voiko lapsen jättää kahdestaan isänsä kanssa puoleksi vuodeksi?

Ei, kyllä se on selvää, että sinulle ja miehellesi tärkeintä on työ ja sen mukana tuoma menestys. Muuten ette edes miettisi tuollaista.

t. Yks mies vaan

Arvomaailmasi on vähintään vääristynyt ja kiero.



Eikö sinulle paina mitään se, että aiheutat lapselle traumoja ja vaikean hylkäämiskokemuksen? Miten ajattelit korvata tunne-elämän puolella tapahtuneet peruuttamattomat vaikutukset? Rahalla?



Kiitos, tämä selvittikin kaiken arvomaailmastasi ja elämäsi tärkeysjärjestyksestä.

Ap alkuun vakuutteli, että mies tekisi lyhempää työpäivää ja pystyisi muutenkin olemaan enemmän lapsen kanssa. Nyt kuitenkin selviää, että syy miksi miehesi ei voi jäädä hoitovapaalle on firman kova kilpailuhenki eli dog-eat-dog -politiikka. Miten luulet tuommoisessa työyhteisössä sitten hyväksyttävän edes pienempää työpanosta? Eli miehesi joutuu 'jäähylle' joka tapauksessa ja sitten on turha odottaa uusia mielenkiintoisia komennuksia. Eli lapsesi jää ilman äitiä ja miehenkin panostus hoitoon tullee olemaan surkeaa.



Tiedän kokemuksesta tuommoiset työpaikat, missä lasta hoitava mies on nyssy eikä siitä ole oikeisiin vaativiin hommiin. Itse (miehenä) jättäydyin toisen lapsen syntymän jälkeen pois tuon tyyppisestä työpaikasta. Palkka laski melkein puoleen, mutta elämänlaatu parani. Ihanaa, kun lapsetkin oikeasti tunnistavat minut ja pyytävät mukaansa leikkeihinsä.



Toinen mies vaan

eli koko perhe nauttimaan mahdollisuudesta. Mies siis hoitovapaalle ja lapsen kanssa mukaan. En voisi kuvitellakaan jättäväni noin pientä lasta tai miestäni eri maahan : ) Ja ilmeisesti maa, mihin muuttaisitte, olisi joku eksoottinen ja lämmin, joten ihanaa vaihtelua lapselle ja miehellekin. Jos mies lentää pihalle työpaikasta, niin kyllä niitä uusiakin on tarjolla.

eli mitään pidennettyjä työpäiviä ei ole. Kilpailu parhaista tehtävistä sen sijaan on kova.

ja niinkuin aiemmin sanoin, työ on enemmän sellaista avustustyöntekijätyyppistä, eli veisitkö itse lapsesi jollekin katastrofialueelle pakolaisleirin viereen? Usko minua, siitä on eksotiikka ja nautinto kaukana.

Eurooppa ei ole maailman äärissä ja lentoliputkin on kohtuuhintaisia, pääsee ihan hyvin vaikka kerran kuussa kotiin. Lisäksi on kuvalliset nettiyhteydet sun muut yhteydenpitomahdollisuudet. Älä anna AV:n täydellisten mammojen lannistaa sinua.

70-luvulla tuttavani äiti lähti kahdeksi vuodeksi USA:n tutkimustyön perässä ja jätti kaksi pientä lasta kodinhoitajan ja pitkiä päiviä tekevän isän hoitoon. Kalliiden puheluhintojen takia soitti kotiin kerran viikossa.

Nämä kaksi nyt aikuista lasta ovat erittäin menestyneitä, tasapainoisia, vanhempiaan rakastavia ja kunnioittavia ihmisiä. No harm done.

hylkäämiskokemuksen vaikutusta lapsen tunne-elämälle?

Puhut koko ajan työstäsi ja miehen työstä ja asettelet lapsen asiat työn ehdoilla.



