Mieheni ei halua matkustaa perheensä kanssa, koska lapset ovat hänen mielestään liian pieniä : /

Meillä on 4v ja 2v lapset, ja minusta niiden kanssa reissaaminen on niin rasittavaa, ettei sitä juuri lomailuksi voi kutsua. Mun mielestä uima-altaalla voi löhötä kotimaassakin, eikä tuon ikäisten kanssa mistään nähtävyyksien katselusta tule yhtään mitään. Ulkomaille lähteminen maksaa paljon ja en vaan pysty uskomaan, että lasten kanssa siitä saisi rahoilleen vastinetta (jos ei tykkää uima-altaalla löhöämisestä).

Ettekö te liiku kotoa mihinkään? Ainakin meidän lapset katselevat myös nähtävyyksiä, uusi ympäristö kiinnostaa kovasti. Älkää aliarvioiko niitä lapsianne. Suurin syy taitaa olla ettei teillä ole oikeasti varaa matkustaa.

nauttii tuskin mistään. Voihan sitä löhötä koti sohvallakin eikä maksa mitään. Eri asia saako siitä mitään elämystä.

Ulkomaille lähteminen maksaa tonneja. Jos sillä rahalla ei saa muuta kuin uima-altaan reunaa, niin ei todellakaan saa rahoilleen vastinetta. Saman uima-allaselämyksen saa mun mielestä käypään hintaan kotimaassa. Ulkomaille maksaa vaivaa lähtee sitten, kun lapset on sen verran isompia, että nähtävyyksien katselukin sujuu.

Ettekö te liiku kotoa mihinkään? Ainakin meidän lapset katselevat myös nähtävyyksiä, uusi ympäristö kiinnostaa kovasti. Älkää aliarvioiko niitä lapsianne. Suurin syy taitaa olla ettei teillä ole oikeasti varaa matkustaa.

Ei meillä liikaa rahaa ole, siksipä haluankin varmistaa, että ne rahat jotka lomaan laitetaan, myös antaa lomatyydytyksen. Minua kiinnostaisi taide, kulttuuri, historia, mutta ei niihin lasten kanssa ehdi paneutua, kun koko ajan pitää juosta jonkun perässä ja estää kauheuksia tapahtumasta. Perhelomat erikseen, mutta niitä eläinpuistoja, puuhamaita ja uima-altaita on kotimaassakin. Kuten sanoin, ulkomaiden ja kalliimpien lomien aika on myöhemmin, sitten kun aikuisillakin on mahdollisuus saada lomasta jotain omaa irti.

Jos teillä on noin hieno tilanne, että saisitte isovanhemmat avuksi, miksi ette jätä lapsia heille kotiin ja lähde miehesi kanssa kaksistaan? Noin pienet lapset eivät vielä kaipaa matkailua, sitä kaipaat vain sinä. Matkustelkaa kaksistaan miehesi kanssa ja ottakaa lapset mukaan sitten, kun heitä oikeasti ei tarvitse kaitsea.

mukana 9-, 8-, 5- ja 1-vuotiaat sekä iso maha. Ei ollut yhtään rasittavaa, vaan tosi kivaa.

lapsia, mutta nyt useamman lapsen kanssa olisi todellakin kiva päästä jonnekin rentoutumaan, ettei tarvitsisi koko ajan siivota, pyykätä, laittaa ruokaa jne. Ehtisi olla enemmän lasten kanssa.

ton ikästen lasten paikka on kotona.

Me matkusteltiin kiintiö täyteen ennen lapsen syntymää. Nyt vaan matkustetaan laivalla. Tukholma, Tallinna, Gdansk, Travemunde riittää loistavasti pitkäksi aikaa.

Ja välillä voi vaan ihan olla.

Kyllä se maailman siellä pysyy.

3 lapsen kanssa, joista jokainen voi lähteä samaan aikaan eri suuntaa, ei kiitos.

Se, kannattaako lasten kanssa lähteä reissuun, riippuu täysin lapsista. Meillä on poikkeuksellisen voimakastahtoiset ja kärsimättömät lapset. Heidän kanssaan on sietämätöntä käydä jopa mummolassa. Jos lapsi viihtyy lelujen tai herkkujen kanssa puolikin tuntia, niin hyvä. Meillä aika on noin puoli sekuntia. Kun mikään ei käy ja hermo palaa pienestäkin. Meidän menemiset on nykyään minimissä. En jaksa aina sitä tunnin raivokohtausta jokaisen ruokailun yhteydessä. En jaksa huutoa, karjumista ja heittäytymistä jos pitää olla paikallaan. Säkkilasten kanssa voi matkustaa. Mutta sähköjänisten kanssa se on mahdotonta.

Vähän aiheen vierestä mutta ois mielenkiintosta nähdä miten näitä lapsia on kasvatettu. Siis nähdä, kerrottu teksti kun harvoin ihan vastaa todellisuutta.

Mutta siis, ei nyt keskimäärisen järkevästi ja johdonmukaisest kasvatetun, terveen lapsen kanssa

matkustaminen ole mitään ydinfysiikkaa.

Toivottavasti ap kuitenkin pääsisi matkaan jollain tapaa, varmasti tekisi hyvä kotiäiteilyn keskellä. Miehen on varmaan vaikea tajuta jos itse haluaa lomalla juuri olla kotona ja hengähtää siellä rauhassa kun muuten käy töissä. Hankala tilanne.

Minusta matkustaminen meidän viiden lapsen kanssa viikoksi tai pariksi jonnekin rantalomalle on minulle todellista lepoa. En koskaan onnistuisi olemaan kotona kahta viikkoa niin, että en pesisi ollenkaan pyykkiä, siivoaisi yhtään, käytäisiin joka ikinen päivä ravintolassa syömässä ja kaikki vielä viihtyisivät, kun olisi ohjelmaa ilman keksimistä tarjolla.

