Lue keskustelun säännöt.
Sujektiivinen päivähoito-oikeus saatiin pitkän taistelun ansiosta, ei nyt naiset luovuta siitä!
16.08.2009 |
Ymmärrän hyvin, että ns. virikehoito herättää suuria tunteita. Kaikki pienten lasten hoitoon liittyvä herättää! Lisäksi moni tekee kotihoidon hyväksi isoja taloudellisia uhrauksia, jolloin tuntuu karvaalta, jos joku muu "poimii rusinat pullasta" ja näyttää pääsevän helpolla panemalla isommat lapset päivähoitoon.
Mutta kannattaa miettiä seuraavia asioita.
1) Kohenisiko päivähoito, jos ns. ylimääräiset (hoitoa välttämättä tarvitsevat lapset) siivotaan sieltä pois? Ylimääräisten lasten määrästä on vaihtelevia arvioita, mutta esim. Ensikotien liitto arvioi määrän muutamaksi prosentiksi.
Itse väitän, että kuntien taloustilanne on niin karu, että mahdolliset säästöt eivät jäisi päivähoitojärjestelmän käyttöön, vaan imettäisiin tehokkaasti muuhun kuntatalouteen. Päivähoitoryhmiä vähennettäisiin vastaavasti, jos hoitolasten määrä vähenee.
2) Jos perhe on henkisesti tai muutoin ahtaalla, onko parempi, että lapsi on 100% kotona vai että hän pääsee ainakin muutamaksi tunniksi arkipäivisin päiväkotiin? Tätä ns. ennaltaehkäisevää lastensuojelua Ensikotien liitto pitää niin tärkeänä, että vastustaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden purkua.
3) Kumpi tietää lapsen ja lapsen perheen tilanteen paremmin, perhe itse vai päivähoitobyrokraatti? Jos päivähoitoon pääsy ehdollistetaan, kunnille luodaan mahdollisuus rankasti karsia joukosta vaikkapa opiskelijoiden lapset tai kuntoutuksellisista syistä päivähoitoa tarvitsevat lapset - ja luodaan jälleen uusi hakemusrumba. Ja valitusjärjestelmäkin pitää kehittää.
4) Muistaako kukaan palstan äideistä aikaa ENNEN subjektiivista päivähoito-oikeutta? Työssäkäyvienkin vanhempien oli ajoittain vaikea saada lapsilleen päivähoitoa. Viittaan jälleen kuntien vaikeaan taloustilanteeseen.
Miettikää arvon sisaret näitä. Itse hoidin molemmat lapseni kotona, kunnes nuorempi täytti kolme. Mutta olen noita edellä listaamiani asioita miettiessäni alkanut vakaasti kannattaa subjektiivista päivähoito-oikeutta. Jos siitä luovutaan, luovutaan tärkeästä oikeudesta, jonka puolesta lapsiperheet ovat aikoinaan joutuneet taistelemaan pitkään ja rankasti.
Kommentit (107)
eikä kaikki lapset kärsi puheenkehityksen viivästymistä.
Ihan turha puhua että on parempi pitää lapsi koko 9kk päiväkodissa jotta paikka säilyy kun ottaa hänet sieltä pois ja viedä mahdollisesti toiseen päiväkotiin vajaan vuoden päästä kun äidiltä loppuu äitiysloma. Jos / kun lapsi kaipaa päiväkotikavereitaan, äiti voi aivan hyvin mennä vauvan kanssa päiväkoduin pihalle ja antaa isomman lapsen leikkiä ulkona kavereiden kanssa. Ei ole kiellettyä ei. Mutta kuka äiti menee?
Vastaus: Ei kukaan. Silloinhan pitäisi ITSE olla lapsen mukana.
Päiväkotikavereita voi myös pyytää viikonloppuna tai iltaisin omaan kotiin leikkimään, vaikka ei enää itse olisikaan päiväkodissa. Ei katkea kaverisuhteet.
