Lue keskustelun säännöt.
Miten äidit eivät tajua tätä synnytyspaikkaa valitessaan?
22.12.2008 |
Kaikissa sairaaloissa joissa olen työskennellyt, on syntynyt viikoittain yleensä useampikin lapsi, jotka ovat olleet ns "yllätyshuonoja" eli tarvinneet ihan normaalin raskauden ja normaalin synnytyksen jälkeen virvoittelua, elvytystä, lisähappea jne. Suuri osa näistä lapsista on sellaisia, että kotisynnytyksessä ei olisi ollut mitään tehtävissä, lapsi olisi kuollut. Sairaalassa selvitään useimmiten muutaman tunnin teho-osastokeikalla ja äidille tuskin jää edes mitään todellista mielikuvaa siitä miten kriittiset lapsen alkuvaiheet olivat ja miten olisi käynyt jos ei olisi ollut lastenlääkäriä ja teho-osastoa välineineen vieressä.
Luonnonmukaiseen synnytykseen (ilman mitään lääketiedettä) kuuluu myös se, että osa lapsista ja äideistä kuolee. Luomusynnyttäjät luulevat voivansa poimia rusinat pullasta, mutta se ei vain valitettavasti ole mahdollista.
Kommentit (73)
ja kaksi kertaa olen synnyttänyt. Eka kerralla sain sen kohdunsuun puudutuksen, mikä olikin hyvä, koska välilihaa leikattiin mahdottoman paljon. Istukka repesi ym. Ja jos kotona oisin ollu ni kuollu oisin. Toisen synnytin ilman mitään puudutteita/ilokaasuja ym. ihan vapaasta tahdostani. En koe olevani mikään luomuhörhöilijä, vaikken mitään lääkitystä saanutkaan. En vaan tarvinnut. Ja sairaalassa haluan ehdottomasti synnyttää nyt ja aina. Kuopuksella oli napanuorakin miten sattuu ym. Ei sitä tiedä mitä seuraavaalla lapsella on ja mitä käy, vaikka kuinka normaali raskaus olisi siihen asti ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on olemassa ihan selvää tutkimusfaktaa, että kodinomainen ympäristö ja äidin jatkuva synnytyksenaikainen tuki, alkaen aina avautumisvaiheen alusta, vähentää lääketieteellisten toimenpiteiden määrää ja sitä kautta lisää synnytyksen turvallisuutta.
Äidin kotoisa olo auttaa synnytyksen etenemisessä. Kun taas sairaalamaisuus, piipittävät koneet ja jatkuva koneellinen monitorointi yms. aiheuttavat synnyttäjässä hermostuneisuutta, pelkoa ja ahdistusta, joka hidastaa synnytyksen etenemistä ja voi jopa pysäyttää hyvin alkaneen synnytyksen kokonaan. Tästä seuraa toimenpidekierre: synnytys hidastunut tai pysähtynyt -> laitetaan oksitosiinia -> kipu lisääntyy keinotekoisilla supistuksilla -> puudutuksen tarve lisääntyy -> tarvitaan monitorointia -> äiti on sidottuna piuhoihin ja paikallaan, mahdollisesti makuuasennossa -> lapsi ei pääse kääntymään synnytyskanavassa oikeaan asentoon -> virhetarjonta, ongelmia, ongelmia, ongelmia... Edelleen tästäkin on tutkimustietoa olemassa, ei ole mutua eikä luomuhuuhaata".
(enkä aio alkaa teille niitä tutkimuksia kaivamaan mistään, jos asia tarpeeksi kiinnostaa niin löydätte ne varmasti itsekin)
noista toimenpiteistä huolimatta. Mitä sitten jos vaikka äiti joutuukin olemaan piuhoissa tai monitorissa, mua ainakin se rauhoitti huomattavasti enemmän kuin mikään muu. Ja vaikka synnytys hidastuisi ja muuta harmillista tapahtuisi, tiedän kuitenkin että ammattilaiset on asialla. Lopptulos on kuitenkin joka tapauksessa sama: elävä hyvinvoiva lapsi. Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, miten se on sujunut?
ja varmasti aika helpostikin. Google voi olla avulias, jos oikeasti haluat tietää asiasta. Kyllä ne terveydenhuollon ammattilaisetkin tietävät että käytettäessä puudutteita riskit kasvavat sekä äidiin että lapsen osalta. Sen takia puudutusten yhteydessä käytetään jatkuvaa sydänääniseurantaa, koska puudutusten ansiosta vauvan hapensaanti voi vaikeutua. Puuduttaessa myös ponnistamisen tarve voi kokonaan hävitä, joka osaltaan hidastaa ja voi pysäyttää synnytyksen.
