TAMMIMASUT 2009 viikko 22

Uutta viikkoa taallakin aloitellaan hieman sekavissa tunnelmissa. Mies oli viikonlopun poissa ja lauantaina herasin ilman mitaan pahoinvointia, ei rintojen jomotusta ei yhtaan mitaan. Sama juttu sunnuntaina. Tosin nalka on koko ajan. Totta kai se pieni morko hiipi olkapaalleni pelottelemaan et nyt on asiat huonosti masuasukilla.. ultra on vasta reilun 2 viikon paasta.. Todennakoisesti ma vaan panikoin asian suhteen, mutta mita mielta olette, pitaisko kayda laakarissa tarkistamassa hcg? Tiedan et olen ihan hopso, mut saan kai olla. Voiko tuo koko paivan pahoinvointi loppua kuin seinaan? Tai ehka masuasukki paatti et isi on nyt pois eika ole kuorsaamassa/hairitsemassa mamin younia joten jos makin annan mamin levata rauhassa. Ehka...



No jokatapauksessa, paino vain tippuu vaikka syon taukoamatta. Ja taalla kanssa evaat on oltava mukana joka paikassa.



Wintsu rv 6

täällä olisi kans yksi tuleva (toivottavasti) tammikuulainen.

Ensimmäistä odotellaan ja la ois 3.1.09.

Kovasti oon yrittäny aiemminkin tänne kirjotella vaan en oo osannu ja sit ku tuntuu et osaiski nii viestit katoaa johonkin :p



Nyt sit hirvee epävarmuuskysely multakin, kun mulla oikeestaa mitää pahaa oloa ole ollu joskus saattaa tuntua et lentää mut ei kuitenkaa tuu ja nyt sit pari päivää ollu iha normi olo, tosin hajut ällöttää. sit rinnat ei oo enää yhtää kipeät, tulisko muuten rintojen arkuus jossain kohdassa hävitä vai kestääkö se läpi raskauden?? ?:|

kiitos kaikille jos jaksaa vastata ja auttaa uus-avutonta :p



Meea ja tipi 8+2

Mä vaan odottelen täällä oireiden ilmestymistä... Tää väsymys on edelleen tosi painostavaa. Meinaan nukahdella kesken kokousten ja viime viikonloppuna vedin molemmat päivät kaksien päiväunien taktiikalla. Ihan käsittämätöntä, etenkin kun en oo ennen ollu mikään päikkäreiden nukkuja. Mutta ei pahaa oloa, ei mahakipuja ei mitään. Kyllä sellanen pieni paniikki alkaa hiipiä tuolta olan yli, et joskohan tässä on kaikki ihan ok, vaikka neuvolassa kovasti vakuuttivatkin, että ei niitä oireita pakosti tuu juuri ollenkaan. Kolmen viikon päästä on eka ultra, et sillon viimeistään selvii missä mennään...



mama&bebe 8+1

taas palsta täynnä. Pahoittelut Hännälle, suru on suuri ja oikea, vaikka raskaus keskeytyisi kuinka alussa.



Uusille tervetuloa!



Oma napa: olen nyt kotona sairaslomalla ja odottelen torstain uusintaultraa. Mullahan oli siis tilanne se, että viime viikolla ultrassa rv 6+5 näkyi kyllä syke, mutta lääkärin mielestä se oli liian heikko. Ennusteli keskenmenoa.



Nyt sitten vain odotellaan. Pientä toivoa antaa se, että kohdussa nippailee edelleen. Tämä voisi viitata siihen, että kohtu kasvaa. Ja se taas ei kasva, jos alkio on kuollut... Mutta epäilemättä ehdin tulla enne torstaita täysin sekapäiseksi eri vaihtoehtoja pyöritellessäni.



Oireitahan mulla ei ole puuttunut koko aikana. Jo rv 5 alkoi pahoinvointi, joka onneksi on lievää ja syömisellä taltutettavissa. Rinnat ovat kipeät ja turvoksissa, lämpö selvästi normaalia korkeampi. ja kohdussa siis vihloo, välillä kipeästikin.

