Mulle iski ikävä äitiä, joka kuoli 4 vuotta sitten

Minun äidilläni on pitkälle edennyt muistisairaus ja fyysinen kunto mennyt alaspäin turhan nopeasti. Tiedän ettei hän elä enää kauan.

Isäni menetin neljä vuotta sitten. 

Mieheni kuolemasta on jo 12 vuotta.

Paras ystäväni teki itsemurhan v 2010. 

He olivat mun perhe. En halua elää ilman rakkaita ihmisiä joten odotan siihen asti kun äiti kuolee ja lähden itse sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini kuoli 2014. Taas huomasin järkytyksen uuden työkaverini kasvoilla kun hänelle selvisi että molemmat vanhempani on jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Lapseni ovat pieniä vielä ja mummon seura olisi hyväksi. Itse en enää itke äitiäni mutta hän muistuu toki usein mieleen.

 

Minä taas huomaan välillä ihmetteleväni, että jollain neli-viisikymppisellä on vielä vanhemmat, vaikka se toki on ihan luonnollista. Ehkä oma surutyö on onnistunut sen verran hyvin, että on tottunut orpouteen vaikkei ole vielä kunnolla edes keski-ikäinen.

 

Minusta taas tuntuu että me täysorvot ollaan jotenkin vähemmistö vielä 40-50 vuotiaina mutta en tiedä onko oikeasti niin. Minkä ikäisenä sinusta tuli täysorpo?

 

40. Ja j

Siis kuka pitää itseään vielä aikuisena 40-50v täysorpona?

Vierailija kirjoitti:

Minun äidilläni on pitkälle edennyt muistisairaus ja fyysinen kunto mennyt alaspäin turhan nopeasti. Tiedän ettei hän elä enää kauan.

Isäni menetin neljä vuotta sitten. 

Mieheni kuolemasta on jo 12 vuotta.

Paras ystäväni teki itsemurhan v 2010. 

He olivat mun perhe. En halua elää ilman rakkaita ihmisiä joten odotan siihen asti kun äiti kuolee ja lähden itse sen jälkeen.

Mulla vähän samoja ajatuksia. Ongelma vain, ettei se ole ihan niin helppoa. Lääkkeilläkin itse nuorempana yritin, mutta heräsin vain sairaalasta, ja usein tuosta seuraa vaan kovia kipuja ja maksan häiriöitä. Kaikenlaisista yrityksistä voi jäädä henkiin kitumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini kuoli 2014. Taas huomasin järkytyksen uuden työkaverini kasvoilla kun hänelle selvisi että molemmat vanhempani on jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Lapseni ovat pieniä vielä ja mummon seura olisi hyväksi. Itse en enää itke äitiäni mutta hän muistuu toki usein mieleen.

 

Minä taas huomaan välillä ihmetteleväni, että jollain neli-viisikymppisellä on vielä vanhemmat, vaikka se toki on ihan luonnollista. Ehkä oma surutyö on onnistunut sen verran hyvin, että on tottunut orpouteen vaikkei ole vielä kunnolla edes keski-ikäinen.

 

Minusta taas tuntuu että me täysorvot ollaan jotenkin vähemmistö vielä 40-50 vuotiaina mutta en tiedä onko oikeasti niin. Minkä ikäise

Jos ei ole vanhempia niin on orpo, olipa minkä ikäinen vain. Monella joiden vanhemmat saaneet lapset parikymppisenä on vanhemmat elossa vielä kuusikymppisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko sanoa, että olen hieman katkera. Menetin äitini hieman päälle kolmekymppisenä ja kaikilla työkavereilla ja muilla tutuilla on äidit elossa. Kuusikymppisillä kasi-ysikymppiset äidit, joiden luona käy ruokatunnilla syömässä. Kehtaavat vielä valittaa, kun ei ollut hyvää ruokaa tai ei ollut ihan ajoissa valmiina. Joopa joo.

Ei ole sulta pois mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini kuoli 2014. Taas huomasin järkytyksen uuden työkaverini kasvoilla kun hänelle selvisi että molemmat vanhempani on jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Lapseni ovat pieniä vielä ja mummon seura olisi hyväksi. Itse en enää itke äitiäni mutta hän muistuu toki usein mieleen.

 

Minä taas huomaan välillä ihmetteleväni, että jollain neli-viisikymppisellä on vielä vanhemmat, vaikka se toki on ihan luonnollista. Ehkä oma surutyö on onnistunut sen verran hyvin, että on tottunut orpouteen vaikkei ole vielä kunnolla edes keski-ikäinen.

 

Minusta taas tuntuu että me täysorvot ollaan jotenkin vähemmistö vielä 40-50 vuotiain

Jos ei ole vanhempia niin on orpo, olipa minkä ikäinen vain. Monella joiden vanhemmat saaneet lapset parikymppisenä on vanhemmat elossa vielä kuusikymppisenä.

Yleensä orvoksi sanotaan alaikäistä jonka vanhemmat on kuolleet, ei keski-ikäistä.

Vierailija kirjoitti:

Mä rupesin myös itkemään. Oma äiti kuoli vajaa 2 kuukautta sitten.

Otan osaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini kuoli 2014. Taas huomasin järkytyksen uuden työkaverini kasvoilla kun hänelle selvisi että molemmat vanhempani on jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Lapseni ovat pieniä vielä ja mummon seura olisi hyväksi. Itse en enää itke äitiäni mutta hän muistuu toki usein mieleen.

