Lue keskustelun säännöt.
Sujektiivinen päivähoito-oikeus saatiin pitkän taistelun ansiosta, ei nyt naiset luovuta siitä!
16.08.2009 |
Ymmärrän hyvin, että ns. virikehoito herättää suuria tunteita. Kaikki pienten lasten hoitoon liittyvä herättää! Lisäksi moni tekee kotihoidon hyväksi isoja taloudellisia uhrauksia, jolloin tuntuu karvaalta, jos joku muu "poimii rusinat pullasta" ja näyttää pääsevän helpolla panemalla isommat lapset päivähoitoon.
Mutta kannattaa miettiä seuraavia asioita.
1) Kohenisiko päivähoito, jos ns. ylimääräiset (hoitoa välttämättä tarvitsevat lapset) siivotaan sieltä pois? Ylimääräisten lasten määrästä on vaihtelevia arvioita, mutta esim. Ensikotien liitto arvioi määrän muutamaksi prosentiksi.
Itse väitän, että kuntien taloustilanne on niin karu, että mahdolliset säästöt eivät jäisi päivähoitojärjestelmän käyttöön, vaan imettäisiin tehokkaasti muuhun kuntatalouteen. Päivähoitoryhmiä vähennettäisiin vastaavasti, jos hoitolasten määrä vähenee.
2) Jos perhe on henkisesti tai muutoin ahtaalla, onko parempi, että lapsi on 100% kotona vai että hän pääsee ainakin muutamaksi tunniksi arkipäivisin päiväkotiin? Tätä ns. ennaltaehkäisevää lastensuojelua Ensikotien liitto pitää niin tärkeänä, että vastustaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden purkua.
3) Kumpi tietää lapsen ja lapsen perheen tilanteen paremmin, perhe itse vai päivähoitobyrokraatti? Jos päivähoitoon pääsy ehdollistetaan, kunnille luodaan mahdollisuus rankasti karsia joukosta vaikkapa opiskelijoiden lapset tai kuntoutuksellisista syistä päivähoitoa tarvitsevat lapset - ja luodaan jälleen uusi hakemusrumba. Ja valitusjärjestelmäkin pitää kehittää.
4) Muistaako kukaan palstan äideistä aikaa ENNEN subjektiivista päivähoito-oikeutta? Työssäkäyvienkin vanhempien oli ajoittain vaikea saada lapsilleen päivähoitoa. Viittaan jälleen kuntien vaikeaan taloustilanteeseen.
Miettikää arvon sisaret näitä. Itse hoidin molemmat lapseni kotona, kunnes nuorempi täytti kolme. Mutta olen noita edellä listaamiani asioita miettiessäni alkanut vakaasti kannattaa subjektiivista päivähoito-oikeutta. Jos siitä luovutaan, luovutaan tärkeästä oikeudesta, jonka puolesta lapsiperheet ovat aikoinaan joutuneet taistelemaan pitkään ja rankasti.
Kommentit (107)
vois se virikehoitoon lasta vievä äiti/isäkin miettiä siinä vaiheessa että onko tämä nyt järkevää vai ei. Jos ne lapset saa vaan olla siinä lähimmässä päiväkodissa niin tottakai ne on siellä monta vuotta että äiti/isä saa olla RAUHASSA ja samaan aikaan joku työssäkäyvä harrastaa sitä järjetöntä bussirumbaa kolme tuntia päivässä.
Kunhan SINUN arkesi sujuu kivuttomasti, sinä vaadit että masentuneen äidin lapsi tai esim. hitaan puheenkehityksen vuoksi päiväkodissa tukitoimena oleva lapsi joutuisi vaihtamaan hoitopaikkaa vaikka kuukauden välein? Kunhan sinulla on hyvä olla, muilla ei ole mitään väliä?
Jos lähipäiväkodissa ei ole riittävästi tilaa, ainoa oikea teko on kääntyä päättäjien puoleen ja vaatia lisää hoitopaikkoja. Turha siitä on toisia äitejä syyllistää. Mutta kateushan on se voima jolla suomalaiset naiset elämässä eteenpäin porskuttavat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan SINUN arkesi sujuu kivuttomasti, sinä vaadit että masentuneen äidin lapsi tai esim. hitaan puheenkehityksen vuoksi päiväkodissa tukitoimena oleva lapsi joutuisi vaihtamaan hoitopaikkaa vaikka kuukauden välein? Kunhan sinulla on hyvä olla, muilla ei ole mitään väliä?
tai puheenkehitykseen. Tarkoitin niitä ihmisiä, jotka vievät lapset VIRIKEhoitoon ihan vaan sen takia, että ei tarvitse niitä lapsia itse hoitaa.