Ehdottomasti parempi on, että lapsi saa välillä olla rauhassa äidin kanssa kotona, pois päiväkodin metelistä ja kaikesta siitä, mikä ei ole niin kovin merkityksellistä lapsen varhaiskasvatuksen suhteen. uudessa paikassa aloittaminen ei ole maailman loppu, lapsi selviää siitä aivan varmasti, kyllähän lapsenne selvisi ekaankin päiväkotiin menosta! Miten se nyt yhtäkkiä muuttuu niin kamalan vaikeaksi, kun siitä on aiemminkin selvitty?
Jossakin kunnassa on myös takuupaikka systeemi, eli jos äiti on työttömänä tai äitiyslomalla ja lapsi sen takia kotona väh.4kk, niin lapselle taataan paikka samassa päiväkodissa. Kyselkää tällaisesta mahdollisuudesta omassa kunnassanne!
Sitäkään en tajua, miksi äidin masennus automaattisesti tarkoittaa lapsen laittamista päiväkotiin? MAsennuksia on aika montaa eri tasoa, joten varmasti monella arki sujuisi myös sen isomman lapsen kanssa siellä kotona.
Ja vielä: miksi te, jotka olette valmiiksi vaarassa syrjäytyä, ilman tukiverkkoa, masentuneita yms. teette lisää lapsia? Miten ajattelette että olonne helpottaa kun vauva tulee taloon????????? Jos on ongelmia, eikö olisi vauvanKIN kannalta parempi ensin hoitaa asiat siihen malliin, että jaksaa ottaa uuden tulokkaan vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, erinomainen kirjoitus. vastaan tuohon "virike"lasten määrään. ALta käy ilmi, että se on hyvin pieni. Paljon melua tyhjästä, siis.
STM on selvittänyt ns. virikehoidossa olevien lapsten määriä ja hoidon perusteita:
http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1258715
Luvuista käy ilmi, että n. 3 % lapsista on sellaisia, jotka ovat hoidossa, vaikka vanhempi äitiys- tai vanhempainvapaalla. Jos ottaa huomioon myös "muut syyt olla kotona" (nämähän voi olla vaikka mielenterveysongelmia, vammoja yms), määrä on 3,8 %.
STM kirjoittaa vielä näin: "Suurin osa heistä (lapsista) on yli 3-vuotiaita ja päivähoidon tarve on perusteltua, kuten esimerkiksi lastensuojelun tarve."
Tässä luvut:
lastensuojelun tukitoimi 1,0 %
erityispäivähoito 1,0 %
maahanmuuttajaperheet 2,1 %
työttömyys 2,3 %
äitiys- tai vanhempainloma 2,1 %
hoitovapaa 0,9 %
molemmat vanhemmat muusta syystä kotona 0,1 %
toinen vanhempi muusta syystä kotona 0,7 %
murto-osa virikehoidettavista.
Pointti ei ollutkaan se, että heitä olisi määrällisesti paljon, vaan että heidän kokemuksistaan voi jo tajuta, että jos päivähoito-oikeutta pitää hakea, se merkitsee isoa byrokratian kasvattamista.
Ja johtaa kauheaan lausunto- ja valitusrumbaan.
Sama hakeminenhan koskisi sen jälkeen kaikkia, työssäkäyvienkin pitäisi toimittaa työnantajalta todistuksen työajoista.
Että ainakaan "online" se tuskin sujuisi.
ap
tän palstan äitien lapsia. Mustavalkoisia idiootteja. Surullista. Teidän lapsenne kyllä tunnistaa koulusta, suvaitsemattomat kiustaajat, jotka ovat jo kotoa käsin kuulleet jyrkät mielipiteenne asiasta kuin asiasta, eivätkä osaa asettua toisten ihmisten asemaan. Tekeekö tämä palsta ihmisistä empatiaan kykenemättömiä vai onko tää vaan ääliönatseja täynnä?
nim.ensimmäistä kertaa palstalla, voi jessös mikä meno
vielä, että n. 10 lapsista on sellaisia, joilla on vanhempi kotona, mutta näistä 10 % tuo 3 % niitä, joka ovat näitä av:n kammoksumia virikelapsia.