Millasia oireita kaikilla ollut, ja jos keskenmenoja on ollut, niin onko silloin sitä ennen kuitenkin ollut raskausoireitakin? mulla vasta kuudes viikko menossa ja ihan hermona, kun jännittää eka raskaus niin paljon :/



Mulla ollu oireita, mut joinain päivinä oireet taas paljon pienempiä ja joinain yölläkin herää viiltoihin vatsassa... pahoinvointia ei paljoakaan vielä ja rinnatkin vasta muutama päivä sit alkanut aristaa..

Mulla pahoinvointi vaan yltyy, nyt oksentelen jo töissäkin... YÖK! Mutta tämähän oli mulla odotettavissakin, kun 2 edellisessä raskaudessa pahoinvointi vei välillä tiputukseen sairaalaan. Sitten jos ei oksenna, niin etoo koko ajan ja mähän olen vielä todella alkumatkassa tässä raskaudessa. Mulla toi painonnousu ei ole ollut ongelma raskauksissa sillä esikoisen kanssa paino nousi 600g ja tuplista 6kg ja nytkin ruokailu on tehtävä pakottamalla itsensä syömään, sillä nälkä ei todellakaan vaivaa...



basilika5 rv 4+4 (vasta...)

seuraan.. Yritin eilen tonne toiseen pinoon muttei onnistunut jostain syystä. Minä oon 21 ja kolmonen tulossa 20.1 la. Eilen tein testin ja tässä nyt monenlaisten tunteiden vallassa ollaan. Mä en hirveesti tykkää raskausajasta. Vauvat on ihanii, mut raskausaika sellasta tunteiden vuoristorataa ja mua ärsyttää neuvolassa painoseuranta, virtsanäytteet ym. Ja sit tää aika on viel niiiin pitkä. Mutta, muuten on onnellinen olo tulokkaasta. Nälkä täälläkin kokoajan ja väsyväsy... Mutta ihana kun on vertaistukea täällä netissä. (vähän jänskättää miten ihmiset suhtautuu tähän raskauteen, on kolmas vauva lyhyellä ajalla)

Onhan tämä kyllä sellaista epävarmuusaikaa ettei usein muulloin elämässä... Minulla meinaa elämä mennä ylikierroksille tahtomattani, voi olla että raskaushormonit myös reagoivat kilpirauhaslääkityksen kanssa. Sainkin soittoajan lääkärille keskiviikoksi, kun pitäisi sinne verikokeisiinkin jo kiireesti päästä... Heräilen tosiaan aamuyöstä jo viideltä tai aikaisemmin, enkä enää saa unta, vaikka olisin puolen yön jälkeen mennyt vasta tutumaan!! Aika kestämätön tilanne töissä, kun leuat repeää haukotuksista ja silmätkin ovat kuin särjellä, kipeät liian vähästä levosta :(



Tuntemuksia alavatsalla on, samoin pissalle pitää juosta jatkuvasti eli kai siellä jotain kasvaa =) Pahoinvointia ei todella ole, mutta nälkä tuntuu taas paljon konkreettisemmalta.



Ajattelin varailla ajan alkuraskauden ultraan tuonne 7+ viikolle, miten nyt satun aikaa saamaan. Meillähän se olisi voitu tehdä myös neuvolassa, mutta kun täti sattuu olemaan lomalla.



