Voiko ihmiset ymmärtää 16-vuotiaan ja 32-vuotiaan suhdetta?

Onko sen ikäinen poika vielä edes miehenmallinenkaan? O_O

Jokainen vetelee tyylillään. Tämä on se ns. V-tyyli.

16v poika on lapsi vielä kymmenen vuotta.





Hävettäisi jos olisin kehityksellisesti 16v tasolla.

Kerro jotain konkreettista. "Sielunkumppani" on sellaista iskelmien diibadaabaa.

mutta ymmärrän.



Kyllä voin uskoa, että harvinaisen kypsä 16-v voi olla oikeasti tosi järkevä ja hurmaava, aikuisen tasolla älyn suhteen, varmasti komea eikä lapsekkaan näköinen jne.



Valitettavasti hän kuitenkin tietää tästä elämästä ihan liian vähän sinuun verrattuna, ja on sen ikäinen, että sinun EI pitäisi pitää häntä potentiaalisena puolisona.



Tässä tulee juuri se aikuisen vastuu. Ja kerronpa sen, että jos saisit vaikka 18-vuotiaankin sitoutumaan itseesi, tulisi jossain vaiheessa eteen tilanne, jolloin poika elää nuoruuttaan takaisin ja etsii itseään. Hän ei vielä tiedä mitä haluaa - ei edes 20-vuotiaana, vaikka LUULISI tietävänsä, anna hänen kypsyä rauhassa ja etsi kumppania vanhemmista miehistä.

En ymmärrä, muttei tarvitsekaan.



Tilanne toisinpäin. Törmäsin omaan mieheen ollessani 15v. Alettiin olemaan yhdessä vaihtelevalla menestyksellä kun olin 17v. Öö.., mies tuolloin 35v. Olkoonkin miten suurimman osan mielestä kamalaa ja yököttävää. Nyt yhdessä 7v, kaksi yhteistä lasta ja muutaman vuoden ollaan eletty uusperheenä. Aika siihen että olin täysi-ikäinen, otettiin rauhallisesti. Muutin omaan asuntoon vähän ennen kuin täytin 18v ja sen jälkeen alettiin tosissamme olemaan yhdessä ilman kenenkään mielipiteitä. Omat vanhempani onneksi hyväksyivät miehen, ennestään olivat jonkun kerran tavanneet vaikkeivat ikää kyllä tienneet.. Muiden mielipiteillä ei sitten ole väliäkään.



Omasta mielestäni tuossa tilanteessa kannattaisi katsoa kyllä hetken aikaa ja antaa pojan kasvaa.. Vuosi, pari.. Siinä aikuinen osoittaa järkevyytensä ja välittämisensä kun malttaa odottaa toisen kasvamista. Jos oikeasti välittää, tekee sitä vielä myöhemminkin.

Ja kerronpa sen, että jos saisit vaikka 18-vuotiaankin sitoutumaan itseesi, tulisi jossain vaiheessa eteen tilanne, jolloin poika elää nuoruuttaan takaisin ja etsii itseään. Hän ei vielä tiedä mitä haluaa - ei edes 20-vuotiaana, vaikka LUULISI tietävänsä, anna hänen kypsyä rauhassa ja etsi kumppania vanhemmista miehistä.

Ja tuo ei sitten päde näihin pariskuntiin joissa molemmat ovat 20-vuotiaita kun mennään esim jo naimisiin? Tuon mukaan parikymppisten ei kannattaisi ollenkaan ruveta vakavaan suhteeseen kun ei tiedä mitä myöhemmin haluaa...

Tuon mukaan parikymppisten ei kannattaisi ollenkaan ruveta vakavaan suhteeseen kun ei tiedä mitä myöhemmin haluaa...

Oman kaveripiirin 18-vuotiaana solmittu avioliitto on hajonnut jo aikaa sitten. Ja parikymppisetkin jo tietää paremmin, mutta joku 16 vee? Ja tässä on nyt vielä sekin, että naisella tulee hyvin pian ikäongelma vastaan, suhteessa pojan ikään. Sitten kun kaveri on vasta vähän päälle 20-vuotias ja hormoonit hyrrää kuumimillaan, ap on jo nelikymppinen. En vaan usko että yhtälö toimii näin päin. Nuori nainen - vanhempi mies toimii paremmin, koska naiset ei ole niin visuaalisia seksin suhteen.

kertonu rakastuneensa oppilaaseensa, opettaja siis tämä joka on asiasta kirjoitellut. Poikakin ollut juuri tuon ikäinen.

kertonu rakastuneensa oppilaaseensa, opettaja siis tämä joka on asiasta kirjoitellut. Poikakin ollut juuri tuon ikäinen.

