lähteä...



Täällä Tampereella mun esikoisen odotuksen aikana 2004 oli kaksi ultraa, nuo samat rakenne ja nt, sitten 2004 loppuvuodesta tai jotakin supistettiin ja kaupunki alkoi tarjota vain yhtä ultraa ja sitten tulikin nämä yleiset seulonnat, joita pitää olla kaksi ja Tamperekin joutui mennä mukaan... eli taas saadaan muutaman vuoden tauon jälkeen kaksi ultraa...



Nyt kaikki jätetään ne keskenmenot mielestä pois ja yritetään ajatella positiivisesti - niin kauan kuin ei ole mitään selvästi pielessä, KAIKKI ON HYVIN! Eikös niin? Juu? Ja kun vielä itsekin tottelisi :-)



t



Sinisini rv 9+6

Pampa: Kylläpäs olet "painajaisen" kokenut! Onneksi kaikki kuitenkin hyvin :)



Noomi: Meillä (suht pienessä kunnassa) neuvolatäti katsoo ultralla joka kerta neuvolakäynnin yhteydessä. Se on todella luksusta! Ainakin se sen verran homman osasi että sain kuvan "möykystä" mukaan ja sykkeet kuuluivat :) Vaateongelmaa on täälläkin ollut kun ei ole enää viikkoihin mennyt (tai pystynyt pitämään) tavallisia farkkuja tai muita housuja jalassa. Teen istumatyötä niin tuntuu että kaikki housut ahdistaa ja puristaa... Eikä oikeen verkkareita katsottaisi hyvällä työpaikalla... Löysin kaapin perukoilta yhden ohuet ja todella joustavat farkut, jotka ovat olleet nyt todella kovassa käytössä.



Tänään on ollut taas jotenkin ällöolo pitkästä aikaa... Paprikapaahtoleipää upposi reilustikki, mutta "kaupan päällä" sain siitä sitkeän närästyksen... Tässä nyt yritän sitä selättää rennie suussa :)



Pitäisi tiesti kaikkien yrittää ajatella, että kaikkihan meidän pikkuisilla on hyvin kunnes toisin todistetaan! :)



Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!



-nyssykkä rv 9+5-

Riitti luettavaa, en taida muistaa kenelle kuului ja mitä. Paitsi Pampan hurja lomakokemus, onneksi oli kaikki kumminkin hyvin. Hui millasta säikyttelyä oot joutunu kokemaan!



Mulla oli kans monta päivää sama ajatus kuin monella muullakin täällä, et onko masussa ketään kun ei ollut oireen oiretta. Nyt sitten taas etoo ja poikaa kun syötin niin ajatus siitä sen soseesta sai oksennuksen kurkkuun. Onhan se vaan koitettava ajatella että hyvin on kaikki, mutta helppoa se ei ole. Ekassa raskaudessa tosiaan oli helpompaa, luulin että ois toisinpäin.



Täällä oli joku muukin joka herää aamuyöstä valvomaan. Mulla oli viikon verran sellasta että heräsin joskus 02-03 aikaan eikä tullut uni kuin vasta 05-06 ehkä. Viime yönä vasta nukuin läpi yön pitkästä aikaa ja aivan tietämättömänä mistään.



Salmiakkia olen vetänyt välillä kun tuntuu heikotusta ja verenpaineet on tosi matalia olleet. Ruoka maistuu vaihtelevasti, ei tahdo keksiä mitä ruokaa seuraavana päivänä vois laittaa kun sitten se saattaa etoa tosi pahasti.



Mut nyt menen nukkumaan ja toivottavasti koko yö menee untenmailla.



Omppulin äiti 8+3?

Täällä on ihan kauhea pelko kokoajan siitä, että kaikki ei ole masuasukilla kunnossa. Oireita on niin minimaalisesti. :/ Tissikipuun tosin ehkä (toivottavasti) on jo sen verran tottunut, ettei sitä vaan samalla lailla huomaa kuin joku aika sitten..



Olisin niin onnellinen, jos tietäisin kaiken olevan kunnossa. Ultra on vasta vähän alle kolmen viikon päästä, silloin rv 11+6. Tuntuu niin mahdottoman pitkältä ajalta!



Niin ja vielä, Naistenklinikka sitten valittiin synnytyssairaalaksi, toivottavasti on hyvä valinta (: . No, täällä toivotaan parasta ja koitetaan malttaa odotella tuohon ultraan asti

Sadepäivää kaikille!



Täällä kaikki hyvin, toivottavasti muillakin. Totta varmasti se, että ensimmäistä odottaessa ei osaa olla huolissaan. En minäkään tiedä, mitä menetyksiä voi olla edessä, mutta en halua huolehtia niitä etukäteen. "Ihmepelastumisiakin" näköjään tapahtuu, kuten Pampan vauva!



Soittelin innokkaana ilmoittautuakseni Haikaranpesään, mutta olin liian aikaisin liikkeellä. Myöhemmin uudestaan, valmennukset ensisynnyttäjälle tulevat tarpeeseen! Hus-alueella on kaksi ultraa, meilläkin ensimmäinen vasta 1,5 viikon päästä. Oletan, että kaikki on hyvin, vaikka ei olekaan ollut paljon pahoinvointia. Enemmän väsymystä ja siivoillessa tms. vatsaa joskus kiristelee ja silloin on pakko pötkötellä hetki.



Viime yönä näin ensi kertaa unta vauvasta, mutta se oli jonkun muun sylissä eikä oma. Ehkä päällimmäisenä nyt tulevat nimiäiset, joissa olen kummina.



Pidetään mieli iloisena ja viestitään vauvalle näin, että tähän maailmaan kannattaa tulla! Vaikka en tällä halua syyllistää, että ikävät ajatukset aiheuttaisivat päinvastaista... Ja kaikkihan me ollaan arvokkaita, vauvoilla tai ilman.



Pomppu 10. rv

Huh, eka neuvolan lääkäri oli tänään ja ultra samalla. Ja siellä se pieni itu köllötteli, vähän kättä heilutteli... Ihanaa, nyt osaa olla huojentunut ehkä jopa pari päivää! Pituus 33 mm ja ultran mukaan nyt 10+1 ja kierron mukaan 10+2. Arvelinkin oletetun oviksen perusteella, että päivän kaksi mennään jäljessä.



Noomi taisi kysellä noista ultrista... Meillä nla-lääkäri ultraa aina eli kolme käyntiähän normiraskauteen kuuluu, joten kolme ultraa. Lisäksi ä-polilla toi np ja sit rakenneultra.



Ensi viikolla meillä sit se np-ultra, hui kun kaikki olisi hyvin... Seuraava etappi olisi sokerirasitus viikolla 15+ ja sit perään neuvola. Mulla oli ekassa raskaudessa paastoarvo silloisella raja-arvolla 4.8, muut arvot ok, mut sain ton gest.dia merkinnän papereihini, tokassa raskaudessa olikin paastoarvon raja noussut 5.1 ja vältyin tolta merkinnältä. Mut nyt siis yhä seuraillaan tarkkaan. Hyvä niin, motivoi ton ruokavalionkin suhteen. Nimim. painoa on alla hieman liikaa eikä tartteisi hirveästi nousta.



Hui, mikä kokemus Pampalla. Onneksi kaikki kuitenkin hyvin! Osaa ne pienet onneksi olla aika sissejä...



Voikaa hyvin!



Velmutar ja Itu 10+2