Lue keskustelun säännöt.
Miten äidit eivät tajua tätä synnytyspaikkaa valitessaan?
22.12.2008 |
Kaikissa sairaaloissa joissa olen työskennellyt, on syntynyt viikoittain yleensä useampikin lapsi, jotka ovat olleet ns "yllätyshuonoja" eli tarvinneet ihan normaalin raskauden ja normaalin synnytyksen jälkeen virvoittelua, elvytystä, lisähappea jne. Suuri osa näistä lapsista on sellaisia, että kotisynnytyksessä ei olisi ollut mitään tehtävissä, lapsi olisi kuollut. Sairaalassa selvitään useimmiten muutaman tunnin teho-osastokeikalla ja äidille tuskin jää edes mitään todellista mielikuvaa siitä miten kriittiset lapsen alkuvaiheet olivat ja miten olisi käynyt jos ei olisi ollut lastenlääkäriä ja teho-osastoa välineineen vieressä.
Luonnonmukaiseen synnytykseen (ilman mitään lääketiedettä) kuuluu myös se, että osa lapsista ja äideistä kuolee. Luomusynnyttäjät luulevat voivansa poimia rusinat pullasta, mutta se ei vain valitettavasti ole mahdollista.
Kommentit (73)
Ja raskaus oli mennyt hyvin ja olin ottanut selvää lääkkeettömistä kivunlievitystavoista synnytyksessä, mutta valitettavasti niistä ei ollut apua. En oikeasti usko että lapsellekaan on hyväksi jos synnytys pitkittyy ja äiti on koko ajan kvuista puoli (tai täysin) tajuton.
Tuollaisessa tapauksessa ei varmaankaan kukaan väittäisi että epiduraali oli annettu turhaan. Sama juttu kuin monissa muissakin toimenpiteissä, jotka on tarkoitettu todelliseen tarpeeseen, ei rutiinisti eikä varmuuden vuoksi käytettäviksi. Monet äidit kun kuitenkin jo etukäteen "päättävät tarvitsevansa" sen epiduraalin, miettimättä sen riskejä hetken vertaa saati että perehtyisivät lääkkeettömiiin kivunlievitysmahdollisuuksiin, jotka ovat vauvalle ja äidille turvallisempia.
Nykyään kun kuitenkin synnytyksissä käytetään rutiininomaisesti sellaisia toimenpiteitä, jotka on luotu alunperin riskisynnytyksiä varten, ja niiden käyttöä ei millään tilastoilla eikä tutkimuksilla ole voitu todistaa hyödyttävän normaalisynnytyksessä. Useimmiten siis juurikin päinvastoin, niillä saadaan aikaan enemmän harmia kuin hyötyä rutiininomaisesti käytettyinä. Luodaan toimenpidekierre jossa pieni puuttuminen lisää riskiä uuden toimenpiteen tarpeeseen ja niin edelleen.
Näitä toimenpiteitä ovat esimerkiksi synnytyksen nopeuttaminen oksitosiinilla silloin kun siihen ei ole lääketieteellistä perustetta, kalvojen puhkaisu (samoilla kriteereillä) rutiininomainen kohdunsisäinen sydänäänien seuranta, vain muutamia mainitakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyskuolleisuus olu kuulkaas ennen niitä sairaaloita ja lääkäreitä huippuluokkaa. Puhumattakaan siitä, että lähes joka perheessä oli joku lapsista kuollut, jos ei synnytyksessä, niin myöhemmin sairauksiin.
Mistä ihmeestä näitä täysin historiantajuttomia pölvästejä, jotka leikkivät lapsensa hengellä oikein putkahteleee?
Monilta unohtuu, että on täysin luonnollista, että noin kolmas- tai neljäsosassa synnytyksistä äiti tai lapsi kuolisi.
No hohhohja hehheh ja vielä huhhuh. Mistäs hihasta tällaisen "tiedon" kiskaisit? :D Moista potaskaa en ole kyllä koskaan ennen kuullut, aivan huuhaata. Ei varmaankaan olisi heittää lähdeviitettä?
Synnytin Jorvissa ja synnytyshuone oli kodinomainen ja siellä oli keinutuoli jossa olin suurimman osan ajasta koska oli mukava keinutella siinä.
