Lue keskustelun säännöt.
Onko sinusta mukavaa, jos tuntemattomien lapset ottavat sinuun kontaktia julkisella paikalla?
15.08.2009 |
Jutusteletko heidän kanssaan? Pidätkö heitä suloisina?
Kommentit (95)
Juttelen tai ainakin jotenkin reagoin eli hymyilen ja vastaan lyhyesti. Riippuu niin tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan ikäistensä kanssa. Yleensä siitä syntyy paikassa jos toisessa hetkeksi kivat leikit ja siinä se. Lapseni saa huomiota jne, mutta on vain kovin sosiaalinen ja ilahtuu aina uusista "kavereista". ikävää, että ajattelet noin.
Joko perus pienen lapsen heiluttelu tai vastaava on ihan ok.
Sen sijaan on todella ärsyttävää päälle 4v ikäinen tulee norkoamaan viereen kun itse leikitän pienempää omaa lasta. Hirveä hölötys kokoajan päällä "mun nimi on sejase mikä sun on", "tuutteko leikkimään mun kanssa" (no ei tulla - missä pirussa sun omat kaverit tai vanhemmat on???), "missä te asutte, me asutaan siellä ja täällä", "mulla on kavereita ne ja ne" vaikkei kiinnostaisi pätkääkään.
Mietityttää kyllä välillä että ovatko nämä sellaisia lapsia joita ei huomioida pätkääkään kotona kun on pakko ottaa niin paljon kontaktia ulkona täysin tuntemattomiin.
lapsi tai aikuinen, jos hyvässä hengessä tullaan, mielellään jutustelen takaisin, ainakin pari sanaa ja hymy, vaikka olisi kiirekin, nin ei nyt niin kiire koskaan.Itse olen ujo, ja lapsenikin, joten on kiva kun joku tulee juttelemaan, itse en osaa keskustelua avata lasten tai aikuisten kanssa.
että vieraisen kanssa ei saa jutella, eikä ainakaan miesten.
Vertaatte koko ajan, miten etelä- ja keski-eurooppalaiset suhtautuvat lapsiin suopeammin. Mutta eihän kyse ole vain lapsista vaan ihmisistä yleensä. Suomessa ollaan totuttu pysymään omissa oloissaan, sehän on tunnettu fakta. Ei kyse ole siitä, että lapsia jotenkin karsastettasiin, vaan yleensäkään ei oteta kontaktia tuntemattomiin ihmisiin iästä riippumatta.
Hieno homma, jos yritätte kasvattaa seuraavasta sukupolvesta avoimempaa. Mutta muistakaa kuitenkin, että vanhempi väki on tottunut olemaan omissa oloissaan eikä välttämättä taivu tähän ah niin kansainväliseen small-talkiin. Itsekin kuulun tähän kastiin.
Ja vielä kysymys teille mammat. Jos kerran vieraiden pitäisi jaksaa ottaa kontaktia teidän lapsiinne, niin miten itse reagoitte esimerkiksi vanhuksiin? Jaksatteko jäädä turisemaan mukavia mummojen kanssa kauppareissulla? Eli ulottuuko tämä sosialistaminen lapsia pidemmälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä kysymys teille mammat. Jos kerran vieraiden pitäisi jaksaa ottaa kontaktia teidän lapsiinne, niin miten itse reagoitte esimerkiksi vanhuksiin? Jaksatteko jäädä turisemaan mukavia mummojen kanssa kauppareissulla? Eli ulottuuko tämä sosialistaminen lapsia pidemmälle?
Kun siinä kassajonossa sinun edelläsi tai takanasi on jo hieman höppänä vanhus joka selkeästi kaipaa juttuseuraa sanomalla jotain aivan yhdenpäiväistä niin kuinka moni aaveemamma jää keskustelemaan tämän vanhuksen kanssa? Ja kuinka moni näistä aaveemammoista joka jää keskustelemaan oikeasti nauttii keskustelusta. Kuinka moni sen sijaan juttelee kohteliaasti mutta mielessään toivoo pääsevänsä ko. tilanteesta pian pois.
Niinpä niin...
Jos kerran vieraiden pitäisi jaksaa ottaa kontaktia teidän lapsiinne, niin miten itse reagoitte esimerkiksi vanhuksiin? Jaksatteko jäädä turisemaan mukavia mummojen kanssa kauppareissulla? Eli ulottuuko tämä sosialistaminen lapsia pidemmälle?
Nimittäin monella vanhuksella esim. kauppareissu on päivän ainoa hetki kun saa kontaktia ulkomaailmaan ja on edes potentiaalinen mahdollisuus jutella jonkun kanssa. Sen sijaan lapsilla yleensä löytyy niitä keskustelukumppaneita ihan kotoakin jotka kiinnittävät lapseen hänen kaipaamaansa huomiota.
