Lue keskustelun säännöt.
Onko sinusta mukavaa, jos tuntemattomien lapset ottavat sinuun kontaktia julkisella paikalla?
15.08.2009 |
Jutusteletko heidän kanssaan? Pidätkö heitä suloisina?
Kommentit (95)
takertujia, jotka lähtee seuraamaan eikä päästä jatkamaan matkaa. Voin siis mielelläni pari sanaa vaihtaa, mutta en ala kesken omien menojeni tuntemattomien lapsenvahdiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä täytyy olla omanapaista porukkaa. Pidetää lapsista - mutta vain OMISTA. Kuullostaa tosi pahalta. Aikuisuuteen kuuluu kantaa vastuuta myös muista kuin itsestä ja omista lapsistaan.
Ei tässä vissiin kukaan ole sanonut ettei vaikkapa nostaisi järveen pudonneita lapsia ylös koska ne eivät ole omia.
Kyllä täytyy olla omanapaista porukkaa. Pidetää lapsista - mutta vain OMISTA. Kuullostaa tosi pahalta. Aikuisuuteen kuuluu kantaa vastuuta myös muista kuin itsestä ja omista lapsistaan.
Ei tässä vissiin kukaan ole sanonut ettei vaikkapa nostaisi järveen pudonneita lapsia ylös koska ne eivät ole omia.
Kyllä täytyy olla omanapaista porukkaa. Pidetää lapsista - mutta vain OMISTA. Kuullostaa tosi pahalta. Aikuisuuteen kuuluu kantaa vastuuta myös muista kuin itsestä ja omista lapsistaan.
Tottakai lasten kanssa kommunikoidaan, ihan niin kuin aikuisten. Olemme asuneet kuusi vuotta Ranskassa ja lapset otetaan taalla huomioon, ihan kadulla ja vieraatkin (en yleista, mutta meidan asuinalueella). Surullista, jos asia noin.
.. tämä on sitä arjen pientä vstuuta, mutta pienelle lapselle asia voi olla suuri..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsenikin on kovin sosiaalinen ja turisee niitä näitä ja jos vieras on oikein mukava, saattaa antaa vieraale halauksenkin.
Itse olen ravintolassa töissä ja usein hirvittävän kiireenkin keskellä pysähdyn hetkeksi kuuntelemaan pienen asiaa. (Anteeksi jo etukäteen teille jotka alatte valittamaan työskentelytavastani kun en ehdi sekunnissa palvelemaan)
Minä en oikein pärjännyt lasten kanssa nuorempana. Nyt kun omat lapset ovat sellaisia tarha- ja kouluikäisiä, on kaiketi minussa tapahtunut "jokin kemiallinen reaktio".
Lapset tulevat minun luokseni ja minusta on aivan ihana höpöttää, jutella, hassutella ja puhella vakaviakin lasten kanssa.
Eikä vain tuttujen - usein käy niin, että raitiovaunussa tai junassa lapset alkavat napittaa ja vetävät mukana olevat aikuisensa istumaan lähelleni, jotta pääsevät juttusille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelen kyllä, voin hymyillä vauvalle bussissa jne. Toivon tietysti että myös minun lapsiini suhtaudutaan ystävällisesti tai vähintään kohteliaasti, vastataan jos lapsi puhuttelee jne.
En pidä kaikkia lapsia suloisina.
En tosiaan halua jutustella vieraiden lasten kanssa. Joskus näin kyllä käy. Puolen tunnin ajan joku pentu haalaa lääkärissä mulle kaikkia likaisia leluja, yritän vaan väkinäisesti hymyillä, joo, hieno auto, ja toivon et kantais jolleki muulle. Samalla ihmettelen kuka on lapsen äiti, sillä kukaan muu ei lapselle puhu sanaakaan. Tosin yksi nainen sen verran vilkuilee, että se se sit varmaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutaman sanan voin vaihtaa, mutta jos itse olen ilman lapsiani liikenteessä nautin hiljaisuudesta.
Enkä tosiaan lässytä bussissa vauvoille.
Noin pääsääntöisesti en pidä siitä, että vieraat ihmiset ottavat minuun kontaktia, oli ne lapsia tai aikuisia. En yleensä ala ihmeemmin juttelemaan lasten tai aikuisten kanssa, hymyilen ystävällisesti ja sanon jotain ympäripyöreää. Joskus saatan esimerkiksi todeta äidille, että onpa suloinen lapsi tms. Mutta lapsille en silleen varsinaisesti "osaa" jutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko perus pienen lapsen heiluttelu tai vastaava on ihan ok.
Sen sijaan on todella ärsyttävää päälle 4v ikäinen tulee norkoamaan viereen kun itse leikitän pienempää omaa lasta. Hirveä hölötys kokoajan päällä "mun nimi on sejase mikä sun on", "tuutteko leikkimään mun kanssa" (no ei tulla - missä pirussa sun omat kaverit tai vanhemmat on???), "missä te asutte, me asutaan siellä ja täällä", "mulla on kavereita ne ja ne" vaikkei kiinnostaisi pätkääkään.
Mietityttää kyllä välillä että ovatko nämä sellaisia lapsia joita ei huomioida pätkääkään kotona kun on pakko ottaa niin paljon kontaktia ulkona täysin tuntemattomiin.
ehkä nyt omien lasten myötä olen alkanut höpöttelemään myös vieraille lapsille enemmän. Hauluan kannustaa lapsia olemaan reippaasti sosiaalisia ja puhumaan (aivan kuin aikuisetkin) myös vieraille ihmisille.
On harmillista, että Suomessa vaan mulkataan sosiaalisia lapsia vihaisesti..aivan kun olisivat epänormaaleja kun juttelevat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yleensä juttele, enkä pidä sen suloisempina kuin vieraita ihmisiä yleensä.
Ei se minua haittaakkaan.