Onko sinusta mukavaa, jos tuntemattomien lapset ottavat sinuun kontaktia julkisella paikalla?
Jutusteletko heidän kanssaan? Pidätkö heitä suloisina?
Kommentit (95)
Itse kohtelen vieraita ihmisiä samalla tavoin, olivat ne sitten lapsia taikka aikuisia. Väsyneenä hymyilen kohteliaasti ja mielessäni toivon heidän poistuvan paikalta. Jos on pirteämpi fiilis saatan jotain pientä jutella. Luulenpa aika monen muunkin olevan samoilla linjoilla.
Tämän ketjun monet vastaukset kertovat karua totuutta siitä kuinka lapsivihamielinen maa meillä on. :(
Osuit asian ytimeen..jos mielestäsi lapsia kuuluu kohdella samanlailla kuin aikuisia! Ei kai kukaan täysijärkinen niin ajattele??? Tämä ON lapsivihamielinen maa.
Ulkomailla lapsille hymyillään, puhutaan ja leperellään. Ei mikään ihme, että muualla kasvaa myös iloisempaa sakkia kuin täällä murjottajien maassa :D
Itse kohtelen vieraita ihmisiä samalla tavoin, olivat ne sitten lapsia taikka aikuisia. Väsyneenä hymyilen kohteliaasti ja mielessäni toivon heidän poistuvan paikalta. Jos on pirteämpi fiilis saatan jotain pientä jutella. Luulenpa aika monen muunkin olevan samoilla linjoilla.
Tämän ketjun monet vastaukset kertovat karua totuutta siitä kuinka lapsivihamielinen maa meillä on. :(
rakastan omia lapsiani äärettömästi mutta en erityisemmin pidä muiden lapsista.
sanokaa yksikin hyvä syy miksi minun pitäisi tykätä muiden lapsista? eikö se riitä että heillä on omat vanhemmat ja isovanhemmat ja muut tuttavat jotka ihastelevat heitä. miksi minun siis pitää lässyttää jonkun muun ipanalle?
Miksi? Miksi minun tulisi viihdyttää vieraita lapsia? Ja ei, minä en vihaa lapsia, joten et todella voi väittää että olisin lapsivihamielinen.
Ulkomailla lapsille hymyillään, puhutaan ja leperellään. Ei mikään ihme, että muualla kasvaa myös iloisempaa sakkia kuin täällä murjottajien maassa :D
Oma lapseni (3v) on juuri tälläinen höpöttäjä. Ollaan juteltu, että kadulla ei tartte puhua jokaiselle vastaantulevalle ja kaikki eivät pidä siitä. Puistossa saa jutella muille vanhemmille, mutta leikkejä ei saa häiritä. En tiedä onko lapseni jäänyt vaille huomiota vai mikä on mennyt vikaan kasvatuksessa, mutta hän on kovin kiinnostunut muista ihmisitä.
Tätä juuri pelään, että muut vanhemmat ajattelevat lapsestani. Täytynee pysytellä omalla pihalla.
takertujia, jotka lähtee seuraamaan eikä päästä jatkamaan matkaa. Voin siis mielelläni pari sanaa vaihtaa, mutta en ala kesken omien menojeni tuntemattomien lapsenvahdiksi.
Muutaman sanan vaihtaminen on ok. Ei myöskään huvita ruveta muiden lapsien lapsenvahdiksi...
Sosiaalisuus ei ole pahasta =). Mutta tässä maailmassa on kuitenkin hyvä oppia ettei ihan kenen tahansa kanssa kannata/pidä jäädä juttelemaan.
Riippuu omasta mielentilasta ja sen lapsen tekemisistä /jutuista. Joskus on tosi hauska kuunnella juttuja, joskus vaan toivoo että toinen jättäisi rauhaan...
Tykkään lapsista ja osa on jopa suloisia. Mutta en millään jaksaisi vapaa-ajalla vieraitten lasten kanssa seurustella, leikkiä ja jutustella, kun teen sitä työkseni kymmenisen tuntia päivässä.
millaisen kuvan maailmasta annatte näille pienille lapsille, kun kohtelette heitä nuivasti ja tylysti heidän vain viattomasti hakiessa kontaktia???? :( Tämän ketjun monet vastaukset kertovat karua totuutta siitä kuinka lapsivihamielinen maa meillä on. :(
Olen oikein mukava joskin vähäsanainen mutta mielessäni toivon lapsen katoavan jotain muuta kiusaamaan.
sinne kuulut etkä ihmisten ilmoille
olet hassu :)
sinne kuulut etkä ihmisten ilmoille
Voin kyllä hymyn heittää tai vilkuttaa, jonkun sanankin vaihtaa. Mutta siitä en tykkää että joku ei jätä rauhaan sitten ollenkaan, en millään jaksais jutella koko matkaa jonkun pikkusen kanssa, ei vaan huvita. Työpäivän jälkeen esim. metrossa on ihan kiva vaan vajota ajatuksiin ennenkuin haen omani hoidosta.