Näistä ei vaan puhuta, ettei "turhaan pelotella äitejä". Toisaalta järkeenkäypää, koska pelko on synnytyksen edistymisen pahin vihollinen. Mutta itse ainakin haluaisin tehdä tietoisen päätöksen asiasta, kaikki riskit tiedostaen, ennen kuin antaisin itselleni synnytyksessä tehtävän tuollaisen toimenpiteen.
toimenpiteitä, kun niitä ei voida tehdä. Se ei kuitenkaan millään tavoin tarkoita, että se lisäisi turvallisuutta. Lääketieteelliset toimenpiteet ovat pääasiassa turvallisuutta lisääviä. Otetaan nyt esimerkiksi lapsen jääminen syystä tai toisesta jumiin synnytyskanavaan. Kotona (ambulanssia odotellessa) ei voida suorittaa sellaista lääketieteellistä toimenpidettä, kuin imukupilla lapsen kiskominen ulos. Lopulta lapsi kuitenkin syntyykin luonnonmukaisesti 20 minuuttia myöhemmin ambulanssissa. Lapselle jää pysyvä ja vakava hapenpuutteen aiheuttama vamma. Sairaalassa sama lapsi olisi sillä imukupilla autettu ulos minuuteissa. Lapsi olisi säilynyt terveenä. Tässäkö nyt sitten kuitenkin tuo lapsen vammautumiseen johtanut vaihtoehto oli turvallisempi, koska lääketieteellistä toimenpidettä ei tarvittu?
Tästä on olemassa ihan selvää tutkimusfaktaa, että kodinomainen ympäristö ja äidin jatkuva synnytyksenaikainen tuki, alkaen aina avautumisvaiheen alusta, vähentää lääketieteellisten toimenpiteiden määrää ja sitä kautta lisää synnytyksen turvallisuutta.
ja varmasti aika helpostikin. Google voi olla avulias, jos oikeasti haluat tietää asiasta. Kyllä ne terveydenhuollon ammattilaisetkin tietävät että käytettäessä puudutteita riskit kasvavat sekä äidiin että lapsen osalta. Sen takia puudutusten yhteydessä käytetään jatkuvaa sydänääniseurantaa, koska puudutusten ansiosta vauvan hapensaanti voi vaikeutua. Puuduttaessa myös ponnistamisen tarve voi kokonaan hävitä, joka osaltaan hidastaa ja voi pysäyttää synnytyksen.
Näistä ei vaan puhuta, ettei "turhaan pelotella äitejä". Toisaalta järkeenkäypää, koska pelko on synnytyksen edistymisen pahin vihollinen. Mutta itse ainakin haluaisin tehdä tietoisen päätöksen asiasta, kaikki riskit tiedostaen, ennen kuin antaisin itselleni synnytyksessä tehtävän tuollaisen toimenpiteen.
Joten mulle saa ihan vapaasti tehdä kaikki toimepiteet, aiheutti ne sitten mitä riskejä tahansa ennemmin kuin ottaisin mitään riskejä kotona ilman niitä toimenpiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otetaan nyt esimerkiksi lapsen jääminen syystä tai toisesta jumiin synnytyskanavaan. Kotona (ambulanssia odotellessa) ei voida suorittaa sellaista lääketieteellistä toimenpidettä, kuin imukupilla lapsen kiskominen ulos. Lopulta lapsi kuitenkin syntyykin luonnonmukaisesti 20 minuuttia myöhemmin ambulanssissa. Lapselle jää pysyvä ja vakava hapenpuutteen aiheuttama vamma. Sairaalassa sama lapsi olisi sillä imukupilla autettu ulos minuuteissa. Lapsi olisi säilynyt terveenä. Tässäkö nyt sitten kuitenkin tuo lapsen vammautumiseen johtanut vaihtoehto oli turvallisempi, koska lääketieteellistä toimenpidettä ei tarvittu?