Vastaapa kysymykseeni: Jos eräänä päivänä havaitsisit että elämäsi tärkein ihminen on kadonnut, miten reagoisit? Jos kukaan ei kertoisi missä hän on tai tuleeko hän ikinä takaisin. Luuletko että ahdistuisit? Vai hyvittäisikö uusi poni tapahtuneen?



Juuri tällaiselta sinun katoamisesi tuntuisi vauvasta. Hänelle et pysty mitenkään selittämään mihin katosit tai palaatko ikinä takaisin. Jos edes pienen hetken yrittäisit eläytyä pienen maailmaan.

Jos vauvaa ei voi ottaa mukaan, jää kotiin. Jos lähdet, lapsesi unohtaa sinut ja nykylastenpsykiatrian mukaan teet pahimman virheen mitä voit ylipäätään tehdä.

eli mitään pidennettyjä työpäiviä ei ole. Kilpailu parhaista tehtävistä sen sijaan on kova.

Kirjoitit tuolla aikaisemmin, että jos miehesi on puoli vuotta pois töistä hän putoaa hommista eikä saa sitten mielenkiintoisia komennuksia. Mutta jos hän ei kerran kuitenkaan voi puoleen vuoteen käytännössä lähteä minnekään matkalle saati komennukselle, niin eikös hän sitten joka tapauksessa putoa?

ja niinkuin aiemmin sanoin, työ on enemmän sellaista avustustyöntekijätyyppistä, eli veisitkö itse lapsesi jollekin katastrofialueelle pakolaisleirin viereen? Usko minua, siitä on eksotiikka ja nautinto kaukana.

Av-mammat kuvittelee,että kaikki hakeutuvat töihin joihinkin rikkaiden rakentamiin veroparatiiseihin tai lähetystöjen muurien sisään. Ap:n työ vaikuttaa olevan hieman vaativampaa, tuskinpa lapsi ja mies siellä kovin paljon nauttisivat.

minusta tuntuu että tämä lapsiparka tulee koko elämänsä jäämään vanhempiensa uraputkien ja menestymisen jalkoihin? Vaikuttavat siltä ihmistyypiltä jolle kelpaa lapseltakin vain parhaat tulokset ja ykkössijat.



Mitäs jos antaisitte adoptioon? Suomessa on paljon ihmisiä adoptiojnoissa ja lapsi saisi rakastavan kodin ja tasapainoiset vanhemmat. Teidänkin ongelma ratkeaisi. Pääsisitte nauttimaan niistä haasteista.

Jos vauvaa ei voi ottaa mukaan, jää kotiin. Jos lähdet, lapsesi unohtaa sinut ja nykylastenpsykiatrian mukaan teet pahimman virheen mitä voit ylipäätään tehdä.

pahempia virheitä tee ihan muut kuin esim. ap mainitsemassaan tilanteessa! Missä pumpulissa tai valheessa olette kasvaneet? ;)

minusta tuntuu että tämä lapsiparka tulee koko elämänsä jäämään vanhempiensa uraputkien ja menestymisen jalkoihin? Vaikuttavat siltä ihmistyypiltä jolle kelpaa lapseltakin vain parhaat tulokset ja ykkössijat. Mitäs jos antaisitte adoptioon? Suomessa on paljon ihmisiä adoptiojnoissa ja lapsi saisi rakastavan kodin ja tasapainoiset vanhemmat. Teidänkin ongelma ratkeaisi. Pääsisitte nauttimaan niistä haasteista.

Joku ajattelee,että ap on julma, entäs tämä?!?! Menee jo hulluuden puolelle.

minusta tuntuu että tämä lapsiparka tulee koko elämänsä jäämään vanhempiensa uraputkien ja menestymisen jalkoihin? Vaikuttavat siltä ihmistyypiltä jolle kelpaa lapseltakin vain parhaat tulokset ja ykkössijat. Mitäs jos antaisitte adoptioon? Suomessa on paljon ihmisiä adoptiojnoissa ja lapsi saisi rakastavan kodin ja tasapainoiset vanhemmat. Teidänkin ongelma ratkeaisi. Pääsisitte nauttimaan niistä haasteista.

