Lue keskustelun säännöt.
Miten äidit eivät tajua tätä synnytyspaikkaa valitessaan?
22.12.2008 |
Kaikissa sairaaloissa joissa olen työskennellyt, on syntynyt viikoittain yleensä useampikin lapsi, jotka ovat olleet ns "yllätyshuonoja" eli tarvinneet ihan normaalin raskauden ja normaalin synnytyksen jälkeen virvoittelua, elvytystä, lisähappea jne. Suuri osa näistä lapsista on sellaisia, että kotisynnytyksessä ei olisi ollut mitään tehtävissä, lapsi olisi kuollut. Sairaalassa selvitään useimmiten muutaman tunnin teho-osastokeikalla ja äidille tuskin jää edes mitään todellista mielikuvaa siitä miten kriittiset lapsen alkuvaiheet olivat ja miten olisi käynyt jos ei olisi ollut lastenlääkäriä ja teho-osastoa välineineen vieressä.
Luonnonmukaiseen synnytykseen (ilman mitään lääketiedettä) kuuluu myös se, että osa lapsista ja äideistä kuolee. Luomusynnyttäjät luulevat voivansa poimia rusinat pullasta, mutta se ei vain valitettavasti ole mahdollista.
Kommentit (73)
synnytys on yksi niistä harvoista asioista ihmiselämässä, jota ei voi hallita. Ihan normi synnytyksessä on monta asiaa, jotka voivat mennä pieleen. Raskausaikana läheskään kaikkia näistä ei voida ennakoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ma yritan tosiaan vaan ymmartaa edes jollain tasolla sellaista nykyaitia joka paattaa synnyttaa kotona ! kylla mullekin tuli toisaalta sellanen turvallisuuden aalto kun paastiin saikulle, autossakin olin lievassa paniikissa etta oltais nyt jo perilla vaikka lhdettiin tosi hyvissa ajoin. mutta samaan aikaan kaikki sairaalan laitteet ja toimenpiteet jne kylla pelottikin.
olel kivaa kotona.
Ei ole kysymys vain sinusta, vaan myös lapsesta. Äitini sinun tehtäväsi on olla sellaisessa paikassa missä saa parhaan mahdollisen hoidon ja se ei ole kotisi.
En ole ottanut epiduraalia joten synnytykseni ovat olleet luonnonmukaisia ja ponnistustarve on tullut itsestään ja lapset syntyneet kahdella ponnistuksella.
Viimeisessä synnytyksessä vauvalle olisi käynyt huonosti ellei häntä olisi saatu pian syntymän jälkeen tehohoitoon jossa olikin viikon ajan.
Ei meidän tarvitse palata aikaa suo, kuokka ja Jussi.
Eli olin varmasti rentoutuneempi ja mieleltäni rauhallisempi, kuin mitä olisin ollut kotona synnyttäessäni (jota en ikipäivänä edes harkitsisi). Kipulääkkeitä en halunnut, joten sain sen suunnittelemani "luomusynnytyksen", vaikka olinkin sairaalassa. Tämä siis toisessa synnytyksessäni. Esikoista meillä ei sitten taas ilman pikaista tehohoitoa olisikaan...
Luomuilla ja hörhöillä ehtii ihan riittäviin synnytyksen jälkeenkin, mutta älkää ystävät rakkaat (=kotona synnyttämistä suunnittelevat) leikkikö vauvan hengellä tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minkäänlaista lääkettä. Sen kuin ilmoittaa toiveensa, niin kyllä onnistuu (jos kaikki menee hyvin). Eikä ktg:n (sikiön sydänäänten kuuntelun) takia tarvitse liikkumista lopettaa ja maata sängyssä. Kyllä ne piuhat sen verran antavat myöden, että voi kävellä. Ja jos sydänäänet ovat kunnossa, niin äiti voi aivan vapaasti lotrata veden kanssa suihkussa (tai olla ammeessa, jos semmoinen sairaalasta löytyy). Sen ymmärrän, että koti on kotoisampi paikka, mutta jostain täytyy vauvan parhaaksi tinkiä.
Ja vaikka synnyttäisi kotonakin, niin kyllä kotikätilökin niitä vauvan sydänääniä kuuntelee...
