Mikä saa sisarukset vihaamaan ja kadehtimaan toisiaan?
Kommentit (48)
Joten tuskin sinä niistä mitään voitkaan tietää.
Perintöriidat tai erimielisyydet kuuluvat kylillä kauas, samoin sukujuhlissa yms kireän tunnelman kyllä vaistoaa. Mutta tässä ketjussa kuvattua kattavaa epäoikeudenmukaisuuden kokemista en ole itse kokenut, eikä ole kukaan läheinen ystävänikään kertonut, ja paljon intiimimpiäkin kokemuksia kyllä jaetaan.
En vaan tajua ihmisiä, jotka perinnöistä jaksaa vouhottaa. Meillä kolme sisarusta ja perintöä ei nyt hirmusesti tiedossa, mutta asunto kuitenkin. Olen iloinen vanhemman sisareni puolesta, että vanhempamme voivat auttaa heidän perhettä antamalla asua suht edullisella vuokralla sijoitusasunnossa. Enkä pahastuisi, vaikka tuo asunto menisi sisarukselleni kokonaan perintönä. Tai jos myyvät sen heille alle markkinahinnan. Enkä todellakaan ole itse erityisen varakas, vaan perheellinen äiti, joka osaa myös iloita muiden puolesta. Vaikka miten epätasa-arvoisesti meitäkin kolmea on aikanaan kohdeltu ja vieläkin saamme vertailuja äidiltä kuulla esim. lastenkasvatuksesta, en ole sisaruksilleni kateellinen tai katkera, olemme vain yhdessä asioista puhumalla lujittaneet suhdettamme.
Entäs se vanhin, joka on saanut kaiken "ilmatteeksi" ennen pikkusisaruksiaan? Silloin hän ei joutunut jakamaan mitään sisaruksiensa kanssa ja kaikki rahat, jotka vanhemmat (ja isovanhemmat) laittoivat esikoiseen, meni todellakin esikoiselle. Mutta se kuopus, se joutui jakamaan kaiken isosisarusten kanssa.
Jos joku isosisarus kadehtii sitä, mitä kuopus saa heidän jälkeensä, niin miettiköön hetken - hyvänen aika!
että sisarukset kadehtii toisiaan. Tietysti jos toinen on lellipentu niin korostuu.
jotka syntyvät lapsuudessa vaikeissa olosuhteissa. Vanhemmat yleensä tunnevammaisia, kykenemättömiä rakastamaan/huolehtimaan, omaavat mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia, kenties lusivatkin ääritapauksissa.
Lyhyesti sanottuna näiden sisarusten vanhemmissa on jotain pahasti vialla.
saadakseen lapsilleen läheiset välit. Jo raskausaikana pitää ottaa tuleva isosisarus mukaan odotukseen ja antaa hänen kokeilla kädellä vauvan potkuja, painaa korva vasten vatsaa, puhella miten hänestä tulee varmasti mahtava isosisko/veli jne. Vauva-aikana ei suinkaan lykätä isompaa päiväkotiin ja keskitytä vauvaan vaan otetaan molemmat kotiin ja yhdessä isomman kanssa hoivataan pienempää.
vastaan: eriarvoinen kohtelu. Olen aina kadehtinut sisaruksiani, joiden opiskelut vanhempamme maksoivat. Itse jouduin ottamaan kymmenisen tuhatta euroa opintolainaa.
ovat olleet kotihoidossa. Olen huomannut, että ne joilla toinen päivähoidossa ja vauva kotona, välit eivät ole usein kovinkaan lämpöiset. Eivät ole kavereita keskenään.
ja sitä on kaikissa sisaruussuhteissa.
Mutta siihen, että se kärjistyy ihan vihaksi, tarvitaan sitä vanhempien eriarvoista kohtelua. Jos toista hoivataan, autetaan ja hemmotellaan, ja toinen saa pärjätä itse, niin vaikka katkeruuden kohde pitäisi olla vanhemmat, niin heijastuu se siihen sisarukseenkin.
Esimerkiksi.