Vauvalla oli anturi päässä ja ei haitannut liikkumista. Minusta on tärkeää että vauvan kuntoa seurataan synnytyksen edetessä ja samoin äidin verenpainetta mittaillaan. Verhotkin oli mutten muista minkälaiset ja sillä ei ole väliäkään.
Synnytysjakkaralle laskeuduin kiikkustuolista kun alkoi ponnistuttamaan ja synnytys meni hienosti, ponnistusaika minuutin, kahdella ponnistuksella lapsi ulos.
En olisi halunnut pidätellä kahta tuntia ja estää lasta syntymästä sillä se olisi ollut luonnotonta. Marimma pyrki luonnonmukaisuuteen mutta teki kaikkensa ettei vauva syntyisi ennen kätilön tuloa - joten se siitä luonnonmukaisuudesta, perseelleen meni hänen synnytyksensä koska lopputuloksena kuollut vauva.
Kätilö kannusti ponnistamaan reippaasti ja niin teinkin ja valmista tuli.
Epiduraalia tarjottiin mutta päätin jo etukäteen etten halua riskien vuoksi ja siksi että heikentää ponnistusvaihetta. Ilokaasua käytin ja osasin sen rytmittää ja ilokaasusta ei ole lapselle haittaa.
jotka väittävät lääketieteen häiritsevän "luonnollista" synnytyksen kulkua
koska siitä on olemassa aivan selvää tutkimus- ja tilastotietoa. Nimenomaan turha ja rutiininomainen lääketieteen käyttö aiheuttaa synnytyskomplikaatioita ja häiritsee normaalin synnytyksen etenemistä. En puhu toimenpiteistä joita tehdään silloin kun niille on selkeä tarve.
Mitä jos aloittaisit tutustumalla WHO:n suosituksiin normaalisynnytyksen hoitotoimenpiteistä ja niiden luokituksista? Voisit viisastua ja valaistua huimasti. Siellä nuo nimittäin kaikki luetellaan, aivan selkeästi jaoteltuina hyödyllisiin & kannustettaviin, turhiin sekä haitallisiin, ja niihin joiden käytöstä ei vielä ole riittävästi perusteita suuntaan eikä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SAiraalakohtaista toki, mutta ei niitä epiduraaleja jaeta liukuhihnalta. Enemmänkin tosiaan joutuu anelemaan, että sen saisi. Itselläni niin käynnistys, oksitosiilisä kuin epiduraalikin oli lääketieteellisesti perusteltavissa.
Mutta vaikka seuraavassa synnytyksessä lääketieteellistä tarvetta ei olisi, toivoisin sen saavani, jos kivut ovat yhtä pahat. Itse jouduin kivusta paniikkiin ja paniikki kramppasi lantionpohjan lihakset. Epiduraalinkaan kanssa en saanut niitä rentoutumaan kokonaan, mutta vähäsen edes helpotti. Lääkärikin oli lihasten voimasta ihmeissään..
Itse rentoudun aina parhaiten sairaalassa. Ei tarvitse murehtia mistään.
Entisessä työpaikassani joutui kaikkiin sairaslomiin hakemaan tk:sta lapun. Tämä johti siihen, että suunnilleen kerran kuussa olin tk:ssa nukkumassa migreeniäni pois. Minusta se oli taivaallista.
Itselleni sairaalan kodinomaisuus vain lisää pelkoja. Ja tämän vuoksi valitsen mielummin kliinisen sairaalan, kuin pikkuisen sopen.
Itse jouduin kivusta paniikkiin ja paniikki kramppasi lantionpohjan lihakset. Epiduraalinkaan kanssa en saanut niitä rentoutumaan kokonaan, mutta vähäsen edes helpotti. Lääkärikin oli lihasten voimasta ihmeissään.
tämä olisi juurikin se lääketieteellinen peruste. Tosin, kyllähän kivunlievitystä ja rentoutusta voi muillakin keinoilla toteuttaa, jos vain kätilöllä sattuu olemaan siitä tietoa, ymmärrystä ja ammattitaitoa. Joillakin kätilöillä ei ole tarjota äidille muuta vaihtoehtoa kuin kipulääkkeet ja puudutteet, ja sehän ei taas ole äidin vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä että sairaalassa "doupataan" ja tehdään sitä ja tätä. Minä ainakin koin sen niin että kätilö on minun apunani, mutta loppujen lopuksi itse päätän mitä tehdään. Mielipidettäni vastaan tekeminen aloitettaisiin tasan siitä kun nähtäisi että on tosi hätä kyseessä lapsella tai minulla. Siinä vaiheessa minun nähdäkseni saavatkin tehdä ihan mitä mielivät.
