Suku oli taas koolla jouluna ja ihailtiin suvun vauvaa. Harmittaa meidän lasten puolesta.

Siskon lapsi saattaa olla hoitojen tms. tulosta eikä lisää ole ihan heti tulossa.

Anopit eivät aina uskalla miniän "reviirille" - pelkäävät tämän reaktioita ja varmasti näkevät jos toinen ei pidä hössöttämisestä yms, ja jos reagoi asioihin pidättyvästi tms. Eivät sitten uskalla päästää kanaemomaisuutta valloilleen.



Jos suhde omaan tyttäreen on erilainen, sieltä pääsee paljon enemmän tunnetta esille.



Meillä on ollut aika lailla toisinpäin, minä en itse ole sietänyt äitini hössöttämisiä, ja nyt tuntuu että veljeni vauvat ovat hänelle läheisempiä. Veljeni ja vaimonsa ovat helpompia ihmisiä kuin minä, joka olen pidättyväinen ja ärryn helposti joten minkäänlaista äiti-tytär-asetelmaa ei välillämme ole ollut.

ihmettelen miksi ihmiset menevät viettämään sukujoulua, kun siellä tulee aina paha mieli milloin mistäkin.



Jos pysyy omassa kodissa oman perheen parissa niin ei tarvi myöskään vertailla yhtään mitään.



Mun mielestä ap:n käytös on lapsellista. Aikuinen ihminen vertailemassa saatua huomion määrää:-O

Ja lapseni ovat kummankin mummin ensimmäiset lapsenlapset. Oma suhteeni äitiini on aina ollut etäinen, siis lapsesta saakka. Kun esikoiseni syntyi, jotenkin luontaisesti yritin hakeutua lähemmäs äitiäni. Hän ei sitä ymmärtänyt, että siinä vaiheessa olisin tarvinnutkin äitiä. Tämä lähentyminen usein siirtää äiti-tytär-suhteen uudelle, erilaiselle tasolle, lähentää välejä. Meillä sitä ei siis valitettavasti tapahtunut.



Samoin lasteni suhde äitiini on etäinen. Meillä tämä mummi ei ole ottanut lapsia luokseen yökyläilemään tai muutenkaan (välimatkaa oli lyhimmillään alle 10 km). Alkuun yritin tehdä lapsia tykö, käydä kyläilemässä jne, mutta olen jo luovuttanut. Näemme muutaman kerran vuodessa, välimme eivät ole läheiset.



Anoppini on taas toista maata, läheinen sekä minulle ja lapsille - itseasiassa läheisempi kuin oma äitini on koskaan ollut. Joskus siis näinkin päin.

Siis älytöntä mustasukkaisuutta pikkuvauvaa kohtaan!:D Kasva aikuiseksi!!

"Tytär on äidille läheisempi kuin miniä, ja siten lapsikin". Onhan sillä lapsella isäkin, joka siis on tämän mummon poika. Miksi verrataan äitejä (joista toinen siis tytär ja toinen ei), eikä lastenlapsia? Eikö isät ja siis pojat merkitse mitään?

lastesi puolesta. Valitettavasti ette ole ainoa perhe, jossa sama homma. Meillä on aivan vastaava tilanne, että tyttären lapset ovat aivan erityisiä. Harmi vaan, knu lapsetkin sen homaavat ja esikoinen on asiasta jo kysynytkin. Kurjaa on myös, että kun tapaamme appivenhempia niin nämä eivät jaksa edes keskittyä meidän lapsiin ja juttelevat koko ajan tyttärensä lapsista. Olenko kateellinen. Kyllä ja myös harmissasi mieheni ja lasteni puolesta!

että suuri osa pitää sitä aivan normaalina ja hyväksyttävänä, että vanhemmat kohtelevat lapsiaan ja lastenlapsiaan eri tavalla. Noinko tekin teette? Minä ainakin rakastan kaikki lapsiani yhtä paljon, vaikka he ovatkin erilaisia. Ja taatusti aion kohdella lapsenlapsiakin samalla tavalla. Ei ihme, että sisarkateus yleistä ja perintöriidat repivät perheitä.

Ei pojan lapsiin anoppi uskalla suhtautua oikein mitenkään, koska miniä kuitenkin raivoaa kun a. anoppi takertuu minun lapsiin liikaa b. ei välitä niistä lainkaan. Oman tyttären lapsia uskaltaa helliä, koska tuntee oman tyttönsä. Mutta miniöillä on tapana haukkua anoppejaan niin joutuu olemaan eri tavalla varpaillaan sen takia ja suhde lapsiin ei siksi tule olemaan koskaan luonteva.

Iivanha keskustelu - taas joku nostelee...

esikoisen äidiltä, että pikemminkin ihmetyttää, että se voi jotakuta ärsyttää.

sitä, että sisko oli niin suurieleisesti äiti.

Kaikki liittyy nykyään äitiyteen tai vauvaan mitä hän sanoo tai tekee.