Ei, tässä ei ollut kyse kotona synnyttämisestä, vaan synnytyspaikan (esim. sairaalan) kodinomaisuudesta. Se yksistään jo vähentää toimenpiteiden tarvetta, koska synnytys sujuu normaalimmin, koska äidillä on normaalimpi olo :) Tätä tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että näinkin yksinkertainen asia voi vaikuttaa suuresti synnytyksen kulkuun. Mutta totta se kuitenkin on.
että kipu ja paniikki pysäyttää synnytyksen etenemisen ja kun sitten epiduraali tai spinaali annetaan ja synnyttäjä saa hetken levätä, yllättäen avautuminen nopeutuu ja loppusynnytys sujuu nopeasti ja helposti, kun äidin ei tarvitse kuluttaa ponnistusvoimia kivusta selviämiseen. Mulla kahdesta just tällainen kokemus. Ekasta epiduraali, toisesta spinaali, loppusynnytys eteni nopeasti ja muutamalla ponnistuksella terveet, reippaat ysin lapset, heti rinnalle imemään, ensimmäinen tunti äidin iholla ennen mitään pesuja ym. - ja tämä imetysmyönteinen asenne siis huipputeknisessä yliopistosairaalassa (TAYS, jossa ei muutenkaan osaltani mitään moittimista).
Ihmeellinen asenne joillakin, että lääkärit ja kätilöt muka aivan kiusallaan ja tosiasioiden vastaisesti käyttäisivät nykymenetelmiä, joista on pelkkää haittaa äidille tai vauvalle... hyödyt ja haitat otetaan koko ajan huomioon ja niitä punnitaan jokaisen äidin kohdalla erikseen. Päätavoitteena on ensisijaisesti eloonjääneet ja terveet lapsi ja äiti. Kaikki muu tulee sitten sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noista toimenpiteistä huolimatta. Mitä sitten jos vaikka äiti joutuukin olemaan piuhoissa tai monitorissa, mua ainakin se rauhoitti huomattavasti enemmän kuin mikään muu. Ja vaikka synnytys hidastuisi ja muuta harmillista tapahtuisi, tiedän kuitenkin että ammattilaiset on asialla. Lopptulos on kuitenkin joka tapauksessa sama: elävä hyvinvoiva lapsi. Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, miten se on sujunut?
Ei muuten ole aina lopputulos sama. Valitettavasti, lapsia myös kuolee ja vammautuu synnytyksissä noiden toimenpiteiden takia. Toimenpidesynnytys on AINA riskimpi kuin sellainen, jossa ei ole toimenpiteitä. Missä pumpulissa te oikein elätte, kun kuvittelette että tuollaisesta toimenpidekierteestä huolimatta _aina_ olisi lopputuloksena terve ja hyvinvoiva lapsi? Minkähän takia niitä lapsia kuskataan sinne teholle synnytysten jälkeen...?
Google voi olla avulias. Saatat jopa päätyä jollekin hihhulisivustolle mistä saakin tosi "asiantuntevaa tietoa".
Mulla lyötiin ainakin sydänäänen seuranta laite mahan päälle vaikka ei ollut ensimmäistäkään kivunlievitystä vielä annettu. Tottakai terveydenhuollon ammattilaiset tietävät riskit, siksi he ovat ammattilaisia. Oletko koskaan miettinyt miksi he synnyttävät sairaalassa? Juuri sen takia että se on TURVALLISEMPAA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko koskaan miettinyt miksi he synnyttävät sairaalassa?!
jotka ovat synnyttäneet kotona. Juuri sen takia, kun ymmärtävät myös SAIRAALAN riskit.
Googlella voi etsiä ja onnekas ehkä löytää myös ihan tieteellisiä artikkeleita ja tutkimuksia. Kannattaa koittaa onneaan, sinä varmaan tunnistat hihhulisivuston ja osaat jättää sen väliin.
