Voiko ihmiset ymmärtää 16-vuotiaan ja 32-vuotiaan suhdetta?

provo siis mitä täällä joku kaipaili

Kuinkahan moni teistä olisi valmis luopumaan elämänsä rakkaudesta siksi, etteivät ulkopuoliset sitä ymmärrä? Kun itsestä tuntuu oikealta. Tottakai ikäero pistää miettimään ja tiedän kyllä, ettei hänellä ole elämänkokemusta 32 vuoden ajalta ;). Silti, tunne on järisyttävä ja aito. Puolin ja toisin.

ap

Täähän on niinkuin mitä kliseisin pedofiilin puolustuspuhe???

oletko miettinyt, että suurin osa miehistä ei tahdo lasta läsheskään niin nuorena kun naiset, en usko että tämän 16v haave on olla esim 21v isä, ja siihen on 5 vuotta, olet jo silloin aika lähellä 40, kun miehesi sitten kymmenen vuoden päästä valmis lapsiin ja tajuaakin että tahtoisi ehkä joskus perheen, se ei välttämättä ole enään mahdollista..

Sanoin pojalle, että olen naimisissa, 2 lapsen äiti + hänen opettajansa ja hän on ihana poika, ja tarvitsee ihan omanikäisen tyttöystävän.



Tulkitsin sen sitten niin, että se ihastus oli vaan sitä, kun a) hän oli niin lahjakas omassa aineessani ja se innostus tarttui ja jotenkin muistin oman nuoruuteni innon ja b) kaipaan näemmä romantiikkaa, joka on jäänyt arjen jalkoihin ja mun oli syytä ruveta aktiivisesti hommaamaan kahdenkeskistä aikaa oman miehen kanssa. Oma mieheni on kuitenkin ihan komea, ja hyvä rakastaja, ihana kumppani. Rupesinkin ja aviorakkauskin kukoisti taas ihan kovasti ja siitä seurauksena nyt 2 v poika, kolmas lapsemme :-)



Onneksi teit tässä rakentavan ja moraalisesti oikean ratkaisun. En odottaisi mitään vähempää omien lasteni opettajilta jos joku lapsistani teini-iän kuohuissaan ihastuisi opettajaansa.

Nykyiset nelikybäset on kropaltaan paljon paremmassa kuosissa kun nykyteinit, joilla läski tirsuaa joka paikasta ja jotka eivät liiku tai pidä itsestään huolta. Kännissä örveltävät teinit liian pienissä vaatteissaan räkä poskella ei oikein kiihota.



Ja nelikymppisenä nainen on seksuaalisuutensa huipulla, todella villi pakkaus. Estoton, taitava ja osaava.



Pikkutytöt menkööt kotiin kasvamaan.



Ap:lle sanoisin, että go for it!



M25

ystäväpiirini kokemuksen mukaan. :D

Nuoren seuksuaaliseen kehitykseen kuuluu kaikenlaisia ihastuksia, oman ikäisiin, ja vanhempiin. Ne on useimmiten oikeasti ihastuksia, tuntuu tosi todelliselta ja tunteet on voimakkaita kun ne tulee ensimmistä kertaa.



Nuorten poikien kohdalla on joskus ollut sellaisia kilpailuja, että kuka pystyy pokaamaan kaikkein vanhimman. Näitä sitten vertaillaan poikaporukalla ja haetaan siitä itselle mainetta ja kunniaa. Hämmästyttää vaan ne aikuiset naiset, jotka eivät tajua ja ovat omien kypsymättömien halujensa vallassa eivätkä ymmärrä, että vastassa ei ole toinen aikuinen.

Itse aikanaan sain kolmekymppisenä paljon tällaista huomiota nuorilta pojilta ja asia lähinnä huvitti. Ei olisi tullut mieleenkään lähteä mukaan.



Ikäero on ihan eri asia, kun molemmat on aikuisia. Sitten kun mennään yli 20v ihmisiin oli sitten miehiä tai naisia, niin sama se miten monta vuosikymmentä on välissä. 16v on kuitekin vielä lapsi.

On varmaan vetoja aikuistenkin miesten keskuudessa ja kaikenlaisten idioottien keskuudessa. Tässä jutussa nyt ei kuitenkaan taida olla kyse naisten kaatamisesta tms vaan rakkaussuhteesta.