Tuo 3 % olisi vielä hyvä jakaa ikäluokkiin, jolloin näkyisi hyvin pienten lasten (2-3 -v), 3+ ja esikouluikäisten päivähoidossa olevien määrä niistä, joilla vanhempi kotona vanhempainvapaalla.
tän palstan äitien lapsia. Mustavalkoisia idiootteja. Surullista.
selvänäkijän vikaa?
(etkä varmasti ole ekaa kertaa palstalla, niin topakasti lähtee jo kirjoitus ;))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opiskelija (yliopisto-), sitten vakituisessa työssä ja viimeksi pätkätyöläisenä, kahden lapsen äitinä. Kokemusta on siitä miten tilanteet muuttuvat, ja ovat todellakin yksilöllisiä. Jos ne haluttaisiin perusteellisesti selvittää (mikä tarpeen jos subj. päivähoidosta luovutaan), se vaatii kyllä todella paljon resursseja. Tilanteet todellakin voivat vaihdella jopa päivittäin yksilön kohdalla.
Kiitos kun kirjoitit, juuri tätä ajan takaa. Muutaman prosentin säästö saattaisi huveta olemattomiin, kun tuollaisia asioita setvimään perustettaisiin hallintovirkoja.
JA päälle tosiaan se valituskanava.
ap
ilman varsinaista syytä, koska se ei oikeastaan aiheuta mitään vaivaa kellekään. Paitsi minulle tietysti, se viemisen ja hakemisen vaiva.... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, erinomainen kirjoitus. vastaan tuohon "virike"lasten määrään. ALta käy ilmi, että se on hyvin pieni. Paljon melua tyhjästä, siis. STM on selvittänyt ns. virikehoidossa olevien lapsten määriä ja hoidon perusteita: <a href="http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1258715" alt="http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1258715">http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1258715</a> Luvuista käy ilmi, että n. 3 % lapsista on sellaisia, jotka ovat hoidossa, vaikka vanhempi äitiys- tai vanhempainvapaalla. Jos ottaa huomioon myös "muut syyt olla kotona" (nämähän voi olla vaikka mielenterveysongelmia, vammoja yms), määrä on 3,8 %. STM kirjoittaa vielä näin: "Suurin osa heistä (lapsista) on yli 3-vuotiaita ja päivähoidon tarve on perusteltua, kuten esimerkiksi lastensuojelun tarve." Tässä luvut: lastensuojelun tukitoimi 1,0 % erityispäivähoito 1,0 % maahanmuuttajaperheet 2,1 % työttömyys 2,3 % äitiys- tai vanhempainloma 2,1 % hoitovapaa 0,9 % molemmat vanhemmat muusta syystä kotona 0,1 % toinen vanhempi muusta syystä kotona 0,7 %
murto-osa virikehoidettavista.
Pointti ei ollutkaan se, että heitä olisi määrällisesti paljon, vaan että heidän kokemuksistaan voi jo tajuta, että jos päivähoito-oikeutta pitää hakea, se merkitsee isoa byrokratian kasvattamista. Ja johtaa kauheaan lausunto- ja valitusrumbaan. Sama hakeminenhan koskisi sen jälkeen kaikkia, työssäkäyvienkin pitäisi toimittaa työnantajalta todistuksen työajoista. Että ainakaan "online" se tuskin sujuisi. ap
kannattaa panna merkille, että noissa prosenttiluvuissa siis on päällekkäisyyksiä eli ne ynnäämällä saa enemmän kuin 3,8% - mutta osa voi kuulua useampaankin mainittuu kategoriaan (vaikkapa työttömyys ja maahanmuuttajaperhe)
ap
Virikehoito on samanlainen aihe kuin vaikka imetys. Se herättää tosi paljon tunteita eikä tässäkään ketjussa kaikki ole pysyneet asialinjalla. Sääli. Mutta harvinaisen asiallinen keskustelu kuiteskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä se vastikkeen antaminen ei mene yhteiskunnan pussista. Mutta ymmärrän mitä tarkoitat :)
Monet meistä hakevat aktiivesti töitä ja ovat valmiina tekemään esim. sijaisuuksia (itse teen opettajan sijaisuuksia) lyhyelläkin varoitusajalla. Itse olen asiantuntijatyössä ja käynyt välillä 2 pv työhaastatteluissa ja soveltuvuuskokeisssa, mikä ei onnistuisi "lapset kainalossa".