Tai että toinen on fiksu, menestyvä, nätti tms. Ja itse ei ole. Ja joutuu kuuntelemaan vertailuja koko ajan.
ja sitä on kaikissa sisaruussuhteissa.
Mutta siihen, että se kärjistyy ihan vihaksi, tarvitaan sitä vanhempien eriarvoista kohtelua. Jos toista hoivataan, autetaan ja hemmotellaan, ja toinen saa pärjätä itse, niin vaikka katkeruuden kohde pitäisi olla vanhemmat, niin heijastuu se siihen sisarukseenkin.
Ei ole kaikissa sisarussuhteissa kateutta, ei ainakaan meillä.
ja sitä on kaikissa sisaruussuhteissa. Mutta siihen, että se kärjistyy ihan vihaksi, tarvitaan sitä vanhempien eriarvoista kohtelua. Jos toista hoivataan, autetaan ja hemmotellaan, ja toinen saa pärjätä itse, niin vaikka katkeruuden kohde pitäisi olla vanhemmat, niin heijastuu se siihen sisarukseenkin.
Ei ole kaikissa sisarussuhteissa kateutta, ei ainakaan meillä.
vanhemmiltasi huomiota silloin, kun sisaruksesi on saanut? En tarkoittanut aikuisena tunteita, vaan pienen lapsen tunteita, ja vaikka et sitä muistaisi, isompi sisarus kokee yleensä kateutta, kun pienempi valtaa äidin sylin, eikä siinä ole mitään pahaa. Outoa olisi, jos ei se miltään tuntuisi.
Mun ex-miehen kodissa oli kolmen sisaruksen välille asetettu hirveä kilpailutilanne. Veren maku suussa siellä kilpailtiin ihan kaikesta koulunumeroista, urheilusaavutuksista ja vanhemmat tekivät tiettäväksi että olit ihan paska jos et edes sisarusta voittanut.
Homma jatkuu ihan aikuisenakin. Ex-anoppi soitteli että sisarus teki sitä ja sitä niin ja niin hienosti. Voisit ottaa mallia etkä tehdä asioita niin paskasti.
Vanhemmat suosivat toista lasta toisen jäädessä vähemmälle huomiolle eli tasapuolinen rakastava ilmapiiri pitäisi lapsella olla. Vanhempien pitäisi myös ajoissa puuttua lapsien väliseen riitelyyn ja kadehtimiseen tasapuolisesti, sillä kadehtiminen voi saada todella karmeat mittasuhteet ja säilyä/jatkua aina aikuisuuteen saakka. Vierestä seuranneena tällainen on todella surullista...
T. kahden toisiaan kadehtivan siskon pikkusisko
Isosiskoni mielestä minua on "aina suosittu". Tosiasia on, että minä olen meistä sisaruksista ainoa, joka ei saanut edes lukiotason koulutusta kotoa. Kaikille muille se maksettiin.
Hän on vain saanut tämän päähänpinttymän ja hellii sitä edelleen, vaikka on yli 50-vuotias.
Minä olen menestynyt koulussa ja työelämässä aina hänen mielestään helposti - mutta sekin johtuu vain siitä, että äiti suosi minua jne. Omasta älystäni se ei voi johtua.
Eli jotain siellä on alun alkujaan vinksahtanut meidän suhteissamme väärin. Muistan että hän on aina ollut minua kohtaan kaunainen ja vertaileva.
Kuunteln kerran lentokoneessa kuinka suvun matriarkka haukkui yhtä tytärtään... tyttäriä oli 3 kpl ja yksi heistä oli svenskatalande mamman suosikki ja aivan "täydellisen hyvä". Sitten yks taas oli musta lammas joka oli myymässä jotan v*tun sohvaa ja kuultuaan että tämä Paras Tytär oli sitä ostamassa, pisti äkkiä lisähintaa.
Siitäkös Matriarkka oli vi**uuntunut, niin, että koko kone kuuli...
Sääliksi kävi sekä mies, että ne "mustat lampaat"..
Joten tuskin sinä niistä mitään voitkaan tietää.