Minun arki sujuu kivuttomasti, ollaan palkattu hoitaja ihan kotiin :) Olisi ihan hirveä taistella hoitopaikoista kaikkien pummien kanssa.
tai puheenkehitykseen. Tarkoitin niitä ihmisiä, jotka vievät lapset VIRIKEhoitoon ihan vaan sen takia, että ei tarvitse niitä lapsia itse hoitaa.Minun arki sujuu kivuttomasti, ollaan palkattu hoitaja ihan kotiin :) Olisi ihan hirveä taistella hoitopaikoista kaikkien pummien kanssa.
Virikehoidossa olevien lasten hoitoonlaittamisen taustalla voi olla mitä moninaisempia syitä, niitä eivät tiedä muiden hoitolasten vanhemmat eikä aina edes henkilökunta. Eikä tarvitsekaan tietää, päiväkodin henkilökunnalle ei kenenkään masennukset kuulu, vaan lastenhoito.
Onko sinun mielestäsi sitten lapsen kehitykselle hyväksi olla kaiket päivät kotona sellaisen vanhemman kanssa, joka ei vain "jaksa" häntä hoitaa (=luultavasti masennus taustalla)? Silloinkin virikehoito on mitä suurimmassa määrin tukitoimi, sillä taataan lapsen perustarpeiden tyydyttäminen.
Vain suomalainen äiti voi olla niin kateellinen toisen äidin lasten saamasta tuesta, että haluaa sen lapsilta riistää.
ns. ylimääräiset lapset ovat tietenkin niitä, jotka eivät tarvitse välttämättä hoitoa eli heillä on ainakin toinen vanhempia kotona.
toivottavasti moni jaksaa kahlata sen ajatuksella läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pakon edessä on enemmän kotiäitejä ja vain harvalla on varaa palkata itselleen lastenhoitaja, koska niitä ei juuri ole, eikä nekään mitään hyväntekeväisyyttä voi yksityisyrittäjinä harjoittaa.
lapselle (siis yli kolmevuotiaalle) isompi trauma jatkaa puolipäiväisenä pkssa kuin joutua vaihtamaan päiväkotia? jos pkpaikasta luopuu, on suuri riski ettei enää pääse samaan tuttuun lähipäiväkotiin. Tästä syystä meillä päädyttiin pitämään nelivuotias esikko päiväkodissa puolipäiväisenä kun kuopus syntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisäksi ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta, hoitoon oli oikeus vain ja ainoastaan vanhempien työajan ajalle. Eli oli toimitettava todistukset siitä, mikä todellinen työaikasi oli ja missään nimessä ei vonut kuvitellakaan käyvänsä vaikkapa kaupassa ENNEN lasten hakemista päiväkodista.
pakon edessä on enemmän kotiäitejä ja vain harvalla on varaa palkata itselleen lastenhoitaja, koska niitä ei juuri ole, eikä nekään mitään hyväntekeväisyyttä voi yksityisyrittäjinä harjoittaa.
Juuri oli Hesarissa karmaiseva tieto, että vähäkin kotien tilapäinen lastenhoitoapua saattaa loppua, kun Mannerheimin lastensuojeluliitto saattaa joutua EU:n kilpailulainsäädännön vuoksi lopettamaan tuetun lastenhoitovälityksen.
Kodinhoitajia sai lapsiperheisiin vielä ennen 90-luvun alun lamaa, mutta nyt kunnallisten kodinhoitajien määrä on murto-osa aiemmasta. Heitä ei enää riitä kuin pitkäaikaissairaiden eläkeläisten hoitoon.