Mutta nyt tuulee naapurin täti kylään, joten lopettelen...



eikkuli 5+3

no kävin tänään mittauttamassa verenpaineeni eilisen pyörtymisen takia ja alhainenhan se oli...94/55 koko ajan on heikko olo ja tuntuu ihmeelliseltä päänhumimiselta pääkopassa...nyt sitten puntaroin että pitäisikö jäädä täksi viikoksi lepoon kotiin vai mennä töihin( tämän päivän olin poissa).Mulla eka neuvola torstaina joten sieltä ehkä saan jotain neuvoja tähän alhaiseen verenpaineeseen..en tiedä mitä tekisin, olen huono jäämään töistä pois, mutta en myöskään tiedä miten töissä jaksan, auttakaa!!



rv 9+0

Ilmeisesti täälläkin raskaus menossa kesken. Eilen alkoi niukka vuoto, joka loppui iltaa kohden. Aamulla alkoi sitten taas. Tällä kertaa runsaampana ja kirkkaan verisenä. Töihin en pysty, itkettää vaan....



Muistakaa hyvät naiset että pienokainen jota kannatte on Luojan lahjoista suurin. Ihan samalla tavalla kuin Hän lahjansa antaa, Hän voi ottaa sen myös pois. Kun ensi tammikuussa pidätte nyyttejänne sylissä niin muistakaa meitä, jotka jäivät lähtöviivoille tai välille. Muumimamma kiittää, kumartaa ja poistuu. Kiitos matkaseurasta, sillä tälläkin pienellä matkalla oli tarkoituksensa.



Muumimamma75 rv0+0, neljä muksua ja yksi enkeli )-:

täällä ja luen toisten kirjoituksia km:stä, Olen todella pahoillani niiden puolesta jotka tippuu alussa pois!



Mua väsyttää vaikka meen nukkumaan jo klo 22..yleensä olen ollut sängyssä vasta klo 24-01.Mutta sitten taas päivällä on tosi energinen olo!



Voiko oikkesti maha pulpahtaa esiin näin aikaseen? Mulla nytten jo aamulla tällänen pömppö vaikka en oo syöny olen aikasemmin ajatellut että se on turvotusta. Rv vasta 7+2. Entuudesta on jo kaksi tervettä poikaa ,ovat siis varmaan venyttäny paikat niin että masu sit näkyy aikasemnmin.



Keskiviikkona olisi mun mummon hautajaiset ja tiedän et tuleen oleen kamala päivä...oli kylläkin mummo jo 95 ku kuoli mut todella tärkeä meille.



Nytten kaikki kasvattamaan massuja, Matsalu toivottavasti kaikki on hyvin to ultrassa peukkuja pidetään kaikki. Muumimamma75 kannattaisiko kuitenkin vielä käydä lääkärissä??

tuntuu niin surulliselta. Lohdullista, että jaksat tuossakin tilanteessa uskoa Luojan johdatukseen. Oma uskoni on näissä kiemuroissa osoittautunut kovin heikoksi... Voimia!



Minustakin kannattaa joka tapauksessa käydä lääkärissä.

Vihdoin pääsin kirjautumaan näille uudistuneille sivuille mukaan. Vanhasta nimimerkistä (-minni-) piti luopua, mutta eiköhän tälläkin pärjää.



Mulla on edelleen pää ihan sekaisin plussasta, jonka tein.. joskus viikko sitten. Ja nyt kun luin muumimamman kirjoituksen, tuli ihan sellainen olo (vaikka toisaalta samalla kauhistun omia ajatuksiani), että voi kun voisimme vaihtaa osia.. =(



