Mulle iski ikävä äitiä, joka kuoli 4 vuotta sitten

Mä rupesin myös itkemään. Oma äiti kuoli vajaa 2 kuukautta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini kuoli 2014. Taas huomasin järkytyksen uuden työkaverini kasvoilla kun hänelle selvisi että molemmat vanhempani on jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Lapseni ovat pieniä vielä ja mummon seura olisi hyväksi. Itse en enää itke äitiäni mutta hän muistuu toki usein mieleen.

Minä taas huomaan välillä ihmetteleväni, että jollain neli-viisikymppisellä on vielä vanhemmat, vaikka se toki on ihan luonnollista. Ehkä oma surutyö on onnistunut sen verran hyvin, että on tottunut orpouteen vaikkei ole vielä kunnolla edes keski-ikäinen.

Minusta taas tuntuu että me täysorvot ollaan jotenkin vähemmistö vielä 40-50 vuotiaina mutta en tiedä onko oikeasti niin. Minkä ikäisenä sinusta tuli täysorpo?

40. Ja joo, ollaan vähemmistö, mutta tarkoitan, että olen psyykannut itseni alun itsesäälin jälkeen niin hyvin, että nyt pidän sitä jotenkin luonnollisena vaikkei toki ole.

Yöllä (vai oliko se jo aamua?) radiosta tuli eräs biisi ja välittömästi purskahdin itkuun. Siitä tuli mieleen eräs nuorena menehtynyt tyttö, entinen lapsuuden kaverini jonka kanssa olin vanhempanakin tekemisissä netissä. Hän kuoli niin yllättäen, en olisi ikinä uskonut eikä varmaan kukaan muukaan :( Siinä samalla sitten itkin lemmikin ja eksänkin perään.

Tuon entisen kaverin poismeno on yhä edelleen niin vaikea asia käsittää, vaikka siitä on jo 3 vuotta. Päässä pyörii, että ei se voi olla totta :(

Tuli haikea fiilis aloituksesta, pitäisi varmaan yrittää lähentyä oman äidin kanssa, vaikka se on vaikeaa, kun ei olla niin läheisiä koskaan oltu...

Kun vain kyyneleet jäävät ja lähimmäisemme muuttavat, anna meidän pitää hänen muistonsa ja muistuta, kuinka saimme jakaa hänen kanssaan elämän ilon ja onnellisuuden, kun sen aika oli, mutta muistot me siirrämme lapsemme ja tulevien sukupolvien sydämiin, jossa rakkaimpamme elää yhä uudestaan ja uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini kuoli 2014. Taas huomasin järkytyksen uuden työkaverini kasvoilla kun hänelle selvisi että molemmat vanhempani on jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Lapseni ovat pieniä vielä ja mummon seura olisi hyväksi. Itse en enää itke äitiäni mutta hän muistuu toki usein mieleen.

Minä taas huomaan välillä ihmetteleväni, että jollain neli-viisikymppisellä on vielä vanhemmat, vaikka se toki on ihan luonnollista. Ehkä oma surutyö on onnistunut sen verran hyvin, että on tottunut orpouteen vaikkei ole vielä kunnolla edes keski-ikäinen.

Minusta taas tuntuu että me täysorvot ollaan jotenkin vähemmistö vielä 40-50 vuotiaina mutta en tiedä onko oikeasti niin. Minkä ikäisenä sinusta tuli täysorpo?

40. Ja joo, ollaan vähemmistö, mutta tarkoitan, että olen psyykannut itseni alun itsesäälin jälkeen niin hyvin, että nyt pidän sitä jotenkin luonnollisena vaikkei toki ole.

Niinpä. En vieraammille heti sano että olen täysorpo koska en halua järkyttää. Mutta suoraan jos joku kysyy niin ei viitsi kieltääkään. Yhden toisen tunnen itseni lisäksi joka on ikäiseni.

Tajusin jokin aika sitten että näytän äidiltä. Nyt kun kuljen peilin ohi, ajattelen sekunnin puolikkaan verran että näen äidin ja se tuntuu pahalta. Äiti kuoli viisi vuotta sitten, kun syöpä levisi kaikkialle luustoon eikä mitään voitu tehdä. Minä olin tuolloin 23-vuotias ja kaikki pysähtyi siihen. En halua omia lapsia, kun tarvitsisin itse äitiäni.