On olemassa rakkaussuhteita, joissa on suuri ikäraja. On olemassa yksinkertaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät ja hyväksyvät vain sellaiset elämäntyylit jotka koskettavat itseä.



Minä uskon, että tällainen massasta poikkeava rakkaus on mahdollista ja oikeaa, koska sellaista on tapahtunut kautta aikojen.



Vaikka itse olenkin ap:n ikäinen perusmuija, naimisissa ikäiseni miehen kanssa, en silti ole niin puusilmäinen, etten uskoisi muunkinlaisiin rakkaustarinoihin. Ei tässä kuitenkaan ihan kehdonryöstöstä tai pedofiliasta ole kyse. Jos ap olisi rakastunut 10-vuotiaaseen, pitäisi ottaa yhteyttä poliisiin, mutta 16-vuotias saa laillisestikin olla aikuisen kanssa seksisuhteessa.

Voi olla, että olen sitten lapsellinen tai kehittymätön tai whatever, mutta eikös suhteemme sitä suuremmalla syyllä pitäisi onnistua ;). Emme luovu rakkaudestamme. Ehkä odotamme parikin vuotta, mutta emme luovu. Ehkeivät ihmiset koskaan hyväksy rakkauttamme, mutta emme voi antaa sen olla esteenä jollekin näin kauniille ja todelliselle. En usko, että edes suurin osa ihmisistä löytää tällaista sielunkumppanuutta. Sielunkumppanuus on ehkä klisee, samoin kuin "uskollinen, rehellinen ja huumorintajuinen kumppani". Ne kaikki ovat kuitenkin kliseisyydessäänkin tärkeimpiä asioita rakkaussuhteessa.

aikeissa jättää miestä jonkun 16-v pojan takia, enkä tuntenut häntä kohtaan seksuaalista vetoa. Hän oli vaan liian nuori, että olisin edes voinut kuvitella jotain seksiä hänen kanssaan.

Se oli pikkuihastus, isompi ehkä pojan puolelta, mutta aikuisella on se vastuu, että suojelee lasta kokemasta liikaa... en tosiaan voisi olla enää ikinä opettaja, jos olisin edes pussaillut jonkun oppilaan kanssa.

Muistan kyllä itsekin, että ihastuttiin teininä joihinkin nuoriin miesopettajiin, olivat ehkä noin 25-35 väliltä. Kyllä ne varmaan huomasivat ja heiteltiin jotain lappuja jne. mutta kukaan ei koskaan mitenkään ollut opettajan kanssa mitään peliä, ei sijaisten jotka saattoivat olla 18-19-vuotiaitakin, eikä aikuisten.

se ope, joka ei ruvennut pelleilemään lapsen tulevaisuudella (16 v on lapsi)

Sanoin pojalle, että olen naimisissa, 2 lapsen äiti + hänen opettajansa ja hän on ihana poika, ja tarvitsee ihan omanikäisen tyttöystävän.

Tulkitsin sen sitten niin, että se ihastus oli vaan sitä, kun a) hän oli niin lahjakas omassa aineessani ja se innostus tarttui ja jotenkin muistin oman nuoruuteni innon ja b) kaipaan näemmä romantiikkaa, joka on jäänyt arjen jalkoihin ja mun oli syytä ruveta aktiivisesti hommaamaan kahdenkeskistä aikaa oman miehen kanssa. Oma mieheni on kuitenkin ihan komea, ja hyvä rakastaja, ihana kumppani. Rupesinkin ja aviorakkauskin kukoisti taas ihan kovasti ja siitä seurauksena nyt 2 v poika, kolmas lapsemme :-)

Onneksi teit tässä rakentavan ja moraalisesti oikean ratkaisun. En odottaisi mitään vähempää omien lasteni opettajilta jos joku lapsistani teini-iän kuohuissaan ihastuisi opettajaansa.

Ja se on tosiaan totta. Olen yläkoulun opettaja ja esim. jotkut ysiluokkalaiset pojat ovat todella lapsellisia, mutta on myös niitä, jotka ovat todella kehittyneitä fyysisesti ja lisäksi fiksuja, aikuismaisia ja järkeviä, keskustelutaitoisia ja huumorintajuisia - aivan kuin miehiä.