Pakko sanoa, että itse olisin panikoitunut täysin, jos synnytyssairaalani valttikortti olisi ollut kodinomaiset verhot. Itse asiassa toinen synnytykseni (siitä huolimatta, että sujui hyvin) pelotti minua paljon ensimmäistä enemmän, vaikka verhot hieman nätimmät olivatkin. Ja ihan vain siksi, että toinen synnytykseni tapahtui keskussairaalassa, kun ensimmäiseni tapahtui yliopistollisessa sairaalassa. Ja jos toinen ei olisi ollut riskisynnytys jo lähtökohtaisesti ja siksi paikalla ylimääräistä henkilökuntaa, olisin varmasti kiipeillyt niissä verhoissa paniikissani. Jos suinkin olisin kehdannut, olisin leiriytynyt toista synnytystäni edeltäneiksi viikoiksi yliopistollisen sairaalan pihalle ihan vain siksi, että olisin päässyt sinne synnyttämään.
Toisin sanoen, kaikkia ei todellakaan helpota tai rentouta kodinomaisuus vaan esimerkiksi se, että tietää lyhyellä varoituksella paikalla olevan mahdollisimman paljon "kovan lääketieteen" kalustoa ja osaamista. Toisaalta minä tiedän keskivertoihmistä paljon tarkemmin, kuinka paljon synnytyksessä voi mennä pieleen, kuinka pahasti vauvalle välillä käy ja mitä siitä seuraa ja tässä asiassa tieto lisää ehkä tuskaa. Ehkä olisin ollut innokkaampi ihailemaan verhoja, jos en olisi tiennyt, kuinka vaarallinen tapahtuma synnytys voi olla.
Ei, tässä ei ollut kyse kotona synnyttämisestä, vaan synnytyspaikan (esim. sairaalan) kodinomaisuudesta. Se yksistään jo vähentää toimenpiteiden tarvetta, koska synnytys sujuu normaalimmin, koska äidillä on normaalimpi olo :) Tätä tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että näinkin yksinkertainen asia voi vaikuttaa suuresti synnytyksen kulkuun. Mutta totta se kuitenkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko koskaan miettinyt miksi he synnyttävät sairaalassa?!
jotka ovat synnyttäneet kotona. Juuri sen takia, kun ymmärtävät myös SAIRAALAN riskit.
Googlella voi etsiä ja onnekas ehkä löytää myös ihan tieteellisiä artikkeleita ja tutkimuksia. Kannattaa koittaa onneaan, sinä varmaan tunnistat hihhulisivuston ja osaat jättää sen väliin.
Itse en tunne yhtäkään, ja tunnen sentään terveydenhuollon ammattilaisia paljon. Nämä ihmiset on yleensä sen verran kotonaan sairaalassa etteivät todellakaan pelkää mitään "piipitteleviä laitteita", ovathan he ammattilaisia. Sairaala paikkana ei ole riskitekijä, koti sen sijaan on.
Btw, jos minä haen tieteellisiä artikkeleita, en todellakaan käytä Googlea, vaan ihan kunnon artikkelitietokantoja. Suosittelisin myös sinulle.
googleen luottavat kauniitverhotjakodinomaisuus-fanaatikot tulevat täällä tilittämään sen jälkeen kun ovat synnyttäneet kotona ja vauva onkin kuollut sen takia, että ei olla haluttu mitään toimenpiteitä. Tai siis en todellakaan oikeasti halua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän kuin väittäisi, että kesällä kesärenkaat ovat aina paremmat kuin nastarenkaat ja siksi nastarenkaita ei pitäisi käyttää. Totta mooses, mutta entä kun on tammikuu ja tie jäässä?
Jos synnytys etenee hyvin, ei lääketieteellisiä toimenpiteitä välttämättä tarvita. niitä aletaan tarvia ennen kaikkea silloin, kun asiat alkavat mennä päin prinkkalaa. Tosin on tilanteita, joissa lääketieteelliset toimenpiteet edistävät synnytystä, joka sinänsä etenee ihan ok, esim. välilihanleikkaus ja kipulääkitys ovat usein tällaisia. Mutta ennen kaikkea lääketieteellisien toimenpiteiden tarve tulee esiin silloin, kun kaikki ei mene ok. Monilta unohtuu, että on täysin luonnollista, että noin kolmas- tai neljäsosassa synnytyksistä äiti tai lapsi kuolisi. Toimenpiteillä tätä määrää pienennetään promilleihin. Jos vastustaa niitä toimenpiteitä, pitää hyväksyä korkea äiti- ja lapsikuolleisuus.