Mun on pakko sanoa, että olen hieman katkera. Menetin äitini hieman päälle kolmekymppisenä ja kaikilla työkavereilla ja muilla tutuilla on äidit elossa. Kuusikymppisillä kasi-ysikymppiset äidit, joiden luona käy ruokatunnilla syömässä. Kehtaavat vielä valittaa, kun ei ollut hyvää ruokaa tai ei ollut ihan ajoissa valmiina. Joopa joo.

Minun äitini kuoli jo kymmenisen vuotta sitten. Vaikka ikävä ei koskaan poistunut täysin, opin asian kanssa elämään. Nyt kun isänikin kuoli, eikä ole jäljellä ketään, äidin ikävä on iskenyt uudelleen lujaa. Ensin oli kova suru isän takia, mutta nyt äidin kaipaus on mennyt sen ohi. Lapseni sentään saivat tuntea isäni, äitiäni ei.

Minäkin ikävöin äitiäni. Eilen näin hälytysajoneuvon joka toi mieleen, kun 2012 heräsin joulun jälkeen aamulla kolisteluun ja katsoin ikkunasta josta näin kyseisen auton ja tajusin että nyt on tainnut äiti lentää taivaaseen. Sairasti siis kotona jonkin aikaa ja oli jo aika huonossa kunnossa. Olin 17v. Kenellekään en ole koskaan uskaltanut kertoa, mutta edellisenä iltana rukoilin itseni uneen että äiti pääsisi parempaan paikkaan, en kestänyt katsoa hänen kärsimystään enää. Sen jälkeen olen sitä katunut kovasti, koska en edes sanonut äitille mitään kun lähdin nukkumaan. Anteeksi äiti, kaipaan sinua niin paljon! ;(

Menetin neljä vuotta sitten äitini ja joulun alla soitin hänen ystävälleen joulutervehdyksen, niin hän oli kauan hiljaa ja sanoi lopulta vain kuuntelevansa ääntäni, kun se muistutti äitini ääntä.

Olin häkeltynyt tuon vanhan ihmisen puheesta, kun hän alkoi itkemään ja kertoi kuinka olen kuin äitini, jopa huumorintajua ja naurua myöten, eikä kumpikaan löytänyt oikeita sanoja mitä sisimmässään tunsi, mutta äitini oli meille molemmilla läsnä.

Menetin isäsi 8 vuotiaana, nyt kun on lapsia tietenkin kaipaa että voi kun olisi nähnyt ja ollut läsnä. Äitini sen sijaan on läsnä, arvostelamassa minua ja valintoja ( sen kestän) mutta sanomassa samaa lapsille kun mulle lapsena että ovat huonoja, miten eivät osaa/opi/tottele. Varmasti kaipaisin yhtä lailla jos olisi kuollut aiemmin. Tiedä millainen isäkään sitten olisi ollut loppuviimein. Harmi teille jos olitte läheisiä. 

Minun äiti kuoli puoli vuotta sitten. :( hän oli 75v ja sairauksia oli  mutta on hirveää 😞

Äidin kuolemasta nyt vajaa 8kk ja oon ihan romuna:((((

Rakas äitini kuoli tänä keväänä. Kaipaan häntä suunnattoman paljon

Mun äiti kuoli 2014. Edelleen näin 10v jälkeen tulee suru. Usein lähinnä siitä, ettei mun lapsilla ole mummoa. Välillä iskee ihan hirveä haikeus kun vaikka kaupungilla näkee jonkun lapsi- äiti- mummo ryhmän. Ja miten tärkeä se lapsi on sille mummolle. Mun lapset eivät saa kokea sellaista. Mun kaksi olivat ihan pieniä kun äiti kuoli ja kaksi syntyneet äidin kuoleman jälkeen. 

Äitisi haluaisi varmasti sinun olevan onnellinen.

Jaksamista äitinsä menettäneille. Menetin itsekin äitini vuosia sitten. 

Oletko koska viimeksi käynyt hänen haudalla ja sytyttänyt kynttilän hänen muistolle? T. Anttilan postimyynti.

Osanotto ap, kauniisti kirjoitettu. Oma äitini kuoli kuukausi sitten alzheimeriin. Suru ja kaipaus on suuri.

Mulla ikävä äitiä joka kuoli 10 vuotta sitten. Ja isoäitiä joka kuoli 30 vuotta sitten.