Kaksi ihan "luomusti" vaikkakin sairaalaolosuhteissa, yksi tk:ssa. Kaksi yliopistollisessa keskussairaalassa, kaikki synnytykset erilaisia mutta hyviä kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa ei ole anestesia- ja gynevalmiutta 24h/vrk mahd. hätäsektiota ajatellen. Silloin kun on tosihätä, ei todellakaan soitella jotain nukutuslääkäriä kotoa puolen tunnin matkan päästä vaan sen tenavan on oltava muutamassa minuutissa maailmassa. En ymmärrä esim. täällä Tampereen alueella, kun jotkut luomumammat niin ehdottomasti vaatii oikeutta valita Vammalan sairaala synnytyspaikaksi, kun on niin synnytyspositiivinen ja perhehenkinen ja diibadaabaa....juu, mutta esim. hätäsektiovalmiutta ei ole ja pahimmillaan lähdetään sitten talvikelissä kuljettamaan synnyttäjää ja kuolemassa olevaa vauvaa TAYSaan ambulanssilla se vajaan tunnin matka...lääkärinä en itse miettisi hetkeäkään synnyttäisinkö kotona tai tällaisessa luomusairaalassa vai sairaalassa, jossa ne yllätyshätätilat (isot vuodot, napanuoraprolapsi, revennyt istukka jne) oikeasti pystytään hoitamaan silloin kun se vain on mahdollista. En ikinä voisi antaa itselleni anteeksi, jos oma elämyshakuisuuteni ja hihhulointini johtaisi muuten elinkykyisen vauvan pysyvään vammautumiseen tai kuolemaan.
Sairaalassakaan ei ole pakko käyttää puudutuksia tai mitään muutakaan nykykonsteja ellei halua tai tule hätätila. Luomuilkoon ja elämystelköön nämä elämysmammat sitten synnytyksen jälkeen, sittenkin ehtii ihan hyvin. Tässä on vielä sellainenkin pointti, että kukas nämä elämysmammojen valintojen mahdolliset ikävät seuraamukset maksaa? Eli esim. vammautuneen lapsen tutkimukset, hoidot, kuntoutuksen, erityishoidon ja koulutukset, apuvälineet, hoitajat, perhetuen ja vanhempen kriisiterapian...Me kaikki veronmaksajat tietenkin. Eli esim. Tampereen tapauksessa mun mielestä kaupungilla on oikeus valita TAYS asukkaidensa synnytyssairaalaksi eikä tarvitse antaa maksusitoumusta luomuäideille mennä Vammalan pikkusairaalaan synnyttämään, kuten tällä hetkellä mm. yksi kaupunginvaltuutettu vaatii.
En minä ainakaan mitään ottanut kuopusta synnyttäessä.
Mutta molempien lasten kanssa tuli pientä ongelmaa synnytyksen jälkeen. Mutta ongelmat olisivat voineet olla isojakin jos en olisi ollut sairaalassa silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottaa minkäänlaisia ylimääräisiä riskejä vauvan hengen suhteen. Itse olen sitä mieltä että tärkeintä on se että vauva syntyy ja jää henkiin, se, olenko itse doupattuna vai ei ei ole mitenkään tärkeää, ei myöskään se, onko se synnytyspaikka "kodinomainen ja rauhallinen" vai sairaalan synnytyssali. Oikeesti, mitä helkutin väliä sillä asialla on, eikö vauvan terveys mene oman mukavuudenhalun edelle? ihmettelee neljän äiti joka on kokenut kaikenlaisia synnytyksiä - sairaalassa ja turvassa.
ottaa minkäänlaisia ylimääräisiä riskejä vauvan hengen suhteen. Itse olen sitä mieltä että tärkeintä on se että vauva syntyy ja jää henkiin, se, olenko itse doupattuna vai ei ei ole mitenkään tärkeää, ei myöskään se, onko se synnytyspaikka "kodinomainen ja rauhallinen" vai sairaalan synnytyssali. Oikeesti, mitä helkutin väliä sillä asialla on, eikö vauvan terveys mene oman mukavuudenhalun edelle? ihmettelee neljän äiti joka on kokenut kaikenlaisia synnytyksiä - sairaalassa ja turvassa.
En tajua, miten joillekin se kodinomaisuus on niin tärkeää? Että voi supistusten aikana ihastella verhojen väriä? En tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole milloinkaa halunnut kotisynnytystä, enkä haluaisi sitä lietsoa länsimaissa kenellekään! Vaikka kuinka sanotaan, et on oma valinta, et ottaako riskin kuolemastaan ja lapsen kuolemasta, niin kyl siinä kärsii muukin perhe.
Ja ihan turhaan monesti jos sairaalassa apu olisi ollut lähellä! Nykyäänhän pääsee sairaalastakin pois hyvin nopeasti halutessaan, jos kaikki on hyvin.
Ja ei sinne tarvi yleensä ottaen lähteäkään ihan ekasta supistuksesta sentään,
eikä siellä ketään pakkolääkitä, pikemmin oma mielikuva on, että lääkitystä ja kivunlievitystä saa kerjätä ja anella todellakin.
