Sujektiivinen päivähoito-oikeus saatiin pitkän taistelun ansiosta, ei nyt naiset luovuta siitä!
Ymmärrän hyvin, että ns. virikehoito herättää suuria tunteita. Kaikki pienten lasten hoitoon liittyvä herättää! Lisäksi moni tekee kotihoidon hyväksi isoja taloudellisia uhrauksia, jolloin tuntuu karvaalta, jos joku muu "poimii rusinat pullasta" ja näyttää pääsevän helpolla panemalla isommat lapset päivähoitoon.
Mutta kannattaa miettiä seuraavia asioita.
1) Kohenisiko päivähoito, jos ns. ylimääräiset (hoitoa välttämättä tarvitsevat lapset) siivotaan sieltä pois? Ylimääräisten lasten määrästä on vaihtelevia arvioita, mutta esim. Ensikotien liitto arvioi määrän muutamaksi prosentiksi.
Itse väitän, että kuntien taloustilanne on niin karu, että mahdolliset säästöt eivät jäisi päivähoitojärjestelmän käyttöön, vaan imettäisiin tehokkaasti muuhun kuntatalouteen. Päivähoitoryhmiä vähennettäisiin vastaavasti, jos hoitolasten määrä vähenee.
2) Jos perhe on henkisesti tai muutoin ahtaalla, onko parempi, että lapsi on 100% kotona vai että hän pääsee ainakin muutamaksi tunniksi arkipäivisin päiväkotiin? Tätä ns. ennaltaehkäisevää lastensuojelua Ensikotien liitto pitää niin tärkeänä, että vastustaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden purkua.
3) Kumpi tietää lapsen ja lapsen perheen tilanteen paremmin, perhe itse vai päivähoitobyrokraatti? Jos päivähoitoon pääsy ehdollistetaan, kunnille luodaan mahdollisuus rankasti karsia joukosta vaikkapa opiskelijoiden lapset tai kuntoutuksellisista syistä päivähoitoa tarvitsevat lapset - ja luodaan jälleen uusi hakemusrumba. Ja valitusjärjestelmäkin pitää kehittää.
4) Muistaako kukaan palstan äideistä aikaa ENNEN subjektiivista päivähoito-oikeutta? Työssäkäyvienkin vanhempien oli ajoittain vaikea saada lapsilleen päivähoitoa. Viittaan jälleen kuntien vaikeaan taloustilanteeseen.
Miettikää arvon sisaret näitä. Itse hoidin molemmat lapseni kotona, kunnes nuorempi täytti kolme. Mutta olen noita edellä listaamiani asioita miettiessäni alkanut vakaasti kannattaa subjektiivista päivähoito-oikeutta. Jos siitä luovutaan, luovutaan tärkeästä oikeudesta, jonka puolesta lapsiperheet ovat aikoinaan joutuneet taistelemaan pitkään ja rankasti.
Kommentit (107)
Päivähoito on vain yksi osa kuntien menoja. Kun raha ei siitä kaikkeen, niin miksi ihmeessä ei voisi supistaa turhaa päivähoitoa, jotta lääkäriin pääsisi silloin kun on tarve. Nyt moni joutuu menemään yksityiselle, kun terveyskeskuksesta ei saa lääkäriaikoja. Ja samaan aikaan rahaa laitetaan laiskojen äitien lasten hoitoon. Ei siinä asiat ole ihan oikeassa tärkeysjärjestyksessä.
päivähoitomenoissa (tuskinpa enempää, sillä samalla pitäisi kasvattaa roimasti pk-hallintoa eli byrokratiaa), se ilman muuta menisi lyhentämättömänä vaikkapa nyt terveyspalveluihin?
Voi olla, että osa menisi. Mutta todennäköinen on sekin skenaario, että sillä vain vähennettäisiin kuntien lainanottoa ja vältettäisiin veroäyrin nostoa.
Mitkä toki kohentavat kunnan taloutta, mutta eivät näy kuntalaisten saamien palveluiden määrässä tai laadussa.
ap
ja käy yksityislääkärillä hakemassa sen lausunnon. Tiedät varmaan itsekin, että sellaisen saa kun vähän ruikuttaa.
päivähoidon tietoon: todistus työnantajalta tai opiskelupaikalta, työkkärin vahvistus että hakee töitä, lääkärin suositus, neuvolan suositus, logopedin tmv. suositus. Mitään raskasta käsittelyjärjestelmää ei tarvita. Jos näitä ei ole esittää, hoitopaikka maksaa 700 eur/kk, muuten sen mitä nykyisinkin maksetaan. Siisti peli.
maksaa päivähoidosta enemmän, koska sieltä ne enimmät ongelmatkin tulevat. Eniten tulisi maksaa yksinhuoltajien, niin hinta olisi suhteessa yhteiskunnalle aiheutettuun vahinkoon.
