HÄVETTÄÄ, mutta en halua lastani tarhan pienryhmään, jonne on integroitu myös ns. erityislapsia.

ed. viestissään, että meneekö tyhmälle jakeluun... todella empaattista !! Valaa uskoa kyseisen äidin kirjaoittamiin viesteihin.. NOT!

Ainoastaan sen takia että hänellä on puheenviivästymä!

Heti kun joku sanoo jotain erityislapsista, jonkun sellaisen äiti hyökkää tänne puolustelemaan kuinka ainakin HÄNEN lapsensa on ryhmän paras kaikessa, empaattinen ja täydellisyyttä hipuva muksu =D. Niin, miksi hän sitten on erityislapsi..?

Mikä ei ole sama asia kuin huonokäytöksinen ja pahatapainen riehuja!! Menikö tyhmälle nyt jakeluun?

Olen ollut töissä erityisryhmässä sekä pk:ssa että kolussa ja viihdyn näissä ryhmissä huomattavasti "tavisryhmiä" paremmin. Ryhmät ovat pieniä ja ryhmässä on monta aikuista. Useimmiten työskentely ryhmässä on huomattavasti tavisryhmää rauhallisempaa. Koska aikuisia on useampia, ongelmatilanteeseen puututaan ja tilanne rauhoittuu. Lapsi oppii suvaitsevaisuutta, ehkäpä viittomia. Erityisryhmässä lapsi ei ole vain säilytyksessä kuten, surullsita kyllä, usein tavisryhmässä on (eikä tämä ole henkilökunnan vika vaan resurssien).

Meillä esikoinen (erityislapsi) integroidussa ryhmässä. Aivan ihana paikka ja kaikki toimii. Surku kun kuopukseni (terve) ei sinne päässyt, vaan joutui tavalliseen päiväkotiryhmään tavislasten kanssa ja se vasta on kamalaa!!! Laitoin tyttäreni jonoon tuohon erityisryhmään, sillä tavisryhmässä terveestäkin lapsesta tulee helposti sairas jos meno on sellaista kun tuossa ryhmässä..

ryhmässä tukilapsena noin neljälle erityistarpeiselle lapselle. Ikinä ei ole ollut niin mukavaa ja rauhallista ryhmää kuin tämä. Isomman äänen pitivät tavikset.

oma lapseni aloittaa viikon päästä ns. "tavislapsena" erikoisryhmässä, koska tilaa ei ollut missään muualla. ja olin niiiiiin tyytyväinen siitä syystä että poikani sai edes päiväkotipaikan (kun paikkaa ei meinannut löytyä)suht läheltä kotiani. kiva kuulla kokemuksia, vaikka avoimin mielin hänet sinne vienkin tottakai.



t- ex-päiväkoti täti :)

Erityisryhmiin valitaan tukilapset ja kriteerit on sosiaalisuus ja hyvät kieleliiset taidot. Ei sinne mitään nynnyjä lapsia valita, ei sellaisesta ole tukilapseksi, kun on itsekkin tuen tarpeessa.

jos omalle lapselle on tarjottu tukilapsen paikkaa integroidusta erityisryhmästä. Tukilasten tulee olla tasapainoisia ja sosiaalisesti taitavia jne. Ei noita paikkoja kelle vaan tarjota! Oman poikani ryhmässä 12 lasta (3-6v.), 1 erityislastentarhanopettaja, 1 lastentarhanopettaja ja 1 lastenhoitaja. Siis kaksi opea! Kaikki päteviä ja motivoituneita. Toisin kuin usein tavisryhmissä. Puhehäiriöisten ryhmä kyseessä.

ja paljon rahaa heihin satsataan.

Eikö tavislapsikin ansaitsisi pienen ryhmän ja paljon henkilökuntaa?

Eikö tavislapsi ansaitsisi luokkaan avustajan opettajan kaveriksi?



Ja näistä tavislapsista tulee kuitenkin veronmaksajia, mitä ei erityislapsista koskaan tule. Heistä tulee vain veroeurojen saajia.

Mielummin haluan olla pienluokalla tai erityiskoulussa. Kauheampi vaihtoehto olisi tavis luokka. Meno monesti levotonta ja kasvatuksesta se on kiinni minkälainen tavis lapsi on, mutta varsinkin tavis lapsissa löytyy näitä levottomia ja käyttäytymisongelmaisia ja vitut ja perkeleet lentelee.