Juu, luovutaan toki niistä hoitopaikoista, ja sen jälkeen sitten kuskataankin tarvittaessa lapsia hoitoon päiväkotiin tuonne ja päiväkotiin tänne, jos hyvälllä tuurilla jonnekin mahtuu. Tosi mukavaa lapsillekin :( Sitä paitsi hoitopaikkojen säilyttäminen ei ole sama asia kuin lasten siellä pitäminen täysiä päiviä.
Eikö tosiaan ihmisillä mene jakeluun että kaikki työttömät eivät ole työtä vieroksuvia pitkäaikaistyöttömiä!?! Helppo huudella sieltä kun ei ole mitään käsitystä tilanteiden moninaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talousuutisista, aiheena Stora Enson tehtaiden lopettamissuunnitelmat, kommentti:
"Ensin paperi, sitten tulee Finnair ja sen jälkeen nokia.
Kyllä korkean kustannustason suomesta alkaa firmojen joukkopako kiihtyvään tahtiin.
Kuka täällä kohta maksaa julkistalouden menot?
Moni yrittäjä suunnittelee yrityksensä siirtämistä halvemman kustannustason maihin
-ikävä kyllä
verot ja julkistalous liian suuria"
Tämä on NIIN ASIAA! Julkispuoli on pöhöttynyt ja tuottaa kalliilla rahalla turhia palveluita. Ei siihen ole kohta maksajia! Mutta viis siitä, mammahan vie lapsensa virkistymään päiväkotiin pois jaloista, koska mammalla on siihen ikiaikainen oikeus. Ugh!
Tosin ei koske enään omia lapsiani, kun kuopus on viimeistä vuotta tarhassa ennen eskaria.
Eli ei vaikuta meidän elämään.
Vuosi sitten tutkimuksen mukaan alle 3-vuotiaista oli kotihoidossa 67 %. Se on uskomattoman suuri määrä. En suko että tarhoissa on virikelapsia niin paljon, syyt viedä lapsi hoitoon on moninaiset. En ainakaan tunne ketään joks olis pitkään noin tehnyt. Ymmärrän kyllä etti 5 v oteta pois tarhasta, kun vauva syntyy, kohtahan sillä alkaa eskari ja sitten on ulkona kaverikuvioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pysty takaamaan hoitopaikkaa läheltä kotoa. Siksi toisekseen en edes pitäisi sitä tärkeimpänä kriteerinä päiväkotia valitessani. Se on vain plussaa.
Siis juuri pätkätyöläisenä katson, että lapsillemme olisi kohtuutonta olla ensin hoidossa yhdessä paikassa ja kohta taas toisessa ja sitten kolmannessa. Kenen mielestä, ihan oikeasti, tämä on lasten etu? Vai olisiko parempi yhteiskunnan kannalta, että me epätyypillisissä työsuhteissa olevat (meitä on paljon!) jättäisimme kokonaan ne pätkähommat tekemättä, ja jättäytyisimme vain pitkäaikaistyöttömäksi?
Voidaan toki spekuloida "ihannemallista", mutta itse en jaksa uskoa siihen, että mitään heti saatavilla olevia hoitopaikkoja esim. työttömien lapsille nopeassa työllistymisessä tai muussa tarpeessa olisi noin vain saatavilla, vaikka subjektiivinen päivähoito-oikeus poistettaisiin. Kummasti niitä resursseja leikataan heti, mistä vain voidaan.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus tai ei. Kukaan ei
pysty takaamaan hoitopaikkaa läheltä kotoa. Siksi toisekseen en edes pitäisi sitä tärkeimpänä kriteerinä päiväkotia valitessani. Se on vain plussaa.