Ei muuten ole aina lopputulos sama. Valitettavasti, lapsia myös kuolee ja vammautuu synnytyksissä noiden toimenpiteiden takia. Toimenpidesynnytys on AINA riskimpi kuin sellainen, jossa ei ole toimenpiteitä. Missä pumpulissa te oikein elätte, kun kuvittelette että tuollaisesta toimenpidekierteestä huolimatta _aina_ olisi lopputuloksena terve ja hyvinvoiva lapsi? Minkähän takia niitä lapsia kuskataan sinne teholle synnytysten jälkeen...?
noista toimenpiteistä huolimatta. Mitä sitten jos vaikka äiti joutuukin olemaan piuhoissa tai monitorissa, mua ainakin se rauhoitti huomattavasti enemmän kuin mikään muu. Ja vaikka synnytys hidastuisi ja muuta harmillista tapahtuisi, tiedän kuitenkin että ammattilaiset on asialla. Lopptulos on kuitenkin joka tapauksessa sama: elävä hyvinvoiva lapsi. Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, miten se on sujunut?
Ei muuten ole aina lopputulos sama. Valitettavasti, lapsia myös kuolee ja vammautuu synnytyksissä noiden toimenpiteiden takia. Toimenpidesynnytys on AINA riskimpi kuin sellainen, jossa ei ole toimenpiteitä. Missä pumpulissa te oikein elätte, kun kuvittelette että tuollaisesta toimenpidekierteestä huolimatta _aina_ olisi lopputuloksena terve ja hyvinvoiva lapsi? Minkähän takia niitä lapsia kuskataan sinne teholle synnytysten jälkeen...?
Jos kotisynnytyksessä jokin menee pieleen, niin minne äiti ja lapsi kuskataan? Tuskin ainakaan naapuriin...
mutta toimenpidesynnytyksiin valikoituu niitä ihmisiä, joilla on alunperinkin enemmän riskejä ja joiden lapsilla on sen vuoksi huonompi ennuste. Ei toimenpiteitä pääosin vain ihan huvin vuoksi tehdä.
Ja kyllä sinne teholle kärrätään lapsia täysin luomusynnytyksistäkin. Tai joissain tapauksissa olisi kärrätty, jos lapsi olisi vielä elossa.
Ei muuten ole aina lopputulos sama. Valitettavasti, lapsia myös kuolee ja vammautuu synnytyksissä noiden toimenpiteiden takia. Toimenpidesynnytys on AINA riskimpi kuin sellainen, jossa ei ole toimenpiteitä. Missä pumpulissa te oikein elätte, kun kuvittelette että tuollaisesta toimenpidekierteestä huolimatta _aina_ olisi lopputuloksena terve ja hyvinvoiva lapsi? Minkähän takia niitä lapsia kuskataan sinne teholle synnytysten jälkeen...?
ei ole merkitystä seuraavissa tilanteissa, joissa lapsi tarvitsee sairaalahoitoa:
* lapsen väärä tarjonta
* napanuora kaulan ympärillä
* äiti väsyy ponnistamaan
* hartiadystokia
Olin niin puhki ettei mitään rajaa ja kivut oli niin kovat tuon 13 h että en muista kuin ehkä neljäsosan kuluneesta ajasta. Tunti (jonka ajan sain levättyä) epiduraalin annosta olin täysin auki ja pääsin ponnistamaan. Terve lapsi syntyi, mutta en voi olla ihmettelemättä kuinka kauan olisi mennyt ja mikä olisi ollut lopputulos jos epiduraalia ei olisi annettu.