Niitä pitää sakottaa, jotka ongelmia tuottavat.
päivähoidon tietoon: todistus työnantajalta tai opiskelupaikalta, työkkärin vahvistus että hakee töitä, lääkärin suositus, neuvolan suositus, logopedin tmv. suositus. Mitään raskasta käsittelyjärjestelmää ei tarvita. Jos näitä ei ole esittää, hoitopaikka maksaa 700 eur/kk, muuten sen mitä nykyisinkin maksetaan. Siisti peli.
Erityislapsen äitinä voin sanoa, että enempää et voi erehtyä.
Mikään ei tapahdu "online", vaan joka hemmetin tukitoimi pitää hakea vuosittain paperilla, mukana kaikki lausunnot (jotka nekään ei saa olla yli 6 kk vanhoja eli joka vuosi pitää käydä kontrollikäyntikierros lääkärin ja terapeuttien pakeilla, joka puolestaan kuormittaa terveydenhoitojärjestelmää).
Ja silti vaikka suositukset on päivänselvät, hakemuksiin voi tulla kieltävä vastaus.
Sen jälkeen sitten valitetaan. Arvaapa huviksesi, mitä esim. Kelan päätöksestä valittaminen kestää? Vuodesta puoleentoista jonot on valituslautakunnassa!
Ap on täysin oikeassa.
-as-lapsen surullinen äiti-
päivähoidon tietoon: todistus työnantajalta tai opiskelupaikalta, työkkärin vahvistus että hakee töitä, lääkärin suositus, neuvolan suositus, logopedin tmv. suositus. Mitään raskasta käsittelyjärjestelmää ei tarvita. Jos näitä ei ole esittää, hoitopaikka maksaa 700 eur/kk, muuten sen mitä nykyisinkin maksetaan. Siisti peli.
Erityislapsen äitinä voin sanoa, että enempää et voi erehtyä.
Mikään ei tapahdu "online", vaan joka hemmetin tukitoimi pitää hakea vuosittain paperilla, mukana kaikki lausunnot (jotka nekään ei saa olla yli 6 kk vanhoja eli joka vuosi pitää käydä kontrollikäyntikierros lääkärin ja terapeuttien pakeilla, joka puolestaan kuormittaa terveydenhoitojärjestelmää).
Ja silti vaikka suositukset on päivänselvät, hakemuksiin voi tulla kieltävä vastaus.
Sen jälkeen sitten valitetaan. Arvaapa huviksesi, mitä esim. Kelan päätöksestä valittaminen kestää? Vuodesta puoleentoista jonot on valituslautakunnassa!
Ap on täysin oikeassa.
-as-lapsen surullinen äiti-
ja yksinkertaistamista. Kumma kyllä esim. lääkärit ja hoitajat ovat yksiselitteisesti sitä vastaan. Byrokratia ja tehottomuus syövät valtavasti julkisen puolen rahoja, kun yksityisellä puolella itsestäänselviä laatu- ja tehokkuussysteemeitä ei muka mitenkään voi ottaa käyttöön. Jo pelkästään KELA on täysin turha laitos.
Erityislasten osalta tuo tukitoimien haku on jo arkipäivää (erityisryhmäpaikat, avustajat).
Ja niistäkin tehdään hallinto-oikeuteen valituksia, eli kyse ei ole pelkästään Kelasta.
Mitä tulee työttömän lapsen hoitoon, niin eiköhän silloin vain vahvistettaisi nykytilanne, jos työkkärin todistuksella työnhausta voi saada hoitopaikan.
ap
murto-osa virikehoidettavista.
Pointti ei ollutkaan se, että heitä olisi määrällisesti paljon, vaan että heidän kokemuksistaan voi jo tajuta, että jos päivähoito-oikeutta pitää hakea, se merkitsee isoa byrokratian kasvattamista.
Ja johtaa kauheaan lausunto- ja valitusrumbaan.
Sama hakeminenhan koskisi sen jälkeen kaikkia, työssäkäyvienkin pitäisi toimittaa työnantajalta todistuksen työajoista.