Yhtään piipittävää konetta en muista kummastakaan synnytyksestä vaikka piuhoissa olin, eikä minulla niitä vastaankaan mitään ollut. Liikkua sain niin paljon kuin halusin. Tukihenkilö sai olla kokoajan läsnä ja suhdettamme ei häiritty mitenkään. Yhtään ehdotustani ei tyrmätty.
Se on jumankauta MINUN synnytykseni, minun kroppani ja minun lapseni vaikka olisin sairaalassa. Molemmat synnytykseni ovat tapahtuneet NKL:la joka on kuuluisa sairaalamaisuudestaan ja lääketiedekeskeisyydestään, mutta minä koin oloni tervetulleeksi ja jopa kotoisaksi sekä ennenkaikkea TURVALLISEKSI.
Ketä kiinnostaa teidän epiduraalit tai niiden puute?! Kyse on nyt siitä syntyvästä LAPSESTA! Jos lapsi on syntyessään huonokuntoinen, epiduraalin kanssa tai ilman, kotona lapsi kuolee. Jossain Tammisaaressa lapsi ei kuole mutta vammautuu. Valitettavaa mutta totta.
P.S. Synnytyksistä ja lastentaudeista yhtään mitään tietävät terveydenhuollon ammattilaiset eivät KOSKAAN IKIMAAILMASSA synnytä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mittaavat sikiön sykettä. Jos se laskee liian alas, vauvalla on hätä ja se pitää saada pian ulos joko ihan ponnistamalla, imukupilla tai sektiolla ettei tulisi aivovauriota hapenpuutteesta tai muuta peruuttamatonta, joka pilaa lapsen koko loppuelämän. Millähän näitä monitoroidaan kotona? Vai selviääkö vasta lapsen koulumenestyksestä mitä synnytyksessä tapahtui? Näistä laitteista saa myös äänen pois jos piipitys häiritsee, itse olen synnyttänyt ihan rauhassa sairaalahuoneen hiljaisuudessa.
Miten jonkun mielestä kotisynnytys vähentää tarjontavirheitä ja niistä johtuvaa synnytyksen pysähtymistä ja lapsen hapenpuutetta? Tai napanuoran kiertymistä kaulan ympäri ja siitä johtuvaa lapsen hapenpuutetta, aivovauriota tai kuolemaa? Ei se koti nyt kuitenkaan NIIIN maaginen ole. Ja kannattaa muistaa, että paljon enemmän lapsia kuolee kotisynnytyksissä kuin sairaalasynnytyksissä, vammautuneita ei kai kukaan ole edes laskenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen täysin ap:n kanssa samaa mieltä. Verhot synnytyssalissa eivät paina mitään sen rinnalla, että oma lapsi on hengenvaarassa. Joka pystyy asettamaan jonkun oman mukavuutensa lapsen hengen edelle on kyllä sulkenut silmänsä todellisuudelta. Synnytys on hengenvaarallinen tapahtuma. Meillä oli sellainen läheltäpiti tilanne, joka kyllä avaa silmät.
Olin luomusti ilman puudutuksia supistellut 2 vuorokautta nukkumatta kotona eikä synnytys sinä aikana edennyt minnekään, paikat oli kokonaista 2 senttiä auki. Sitten sain jäädä sairaalaan, edelleen luomuhenkisesti kauratyynyjä ja vesiallasta käyttäen, edelleenkään mikään ei edennyt. Kun kätilön vuoro vaihtui, seuraava kysyi haluanko kivunlievitystä. Laitettiin epiduraali ja sen jälkeen paikat lähtivät nopeasti avautumaan ja synnytys eteni. Ei se kipuja vienyt mutta rentoutti ilmeisesti sen verran, että asiat lähtivät eteenpäin. Olisin varmaan vieläkin salissa muuten.