Ja raskaus oli mennyt hyvin ja olin ottanut selvää lääkkeettömistä kivunlievitystavoista synnytyksessä, mutta valitettavasti niistä ei ollut apua. En oikeasti usko että lapsellekaan on hyväksi jos synnytys pitkittyy ja äiti on koko ajan kvuista puoli (tai täysin) tajuton.
kun lisää riskiä vauvalle sekä äidille, huomattavasti. En sitten millään haluaisi lähteä syyllistämislinjalle mutta... Olisi mukava tietää, kuinka moni sellainen joka vannoo täällä tekevänsä aivan kaikkensa sen eteen, että synnytys on omalle lapselle _mahdollisimman turvallinen_, on kuitenkin ottanut epiduraalin. Tietämättä ja ymmärtämättä, että se juuri lisää synnytyksen riskejä todella paljon.
Miettikääpä sitä, kotisynnyttäjien syyllistäjät, mikse te itse riskeeraatte oman lapsenne terveyden ottamalla puudutteita? Onko se riskin ottaminen _teidän_ tapauksessanne oikeutettua, koska olette sairaalassa ja mahdollisesti veltto, hapenpuutteesta kärsivä vauva voidaan sitten elvyttää samantien? Kun sama vauva voisi syntyä luonnonmukaisesti ilman puudutteita paremmassa voinnissa, eikä tarvittaisi elvyttelyä.
Ja kodinomainen ja rauhallinen synnytysympäristö taas lisää synnytyksen turvallisuutta ihan tutkitusti. Se ei ole vain äidin mukavuudenhalun takia, vaan se auttaa ihan oikeasti synnytyksen etenemisessä. Kuten monet muutkin asiat, jotka olisi aika helppoa ja halpaa toteuttaa myös sairaalaolosuhteissa, mutta jostain syystä niihin ei riitä määrärahoja, vaikka niihin epiduraaleihin tuntuu riittävän.
muussa maassa kadehditaan. Täällähään lähestulkoon kaikki synnyttävät sairaaloissa mutta kätilövetoisesti, lääkäri saadaan (yleensä) paikalle, jos on jotain tavallisuudesta poikkeavaa, voi synnyttää luomuna tai eri apukonsteja käyttäen. Äitiys-ja vastasyntyneiden kuolleisuus on alin koko maailmassa. Esim. jenkeissähän synnytykset hoidetaan yleensä privaattigynekologien toimesta ja sektioprosentit lähentelevät varmaan kohta lähes 50%, koska pelätään komplikaatioita ja miljoonaoikeusjuttuja. Taas toisaalta, kun täälläkin aina tietyt tahot ihannoivat Hollannin kotisynnytysmallia (joka esim. etäisyyksien takia on ihan eri tavalla toteutettavissa), siellä taas monet äidit ovat tyytymättömiä systeemiin mm. juuri puuttellisen kivunhoidon takia, haluaisivat sairaalasynnytyksen, joka siellä taas ei kustannusten takia usein tule kysymykseen.
Tästä on olemassa ihan selvää tutkimusfaktaa, että kodinomainen ympäristö ja äidin jatkuva synnytyksenaikainen tuki, alkaen aina avautumisvaiheen alusta, vähentää lääketieteellisten toimenpiteiden määrää ja sitä kautta lisää synnytyksen turvallisuutta.
Äidin kotoisa olo auttaa synnytyksen etenemisessä. Kun taas sairaalamaisuus, piipittävät koneet ja jatkuva koneellinen monitorointi yms. aiheuttavat synnyttäjässä hermostuneisuutta, pelkoa ja ahdistusta, joka hidastaa synnytyksen etenemistä ja voi jopa pysäyttää hyvin alkaneen synnytyksen kokonaan. Tästä seuraa toimenpidekierre: synnytys hidastunut tai pysähtynyt -> laitetaan oksitosiinia -> kipu lisääntyy keinotekoisilla supistuksilla -> puudutuksen tarve lisääntyy -> tarvitaan monitorointia -> äiti on sidottuna piuhoihin ja paikallaan, mahdollisesti makuuasennossa -> lapsi ei pääse kääntymään synnytyskanavassa oikeaan asentoon -> virhetarjonta, ongelmia, ongelmia, ongelmia... Edelleen tästäkin on tutkimustietoa olemassa, ei ole mutua eikä "luomuhuuhaata".
(enkä aio alkaa teille niitä tutkimuksia kaivamaan mistään, jos asia tarpeeksi kiinnostaa niin löydätte ne varmasti itsekin)