Hyvä on... Jumala haluaa että elämässäni

"parempina"? Itse pidän kehittynyttä lääketiedettä positiivisena seikkana.

Ilmeisesti tarkoitit viestiä nro 6.

#5, sait itkemään Muistakaa ihmiset että kun kirjoitatte tänne epätoivoisille ihmisille kommentteja joissa vertaatte heitä taistelumielisiin selviytyjiin ja muistutatte miten ikävä kyllä heikkoja nämä epätoivoiset ovat, se saattaa olla jollekin ihmiselle viimeinen tikki. ap

Sinä arvioit kenenkään sosiaalisia taitoja? Jos viestien perusteella lähdetään arvioimaan, niin sinun empatiakykysi on rajoittunutta. No, se nyt on herttaisen yhdentekevää. Sinun viisaat, empaattiset neuvosi ovat vielä näkemättä..jospa ne ovatkin vain sanahelinää...

Joku uskovainenko täällä kiukuttelee?

Sinä arvioit kenenkään sosiaalisia taitoja?

Eli käsität olevasi empaattinen toimiessasi seuraavalla tavalla: Vastaasi tulee savuavat rauniot, joitten päällä istuu kaiken menettänyt, sydämensä pohjasta itkevä ihminen. Menet hänen luokseen ja sanot, että tiedät monia, jotka tässä tilanteessa vain porskuttaisivat reippaasti eteenpäin. Sitten kerrot, että aikaisemmin ihmislaji pyrki jatkuvasti parantumaan ja kehittymään, mutta nyt on päässyt käymään niin että tällaiset pillittäjän kaltaiset heikotkin yksilöt saavat jäädä elämään. Valitettavasti jotkut nyt vaan ovat niin heikkoja. Sitten toteat iloisesti, että toivottavasti tämä keskustelu nyt motivoi sinua lopettamaan tuon rääkymisen, jolla ei ole mitään funtiota, ja katsomaan iloisesti tulevaisuuteen, koska tälläkin hetkellä Etiopiassa nähdään nälkää.

Suosittelen sinulle luettavaksi Rick Warrenin kirjan: "Tavoitteena elämä - mitä ihmettä varten olen täällä. Tarkoitus vie eteenpäin." Kirjassa kerrotaan mielestäni hyvin Raamatun näkökulmia ihmisen elämään. Muun muassa, että elämämme tarkoitus on paljon suurempi kuin vain se, että toteutamme itseämme, saavutamme mielenrauhan tai tulemme onnelliseksi. Olemme syntyneet Jumalan tarkoituksen vuoksi ja hänen tarkoitustaan varten. Jumalalla siis on tarkoitus kristityn elämälle ja se tarkoitus ulottuu aina iankaikkisuuteen saakka. Kirjassa on myös lainattu Russell Kelferin runoa, jossa yhdessä säkeessä sanotaan:



"Eikä elämäsi vamma ollut helppo kohdata.

Myös Jumala itki sen koskiessa sinuun;

sen kuitenkin sallittiin muovata sydäntäsi,

jotta kasvaisit hänen kaltaisuudessaan. "



Suosittelen, että luet tuon kirjan. Itseäni se on auttanut hahmottamaan elämääni, vaikka en vielä ole lukenut kuin muutaman luvun.



Mulla on myös ollut sellainen tuska ja suru, joka on kestänyt vuosia. Onneksi elämällä on suurempi tarkoitus kuin vain nämä muutamat maanpäälliset vuodet ja voimme olla siunauksesi monille, vaikka itse joutuisimme kärsimäänkin monenlaisissa koettelemuksissa. Suuri apu itselleni on myös tullut läheisestä rukousyhteydestä Jumalaan ja kristittyjen yhteydestä. Meillä on Jumala, joka auttaa. Muitetaan myös Herraamme Jeesusta, joka itse suostui tulemaan taivaasta alas ja kärsimään meidän syntiemme vuoksi. Hän ymmärtää meitä ja on kanssamme. Siunausta ja Jumalan antamaa voimaa matkallesi!

