Mieheni ei halua matkustaa perheensä kanssa, koska lapset ovat hänen mielestään liian pieniä : /
Ehdotin siis, että varaisimme viikon matkan esim. Kreikkaan, johonkin lapsiperheille sopivaan kohteeseen/hotelliin.
Lapsia on kolme, yksi 4-vuotias ja kaksi 2-vuotiasta.
(Ennen lapsia matkustelimme pari kertaa vuodessa ja ensimmäisen synnyttyä kävimme etelässä 1.5-vuoden iässä sekä 2-vuoden iässä.)
Saisimme lasten mummon ja vaarin matkaseuraksi ja siten jokaista lasta kohden olisi yli yksi aikuinen.
Mieheni matkustaa työnsä puolesta ulkomailla, joten hän ei käsitä, miksi muu perhe haluaisi pois kotoa edes viikoksi.
Mitä mieltä olette, onko tämän aikäisten lasten kanssa matkustaminen vain rasittavaa ja rahan tuhlausta?
Ja jos niin missä iässä sitten pääsemme taas katsomaan ulkomaita?
Kommentit (59)
on ilmeisesti mummolat, joihin lapset voi aina viedä, tai yksi lapsi tai korkeintaan kaksi kovin samanikäistä. Jos meillä odoteltaisiin että kaikki lapset ovat isompia, se tarkoittaisi käytännössä sitä, että neljä lasta ehtisi jo kasvaa aikuiseksi ja muuttaa pois kotoa niin, että he eivät olisi koskaan matkustaneet kanssamme minnekään.
Meillä mummolat ottaa lapsia kaikkia samaan aikaan myös, samoin sisareni!
Mutta minäkään en ota 2- vuotiasta etelään reissuun mukaan, menee vaikka mummolaan.
Mitä sitten vaikka matka menisikin hyvin?
Pointti on siinä että se 1) maksaa 2) vaatii enempi vahtimista 3) koko perheen oleilu vaatii erilaisempaa tekemistä jos matkassa on taapero!
Jokanen jolla on taapero kyllä tajuaa että taapero tarttee vaipattamista, se nukahtaa päiväunille tai sammuu kesken matkan jolloin taas toisen vanhemman tarttee jättää jokin väliin isomman lapsen kanssa tekemisestä koska tarttee vahtia vauvaa..
On täysin erilaista mennä vaikka vaan laivalle taaperon kuin 3-4- vuotiaan kanssa.
En sano että ei koskaan voi lähteä tai vasta kun lapsi on koulussa, eikö teillä ole lapsilla muita ikäkausia?
En käsitä mihin 2- vuotias edes tarttee matkoja. Se tarttee säännöllisen arjen! Ja vaikka käpylehmien tekemistä.. Ei ulkomaanlentoja.
KAnnattaisko AP kysyä mieheltä milloin hänen mielestään ne kaksoset ei ole LIIAN pieniä?
* ja muista ettet jatkossa valita miten rankkaa on niitten kanssa. En käsitä miksi miehen mielipidettä ei voi kuunnella. Jos sinä pitäisit sitä raskaana niin saako mies vaan jauhaa sitä?
toisaalta miestäsi. Meilläkin reissaa työkseen, eikä hirveästi innostu ulkomaanmatkoista. Ensi kesänä kuitenkin ollaan menossa, lapset tuolloin 2v ja 4v. Olisi heille hoitaja täällä kotonakin, mutta en raski jättää pois matkalta. Jos minun on päästävä ulkomaille, niin kyllä noin pienet lähtee myös.Ollaan reissattu esikoisen kanssa hänen ollessa 1v6kk, hyvin meni mutta eipä rilluteltu yömyöhällä, mutta ei haittaa. Oli se reissu kuitenkin vaihtelua tähän kotiarkeen.
Sitä en ymmärrä ap:n miehessä ettei päästä ap:ta ja lapsia isovanhempien kanssa reissuun.