Silti, itselläni ei tulisi mieleeenkään, että seurustelisin jonkun 16-vuotiaan kanssa (siis edes silloin, jos en olisi opettaja).



Mutta pointtini siis on, että varsin aikuisen olosia 16-vuotiaitakin on, siinä mielessä ymmärrän kyllä ap:tä.

ihastuu kuustoistavuotiaaseen hänen keskustelutaitonsa takia?

iltapäivälehtien jutusta, jossa opettaja oli hyvin samanlaisessa tilanteessa vankeuteen. Mutta nainenhan on tietysti vain romanttinen. :D



Miksi ei siis se opettajakin ollut vain romanttinen?



http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009082110119376_uu.shtml

jotka rakastuvat huomattavasti nuorempiin miehiin, on ongelmia omassa isäsuhteessa. Olisiko sinullakin kenties pohtimista tässä asiassa, ennenkuin menet pilaamaan nuoren pojan elämän.

mutta minä en voi ymmärtää. Ja minä olen kyllä todella suvaitsevainen "antaa kaikkien kukkien kukkia" -ihminen. Naureskeslen täällä näille provoille/oikeille aloituksille ja kaikkitietäville ihmisille. Mutta ehkä tämä on provo.

Eniveis, nuori on sun kollis. En lähtisi pennun mukaan, vaan laittaisin jäitä omiin housuihin ja katselisin vähän vanhempaa menokenkää.

taidat olla tyhmä tai muutenvaan idiootti! 16- vuotias on melkein lapsi vielä, ei lähelläkään aikuista ajatuksiltaan. T. 14-vuotiaan 33-vuotias ÄITI.

ihastuu kuustoistavuotiaaseen hänen keskustelutaitonsa takia?

Luulet että on pelkästään fyysistä himoa vai? Fyysinen himo oikeastaan tuli vasta sen jälkeen kun menetin kontaktin omaan (silloiseen) 16-vuotiaaseeni.

silloin kun olimme tekemisissä, tärkeintä oli se keskinäisen kehumisen, kuuntelemisen ja huomioimisen kerho. Meillä kaikki alkoi konfliktista, joka parani sillä että kuuntelin häntä. "pienellä" kiristyksellä vastahankainen häirikkö sitten muuttuikin luokan veturiksi, joka sai aikaan sen, että sen luokan tunnit olivat ihanimpia mitä olen kokenut. Eniten lämmitti se, että tuo luokka oli kaikkien muiden opettajien mielestä erityisen kamala. Koulun jälkeisenä kesänä teimme kesätyötä työparina ja positiivinen kierre vaan jatkui. Juttelimme päivät pitkät, meillä oli todella hauskaa ja tuntui että pystyimme hyväksymään toisemme ehdoitta sellaisina kuin olemme. Lisäksi en ole koskaan saanut sellaista huomaavaisuutta keneltäkään muulta. Tuntui että hän lukee ajatukseni ja tarjoaa juuri sitä mitä milloinkin kaipaan ja tarvitsen. Kun olin hänen seurassaan olin täydellisen tyytyväinen elämään. Emmekä siis vihjailleet mitään rakkaudesta saati ryhtyneet mihänkään lääppimisiin. Nautimme vaan täysillä siitä että toinen on niin ihana ihminen. Hän oli niin ihanan herkkäkin, silmät aina vettyivät kun häntä kehui jostain, teinkin sitä mahdollisimman usein :)

Voih, ikävä!

Voi vain toivoa ettei tuollaisella ihmisellä ole lapsia.

Tuskin sittenkään ihmiset hyväksyvät, mutta laki on laki ja sitä on noudatettava. Erikoisia ratkaisuja kuten suhde huomattattavasti nuoremman kanssa voi tehdä, kunhan ne ovat laillisia. Itsellemme ja rakkaimmillehan me elämme, emme yleiselle mielipiteelle. Elämä on aika kummallista muutenkin, ei mene käsikirjoituksen mukaan. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin sen tajuaa.

Itse ainakin tykkään panna teinityttöjä!



Tiukka pillu, hyvät rinnat eivätkä kälätä: ten points! Ymmärrän siis oikein hyvin.