Lapsivettä ja limaa joka puolella, menisi patja uusiksi. Tai sitten pitäisi maata kylppärin lattialla - ei kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja niistä täällä ei keskustella tällä kertaa!!!! VAin ja ainoaastaan normaaleista tapauksista.
Ap aloitti keskustelun nimenomaan poikkeuksista, normaaleista odotuksista ja synnytyksistä, joissa lapsi vastoin odotuksia syntyi huonossa kunnossa. Koskaan ei voi tietää, sattuuko tällainen poikkeus omalle kohdalle ja siksi sairaalasynnytys on turvallisempi.
ja näitä hedelmiä nyt poimitaan. Itse ymmärrän jollain tapaa naisia, jotka haluavat luomusynnytyksen, mutta kun se tosiaan on mahdollista myös sairaalassa, niin miksi ihmeessä turhaan vaarantaa oman rakkaan lapsen henki? Minusta se on edesvastuutonta, lapsellista ja typerääkin.
Ja mitä noista mummoista, niin oma mummoni olisi aikanaan HALUNNUT sairaalaan synnyttämään, mutta siihen aikaan sanottiin, että perusterve nuori nainen synnyttää kotona. ;) Ja niin isänikin on syntynyt kotona tuttujen henkilöiden av ustuksella, mutta onneksi kaikki meni hyvin. Ennen aikaan synnytyksiin kuoli äitejä ja lapsia...nykyisin tässä on lähes nollalukemat. Suomi on turvallinen maa synnyttää, miksi ottaa turhia riskejä? En voi ymmärtää.
kun lisää riskiä vauvalle sekä äidille, huomattavasti. En sitten millään haluaisi lähteä syyllistämislinjalle mutta... Olisi mukava tietää, kuinka moni sellainen joka vannoo täällä tekevänsä aivan kaikkensa sen eteen, että synnytys on omalle lapselle _mahdollisimman turvallinen_, on kuitenkin ottanut epiduraalin. Tietämättä ja ymmärtämättä, että se juuri lisää synnytyksen riskejä todella paljon.
Miettikääpä sitä, kotisynnyttäjien syyllistäjät, mikse te itse riskeeraatte oman lapsenne terveyden ottamalla puudutteita? Onko se riskin ottaminen _teidän_ tapauksessanne oikeutettua, koska olette sairaalassa ja mahdollisesti veltto, hapenpuutteesta kärsivä vauva voidaan sitten elvyttää samantien? Kun sama vauva voisi syntyä luonnonmukaisesti ilman puudutteita paremmassa voinnissa, eikä tarvittaisi elvyttelyä.
Ja kodinomainen ja rauhallinen synnytysympäristö taas lisää synnytyksen turvallisuutta ihan tutkitusti. Se ei ole vain äidin mukavuudenhalun takia, vaan se auttaa ihan oikeasti synnytyksen etenemisessä. Kuten monet muutkin asiat, jotka olisi aika helppoa ja halpaa toteuttaa myös sairaalaolosuhteissa, mutta jostain syystä niihin ei riitä määrärahoja, vaikka niihin epiduraaleihin tuntuu riittävän.
varmaankaan sairaalassa tehtäisi, eikö?
Vai mihin tämä tieto perustuu? Olisi kiva nähdä jotain oikeaa faktaa eikä vaan näitä av-asiantuntijoiden "faktoja".
Eiköhän ne terveydenhuollon ammattilaiset ja lääkärit siellä sairaalassa osaa kuitenkin hommansa paremmin kuin nämä av-tietäjät.
Tiedän, että menee asian vierestä, mutta kaikki eivät pääse paikkaa valitsemaan. Minulla 3 lasta, joista 2 syntynyt sairaalassa ja yksi kotona kylpyhuoneessa. Jos olisin saanut valita, olisi kaikki syntynyt sairaalassa, mutta nopean synnytyksen takia nuorin lapsi syntyi kotiin. En suosittele kenellekään. Meillä kaikki meni hyvin, mutta...
synnytän, vaikka sitten päälläni seisoen, kunhan vauva tulee ulos hengissä. Millään muulla ei ole mitään väliä. Ei omalla kivulla tai rentoutumisella tai fiiliksellä tai synnytyssalin kukkaverhoilla tai lempeällä taustamusiikilla. Aivan yksi lysti, se on vaan yksi homma joka on hoidettava, ei mikään mukava extreme-kokemus, ja sittenhän vasta se homma alkaa siellä kotona, kun vauvan saa kotiin.
edessä näin kävi,3 tällaista luomua takana