Silti väitän että kovinkaan moni ei _nauti_ vieraan vanhuksen kanssa juttelemisesta kaupassa/postissa/pihalla/missälienee. Muutama kohtelias sana saatetaan sanoa mutta harva tosiaan nauttii vieraan henkilön kanssa juttelemisesta vaikka vanhuksellahan on sitä elämänkokemusta ja näkemystä antaa vaikka muille jakaa. Miksi siis pitäisi nauttia vieraan muksun kanssa juttelemisesta jos ei nauti vieraan vanhuksenkaan kanssa juttelemisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kylläkin asunut ulkomailla ja oppinut siellä "tapoja". Ai ja sukujuureni ovat maalla, eli varmaan se mummolan maalaisympäristö mutkattomine tapoineenkin vaikuttaa. Siis edelleen maaseudulla kyllä jutellaan vieraille paljon luontevammin kuin kaupungissa. Ehkä siinä on mukana myös nurkkakuntaista uteliaisuutta, mutta toisaalta pari sanaa voi vaihtaa vaikka "kylähullun" tai laitapuolen kulkijan kanssa siinä tutussa ympäristössä, kaupungissa kynnys on luonnollisesti huomattavasti korkeampi.
Vertaatte koko ajan, miten etelä- ja keski-eurooppalaiset suhtautuvat lapsiin suopeammin. Mutta eihän kyse ole vain lapsista vaan ihmisistä yleensä. Suomessa ollaan totuttu pysymään omissa oloissaan, sehän on tunnettu fakta. Ei kyse ole siitä, että lapsia jotenkin karsastettasiin, vaan yleensäkään ei oteta kontaktia tuntemattomiin ihmisiin iästä riippumatta. Hieno homma, jos yritätte kasvattaa seuraavasta sukupolvesta avoimempaa. Mutta muistakaa kuitenkin, että vanhempi väki on tottunut olemaan omissa oloissaan eikä välttämättä taivu tähän ah niin kansainväliseen small-talkiin. Itsekin kuulun tähän kastiin. Ja vielä kysymys teille mammat. Jos kerran vieraiden pitäisi jaksaa ottaa kontaktia teidän lapsiinne, niin miten itse reagoitte esimerkiksi vanhuksiin? Jaksatteko jäädä turisemaan mukavia mummojen kanssa kauppareissulla? Eli ulottuuko tämä sosialistaminen lapsia pidemmälle?
Ja vielä kysymys teille mammat. Jos kerran vieraiden pitäisi jaksaa ottaa kontaktia teidän lapsiinne, niin miten itse reagoitte esimerkiksi vanhuksiin? Jaksatteko jäädä turisemaan mukavia mummojen kanssa kauppareissulla? Eli ulottuuko tämä sosialistaminen lapsia pidemmälle?
Enhän mä ole mikään epäkohtelias idiootti. Yleensähän se on vielä niin että mummot/papat ja lapset vetää magneetin lailla toisiaan puoleensa, ja itse on sitten siinä välissä. :) Harvoin mä olen kaupassa lasten kanssa ilman että joku mummo tai pappa tulee juttelemaan! Se on ihan mukavaa ja oppii lapsetkin siinä samalla, miten aikuisia on erilaisia eikä niitä kaikkein ryppyisimpiäkään tarvitse ujostella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta juttelevat reippaat lapset ovat aivan ihania. Aina jutustelen takaisin. Vertailukohtana ovat jurot toljottajat niin lapset kuin aikuisetkin jotka eivät saa sanaa suustaan. Itselläni on sosiaalinen leikki-ikäinen, joka puistossa kommunikoi keneenkään takertumatta niin lasten kuin aikuisten kanssa. On hupaisaa huomata, kun jotkut lapset ja samaa maata olevat vanhemmat vain toljottavat mitään sanomatta. Mitä vanhemmat edellä sitä lapset perässä. Ei liene ihme, että joidenkin on vaikea saada kavereita. Omalle lapselleni yleensä tuossa tilanteessa toteankin, että tuo ei nyt varmaan halua jutella, etsipä muuta leikki- tai jutteluseuraa.
Itselläni on 3v. ylisosiaalinen lapsi, joka meinaa jutella kaikille. Ei oikein ymmärrä, ettei ole soveliasta ihan kaikille höpötellä.
Mutta en ole ajatellut, että jos lapseni tervehtii jotain vierasta aikuista niin tämä ajattelee heti "saatana mikä pentu, pitäis vanhemmat huolta, ei ole mun asia vahtia tms." En ole nimittäin ikinä kuvitellut, että jos lapseni vaihtaa muutaman sanan vieraan kanssa, että tämä todella kuvittelee, että heitän lapseni hänen kontolleen.