Toivottavasti en saa kaikkien vihoja niskaani, itse kyllä jo vihaan itseäni näiden ajatusten takia. Mutta nyt pitää kääntää osaltani jo positiivisempiin ajatuksiin - tämä lapsi tosiaan on meille lahja. Tämän suurempaa yllätystä meille ei olisi voinut kohdalle osua. Tämän ei pitäisi olla mitenkään edes mahdollinen.. Tai siis voihan siihen riittää vaikka vain se yksi siittiö (voikohan..)!? Mulla siis viimeiset menkat alkoi 9.4., ja vappuna rakasteltiin (eli kiertopäivä jotain.. 21?) keskeytetysti. Kierto mulla nyt ollut kuopuksen jälkeen (kuopus 1v3kk) jotain 28-36, joten en olisi kuvitellut, että tuossa vaiheessa voisi enää tärpätä (ja vieläpä keskeytetystä..), mutta näin kävi! Voitte kuvitella alkoiko mieskin jo epäillä uskollisuuttani (no, ei kai nyt tosissaan..). Tosin meillä on jo 3 muksua, ja kaikki tärpänneet jos ei heti ekasta, niin tokasta kierrosta. Esikoinen on 5v, keskimmäinen pian 4v ja kuopus 1v. Hiukan jo ehdin ennen plussaa ajatella ryhtyväni yksityiseksi perhepäivähoitajaksi, mutta eihän mulla nyt sit olekaan enää vapaita hoitopaikkoja, kun omat täyttää kaikki paikat! =)



Ja olihan meillä ajatuksena vielä joskus neljättäkin yrittää, mutta ei näin pian! Suurin syy ei ehkä ole edes oma jaksaminen neljän kanssa (vaikka vaatiihan sekin jo aikamoisesti!? kokemuksia?), mutta ennen kaikkea raha. Minimituilla ei ole kiva kituutella, olis kiva saada vähän "vapautta", eli ei tarvitsisi kaikkea suunnitella niin perin pohjin, joka sentin venytystä.. No mutta, eihän se raha kuitenkaan onnea tuo! Eikös näin sanota? Pitää uskoa siihen, ja olla onnellinen näistä terveistä lapsista, joita meille on suotu, ja toivottavasti tämä masussakin oleva syntyy aikanaan terveenä.



Kyllä siis elämä voittaa, ja uskonkin, että osaamme kohta jo mieheni kanssa iloita perheenlisäyksestä.



Olostani sen verran, että pahoinvointia ja kuvotusta on (kuten edellisissäkin raskauksissa). Mielitekoja tulee ja menee, mitä milloinkin, mutta enemmän on yökötystä hajuista, eli tiedän paremmin mitä ei tee mieli, kuin mitä tekee mieli. Vatsa tuntuu jo turvonneelta, mikä ei varmaan ole niin ihmeellistä kun neljäs on kyseessä ja esikoinenkin on vasta 5v. Toivottavasti nytkään ei kerry lisäkiloja muualle kuin vatsaan, kuten ennen. Odotan, että taas tulee painoa kymmenisen kiloa.



No mutta, mahdanko saada tätä romaania enää lähetettyä, katoaa kuitenkin jonnekin.. Ihana kun on tällainen palsta, jonne saa purkautua kunnolla. Miestä en tykkää vaivata jatkuvasti, ja kenellekään ei varmaan tätäkään raskautta paljasteta ennen kuin ekassa ultrassa on käyty, joten juttukaverit on todella vähissä! Toivottavasti huolitte joukkoonne!? =)



minnikki

la on kai joskus tammikuun 14-24pv?



(Niinhän siinä kävi, että ei tekstini tullutkaan näkyviin, mutta onneksi tajusin ottaa kopion.. uusi yritys siis.)

sivuja tutkimassa...



Muumimammalle pahoittelut ja iso halaus! Pieni enkeli oli jo teille rakas ja tärkeä, odotettu lisä perheeseen. Kuten sanoit, joku tarkoitus tälläkin oli, toivottavasti joskus saat tietää tarkemmin mikä ja miksi.



Matsalulle ja Hintsnille voimia piinaaviin päiviin.



Mulla on samoin kuin Kimmillä vastassa hiljaisuus ja ihmettely (onhan meillä molemmilla 4 raskautta ja 4 synnytystä). Itsekin välillä miettii miten käy tämän kanssa, kun edelliset on menneet hyvin, ja samalla kaveriporukasta vähän väliä kuulee, että kesken meni... Todennäköisyys epäonnistumiseen kasvaa joka kerta, ainakin omassa päässä jos ei muuten.