Että ainakaan "online" se tuskin sujuisi.
ap
päivähoidon tietoon: todistus työnantajalta tai opiskelupaikalta, työkkärin vahvistus että hakee töitä, lääkärin suositus, neuvolan suositus, logopedin tmv. suositus. Mitään raskasta käsittelyjärjestelmää ei tarvita. Jos näitä ei ole esittää, hoitopaikka maksaa 700 eur/kk, muuten sen mitä nykyisinkin maksetaan. Siisti peli.
Erityislapsen äitinä voin sanoa, että enempää et voi erehtyä. Mikään ei tapahdu "online", vaan joka hemmetin tukitoimi pitää hakea vuosittain paperilla, mukana kaikki lausunnot (jotka nekään ei saa olla yli 6 kk vanhoja eli joka vuosi pitää käydä kontrollikäyntikierros lääkärin ja terapeuttien pakeilla, joka puolestaan kuormittaa terveydenhoitojärjestelmää). Ja silti vaikka suositukset on päivänselvät, hakemuksiin voi tulla kieltävä vastaus. Sen jälkeen sitten valitetaan. Arvaapa huviksesi, mitä esim. Kelan päätöksestä valittaminen kestää? Vuodesta puoleentoista jonot on valituslautakunnassa! Ap on täysin oikeassa. -as-lapsen surullinen äiti-
ja yksinkertaistamista. Kumma kyllä esim. lääkärit ja hoitajat ovat yksiselitteisesti sitä vastaan. Byrokratia ja tehottomuus syövät valtavasti julkisen puolen rahoja, kun yksityisellä puolella itsestäänselviä laatu- ja tehokkuussysteemeitä ei muka mitenkään voi ottaa käyttöön. Jo pelkästään KELA on täysin turha laitos.
Olen vuosien varrella kehittynyt varsinaiseksi Kelan vihaajaksi. Nyt tilanne on se, että lääkärit suosittavat terapioita, mutta Kela hylkää ne mystisistä syistä, kertaakaan lasta näkemättä.
Ja pahinta on, että eri kunnissa on eroja sen suhteen, millaisia terapioita tai vammaistukea maksetaan samalla diagnoosilla. Sattumanvaraista koko touhu!
-as-lapsen surullinen äiti-
Ongelmahan on ennen muuta siinä, jos päiväkodissa ei ole tilaa sen lähistössä asuvien työssäkäyvien ja opiskelevien tarpeisiin.
Lapsivapailla olevien yms. virikehoitoon riittäisi aivan hyvin päiväkerhotyyppinen ratkaisu, jossa osapäiväiset eri tahtiin tulevat ja menevät vievät käytännössä kukin kokopäiväiset hoitopaikat.
että työssäkäyville/opiskelijoille on taattava paikka LÄHIPÄIVÄKODISTA. Työttömät ja kotiäidit ehtivät sitten kuskata kauemmaksikin, kun on koko päivä aikaa eikä mitään deadlinea koska on oltava esim. töissä!Sinun logiikallasi teidän lähipäiväkotiinne tuotaisiin virikehoitolapsia toiselta puolen kaupunkia. Ja naapurisi virikehoitolapsi kuljetettaisiin sinne kaupungin toiselle laidalle. Miten tämä sinua auttaisi?
Lapsivapailla olevien yms. virikehoitoon riittäisi aivan hyvin päiväkerhotyyppinen ratkaisu, jossa osapäiväiset eri tahtiin tulevat ja menevät vievät käytännössä kukin kokopäiväiset hoitopaikat.
...päiväkerhotyyppisessä ratkaisussa ei olisi tyhjäkäyntiä, kun taas vauvalomalaisten silloin tällöin tuolloin hoidossa olevat vievät käytännössä kokopäivähoitolasten paikat, kun useamman lapsen hoitosyklejä ei voi sovitella yksiin.
palata työelämään (subjektiivinen päivähoito oli tullut voimaan pari vuotta ennen sitä), minulle tokaisiin päivähoitohakemusta viedessäni;
Varaudu siihen, että sukulaiset hoitaa!!
Siis ketkä? Olimme muuttaneet kaupunkiin jossa sukulaisia ei ollut ja nekin sukulaiset jotka meillä oli yhtään missään, olivat itsekin työelämässä. Eli ei langenut päivähoitopaikka noin vain.
Ja muistan lapsuudestani jolloin subjektiivinen päivähoitopaikka oli perheille vain unelma; kuinka moni vanhempi stressasi ja uupuikin päivähoitojärjestelyjen alla; kunnallinen hoitopaikka kun oli lottovoitto.