Tietävät myös hyvin omat oikeutensa ja sen mukaista on käyttäytyminen.

On sitten erityislapsi tai tavis lapsi, niin kasvatuksella on suuri merkitys.

T.40

Ps. Meillä se kiltein lapsi on kehitysvammainen.

ja paljon rahaa heihin satsataan.

Eikö tavislapsikin ansaitsisi pienen ryhmän ja paljon henkilökuntaa?

Eikö tavislapsi ansaitsisi luokkaan avustajan opettajan kaveriksi?

Ja näistä tavislapsista tulee kuitenkin veronmaksajia, mitä ei erityislapsista koskaan tule. Heistä tulee vain veroeurojen saajia.

Minun pojallani puheen VIIVÄSTYMÄ eli hänen puheensa tulee saavuttamaan normaalin tason mitä todennäköisemmin kouluiän kynnyksellä. Älyllisesti hän on normaali ja testeissä arvioitu aavistuksen ikätasoa korkeammalle myös sosiaalisesti taitava jne. Kuitenkin tällä hetkellä päiväkodissa ERITYISlapsi nimikkeellä, koska vaatii enemmän henkilökunnan huomiota puheen epäselvyyden vuoksi.

voi teitä tavisidiootteja. Eiks teitä yhtään iletä oma tyhmyytenne ja yksinkertaisuutenne?

erityislasten kanssa ja siksi ihmettelen sitä, että miksi tavislapset eivät ansaitse sitä kaikkea satsausta, mitä erityislapset.

Tavislasten ryhmässä oli vanha tietsikka, missä ei mitään ohjelmia, eikä pelejä. Joku henkilökunnasta tuonut vanhansa, että lapset saivat sillä piirrellä.

Erityislasten ryhmästä löytyi 3 tietokonetta, paljon kalliita pelejä ja ohjelmia. Olisi taatusti ollut tavislapsillekin kehittävää. Varsinkin kun olisi ollut henkilökuntaa tarpeeksi ohjaamassa.

Tavislapsikin olisi nauttinut aistien kehittämisestä erilaisten pintojen kosketteluista ja rytmien tahdissa.

Ja kun kuitenkin realistinen tosiasia on, että nämä erityislapsista ei tule veronmaksajia vaan jossain vaiheessa jäävät sairaseläkkeelle hyvinkin nuorina.

Näin se vain menee.

voi teitä tavisidiootteja. Eiks teitä yhtään iletä oma tyhmyytenne ja yksinkertaisuutenne?

varmaankin että sen termin alle mahtuu aika monenlaista yksittäistä tapausta. Oman erityislapseni äö on 139 (mitattu) ja hänen ongelmansa on lähinnä se, että hoitajat ovat häntä huomattavasti yksinkertaisia eivätkä pysty tarjomaan hänelle niitä älyllisiä haasteita ja virikkeitä, joita lapsi tarvitsisi.

Mutta kyllä sitä henkilökunta joskus päivitteli kun tietää, kuinka kuntien varat ovat tiukilla.



Tavislapset sullotaan ylipaikoille ja erityislapsille järjestetään pienryhmä, puheterapeutit, henkilökuntaa jne...



Tavislapset jonottavat kuukausi-ja vuosikaupallakin puheterapeuteille esimerkiksi. Moni tavislapsi tarvitsisi fysioterapeutin palveluja, mutta ei saa niitä. Mutta erityislapselle kaikki nämä palvelut kuuluvat automaattisesti.



Minua saa heitellä mädillä tomaateilla. Mutta asia vain joskus ihmetyttää.

varmaankin että sen termin alle mahtuu aika monenlaista yksittäistä tapausta. Oman erityislapseni äö on 139 (mitattu) ja hänen ongelmansa on lähinnä se, että hoitajat ovat häntä huomattavasti yksinkertaisia eivätkä pysty tarjomaan hänelle niitä älyllisiä haasteita ja virikkeitä, joita lapsi tarvitsisi.