Yhden erittäin ärsyttävän muksun muistan, kyseli todella henkilökohtaisia, kyseli mitä mun kauppakassissa on, ja kun huomasi siinä päällä hedelmiä rupesi kinuamaan niitä. Annoin mä sille banaanin, mutta ihmettelin samalla miksi äiti ei kieltänyt ollenkaan lasta. En mä antais omieni kysellä nyt ihan mitä vaan, saati sitten kerjätä toisen ruokakassista jotain.
Itselläni on sosiaalinen ja rohkea 7-vuotias, joka on pienestä pitäen ottanut kontaktia vieraisiinkin ihmisiin. Joitakin tämä ärsyttää, jotkut ovat ihastuneita.
Omaa lastani olen ohjannut tutustumaan toisiin ihmisiin tunnustellen: tuppautua ei saa, jos toinen ihminen on vetäytyvä ja jokaisen ihmisen omaa reviiriä on kunnioitettava. Ja sekin on täytynyt opettaa, että jotkut ihmiset vain ovat juroja tai huonostikäyttäytyviä; kannattaa etsiä iloisempaa seuraa.
Apua, tätä juuri pelkään Oma lapseni (3v) on juuri tälläinen höpöttäjä. Ollaan juteltu, että kadulla ei tartte puhua jokaiselle vastaantulevalle ja kaikki eivät pidä siitä. Puistossa saa jutella muille vanhemmille, mutta leikkejä ei saa häiritä. En tiedä onko lapseni jäänyt vaille huomiota vai mikä on mennyt vikaan kasvatuksessa, mutta hän on kovin kiinnostunut muista ihmisitä. Tätä juuri pelään, että muut vanhemmat ajattelevat lapsestani. Täytynee pysytellä omalla pihalla.
Useat mammat sanovat, että eivät halua puhua muiden lasten kanssa. NARSISMISUKUPOLVET liikkeellä. Minäminäminäjameidänihanat(?)lapsetjamuideneiihanat.
Useat mammat sanovat, että eivät halua puhua muiden lasten kanssa. NARSISMISUKUPOLVET liikkeellä. Minäminäminäjameidänihanat(?)lapsetjamuideneiihanat.
Ei kaikkia kiinnosta vieraat kakarat. Omat ja tutut lapset on ihania, muut on mulle yhdentekeviä. Naurattaa kun ajattelen että sä varmaan jo pyörryt kun olet tän viestin lukenut.
Jotta he oppisivat lepertelemään vieraille ihmisille (esim. syöttäessään ja vaihtaessaan meille vaippoja vanhainkodissa tai kroonikkovuodeosastolla).
Tee siis päivän hyvä työ ja ole ystävällinen lapsille! Jos ei muuten motivoi, mieti sijoituksena tulevaisuuteesi!
Miksi ihmeessä minun tulisi leperrellä vieraille lapsille? Miksi? Miksi minun tulisi viihdyttää vieraita lapsia? Ja ei, minä en vihaa lapsia, joten et todella voi väittää että olisin lapsivihamielinen.
Ulkomailla lapsille hymyillään, puhutaan ja leperellään. Ei mikään ihme, että muualla kasvaa myös iloisempaa sakkia kuin täällä murjottajien maassa :D
Kuten turun vankimielisairaalan johtaja, psykiatrian erikoislääkäri, viimeisessä kuukausiliitteessä totesi, on Suomeen muinoin hakeutunut erityisen synkkämieliset erakot. Ja tämän ketjun kirjoittajista vähintään puolet edustavat erityisen hyvin tätä kauan eristyksissä elänyttä 'alkukansaamme'.
johon ei muita mahdu kuin hänen omat lapsensa. (Sylvi Kekkonen)
Voisiko äärettömästi äidin rakkaudestasi murunen tipahtaa jonkun toisen lapsen sielua ravitsemaan? Ajatteletko tosiaan, että jokaisella lapsella on ylenmäärin läheisiä ihmisiä, jotka ihastelevat lapsia? Entä jos oma myönteinen käyttäytymisesi on kohtaamasi lapsen päivän ilo?
Mikä ikäisiä lapsesi ovat? Jos he ovat päiväkodissa tai koulussa, eikö sinulle merkitse mitään se, miten muut aikuiset suhtautuvat lapsiisi?
ei ole mukavaa rakastan omia lapsiani äärettömästi mutta en erityisemmin pidä muiden lapsista. sanokaa yksikin hyvä syy miksi minun pitäisi tykätä muiden lapsista? eikö se riitä että heillä on omat vanhemmat ja isovanhemmat ja muut tuttavat jotka ihastelevat heitä. miksi minun siis pitää lässyttää jonkun muun ipanalle?
Olen oikein mukava joskin vähäsanainen mutta mielessäni toivon lapsen katoavan jotain muuta kiusaamaan.