Joten lapsiperheet ovat hyvin yksin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän lasta ajetellaan silloin, kun otetaan hänet pois tutusta päiväkodista, tutusta ryhmästä ja viedään ihan uppo-outoon porukkaan ja uppo-outojen ohjaajien luo sinne uppo-outoon kerhoon äitiysloman ajaksi.
lapselle (siis yli kolmevuotiaalle) isompi trauma jatkaa puolipäiväisenä pkssa kuin joutua vaihtamaan päiväkotia? jos pkpaikasta luopuu, on suuri riski ettei enää pääse samaan tuttuun lähipäiväkotiin. Tästä syystä meillä päädyttiin pitämään nelivuotias esikko päiväkodissa puolipäiväisenä kun kuopus syntyi.
lapselle (siis yli kolmevuotiaalle) isompi trauma jatkaa puolipäiväisenä pkssa kuin joutua vaihtamaan päiväkotia? jos pkpaikasta luopuu, on suuri riski ettei enää pääse samaan tuttuun lähipäiväkotiin. Tästä syystä meillä päädyttiin pitämään nelivuotias esikko päiväkodissa puolipäiväisenä kun kuopus syntyi.
Riippuu tosin hurjasti lapsesta ja päiväkotiryhmästä, mikä järjestely milloinkin on lapselle parhaaksi.
Mutta juuri sen harkinnan minä haluaisin jättää perheille. Aika harva vanhempi toimii tietoisesti lapsensa HAITAKSI.
Ja jos kyse on sellaisesta, itsekkäästä vanhemmasta, saattaa sitten ollakin parempi, että lapsi edes arkipäivisin pääsee päivähoitoon...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harva vanhempi toimii tietoisesti lapsensa HAITAKSI. Ja jos kyse on sellaisesta, itsekkäästä vanhemmasta, saattaa sitten ollakin parempi, että lapsi edes arkipäivisin pääsee päivähoitoon... ap
ja totta on tuokin.
Av-mammat vaan luulee tietävänsä naapurin asiat paremmin kuin naapuri itse.
Mua on pitkään veetuttanut virikehoitokeskustelu, nyt sain taas lisää tietoa väitteitteni tueksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se luotiin, jotta naiset saataisiin töihin. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden ainoa ja vain ainoa tavoite oli saada varmistettua työssäkäyvälle perheelle hoitopaikka. Sosiaalitapauksethan jo saivat hoitopaikan tuohon aikaan. Siinä ei siis ajateltu, että terve ja toimintakykyinen äiti makaa kotona vauvan kanssa ja esikoinen on hoidossa. Mutta näinhän se on, porsaanreikiä hyödynnetään aina...
Kannatan rajattua oikeutta päivähoitopaikkaan. Työssäkäyville, opiskeleville ja sairaille aina hoitopaikka, muille harkinnan mukaan.
korostan, että minusta pienten esikoisten paikka on kotona, kun kuopus syntyy - jos äidin vointi ja jaksaminen sen sallivat ja esikoinen on vielä pieni, eikä esim. kuntoutuksellisista syistä tarvitse päivähoitoa. En siis ITSE panisi vaikkapa nyt 2-3 -vuotiasta päivähoitoon.
Mutta - ja tämä on olennaista - sitä kokonaistilannetta ei tunne naapuri eikä kunnan päivähoidon virkamies. Sen tuntee parhaiten perhe itse, joten kukin toimikoon siten, kuten lapselleen parhaaksi arvioi.
(Pieni juttu vielä: onko se edes vanhempien mukavuudenhalua, jos esikoista pitää viedä päiväkotiin? Minusta se ainakin olisi ollut kamalan vaivalloista, kuskailla vauvan kera esikkoa aamulla päiväkotiin ja uudelleen hakea ip. Rauhalliset ja raukeat aamut ovat paljon mukavampia...)
ap
Se luotiin, jotta naiset saataisiin töihin. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden ainoa ja vain ainoa tavoite oli saada varmistettua työssäkäyvälle perheelle hoitopaikka. Sosiaalitapauksethan jo saivat hoitopaikan tuohon aikaan. Siinä ei siis ajateltu, että terve ja toimintakykyinen äiti makaa kotona vauvan kanssa ja esikoinen on hoidossa. Mutta näinhän se on, porsaanreikiä hyödynnetään aina... Kannatan rajattua oikeutta päivähoitopaikkaan. Työssäkäyville, opiskeleville ja sairaille aina hoitopaikka, muille harkinnan mukaan.
niin nuori, ettet MUISTA. Tuomioistuimissa oli oikeusjuttuja vuosittain, kun kunnat eivät edes selvissä tapauksissa antaneet päivähoitopaikkaa.
Ja lapsiperheiden oikeus hoitopaikkaan luotiin pitkän poliittisen keskustelun ja taistelun jälkeen portaittain - ei siis kerralla kaikille alle kouluikäisille.