En tiedä millaiset lapset teillä on, mutta kyllä meidän mukulat jaksaa käydä museoissakin, kun reissu on pohjustettu hyvin ja palkinnoksi jätskiä.
Avain on se, että harjoittelee reissuja kotimaassa.
Me emme käy myöskään syömässä missään perheravintoloissa edes Suomessa, koska liki samalla rahalla saa parempaa ruokaa. Ulkomailla on se riemu ravintolassa syömisessa, että ne ovat järjestään erittäin lapsiystävällisiä, joten todellakin voi olla hienommassakin ravintolassa useamman tunnin illallisella. Henkilökunta seurustelee lasten kanssa, heidät huomioidaan, lapset saavat kunnon ruokaa. suomessahan joskus suhtaudutaan karsaasti lapsiasiakkaisiin ja heille tarjotaan ihan ala-arvoista ruokaa.
pienestä asti. Nauttii lämmöstä, kierrellessä seurailee mielenkiinnolla asioita ja matkoillahan saa kaikkea hauskaa ekstraa kuten jätskiä, syödä ulkona monta kertaa päivässä, uida loputtomiin, pääsee kaikkiin vempeleisiin katujen varsilla jne. Matkoja on takana 9 ja lapsella ikää 4, ja puhuu matkoista aina iloisena. Odottaa, että pääsee lentokoneeseen ja uimaan.:)
Toki matkat on lapsen myötä muuttuneet, koska helpointa on rantakohteissa ja tasokkaassa hotellissa. Seikkailumatkat oli ennen lasta ja nyt tehdään kompromissi sen suhteen, että matkakohteen valinnassa tärkeintä on helppus lapsen kanssa. Silloin matka menee kitkatta ja itsekin nautitaan siitä.
Lähde matkalle ystäväsi kanssa, mies voi jäädä kotiin lasten kanssa, kun kerran ei halua lähteä reissuun :-)
Jos teillä on noin hieno tilanne, että saisitte isovanhemmat avuksi, miksi ette jätä lapsia heille kotiin ja lähde miehesi kanssa kaksistaan? Noin pienet lapset eivät vielä kaipaa matkailua, sitä kaipaat vain sinä. Matkustelkaa kaksistaan miehesi kanssa ja ottakaa lapset mukaan sitten, kun heitä oikeasti ei tarvitse kaitsea.
Ota vaikka äitisi mukaan ja lähde äitisi ja lastesi kanssa, siinä mies saa nenilleen.
Meillä kyllä on reissattu lasten kanssa kun ovat olleet pieniä. Jos ei pärjää reissussa, miten sitten ihmeessä pärjäätte kotona? Ihan samanlaista se eläminen siellä lomakohteessakin on.
Me on käyty kaupunkilomillakin, eikä ole ollut mikään ongelma olla 1v:n kanssa jossain metrossa, yhdellä vaunut, toisella muksu.
valitettavasti isovanhemmat haluavat käyttää lomaviikkonsa matkustamiseen.
ap
niin ei kai sitä pidä pakottaa? Mun mies pitää lasten kanssa matkustelua rahan tuhlaamisena, koska "se ei ole edes hauskaa" (lapsista on liikaa vaivaa). En näe mitään syytä miksi pitäisi väkisin lähteä. Olen kyllä matkustanut lasten kanssa ilman miestä (oma äitini mukana), mutta kun siitä taas mies loukkaantuu... ei oo helppoa ei :-)
Että me pysytään kotona.
Mieheni tuskin päästäisi minua ja lapsia ulkomaille ilman itseään : /
ap
Matkustelkaa kaksistaan miehesi kanssa ja ottakaa lapset mukaan sitten, kun heitä oikeasti ei tarvitse kaitsea.
kyllähän lapsia AINA tarvitsee kaitsea, ei sellaista aikaa tulekaan!
mies ei halua lähteä ulkomaille, kun lapset ovat pieniä (1v ja 3). Tai olisi lähtenyt jos olisin painostanut, mutta stressaantuu jo ajatuksesta niin paljon, että peruin sitten. Ei ole kellään kivaa, jos toinen aikuisista on kamalan stressaantunut (lähinnä lasten turvallisuudesta). Ollaan sit matkusteltu kotimaassa ja käyty päivä Tukholmassa risteilyllä.