Olen kyllä ihmeissäni, miten suuren muutoksen pieni, rauhallinen ryhmä tuo pojan käytökseen! Niin siis meidän "käytöshäiriöinen kusipää" ei ole tippaakaan käytöshäiriöinen kotona vaikka hieman erikoisesti joskus käyttäytyykin. Tuntuu pahalta kun täällä kuvitellaan että käytösongelmat = seurausta huonosta kodista, jossa ei välitetä lapsesta ja kiroillaan jne. Meidän tapauksessa lapsi on aika tavallisen, keskiluokkaisen kodin esikoinen, joka vietti ekat 2 vuotta kotona ja kehittyi täysin normaalisti. Tämän jälkeen meni hoitoon ja ongelmat alkoivat näkyä. Hoitajia askarrutti se, että vaikka lapsi ei ole tippaakaan ilkeä, hän silti satuttaa muita herkästi. Kotona ei todellakaan ole lyöty tms.!



Kävimme psykiatrilla juttelemassa elto:n kehoituksesta, hän oli seurannut lasta yli vuoden. Saimme lausunnon, jonka turvin lapsi pääsi integroituun ryhmään ja perusryhmässä nähdyt ongelmat (muiden satuttaminen, pahantuulisuus, karjuminen, jatkuva riehuminen..) ovat nyt 90% historiaa. Syyksi epäillään rauhallista ympäristöä; lapsi saattaa kärsiä yli/aliherkkyyksistä mutta näitähän ei ihan pieniltä tutkita helposti...nyt kuitenkin kaikki on hyvin kun ympärillä ei ole jatkuvaa melusaastetta, liikaa ihmisiä. Ohjauksen tarve on vähentynyt selkeästi, nyt lapselle voi jo antaa tehtäviäkin.



Hirvittää muistella miten pahaksi tilanne pääsi kehittymään tavallisessa ryhmässä. Lapsi muuttui vakavaksi, stressantuneeksi (pureskeli kynsiään, läpsi itseään, huitoi päätään oudosti) ja lopulta alkoi itkemään hädissään aamuisin kun sai tietää että päiväkotipäivä tiedossa. Joutui muiden lasten silmätikuksi, ryhmän idiootiksi, kiusatuksi myös. Hoitajat tuskastuivat ja alkoivat istuttamaan 3-vuotiasta palapelien äärellä (ainoa, mihin jaksoi keskittyä) niin paljon että lapsi raivostui aina kun näki kotona palapelin...:(



Koitan tässä sanoa, että moni tavallisempikin lapsi voi oireilla ikävästi, jos olosuhteet ovat sille suotuisat. Meidän lapsi on ollut "erikoisempi tapaus" ainoastaan päiväkotiuransa ajan...

Erityislapsillakin on oikeus elää normaalia elämää, jopa suotavaa.



Aikuisena syrjimäsi "erityislapsi" ongelmistasi joku voi olla lapsesi pomo työpaikalla :))

Lapsi todellakin oppii mitä on olla erilainen. lisäksi integroiduissa ryhmissä on enemmän hoitajia per lapsi kuin tavallisessa.

Hän ihmetteli, että eikö tavislapsikin tarvitsisi/ansaitsisi sitä suurempaa satsausta kuin e-lapsi. E-lapsen äitinä olen väkisinkin samaa mieltä; moni diagnoosi voisi jäädä saamatta/ongelma kehittymättä jos resurssit tavisryhmässä olisivat edes lähes yhtä hyvät kuin e-ryhmissä. Suomessa on kummallinen käytäntö näissä asioissa ja vaikka tavislapset kärsivät homekouluissa/tarhoissa minimibudjeteilla, samoissa tiloissa oleskeleva erityisryhmä voi saada kaiken mahdollisen tuen (ohjaajat, materiaaliset resurssit, paremmat tilat).



Ala-asteelaisena muistan että erityislasten luokassa leivottiin usein pullaa, he saivat syödä ruokansa omassa luokassaan ja osallistuivat useisiin tapahtumiin/tempauksiin, mihin tavikset eivät päässeet. Siinä missä näillä oli kivaa joka päivä, meidänkin tavisluokka jakoi kokonaisen vuoden ajan paitsi opettajan mutta myös luokkatilan toisen luokan kanssa (lomautukset, homeongelmat ym.).

Aikamoista menoa joissain erityisryhmissä näiden kommenttien perusteella. Ap:n kannattaa yrittää tutustua että millainen se tarjolla oleva e-ryhmä on, eli millaisista ongelmista kärsiviä lapsia.



Onneksi omien lasten erityisryhmät on rauhallisia ja ihania, yksi häirikkö taitaa olla molemmissa, mutta niin oli aiemmin tavallisissa ryhmissäkin. Toinen lapseni on e-lapsi (puheviiveisten ryhmässä), toinen e-ryhmässä tukilapsena.