Koska kiva kuulla että muitakin "hulluja" on. Eli minä olen se joka on ihastunut oppilaaseensa. Ja minun ihastukseni on nyt jo 17,5v.

Ap:lle sanoisin että jos olet vapaa ja seurustelu on muuten mahdollista, niin elä jätä sitä elämäsi rakkautta. Ympäristö tulee kyllä tuomitsemaan ja kauhistelemaan, mutta mitä siitä! Ei pidä jättää elämää elämättä sen takia.

Minä tosiaan rakastuin ysiluokkalaiseen oppilaaseeni vuoden 2008 keväällä, olen naimisissa ja vanhin lapseni ei ole kovinkaan paljon ihastustani nuorempi. Kesällä 2008 saimme olla yhdessä kesätyön merkeissä, mutta sen jälkeen en ole häntä nähnyt. Muutama tekstiviesti lähetettiin tänä kesänä kun toivoin että olisin saanut HÄNET meille kotiin töihin (oltais tarvittu hänen opiskelualansa töitä). Mutta se homma meni puihin mieheni kenkkuilun takia. Eli en ole nähnyt häntä yli vuoteen :( Ja joka päivä vieläkin ajattelen ja kaipaan häntä! Koskaan me ei puhuttu ihastumisesta saati sitten tehty mitään. Mutta nautittiin kumpikin todella käsinkosketeltavasti toistemme seurasta. Olimme todelliset sielunkumppanit...

Sitten kun kaveri on vasta vähän päälle 20-vuotias ja hormoonit hyrrää kuumimillaan, ap on jo nelikymppinen. En vaan usko että yhtälö toimii näin päin. Nuori nainen - vanhempi mies toimii paremmin, koska naiset ei ole niin visuaalisia seksin suhteen.

20v miehen ja 40v naisen seksuaalisuushan juuri kohtaisi! Nelikymppinen on sängyssä parhaimmillaan ja hormoonit hyrrää. Ja 40v voi olla vielä ihan hyvän näköinen, minä ainakin olen. Omasta mielestäni olen jopa paremmman näköinen kuin parikymppisenä, koska olen oppinut laittamaan itseäni.

Ja olen hyvin visuaalinen! Harva yli 30v mies miellyttää silmääni tai herättää mitään haluja, koska on ihan liian vanhan näköinen.

t. se opettaja

Minun tietojeni mukaan juuri nelikymppisten naisten puolisot kärsivät näistä vuosikausien kuivista jaksoista.



Mistähän seinästä tämäkin uskomus on reväisty?

Minun tietojeni mukaan juuri nelikymppisten naisten puolisot kärsivät näistä vuosikausien kuivista jaksoista.

Mistähän seinästä tämäkin uskomus on reväisty?

Meillä oli kolmikymppisenä jopa vuosien selibaatti. Nyt päälle nelikymppisenä seksiä taas on. Se oma sietämätön ja ruma kusipää-äijä ei kyllä yhtään itsessään sytytä, mutta pidän silmät kiinni ja kuvittelen panevani sitä 17-vuotiasta ihanuutta, niin silloin saan edes jotain itsekin.

Minun tietojeni mukaan juuri nelikymppisten naisten puolisot kärsivät näistä vuosikausien kuivista jaksoista.

Mistähän seinästä tämäkin uskomus on reväisty?

Kyllähän hullaantumista ja ihastumista tapahtuu mutta että elämäsi rakkaus? Tuskin.