Siihenkö nämä nykyajan nuoret äidit (jotka haluavat yleensä kaiken mulle ja heti) haluavat palata? Onko teillä voimia taistella hoitopaikasta? Tienaako miehenne niin paljon, että voitte palkata hoitajan kotiin maksaen hänelle tellit, lellit ja lomarahan. Ettehän unohda palkata sijaista sairaslomille, kesä- ja talvilomille...
Kuinkakohan moni työssäkäyvistä olisi valmis ottamaan lapsensa pois lähipäiväkodista kun työpaikka häviää yt-neuvotteluiden jälkeen. Tai kun jää ehkä alle vuodeksi perhevapaalle? Tai kun on lomautettuna? Tai pätkätöiden välissä? Ei varmaan moni. Helppo on huudella ja moralisoida ennen kuin tilanne tulee omalle kohdalle.On vaikeaa hakea töitä, jos ei tiedä minne lapsensa laittaisi.
T. yrittäjä ja pätkätyöläinen
. .Pätkätöitä tehdessäni 2v, sovittiin hoitajien kanssa että työni luonteen vuoksi riitti että heti työvuoroista tiedettyäni (vaikka aamulla) ilmoitin jos lapsi tarvitsee hoitoa. Tietenkään en vapaapäivänä vienyt,mutta vein esimklo13, jos aamulla hoidon tarve ilmeni vaikkapa iltavuoron takia (mies sitten haki töistä päästyään). Halua ja tahtoahan se vaan vaati, ei muuta :)
Miten sekavaa jo lapsellekin! Ei mitään rutiinia missään. Ei mun 3,5v:lle ainakaan olisi hyväksi jos en aamulla klo 8 tietäisi meneekö hän hoitoon vaiko ei. Meillä menee tiettyinä päivinä oli mulla sitten paljon töitä tai ei ollenkaan. Mutta mulla voikin töitä tulla milloin tahansa eli vaikka klo 11... Jos lapsi sitten kotona niin on pahempi juttu, töiden kannalta.
Ehei, subjektiivinen päivähoito-oikeus on nimenomaan sekä lapsen että vanhempien ETU.
tän palstan äitien lapsia. Mustavalkoisia idiootteja. Surullista. Teidän lapsenne kyllä tunnistaa koulusta, suvaitsemattomat kiustaajat, jotka ovat jo kotoa käsin kuulleet jyrkät mielipiteenne asiasta kuin asiasta, eivätkä osaa asettua toisten ihmisten asemaan. Tekeekö tämä palsta ihmisistä empatiaan kykenemättömiä vai onko tää vaan ääliönatseja täynnä? nim.ensimmäistä kertaa palstalla, voi jessös mikä meno
Ihmettelen miksei ihmisillä ole tän enempää empatiaa? Kykyä asettua eri ihmisten tilanteisiin?
Ettekö tajua että se hyvä päivähoitopaikka voi olla monen naisen pelastus? Siis siltä kannalta että töihin haluaa ja uskaltaa mennä kun tietää että lapsella on se tuttu ja turvallinen hoitopaikka. Olisi se kamalaa jos joka pätkätyön välissä joutuisi hakemaan uutta hoitopaikkaa lapselleen. Uskaltaisiko tässä enää ottaa uutta työtäkään?
Vai ovatko näiden musta-valkoajattelijoiden lapset niitä joilla ei niin väliä missä ovat hoidossa? Kiintymyssuhteessa siis se vika on?
Jäisi varmaan syntyvyyskin alhaisemmaksi jos päivähoito-oikeutta alettaisiin muuttamaan. Lyön vetoa että moni jaksaa pienemmän lapsen kanssa paremmin koska se 5-vuotias saa mennä välillä päiväkotiin... Muuten ehkä se vauva olisi jäänyt hankkimatta, veikkaan.
Olen kasvanut tällaisessa kodissa jossa jyrkät mielipiteet. Onneksi elämä on opettanut etteivät asiat ole aina näin yksioikoisia.
Ja avauksen kirjoittaja ja muut hymistelijät muissa yhteyksissä todennäköisesti arvostelevat kirpeästi sosiaalitukien ja työttömyyskorvausten saajia sekä muuta verovarojen väärinkäyttöä.