 

Minä taas huomaan välillä ihmetteleväni, että jollain neli-viisikymppisellä on vielä vanhemmat, vaikka se toki on ihan luonnollista. Ehkä oma surutyö on onnistunut sen verran hyvin, että on tottunut orpouteen vaikkei ole vielä kunnolla edes keski-ikäinen.

 

Minusta taas tuntuu että me täysorvo

Orpo on silti ihminen, jolla ei ole vanhempia. 

Oma äiti kuoli sairaalassa pahimpana korona-aikana, sairaalaan ei saanut tulla käymään kun vasta sitten kun hän oli jo siirtynyt tiedottamaan tilaan 😞

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini kuoli 2014. Taas huomasin järkytyksen uuden työkaverini kasvoilla kun hänelle selvisi että molemmat vanhempani on jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Lapseni ovat pieniä vielä ja mummon seura olisi hyväksi. Itse en enää itke äitiäni mutta hän muistuu toki usein mieleen.

 

Minä taas huomaan välillä ihmetteleväni, että jollain neli-viisikymppisellä on vielä vanhemmat, vaikka se toki on ihan luonnollista. Ehkä oma surutyö on onnistunut sen verran hyvin, että on tottunut orpouteen vaikkei ole vielä kunnolla edes keski-ikäinen.

&nb

Orpo on silti ihminen, jolla ei ole vanhempia.

Orpo on lapsi jolla ei ole vanhempia. Ei keski-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Oma äiti kuoli sairaalassa pahimpana korona-aikana, sairaalaan ei saanut tulla käymään kun vasta sitten kun hän oli jo siirtynyt tiedottamaan tilaan 😞

Voi hemmetin autocorrect, tiedottomaan siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini kuoli 2014. Taas huomasin järkytyksen uuden työkaverini kasvoilla kun hänelle selvisi että molemmat vanhempani on jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Lapseni ovat pieniä vielä ja mummon seura olisi hyväksi. Itse en enää itke äitiäni mutta hän muistuu toki usein mieleen.

 

Minä taas huomaan välillä ihmetteleväni, että jollain neli-viisikymppisellä on vielä vanhemmat, vaikka se toki on ihan luonnollista. Ehkä oma surutyö on onnistunut sen verran hyvin, että on tottunut orpouteen vaikkei ole vielä kunnolla edes keski-ikäinen.

 

Minusta taas tuntuu että me täysorvot ollaan jotenkin vähemmistö vielä 40-50 vuotiain

Jos ei ole vanhempia niin on orpo, olipa minkä ikäinen vain. Monella joiden vanhemmat saaneet lapset parikymppisenä on vanhemmat elossa vielä kuusikymppisenä. 

Monilla on mutta ei kaikilla. Menetin äitini 9 vuotta sitten ja isän 5 vuotta sitten mutta molemmat isoäidit lähtivät jo 56 ja 58 vuotta sitten. 

"Orpo on silti ihminen, jolla ei ole vanhempia."

Minun 96-vuotiaalla, kohta 97-vuotiaalla, isoisälläkään ei ole vanhempia. Hän on siis orpo.

Minulla on ikävä mummoa. Mummo kuoli kun olin 17-vuotias. Mummo oli ihana ihminen jota minulla on varmaan ikuisesti jollain tavalla ikävä.

Minulla tuo suru vasta edessä 

Tsemppiä ja kaikkea Hyvää

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ikävä mummoa. Mummo kuoli kun olin 17-vuotias. Mummo oli ihana ihminen jota minulla on varmaan ikuisesti jollain tavalla ikävä.

Niin ja isäni on kuollut kun olin 7. Mutta en oikeastaan ole koskaan edes ajatellut että minulla olisi isä, hän ei ollut sillä tavalla läsnä elämässäni. Oikeastaan tuntuisi aika absurdilta ajatukselta että minulla olisi isä.

Vierailija kirjoitti:

"Orpo on silti ihminen, jolla ei ole vanhempia."

Minun 96-vuotiaalla, kohta 97-vuotiaalla, isoisälläkään ei ole vanhempia. Hän on siis orpo.

Niin onkin. Mitä ihmeellistä tuossa orpo-sanassa nyt on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Orpo on silti ihminen, jolla ei ole vanhempia."

Minun 96-vuotiaalla, kohta 97-vuotiaalla, isoisälläkään ei ole vanhempia. Hän on siis orpo.

Niin onkin. Mitä ihmeellistä tuossa orpo-sanassa nyt on. 

Yleensä kun käytetään sanaa orpo, puhutaan vanhempansa menettäneestä lapsesta. Ei keski-ikäisestä jonka iäkkääy vanhemmat on kuolleet tai ihmisestä jonka vanhemmat on kuolleet vuosikymmeniä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oo ikävöinyt äitiä kertaakaan. Hän kuoli kun olin 10, täytän elokuussa 18. Eikä ole mitään tunnelukkoja tai sisällä pidettyä surua/vihaa. Juoksin psykologilla 8 vuotta.

Miksi kävit psykologilla, vaikka et ikävöinyt milloinkaan?

Taidat olla psykopaatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Orpo on silti ihminen, jolla ei ole vanhempia."

Minun 96-vuotiaalla, kohta 97-vuotiaalla, isoisälläkään ei ole vanhempia. Hän on siis orpo.

Niin onkin. Mitä ihmeellistä tuossa orpo-sanassa nyt on. 

Yleensä kun käytetään sanaa orpo, puhutaan vanhempansa menettäneestä lapsesta. Ei keski-ikäisestä jonka iäkkääy vanhemmat on kuolleet tai ihmisestä jonka vanhemmat on kuolleet vuosikymmeniä sitten.

Ei se sanan määritelmää silti muuta.