Siis juuri pätkätyöläisenä katson, että lapsillemme olisi kohtuutonta olla ensin hoidossa yhdessä paikassa ja kohta taas toisessa ja sitten kolmannessa. Kenen mielestä, ihan oikeasti, tämä on lasten etu? Vai olisiko parempi yhteiskunnan kannalta, että me epätyypillisissä työsuhteissa olevat (meitä on paljon!) jättäisimme kokonaan ne pätkähommat tekemättä, ja jättäytyisimme vain pitkäaikaistyöttömäksi? Voidaan toki spekuloida "ihannemallista", mutta itse en jaksa uskoa siihen, että mitään heti saatavilla olevia hoitopaikkoja esim. työttömien lapsille nopeassa työllistymisessä tai muussa tarpeessa olisi noin vain saatavilla, vaikka subjektiivinen päivähoito-oikeus poistettaisiin. Kummasti niitä resursseja leikataan heti, mistä vain voidaan.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus tai ei. Kukaan ei pysty takaamaan hoitopaikkaa läheltä kotoa. Siksi toisekseen en edes pitäisi sitä tärkeimpänä kriteerinä päiväkotia valitessani. Se on vain plussaa.
Eikä omani ole enää päiväkoti-iässä.
olisi todella inhottavaa, jos hoitopaikat (jos sellaisia aina edes saisi)vaihtuisivat jatkuvasti.
t. akateeminen pätkätyöläinen, joka mm. tekee opettajan sijaisuuksia lyhyelläkin varoitusajalla
Naisten asemia työelämässä tulee parantaa niin, että jokainen voi olla turvallisin mielin kotona vaikka kymmenen vuotta.
Mutta kyllä tuosta minusta on hyvä keskustellakin. Ihmeen monilla perheillä on se harhaluulo, että parivuotias tarvitsee jo jotain kokopäivähoitoa voidakseen hyvin. Luullaan, että kotona sen ikäinen kärsii virikkeiden vähyydestä. Mutta oikeasti parivuotiaan virikkeiksi riittää oikein hyvin perheen normaali elämä.
Täysissä pk-ryhmissä olo ei ole parempi vaihtoehto, jos siis perheen tilanne on ok ja äiti ei kärsi jostain synnytysmasennuksesta tmv.
Minulle kävi ihan päinvastoin. Vietyäni lapseni päivähoitoon 2v. ja 4v. ikäisinä, tajusin, että subjektiivinen päivähoito-oikeus ei toimi tässä maassa. Perustelut sille kohta alla, mutta sen vielä haluaisin lisätä, että tämä keskustelu on sinällään hakoteillä, koska täällä tuodaan esille vain pahin mahdollinen skenaario subjektiivisen päivähoidon puolesta ja vastaan. Todellisuus ei ihan mene niin. Subjektiivistä päivähoitoa voi toteuttaa vastuullisesti niin, että vanhemmat kykenevät arvioimaan oman tilanteensa, lapsensa tilanteen ja yhteiskunnan resurssit ennenkuin tekevät päätöksensä. Toisaalta rajoitettu päivähoito-oikeus voidaan toteuttaa niin, että kaikki lapset, jotka päivähoitoa tarvitsevat, saavat sitä. Riippuu ihan tarpeen määrittelystä ja sitä on täällä vielä turha spekuloida, mikä se olisi.
Sitten ne syyt, miksi kannatan luopumista subjektiivisesta päivähoidosta:
1) Kohenisiko päivähoito, jos ns. ylimääräiset (hoitoa välttämättä tarvitsevat lapset) siivotaan sieltä pois?