täällä ajassa eläessämme emme aina tajua miksi joudumme kärsimään. Raamatussa esim Job joutui kärsimään hyvin paljon. Itse olen kokemut elämän suuret vaikeudet siunaukseksi. En varmaankana olisi uskossa ilman niitä vaikeuksia. Kun elämässä menee hyvin, tulee helposti olo etten tarvitse Jeesusta, pärjäänhän tässä yksinkin. Lisäksi Jumalalla voi olla juuri sinulle jokin aivan erityinen tehtävä. Sinä kykenet olemaan tukena ihmiselle joka on kokenut myös paljon vaikeuksia. Turvaa Jeesukseen, hän on vierelläsi silloinkin kun siltä ei tunnu.

En ymmärrä tätä että elämän suuret vaikeudet koetaan siunaukseksi. Ihmetyttää mitä ne suuret vaikeudet silloin on, ja voiko ne oikeasti olla niin suuria. Anteeksi kun näin sanon, ehkä tämä on sitä omaa heikkouttani, miksi oikeasti kuuluisin olla evoluution pois potkima tai jotain.



Siis minulla on tilanne se, että nuorena sairastuin ÄÄRIMMÄISEN noloon fyysiseen vaivaan, jonka takia vähän kaikki oli vaikeaa, mutta jota en KEHDANNUT tunnustaa, oikeastaan edes itselleni. Ei se nyt niin paha ole.... Töissä oli mahdottoman hankalaa ja koetin pettää itseänikin, että ei tämä siitä johdu vaan tuosta ja koetin raivokkaasti muuttaa kaikkia muita asioita paitsi synkkää salaisuuttani. Työelämästä tuli katkonaista ja kokeilin kaikenlaista, sitten lopulta masennuinkin, mikä taas vei elämästä vuosia pelkkään kuolemisen toivomiseen.



Lopulta tuli seinä vastaan. Kovalla työllä ja tuskalla pääsin yli noista asioista. Masennuksesta terapiassa, fyysinen ongelmakin saatiin lopulta kaikenlaisten koettelemustan kauttaa siedettävälle tolalle, niin että työelämään paluu rupesi näyttämään masennuksenkin hellitettyä mahdolliselta. Kun voimavaroja rupesi masennuksen hellitettyä liikenemään muuhun kuin päisävästä toiseen selviämiseen, oli pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja tunnustaa, että meillä on paha ja laaja, itse tietämättömyyttämme ja suunaatonta tyhmyyttämme aiheutettu homeongelma. Olemme sairastaeluni ja masennusteni takia varattomia. Olen käytännössä ammattitaidoton. Sellainen työhistoria ettei kukaan ota töihin ja pelottaa että miten se edes sujuisi. Mitä jos taas uuvun ja masennun? Koko ajan sairaita ja jaksaminen on sen takia kortilla. Tukiverkot jossain kaukana. Kuukaudessa jää ylimäääräistä muutama kymppi. Lainaa ei voi ottaa enää lisää, koska juuri ja juuri selvitään lyhennyksistä nyt. Taloa ei voi myydä koska kuka sen ostaisi. Joka hengenvedolla lapseni vetävät sisäänsä homemyrkkyjä, minä myös. Olen jo sairastumassa tämän takia.



Viime yönä en saanut kauhulta nukuttua, joten sain jonkinlaisen rauhan itseni kanssa tuosta ajatuksesta, että on turha enää toivoa muuta kuin että se on tätä, aina ja ikuisesti. En usko että viime yön jälkeen suhde jumalaan enää koskaan palautuu entiselleen. Vähän niin kuin isä joka hakkaa lapsen sairaalakuntoon sen takia että löytää tupakat taskusta. Lapsi voi myöhemmin olla "kiitollinen" siitä että tupakointi loppui siihen. Mutta suhde isään ei koskaan enää ole sama, lapsella on aina käsi valmiina nousemaan pään suojaksi. Kiitos hirveästi niille jotka on viitsineet sanoa jonkun lohduttavan sanan, se tuntuu tämän kaiken keskellä tosi paljolta. ap