Joku ajattelee,että ap on julma, entäs tämä?!?! Menee jo hulluuden puolelle.

Ap:n työ vaikuttaa olevan hieman vaativampaa, tuskinpa lapsi ja mies siellä kovin paljon nauttisivat.

Voisi palkata vaikka lapselle hoitajankin ja mies voisi hakeutua myös kansainvälisiin tehtäviin tms. Koko perhe mukaan ehdottomasti. Eiköhän noin lahjakkaille ihmisille löydy töitä mistä tahansa, vaikuttavat molemmat aika moniosaajilta. Jos yksi projekti jää tekemättä nii jostain muualta löytyy varmaan toinen, paremmin palkattukin.

Jos ei työ ole sellainen että lapsen voi ottaa mukaan niin ratkaisu on hylätä työ, ei lapsi.



Miten kukaan voi puolustella lapsen hylkäämistä? Kukaan teistä ap:n puolustajista ei ole kertonut miten teidän näkemyksen mukaan lapsi tykkää siitä että ap häippäsisi puoleksi vuodeksi ja palattuaan vauva ei enää äitiään tuntisi.



Arveletteko että äiti on lapselle niin merkityksetön ettei tätä hetkauttaisi vaikka katoaisi kokonaan?

Ap:n työ vaikuttaa olevan hieman vaativampaa, tuskinpa lapsi ja mies siellä kovin paljon nauttisivat.

Voisi palkata vaikka lapselle hoitajankin ja mies voisi hakeutua myös kansainvälisiin tehtäviin tms. Koko perhe mukaan ehdottomasti. Eiköhän noin lahjakkaille ihmisille löydy töitä mistä tahansa, vaikuttavat molemmat aika moniosaajilta. Jos yksi projekti jää tekemättä nii jostain muualta löytyy varmaan toinen, paremmin palkattukin.

mihin tuossa ap.m kirjoituksessa viittasin, kriisiavustusta sotatoimialueella, se myös on vaativaa vai eikö sinun mielestäsi? Jos minulle tulisi mahdollisuus lähteä töihin johonkin kriisipesääkkeeseen, esim. Darfuriin tai Kongon rajoille, voisin lähteäkin,mutta en kyllä ottaisi lapsia mukaan. ;)

Mulle lapset ja mies ovat tärkeintä maailmassa, enkä ikinä jättäisi heitä noin pitkäksi aikaa kuin pakon edessä eli esim. sairaalareissu. Ja mun lapset ovat sentään jo vähän vanhempia.



Mulle on aika vieras ajatus, että joku äiti pystyy edes moista harkitsemaan :(. Ennen mieheni tapaamista mä olin aika urakeskeinen. Se ura unohtui aika täydellisesti, kun tapasin mieheni ja perustimme perheen. Mä olen sitä mieltä, että on valittava jompi kumpi. Molempia ei voi saada. Mä valitsin perheeni. Olen onnellinen :)

kirjoitin siis tosissaan, että ei miestäni tietty ton puolen vuoden aikana olla mihinkään lähettämässä, koska hän on Suomessa nimitettynä tehtävään. En tiedä, miten esim sun työpaikalla on, mutta hänellä ja osittain mullakin on niin, että tehtäviä haetaan hyvissä ajoin ja ulkomaankeikatkin tiedetään ainakin puolta vuotta aiemmin. Tosin jos on sitten saanut hyvän tehtävän, siitä ei välttämättä kannata lähteä.



Enkä kommentoi tosiaan noita hylkäämiskokemusviestejä, koska en missään tapauksessa ole kieltämässä niitä! Olen alunperinkin vain halunnut ajatuksia ja mielipiteitä tästä ja niinkuin olen sanonut, päätöksiä ei ole tehty-