En itsekään aina jaksa vieraiden lasten kanssa mitään pitkää keskustelua, mutta ikinä en ole ilkeä tai ajattele lapsesta mitään pahaa. Ja aina vastaan jos minulle joku puhuu, oli se sitten lapsi, aikuinen tai vanhus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miksi nämä yltiösosiaaliset kakarat ei ota kontaktia lapsiin vaan aina aikuisiin ja takertuvat heihin. Eivätkö he saa huomiota vanhemmiltaan?
Eivät kai, koska tuo alussa ollut kokemus lääkärin odotushuoneesta on tuttu. Joku lapsi tuo leluja ja löpisee ja lätisee ja utelee ja kantaa taas leluja. Pirukaan ei ota selvää, kuka on sen äiti. Miksi se lapsi ei kanna niitä leluja äidilleen?
Kipeänä ei jaksaisi viihdyttää vierasta lasta, saati sitten jos odottaa oman kipeän lapsen kanssa. Pitäisi leperrellä vieraalle lapselle, kenestä ei oma äiti välitä.
En tosiaan uskalla enää hymyillä tällaisille, koska heillä on niin aikuisen nälkä, että on pääsemättömissä heidän kanssaan kun he takertuvat kiinni, eikä heistä pääse eroon.
Minä eniten yleensä ihmettelen, että miksi nämä yltiösosiaaliset kakarat ei ota kontaktia lapsiin vaan aina aikuisiin ja takertuvat heihin.
Liikun paljon puistossa/kaupassa/jne 3v ja 5v ikäisten lasten kanssa ja aina nämä yltiösosiaaliset lapset tulevat juttelemaan nimenomaan minun kanssani. Samanikäiset lapset eivät kiinnosta vaan keskustelu "mulla on muuten sellaisia ja sellaisia leluja", "mä oon sen ja sen ikäinen ja me asutaan..." jne käydään aina aikuisen kanssa. Ainahan nämä lapset eivät valikoi minua kohteeksi joten näen kuinka tällaiset lapset poikkeuksetta käyttäytyvät näin muidenkin aikuinen/lapsi -ryhmien kanssa. Keskustelua (usein yksipuolista lapsen puolelta) käydään aina aikuisen kanssa - lapsi ei ole kiinnostunut toisista lapsista.
Suoraan sanoen tämä vaikuttaa mielestäni lähinnä siltä että lapsella on brassailun halua. Halutaan aikuiselle selittää kaikenmoista omasta elämästä ja "kuinka hienoa se on". Nämä lapset ovat oppineet vanhemmiltaan että ovat maailman napoja joiden asiat kiinnostavat kaikkia koska maailma pyörii heidän ympärillään.
Itse kuuntelen kyllä näitä pitkiä selostuksia naama hymyssä koska naurattaa niin kauheasti tuollainen brassailu ja oman elämästä kertominen ja siitä ylpeily. Usein kun se ylpeily menee tyylillä "niin, mulla on kotona iiiiiihan oma huone ja siellä on mulla kaksi nallea siis tosiaan kaksi mun isä osti toisen niistä mulle Tallinnasta kun se oli siellä työmatkalla mun isi matkustelee tosi paljon töissä ja sitten mulla on tosiaan se oma huone mutta pikkusisko nukkuu vielä äidin ja isin huoneessa ja mun huone on tosi iso ja me asutaan isossa talossa ja mulla on muuten iso polkupyörä joka on ihan uusi vaikka mun kaverilla on käytetty ja sitten me ollaan menossa mummolaan ensi viikonloppuna ja mun mummo tekee aivan ihanaa mustikkapiirakkaa ja mummo tykkää musta tosi paljon ja osti mulle sen toisen nallen joka on siellä mun iiiiiihan omassa huoneessa".
Niin, tosiaan...tuon tyylinen koko pötkö tulee yleensä ilman minkäänlaista taukoa tai välimerkkejä... ;)
Joten juu, ovat kyllä ärsyttäviä tuollaiset takiaiset mutta nauruksihan tuollainen selitys vetää. Ja mietteliääksi että miksi lapsella on tarve brassailla aikuiselle tai vähintäänkin kertoa puoli elämäänsä. Miksei tämä sosiaalinen lapsi ole kiinnostunut muista lapsista? Tottakai voi olla niin että omat lapseni ovat niin tylsiä ettei heidän kanssaan kannata jutella mutta yleensä vaan nämä samat lapset näkee tosiaan takiaisena monta monituista kertaa puistossa...ja aina aikuisen luona...lapset eivät koskaan kiinnosta. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkään lapset ei ole suloisia. Omani ovat, omasta mielestäni.
että nämä lapset haluavat harjoitella sosiaalista kanssakäymistä, ja kokeneemman ihmisen kanssa harjoittelu onnistuu paremmin? Senhän takia usein esim. 3-vuotias liimaantuu ennemmin viisivuotiaan kanssa leikkimään kuin toisen kolmevuotiaan. Koska viisivuotias osaa leikkiä paremmin!