Mulla on nyt melkoinen köhä, välillä pitää kaksinkerroin yskiä yökötyksen partaalla, mutta silti ei kurkku tunnu selviävän yhtään. Nenäkin on tukossa eikä mistään tropeista ole vielä ollut apua. Mutta pieniä on mun murheet muiden rinnalla... Oireista en tiedä mitä löytyy. Väsymys on ainakin, ja jatkuva nälkä, mutta muita ei tunnu olevan. Tiedä sitten auttaako vitamiinit (otan 2x päivässä monivitamiinia) vai katosiko kaikki jonkun muun syyn takia. No, eka neuvola on 2 viikon päästä, eli silloin selviää jo monta asiaa.



Aurinkoisia ja lämpimiä päiviä kaikille!



Äippä ja kirppu rv 6+5



Ps. Uusille tervetuloa joukkoon!

ei sun ajatukset mitenkään kummia ole. Oma tilanne on ihan toinen, mutta täytyy myöntää, että aluksi oli pää aika sekavassa tilassa. Mietin, että miten nyt yhtäkiä olen raskaana kun se ei onnistunut neljä-viisi vuotta sitten, kun sitä oikein olan takaa yritettiin? Ja että nyt kun lapsettomuuden surutyö on tehty niin pitää ruveta asennoitumaan ihan uudestaan. Ja että helppo ja vapaa elämä ihanan aviomiehen kanssa on nyt ohi. Ja että nyt on pakko tehdä keittiöremontti, vaikka ei olisi rahaakaan...



Mutta kummasti muutamassa viikossa Santeri Alkiosta on tullut ihan käsittämättömän rakas ja tärkeä. En mieti tulevaisuutta, en vaikeuksia, nyt toivon vain, että se pieni ihmisenalku saisi elää!



Joku on sanonut, että joillakin lapsilla on tosi suuri halu syntyä tähän maailmaan ja he sen tekevät, vaikka vanhemmilla olisi juuri sillä hetkellä muita suunnitelmia. Teidän vauva varmaan haluaa syntyä eikä hän joutanut odottamaan.

kiitos ihanasta viestistä! Sait vedet silmiini. =) Minäkin todella olen nyt ajatellut, että tällä(kin) on pakko olla joku tarkoitus - en ikinä voisi estää omaa lasta tähän maailmaan syntymästä, eli tehdä aborttia. Olen aina ollut erittäin jyrkästi aborttia vastaan (mielestäni se on oman lapsen murha) - ja omalla kohdallani olen kyllä edelleen, mutta toisaalta ymmärrän nyt ehkä inan aborttiin päätyneitäkin (vaikka en voi sanoa kenenkään kohdalla aborttia hyväksyvänikään).



Mutta nyt, synkät ajatukset pois! Toivottavasti meidän kaikkien masuasukit pysyvät matkassa turvallisille viikoille asti. =)



Ja vielä Matsalulle: Sukulaiseni sai muutama vuosi sitten terveen pojan, ikää 40v+. Kaikki on mennyt hyvin. Ainoastaan kuulemma vanhuus alkaa tuntua, kun isä on jo 50v, niin ei ihan jaksaisi kierrellä muumimaailmassa niin paljon kuin lapsi tykkäisi.. ;)

Syvät pahoitteluni muumimammalle keskenmenon vuoksi! Ja muillekin, jotka jo tässä pinossakin ovat sen joutuneet kohtaamaan. Vaikka itse jännitän ja olin alkujärkytyksissäni raskaudestani, niin kyllähän se pieni on semmoinen ihme, että joka kerta vessassa käydessäni pelkään, että se on otettu minulta pois... eli on tämä niin ainutlaatuista, kumminkin!



Meilläkin lapset ovat saaneet helposti alkunsa, kun vertaa esim. kaveripiirin kuukausia tai vuosia kestäneeseen yritykseen. Ja kolmas nyt tosiaan, kaksi ensimmäistä on mennyt hyvin, vaikka olisi molempien kohdalla voinut käydä huonomminkin. Siksi valmistaudunkin taas henkisesti siihen, että joudun tekemään melkoisen selvitystyön että voin olla varma, että minua ja vauvaa hoidetaan oikein niin raskaus- kuin synnytysaikanakin.