Mietihän, millainen järjestelmä tarvitaan tuota harkintaa toteuttamaan. Ja siihen päälle valitusjärjestelmä. Jo nyt hallinto-oikeudet ovat kuormittuneita, ilman sitäkin että vuosittain sadat perheet valittaisivat siitä, ettei heidän erityislapselleen ole saatu hoitopaikkaa tai hoitopaikkaa ei ole saatu, vaikka vanhempi opiskelee jnejne.
Päivähoito on vain yksi osa kuntien menoja. Kun raha ei siitä kaikkeen, niin miksi ihmeessä ei voisi supistaa turhaa päivähoitoa, jotta lääkäriin pääsisi silloin kun on tarve. Nyt moni joutuu menemään yksityiselle, kun terveyskeskuksesta ei saa lääkäriaikoja. Ja samaan aikaan rahaa laitetaan laiskojen äitien lasten hoitoon. Ei siinä asiat ole ihan oikeassa tärkeysjärjestyksessä.
Nostetaan hoitopaikan hinta kustannuksia vastaavalle tasolle, jos ei pysty osoittamaan, että vanhemmat ovat töissä tai opiskele tai asiantuntija/lääkäri ei suosittele hoitoa.
Hoitopaikkojen sementoiminen kotonaolevien lapsille mahdollista myöhempää käyttöä varten jumittaa koko systeemin. Hoitopaikat on saatava kiertoon. Panttaus on itseään ruokkiva, kallis kierre, joka ei toimi kenenkään hyväksi. TYössäkäyvien ihmisten lapsilla jos keillä on oltava etusija kunnallisiin hoitopaikkoihin, tai sitten pitää lopettaa koko kunnallinen hoitosysteemi.
Vuonna 1973 laki päivähoidosta vaati kuntia järjestämään päivähoidon paikallisen tarpeen mukaan. Käytännössä vain köyhimmät perheet tai yksinhuoltajaäidit saivat alussa hoitopaikan lapselleen varmuudella, monet keskituloiset perheet jäivät ilman.
päivähoitoa tarvitsevat lapset ovat paikkoja jaettaessa etusijalla, mikä on tarkoittanut käytännössä sitä, että päivähoitopaikan saivat ensin pienituloisten vanhempien ja yksinhuoltajaperheiden lapset.
Kunnan järjestämän päivähoidon vaihtoehdoksi luotiin lasten kotihoidon tuki vuonna 1985. Vasta vuoden 1990 alusta alkaen perheet ovat saaneet subjektiivisen hoitopaikan ALLE KOLMIVUOTIAILLE lapsilleen.
Tässä sitaatti netistä:
"Vuonna 1991 vahvistetulla lainmuutoksella hoitojärjestelmää kehitettiin edelleen siten, että ehdoton oikeus päivähoitoon laajennettiin koskemaan kaikkien alle kouluikäisten lasten perheitä. Tällöin lasten päivähoidosta annetun lain 11 a §:ää muutettiin (muut. 630/1991) siten, että vanhemmilla on vanhempainrahakauden päätyttyä oikeus saada alle kouluikäiselle lapselleen kunnan järjestämä päivähoitopaikka joko päiväkodissa tai perhepäivähoidossa. Lapsi voi olla päivähoidossa, kunnes hän siirtyy oppivelvollisena peruskouluun. Uudistus säädettiin tulemaan voimaan vuoden 1995 elokuun alusta, jotta kunnille turvattaisiin riittävästi aikaa valmistautua lain velvoitteisiin. Valtion ja kuntien heikon taloudellisen tilanteen vuoksi lain voimaantulo lykkääntyi vuoden 1996 alkuun."
Toisin sanoen vaikka laki oli voimassa, kunnat lykkäsivät sen toteutusta taloudelliseen tilanteeseen vedoten. Erityisen kiivasta oli taistelu päivähoidosta juuri noina vuosina.
ap
vois se virikehoitoon lasta vievä äiti/isäkin miettiä siinä vaiheessa että onko tämä nyt järkevää vai ei. Jos ne lapset saa vaan olla siinä lähimmässä päiväkodissa niin tottakai ne on siellä monta vuotta että äiti/isä saa olla RAUHASSA ja samaan aikaan joku työssäkäyvä harrastaa sitä järjetöntä bussirumbaa kolme tuntia päivässä.