Tietenkin lapsi vielä olettaa, että aikuinen ON se kokeneempi ja fiksumpi keskustelija, minkä me sosiaaliset äidit ymmärrämme jo illuusioksi, viimeistään tämän keskustelun perusteella...
että miksi nämä yltiösosiaaliset kakarat ei ota kontaktia lapsiin vaan aina aikuisiin ja takertuvat heihin. Eivätkö he saa huomiota vanhemmiltaan?
Ei mitään lisättävää tähän.
että nämä lapset haluavat harjoitella sosiaalista kanssakäymistä, ja kokeneemman ihmisen kanssa harjoittelu onnistuu paremmin? Senhän takia usein esim. 3-vuotias liimaantuu ennemmin viisivuotiaan kanssa leikkimään kuin toisen kolmevuotiaan. Koska viisivuotias osaa leikkiä paremmin! Tietenkin lapsi vielä olettaa, että aikuinen ON se kokeneempi ja fiksumpi keskustelija, minkä me sosiaaliset äidit ymmärrämme jo illuusioksi, viimeistään tämän keskustelun perusteella...
että miksi nämä yltiösosiaaliset kakarat ei ota kontaktia lapsiin vaan aina aikuisiin ja takertuvat heihin. Eivätkö he saa huomiota vanhemmiltaan?
kamalan mielelläni ala juttelemaan tuntemattomien kanssa, oli tämän ikä mikä hyvänsä. Mutta juttelen kyllä ystävällisesti niin kauan kuin toinen haluaa jutella. Ehkä vähän enemmän kuitenkin skarppaan niiden mummojen kanssa kuin lasten kanssa.
Miksi en juttelisi?!
Tottakai toivon että omallekin lapselleni juteltaisiin jos hän on halukas juttelemaan (sitten kun on siinä iässä että puhuu).
että lapsi ei ota kontaktia toiseen lapseen vaan takertuu vieraaseen aikuiseen. Minusta lapsella on jokin kiintymysongelma silloin.
Normaali ja terve lapsi saa huomiota kotona tarpeeksi ja leikkii muiden lasten kanssa. Jos lapsi ei ole kokenut normaali kiintymyssuhdetta vanhempiinsa, se etsii sitä koko ajan muista aikuisista.
että nämä lapset haluavat harjoitella sosiaalista kanssakäymistä, ja kokeneemman ihmisen kanssa harjoittelu onnistuu paremmin? Senhän takia usein esim. 3-vuotias liimaantuu ennemmin viisivuotiaan kanssa leikkimään kuin toisen kolmevuotiaan. Koska viisivuotias osaa leikkiä paremmin! Tietenkin lapsi vielä olettaa, että aikuinen ON se kokeneempi ja fiksumpi keskustelija, minkä me sosiaaliset äidit ymmärrämme jo illuusioksi, viimeistään tämän keskustelun perusteella...
että miksi nämä yltiösosiaaliset kakarat ei ota kontaktia lapsiin vaan aina aikuisiin ja takertuvat heihin. Eivätkö he saa huomiota vanhemmiltaan?
lasten kontaktinotosta on kuitenkin sanonut käyttäytyvänsä tilanteissa ihan kohteliaasti. Niin minäkin. En usko että lapsi tai aikuinen edes huomaa että pään sisällä ajattelen että juttelu tuon lapen kanssa ei oikein kiinnosta. Hymyilen ja vilkutan. Vastaan ai jaa tai mikäs se sun krokon nimi on jne.
Se on sitten eri asia jos se lapsi tosiaan takertuu matkaan. On inhottavaa miettiä että löytääköhän tämä seuraan tuppautunut lapsi enää vanhempiaan kun on edennyt kanssamme kemppariosastolta maito-osastolle tai lasten eläintarhasta karusellin luo.
Joskus myös esim. uimarannalla olen joutunut työntämään vieraita lapsia pois luotani jotta pysyisin perillä omieni tekosista. En siis voi keskittyä vieraan hiekkakakkuun kun yritän nähdä minne omani ovat painelleet. Toki olen muutaman lauseen sen hiekkakakun tekijän kanssa vaihtanut. Ja seuraavan tunnin pohtinut että kukahan aikuinen hänen seuranaan on. Pitääkö minun vahtia ettei hän huku?