Itse rakastuin 18 vuotiaaseen ja itse olin 25. Ikäeroa ei siis ollut "kuin" 7 vuotta. Poika/mies oli erittäin kehittynyt niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Harvoin olen tavannut yhtä kypsää kolmekymppistä kuin tämä 18v. Suhde ei edennyt mihinkään koska en antanut sen edetä. Oikea rakkaus on sitä että haluaa toisen olevan onnellinen. Halusin tämän pojan kokevan ensin maailmaa, seurustelevan ja elävän ennen kuin sitoutuu vanhempaan naiseen. Rakastan häntä edelleen ja tunneside on erittäin vahva ja jos niin on tarkoitettu niin löydämme toisemme myöhemmin elämässä. Jos olisimme alkaneet seurustelemaan niin se olisi satuttanut todella monta muutakin ihmistä ja sekoittanut heidän elämänsä. Ei voi vain ajatella itsekkäästi itseään.

itse en nyt 19 vuotiaana keksisi mitään paikkaa missä tapaisin yli 30 vuotiaita ihmisiä? ja mietin myös millainen 16 vee edes ajautuu juttelemaan ikäisesi kanssa, onko kaikki kunnossa, sillä mitä edes näitä jo täysi-ikäisiä tuttuja kattoo, tai vaikka viimevuoden lukiota muistelee niin ei voisi kyllä ketään poikaa kiinnostaa ees rupatella itseään noin reilusti vanhemman naisen kanssa...ja mistä ees puhutte? tulee väistämättä mieleen et pojalla on huono äitisuhde ja hakee susta korviketta tai jotain, 16 on niin kypsymätön, itsekkään a9 vuotiaana en voisi kuvitella suhdetta esim 35v mieheen, ei mitään yhteistä, olo olisi kuin isänsä kanssa hyi v..

Vanhana sitten kadut kun et ottanut. Nuori mies ottaa jonkun "toiseksi parhaan" kun ei kerran sinua saa. Ja siinä meni mahikset. Ellet sitte? halua olla avionrikkoja.

Eikä ole mitään hyvää siinä että toinen on jo seurustellut jonkun muun kanssa aikaisemmin. Itse ainakin suostun ottamaan vain "käyttämättömiä".

Kyllähän hullaantumista ja ihastumista tapahtuu mutta että elämäsi rakkaus? Tuskin.

Itse rakastuin 18 vuotiaaseen ja itse olin 25. Ikäeroa ei siis ollut "kuin" 7 vuotta. Poika/mies oli erittäin kehittynyt niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Harvoin olen tavannut yhtä kypsää kolmekymppistä kuin tämä 18v. Suhde ei edennyt mihinkään koska en antanut sen edetä. Oikea rakkaus on sitä että haluaa toisen olevan onnellinen. Halusin tämän pojan kokevan ensin maailmaa, seurustelevan ja elävän ennen kuin sitoutuu vanhempaan naiseen. Rakastan häntä edelleen ja tunneside on erittäin vahva ja jos niin on tarkoitettu niin löydämme toisemme myöhemmin elämässä. Jos olisimme alkaneet seurustelemaan niin se olisi satuttanut todella monta muutakin ihmistä ja sekoittanut heidän elämänsä. Ei voi vain ajatella itsekkäästi itseään.

tai hullaannuin kovasti eräästä 16 v pojasta, oppilaastani. Juttu alkoi niin, että alun perin oli vain kyse siitä, että hän oli erityisen lahjakas opettamassani aineessa.



Hän rupesi laittamaan mulle lappusia ja tekstaili ym. Oli kauhean ihastunut. Hän oli tyyppiä, johon olisin itse 16 v rakastunut. Hän oli niin julkea, että mieskin huomasi pojan ihastuksen ja mulle naureskeli sitä.



En tehnyt yhtään mitään, en olisi voinut... vaikka omat lapseni olivat tuolloin vasta alle kouluikäisiä, niin kyllä mä ymmärsin, että hän ei oo mitenkään täysi mies, vaikka ei lapselta näyttänyt, eikä suhteesta tuu kuin kauhea suru ja se on väärin.



Sanoin pojalle, että olen naimisissa, 2 lapsen äiti + hänen opettajansa ja hän on ihana poika, ja tarvitsee ihan omanikäisen tyttöystävän. Hän suuttui ja möksötti mulle 3 viikkoa mutta sitten kai ymmärsi jutun, kirjoitti kirjeen, jossa rakastaa mua ikuisesti ja toivoo, että joskus vielä kohdataan, kun ollaan kummatkin vapaita :-). suloinen kirje.