Kerran oltiin kaupunkilomalla kun esikoinen oli 1,5 v. Oli kuulemma niin kamalaa, musta se meni oikein hyvin ja oli mulle rentouttavaa vaihtelua kotiarkeen.
meillä lapset ovat joko alle kouluikäisiä, tai sitten koulussa. Kun koulut ovat loppu, muuttavat yleensä pois kotoa tai eivät muuten enää matkaile meidän kanssamme.
ettei sen takia halua lähteä, kun minä olen niin stressaantunut lapsista.
Voin kyllä tunnustaa, että olen sellainen "kaakattava sorsaemo",mutta mies taas on sen verran "untamo", etten pysty heittämään täysin rennoksi.
Tänään olimme lasten kanssa rannassa ja vastasin kännykkään ja jätin lapset isän tarkkailtavaksi. Lopputulos oli se, että uimataidoton 2-vuotias ui kaulaansa myöten järvessä kaikki vaatteet ja vaippa päällä.
Että totta helv...ssä mä jatkan samalla kaakatusmallilla : )
pitämään matkustelusta lomalla. Muuten ei oltaisi käyty nyt 20 vuoteen missään ulkomailla, koska meidän esikoinen on jo sen ikäinen ja nuorimmainen vielä pieni. Jos odottaisin nuorimmaisen kasvamista isommaksi, tarkoittaisi se sitä, että meidän lapsista vanhimmat eivät kertaakaan pääsisi minnekään matkalle koko kotona asumisaikanaan.
"lapsen kanssa matkustelu on kivaa, toisella vaunut, toisella muksu.."
Mutta jos niitä muksuja on 3 (kolme), tarvitaan aika monta toista... Ja sitä paitsi ei todellakaan pidä paikkaansa, että lasten kanssa kotona oleminen on sama asia kuin matkustelu. Joka tätä väittää, saa olla onnellinen hyvästä tuuristaan.
Meillä on kolme lasta. Matkustimme ekaa kertaa ulkomaille, kun lapset olivat 4v, 3v ja 5 kk. Lentokoneesta kaksi isointa lasta saivat vatsataudin, antoivat kaiken ylen vuorokauden verran hotellissa. Onneksi se oli huoneistohotelli, jossa ola kattiloita oksenteluun ja pesukone käytössä. Kun vuorokauteen lasten olotila ei parantunut, jouduimme lähtemään sairaalaan nesteytykseen. Vakuutus maksoi kaiken, selvisimme terveiksi loppujen lopuksi kolmessa päivässä, mutta kyllä oli hauskat lomafiilikset. Lasten kanssa voi sattua ihan mitä vain ja huonolla tuurilla IHAN MITÄ VAIN, joten meidän perhe matkustaa, kun lapsista hieman vähemmän huolta lomalla.
Pöpöt ovat näkymättömiä ja niitä on kaikkialla.
Aikuisetkin niitä saavat miltei yhtä hyvin, joten huonon tuurin takia en koko matkustusaihetta hylkäisi.
Kyllä ne lapset oksentavat ja ripuloivat täysi-ikäisinäkin...
minä, mies ja nykyisin viisi lasta. En ole kokenut ongelmaksi. Sehän riippuu aivan ihmisestä, jotkut eivät kykene edes kauppaan yhden lapsen kanssa (en tarkoita ap:ta), ja silloin ei ehkä kannata matkustella kovin kauaskaan.
jos teillä ei olisi lapsille hoitopaikkaa, ettekö matkustaisi ollenkaan?