Kaikki toiminta on niin vauva-lähtöistä. Mitään normaalia ei oikein voi tehdä, kun on se vauva joka pitää ottaa huomioon.

Hän menee nukuttamaan vauvaa niin kaikki paikalla olijat kuulevat ilmoituksen ja kaikki ikään kuin elävät vauvan rytmissä, kun sisko sen niin järjestää.

En halveksu miehen siskoa enkä hänen äitiyttään. On ihanasti esikoisen äiti, jolle kaikki on uutta ja ihmeellistä.

-ap

...ap:n käly on saanut vastikään esikoisensa.

Veikkaan, että yksi sun toinen on vastaavassa tilanteessa ihan yhtä lailla "niin äitiä niin äitiä". Tunnustan tämän itsekin.



Vasta kun helmoissa oli kolme pientä, opin rennommaksi äidiksi, jolle lasten kanssa eläminen ei ollut suorittamista vaan rutiineja ja normaali osa elämää.

että suuri osa pitää sitä aivan normaalina ja hyväksyttävänä, että vanhemmat kohtelevat lapsiaan ja lastenlapsiaan eri tavalla. Noinko tekin teette? Minä ainakin rakastan kaikki lapsiani yhtä paljon, vaikka he ovatkin erilaisia. Ja taatusti aion kohdella lapsenlapsiakin samalla tavalla. Ei ihme, että sisarkateus yleistä ja perintöriidat repivät perheitä.

Lisäksi sisarkateus on vanhempien syy. Kannattaa miettiä millaiset välit sisaruksiin haluaa lapsilleen lahjoittaa.

ei siinä sen kummempaa ole kuin että, miehen isyydestä ei voi olla koskaan varma mutta naisen voi. Sinä olet kateellinen, ei ne lapset sitä tiedä ettei heitä ole samalla tavalla ihailtu vauvoina.

hänen miehensä tosiaan poikansa isä vai onko kyseessä joku baarituttu? Ja kukas sen tyttären isä onkaan?

minun äitini osoittaa kaiken huomionsa meidän kahdesta lapsesta vanhemmalle. Hän on niin silmiinpistävän puolueellinen, että ihan oksettaa. Kun lapset tulivat vähän vanhemmiksi, otin asian heidän kanssaan puheeksi, ja kun sieltä lähtiessä vanhemmalla on aina isompi pussukka nameja tai jotain pikku lahjoja, ne autossa kotimatkalla jaetaan tasan. Äitini on käytöksellään aiheuttanut sen, että kumpikaan lapsista ei oikein arvosta hänen huomiotaan, vanhemmankin mielestä äitini tekee väärin, kun suosii häntä.



Onneksi oma tai lasten elämä ei ole kiinni meidän vanhempiemme huomiosta tai sen puutteesta.

suhtautua oikein mitenkään, koska miniä kuitenkin raivoaa kun a. anoppi takertuu minun lapsiin liikaa b. ei välitä niistä lainkaan. Oman tyttären lapsia uskaltaa helliä, koska tuntee oman tyttönsä. Mutta miniöillä on tapana haukkua anoppejaan niin joutuu olemaan eri tavalla varpaillaan sen takia ja suhde lapsiin ei siksi tule olemaan koskaan luonteva.

ja tää uus vauva poika?

vaan "avoäitipuoli ja avoanoppipuoli" (jos sellaisia on). Nyt kun on tulossa toinen lapsenlapsi avokilleni, tulen pitämään tarkasti huolta, että kohtelu on samanlaista ja esim. annettavat lahjat ja sijoitukset lasten nimiin ovat varmasti tasaveroisia.



Muuta en voisi edes kuvitella. Ja varmasti tulevat olemaan yhtä rakkaita ja ihania!

vaan "avoäitipuoli ja avoanoppipuoli" (jos sellaisia on). Nyt kun on tulossa toinen lapsenlapsi avokilleni, tulen pitämään tarkasti huolta, että kohtelu on samanlaista ja esim. annettavat lahjat ja sijoitukset lasten nimiin ovat varmasti tasaveroisia.

Muuta en voisi edes kuvitella. Ja varmasti tulevat olemaan yhtä rakkaita ja ihania!

Kiitos kaltaisistasi ihmisistä!

Itse aion joskus tulevaisuudessa tehdä aivan samoin, yllättävän harvinaista tuntuu silti olevan ainakin omassa lähipiirissäni.

Erityisesti anoppini suosii tyttärensä ja yhden poikansa lapsia: ostelee tavaroita, jakelee lahjoja, vie matkoille, osallistuu päiväkodin tilaisuuksiin...

Meidän lapsiamme nämä isovanhemmat vaivautuvat näkemään kerran-pari vuodessa, tällöinkin me menemme heille kylään, he eivät koskaan meille, kutsuista huolimatta.

Tuntuu pahalta jo pelkästään lasten vuoksi. Kyllähän pieni lapsikin osaa ihmetellä, miksi mummo ei tykkää heistä yhtä paljon kuin toisista lastenlapsista.