Enkä edes varsinaisesti halunnut häntä seksuaalisesti, oli liian nuori... olin vaan jotenkin ihastunut. Oikeasti tykkään ihan kunnon miehistä, aika raavaistakin miehistä, jos jotain seksuaalisesti haluan.



Järjellä täytyy ajatella. Tää oli onneksi hänen ysiluokan kevät ja hän lähti pois. Hetken oli ikävä, mutta pian se unohtui. Muistin nyt, kun tässä oli tää juttu.



Tulkitsin sen sitten niin, että se ihastus oli vaan sitä, kun a) hän oli niin lahjakas omassa aineessani ja se innostus tarttui ja jotenkin muistin oman nuoruuteni innon ja b) kaipaan näemmä romantiikkaa, joka on jäänyt arjen jalkoihin ja mun oli syytä ruveta aktiivisesti hommaamaan kahdenkeskistä aikaa oman miehen kanssa. Oma mieheni on kuitenkin ihan komea, ja hyvä rakastaja, ihana kumppani. Rupesinkin ja aviorakkauskin kukoisti taas ihan kovasti ja siitä seurauksena nyt 2 v poika, kolmas lapsemme :-).



Joten ihastuksia voi tulla, mutta kannattaa laittaa jäitä hattuun.

olisi eri asia jos kyse olisi 32v miehestä ja 16v tytöstä, silloin muutaman vuoden päästä, 18 ja 34, ymmärrystä voisi jo olla. mutta teidän tapauksessa tuskin silloinkaan.

tai hullaannuin kovasti eräästä 16 v pojasta, oppilaastani. Juttu alkoi niin, että alun perin oli vain kyse siitä, että hän oli erityisen lahjakas opettamassani aineessa. Hän rupesi laittamaan mulle lappusia ja tekstaili ym. Oli kauhean ihastunut. Hän oli tyyppiä, johon olisin itse 16 v rakastunut. Hän oli niin julkea, että mieskin huomasi pojan ihastuksen ja mulle naureskeli sitä. En tehnyt yhtään mitään, en olisi voinut... vaikka omat lapseni olivat tuolloin vasta alle kouluikäisiä, niin kyllä mä ymmärsin, että hän ei oo mitenkään täysi mies, vaikka ei lapselta näyttänyt, eikä suhteesta tuu kuin kauhea suru ja se on väärin. Sanoin pojalle, että olen naimisissa, 2 lapsen äiti + hänen opettajansa ja hän on ihana poika, ja tarvitsee ihan omanikäisen tyttöystävän. Hän suuttui ja möksötti mulle 3 viikkoa mutta sitten kai ymmärsi jutun, kirjoitti kirjeen, jossa rakastaa mua ikuisesti ja toivoo, että joskus vielä kohdataan, kun ollaan kummatkin vapaita :-). suloinen kirje. Enkä edes varsinaisesti halunnut häntä seksuaalisesti, oli liian nuori... olin vaan jotenkin ihastunut. Oikeasti tykkään ihan kunnon miehistä, aika raavaistakin miehistä, jos jotain seksuaalisesti haluan. Järjellä täytyy ajatella. Tää oli onneksi hänen ysiluokan kevät ja hän lähti pois. Hetken oli ikävä, mutta pian se unohtui. Muistin nyt, kun tässä oli tää juttu. Tulkitsin sen sitten niin, että se ihastus oli vaan sitä, kun a) hän oli niin lahjakas omassa aineessani ja se innostus tarttui ja jotenkin muistin oman nuoruuteni innon ja b) kaipaan näemmä romantiikkaa, joka on jäänyt arjen jalkoihin ja mun oli syytä ruveta aktiivisesti hommaamaan kahdenkeskistä aikaa oman miehen kanssa. Oma mieheni on kuitenkin ihan komea, ja hyvä rakastaja, ihana kumppani. Rupesinkin ja aviorakkauskin kukoisti taas ihan kovasti ja siitä seurauksena nyt 2 v poika, kolmas lapsemme :-). Joten ihastuksia voi tulla, mutta kannattaa laittaa jäitä hattuun.

Nythän tuo poika on 21 vuotias, oletko ajatellut tavata häntä?