Uskokaa nyt: subjektiiviseen päivähoitoon ei ole Suomessa enää kauan varaa. Eikä pidäkään olla. Jos kotona ollaan, lapset hoidetaan kotona. Jos halutaan "omaa aikaa", sitä ei vaadita yhteiskunnan rahoittamana vaan se kustannetaan itse.
lasten hoitopaikoista vauvalomien ajaksi (vuosi per lapsi). Kun muutimme Espooseen kuopuksen vauvaloman aikana ja aloin kysellä hoitopaikkoja, alueen hoitopaikkavastaavan ekat sanat olivat " Voi, meillä Espoossa nämä asiat on hoidettu tosi huonosti" mutta saimme kolmiperhehoitajan, mikä onkin ihan loistava hoitomuoto. Jostain syystä kaupungit eivät suosi sitä enää.
Subjektiivisestä hoito-oikeudesta saimme kuitenkin mekin osamme, nimittäin hoitoryhmäämme tuli neljänneksi lapseksi kokopv-hoitoon lapsi, jonka äiti oli vauvalomalla. Äiti ei ollut mitenkään masentunut tai väsynyt vaan joka iltapäivä jaksoi iloisena sirkuttaa, miten HIENO systeemi on kun vanhemman lapsen voi tuoda hoitoon. Hän sai vauvan kanssa tehdä vaikka mitä, ja lapsi saa hyvät ruoat, hoitopaikka säilyy, nuoremalle petautuu hoitopaikka, ja se on niin halpaakin! Lapsi puolestaan tuotiin kamanat kaulassa joka aamu hoitoon, isänsä kantamana, ja lapsi myös temppuili hoitopäivän aikana niin, että ryhmä mm. joutui perumaan suunniteltuja retkiä sen vuoksi. Hoitaja myös joutui sylittelemään ja rauhoittelemaan tuota lasta paljon, mikä aiheutti närää muissa lapsissa.
Naapurimme puolestaan joutui samaan aikaan siirtämään työhönpaluutaan, kun lapselle ei löytynyt hoitopaikkaa! Kun paikka lopulta löytyi, se oli toiselta hoitoalueelta, puolen tunnin matkan päässä kotoa vanhempien työpaikkojen kannalta "väärään" suuntaan.
Tilanne onneksi korjaantui muutaman kuukauden kuluessa, kun meidän vanhin aloitti eskariin ja naapurin lapsi pääsi meidän 3-ph-ryhmään.
Että tässä vähän esimerkkiä subjektiivisen hoito-oikeuden reiluudesta.
Kuinkakohan moni työssäkäyvistä olisi valmis ottamaan lapsensa pois lähipäiväkodista kun työpaikka häviää yt-neuvotteluiden jälkeen. Tai kun jää ehkä alle vuodeksi perhevapaalle?
T. yrittäjä ja pätkätyöläinen
Että jos subjektiivinen hoito lakkautettaisiin niin hoitopaikkojen määrä säilyisi tällaisena? Hah hah. Ei sitä paikkaa kuitenkaan välttämättä saisi siitä lähipäiväkodista!
Itse en kyllä tiedä yhtäkään tällaista tapausta että esikoinen vietäisiin JOKA päivä aamuseitsemältä hoitoon vastoin tahtoaan että mamma saa olla kotona vauvan kanssa. Joitain isompia lapsia tiedän ja hekin hoidossa vain 5 h/päivä ja ehkä 10 päivää kuussa.
Kaikilla paikkakunnilla kun ei ole kerhojakaan missä voisi tavata samanikäisiä lapsia!
Kun äidit itki hoitopaikkojen puutetta. Normaali perhe ei kunnalsita päivähoitopaikaa saanut, sitten oli kaikenlaisia yksityisiä. Niitä ei välttämättä kukaan kauheasti valvonut, huonoja kokemuksia oli paljon. Vauvoja ei ruokittu tarpeeksi, makasivat samoissa vaipoissa koko päivän. Onni oli jos löysi hyvän hoitopaikan. Siytten piti koko suku ja tuttavapiiri käydä läpi, että sai hoitoa kesäajalle, jos hoitaja piti lomaa.
Moni työkaveri on kertonut mitä mielikuvituksellisemmista hoitojärjestelyistä, itse perustamistaan päivähoitoryhmistä ja tarhoista, joissa hoitivat vuorotellen osan.
Olen tosi iloinen nykykäytännöstä.
päivähoidon tietoon: todistus työnantajalta tai opiskelupaikalta, työkkärin vahvistus että hakee töitä, lääkärin suositus, neuvolan suositus, logopedin tmv. suositus. Mitään raskasta käsittelyjärjestelmää ei tarvita. Jos näitä ei ole esittää, hoitopaikka maksaa 700 eur/kk, muuten sen mitä nykyisinkin maksetaan. Siisti peli.