Mekin suunnittelimme "kesävauvaa", se nyt syntyy tammikuussa, mutta ei se mitään! Olemme kertoneet jo joillekin ystäville, molemmpien suvut saavat tietoa odottaa niin kauan että itse huomaavat tai muuten tulee välttämättömäksi kertoa.



Tänään on kyllä taas tuntunut niin kuin en raskaana olisikaan. Ihanaa, ettei tarvinnut töissä kertoa ennen loman alkua... Kävi muuten ilmi, että odotan erään ystäväni kanssa yhtä aikaa, hän on kuukauden minua "edellä" :)



Mutta nyt laittamaan lapsille jotain lastenohjelmaa, on vähän turhaksi meno päällä... mitähän se lienee sitten kolmen kanssa?!?!?!

varasin ajan alkuraskauden ultraan 2 viikon päästä eli viikoilla 7+4. Jännää, molemmat jo syntyneet lapset on samana "raskauspäivänä" ultrattu eka kerran...



eikkuli 5+4

Mä oon ihan poikki, en meinaa jaksaa yhtään isompien itkua jne.. Eikä omakaan itku oo kaukana. Tuntuu kyl tod raskaalta ajatus pitkästä raskaudesta... No kaipa se menee, jos vaan tää väsymys hellittäis...Mä kyl ymmärrän että raskaudes on vaikeita tunteita ja kaikkien pitäs saada puhua niistä!

Ensinnä pahoitteluni keskenmenon kokeneille. Itsellenikin ehtivät nuo pelkotunnelmat tulla hitusen tutuiksi, vaikka nyt olen iloisesti pinoutumassa ensimmäistä kertaa.



Meillä tyttö -05. Nyt alettiin yrittää toista, kun mietittiin, että tämähän olisi ollut ihan hyvä isosisko jo hyvän tovin. Pillerit lopetin maaliskuussa ja sitten kuukausi vielä kumin kanssa pelleiltiin. Nyt sitten ekalla yk:lla tärppäsi, mikä tuntui satumaiselta lahjalta - liian hyvältä ollakseen totta. Pahoinvointi ym. oireet alko melkein heti, mutta loppuivat muutaman päivän päästä kuin seinään. Siitä alkoi tappiomieliala, kun sitten viikolla 5+4 alkoi vielä vuotokin. Pahoinvointi tuli kyllä sitten vähän päästä korkojen kanssa takaisin, mutta kävin kuitenkin eilen ultrassa h 7+1, kun vuoto vaan jatkui. Siellä se pieni sydän sitten läpsytti, puolentoista viikon vuotamisen jälkeen, kun ei raukka vielä muutakaan osannut. Syntyi jälleen yksi äiti :x Eli muumimamma: jos ei sulla oo vielä vatsakramppeja vaan ainoastaan vuotoa etkä oo vielä käyny ultrassa, niin toivoa on.



Mä siis vuotelen edelleen. Olo on tosi inhottava, vaikka en vielä oksenna. Yhtä mittaa röyhtäilen, ruokaa saa auttaa kepin kanssa alas ja kaikki paitsi tieyt hedelmät ja mehut etoo. Tissit on hitusen kiinteytyneet. Työpäivien jälkeen kengät kiristää ja sormuksetkaan ei enää hölsky. Maata ja nukkua voisin vaikka 24/7.



Eli tässäpä tätä. Oon varmaan aika laiska palstailija, kun vähään aikaan ei (toivottavasti) oo mitään uutta kerrottavaa. Kyllähän se keskenmenon pelko kiertää vieläkin kylmänä rinkinä hanurin ympärillä. Nää viikot kuluu niin hitaasti..



puh h 7+2