- Kohentuisi. Tällä hetkellä lasten suuri määrä aiheuttaa ongelmia tiloissa ja henkilöstön laadussa ja määrässä. Kyllä se päivähoito elää nytkin sen tarpeen mukaan, mikä on. Jos tarve olisi pienempi, olisi paikkojakin tietysti vähemmän, mutta todennäköisemmin se paikka olisi sopivampi lasten päiväkotikäyttöön, henkilöstö olisi todennäköisemmin koulutettua. Nyt otetaan kaikki ketkä töitä vain suostuvat tekemään, ja silti sijaisia yms. ei riitä. Lapseni ryhmästä meinasi viime keväänä jäädä lastenhoitaja saamatta, koska ketään ei ollut halukas töihin tulemaan. Silloin tajusin, ettei meillä ole aikuisia työmarkkinoilla riittävästi huolehtimaan ihan kaikista lapsista päiväkodeissa. Ellei sitten olla valmiita tekemään kovasti myönnytyksiä koulutuksessa, kokemuksessa ym.
2) Jos perhe on henkisesti tai muutoin ahtaalla, onko parempi, että lapsi on 100% kotona vai että hän pääsee ainakin muutamaksi tunniksi arkipäivisin päiväkotiin?
- Päivähoito ei auta vanhempaa selviämään arjesta lapsen kanssa vaan siirtää ongelman hetkeksi toisaalle. Muut tukimuodot voisivat olla kunnan taloudelle kevyempiä (avoimet pk:t, kotiapu) ja mikäli niissä olisi pakostakin suurempi osa lapsista (eli kaikki ne, jotka eivät tarvitse päivähoitoa) löytyisivät kaveritkin sieltä samasta paikasta.
3) Kumpi tietää lapsen ja lapsen perheen tilanteen paremmin, perhe itse vai päivähoitobyrokraatti?
- Tämä lähtee nyt siitä oletuksesta, että päivähoitoon olisi kamalan vaikea päästä ja päivähoidon tarpeeseen suhtauduttaisiin rikoksena. Näin ei välttämättä olisi. Ja eikö sinne päivähoitoon nytkin ole vaikea päästä, jos haluaa paikan jostakin tietystä päiväkodista? Lyhyellä aikavälillä (yllättävä työllistyminen tms.) ei mitään toivoa, ellei ole valmis lähtemään kauas kotoa? Kunnalla voisi olla resurssien kasvaessa mahdollisuus tarjota paikkoja nopeammalla aikavälillä, jos kaikki päiväkodit eivät olisi jo valmiiksi täynnä vaan niihin voisi lisätä ja poistaa paikkoja henkilökuntaa rekrytoimalla joustavammin.
4) Muistaako kukaan palstan äideistä aikaa ENNEN subjektiivista päivähoito-oikeutta?
- Kyllä se on ihan tarpeeksi vaikeaa nytkin. Itse en meinannut työllistyessäni saada lapsille paikkoja lähipäiväkodista saada millään, ja saman pihan virikelapset kävivät siellä miltei joka päivä. Ottihan se silloin vähän päähän. Meillä oli onneksi aikaa jonottaa päiväkotiin (järjestettiin lasten hoito vuorottelulla eikä hetkahdettu kun soittelivat pk:sta, että ei tänne mahdu, menkää muualle). Jos se oikeus päivähoitoon tarvittaessa säilyisi, niin miksi asiat menisivät nykyistä huonommiksi? Huonoin tilanne tällä hetkellä on niillä, joilla akuutti tarve päivähoitoon on. Jos päivähoidon tarvetta ei akuutisti ole, voi rauhassa jonotella miellyttävään päiväkotiin.
Lopuksi vielä huomauttaisin, että tosiaan subjektiivista päivähoitoa voi rajoittaa todella byrokraattisesti ja hankalasti. Tämänhetkinen yhteistyöni päivähoidon henkilökunnan kanssa Helsingissä on kyllä antanut sen kuvan, että ovat siellä ihan tarvetta varten ja lähtevät perheen tarpeista. En usko, että se asenne muuttuisi mihinkään, vaikka rajoituksia päivähoitoon tulisikin, mikä vaikuttaa todennäköiseltä johtuen juuri henkilöstö, tila ja turhan suuresta päivähoitopaikkojen käyttöongelmasta. Kun "kaikki kaverit jo ovat tarhassa" menevät ne loputkin lapset sinne, sillä leikkipuistot ovat tyhjiä ja kieltämättä se on aikas tylsää siellä puistoissa itsekseen pyöriä.