Paljon ollaan heidän kanssaan reissattu ja ihanaa on ollut! Se on kyllä totta että hirveästi ei olla siellä paikan päällä liikuttu mutta sen verran että jotain on nähty. Lapset nauttivat uimisesta ja leikkimisestä. Me vaihdellaan vuoroja miehen kanssa niin ettei molempien tarvi koko ajan juosta. 1-vuotias nyt on aika työläs vielä mutta nuo isommat nyt menevät jo ihan helposti. Paikassa missä on sopivan kokoinen lastenallas saa vanhemmat löhötä altaan reunalla ihan rauhassa.



Mulle ihaninta lomassa on juuri se mitä muutkin mainitsi, ei tarvi siivota eikä tehdä ruokaa. Lasten kanssa on ihana olla kun voi keskittyä hauskanpitoon ja tylsät arkirutiinit jää pois.

ymmärrä miten se lasten kanssa matkustelu niin rassaa. Musta on ihanaa matkustaa kolmen lapsen kanssa ja niin on lapsistakin. Eikä tarvitse viikkoon siivota eikä tehdä ruokaa.



Ja jos mies niin itsekkääksi heittäytyisi, ettei suostuisi matkustamaan vaikka muu perhe haluaa, lähtisin ilman miestä. Ja jos siitäkin loukkaantuisi, niin ihan vapaasti vaan.

en tiedä ootko ite vielä kotona, mutta jos oot vetoa siihen, että matka on ainoa keino sinunkin saada vähän lomaa: uusi ympäristö ja vähemmän kotitöitä, kun muut tekevät ruuat jne.



Ja miksi 2v ei nauttisi siitä, että äitikin on lomalla ja voi vaikka istahtaa lukemaan satukirjaa milloin vaan, eikä aina ole pyykit/ ruuat/ siivous tms esteenä?

Syitä on monia, ehkä nämä valottavat meidän ajatusmaailmaa niille joiden mielestä olemme outoja kun emme halua tarhaikäisen kanssa reissata :)



- ns. helpot lapsikohteet eivät vain kiinnosta pätkääkään, me vanhemmat pitkästymme niillä ihan kuoliaaksi. Rannat ja uima-altaat jaksavat viihdyttää muutaman tunnin.

- kaipaamme reissuilta kulttuuria, historiaa, nähtävyyksiä ym. ja kävelemme usein lähes 20 km päivässä. Lapsi on liian iso rattaisiin (ei viihdy) eikä kukaan tuon ikäistä jaksa kantaakaan koko päivää.

- lapsellemme riittää yksi kohde päivässä (todettu kotimaan matkoilla), eikä viihdy vieraiden ihmisten hoidossa (lomakerhoissa yms) kuin hyvin lyhyen aikaa joten emme sitenkään pääse kiertelemään itseä kiinnostavissa kohteissa

- harrastamme hyviä ruokia ja juomia, joten ravintolaruualta odotamme paljon. Lapsi ei kuitenkaan jaksa istua tuntikaupalla pöydässä, ja ne paikat joisssa lapsi viihtyy (=paikat joissa leikkinurkkaus) eivät tee mitään kovin ihmeellistä ruokaa. Tuntuu että rahat menevät näissä paikoissa hukkaan.

- Meidän suvuilla on kolme kesämökkiä eri puolilla Etelä-Suomea. Jos kaipaa vaan maisemanvaihdosta ja oleilua ulkosalla niin nämä riittävät. Isovanhemmat ja serkut kun ovat viel paikalla niin viihdytysjoukot on taattu.

- Vieraassa paikassa lapsi nukahtaa aina normaalia myöhemmin=emme jaksa tehdä itsekään muuta kuin nukkua.



Itse olen ekan kerran ollut missään mummolaa kummemmalla matkalla vasta kouluikäisenä enkä ole siitä kärsinyt (sama juttu miehellä). Vanhempani ovat myös käyneet ilman minua mm. Pariisissa kun olin alle kouluikäinen, enkä siitä loukkaantunut, Mikäs oli ollessa mummon ja papan hoivissa (mummollaan oli matkaa 350 km joten harvoin olin), kuulemma pyysin viikon päästä kotiutumisesta päästä uudestaan :D

vaikka ihan kotimaassakin? Jos museot, ravintolat jne eivät tule kysymykseen, mutta ette itse jaksa lastenkohteissakaan?

se ravintolaruoka niissä lapsipaikoissa nyt ei vaan ole mikään erikoinen makuelämys, lähinnä sama kuin jos söisi jossain työpaikkaruokalassa. On ne kuitenkin parempia kuin burgeripaikat.

Lähinnä on tehnyt 1-2 päivän reissuja ja käyty yhdessä kohteessa (mm. Kotkan Maretariumissa) jonka on arveltu kiinnostavan sekä lasta että meitä aikuisia. Loppuaika vietetty kavellen, syöty esim. jätskiä puistossa yms. Eli tehdään samaa kuin kotonakin.

vaikka ihan kotimaassakin? Jos museot, ravintolat jne eivät tule kysymykseen, mutta ette itse jaksa lastenkohteissakaan?

Ap:n tapauksessa malttaisin vielä vuoden pari, kun lapset ovat isompia ja niiden kanssa on oikeasti helpompaa matkustella. Vastahankainen mies saisi luultavasti monessa kohtaa reissua kommentoida "minähän sanoin"-tyyliin.



Kaksivuotiaat eivät tule reissustaan juurikaan muistamaan, joskin jotakin valokuvien, kertomusten ja videoiden avulla. Toisaalta tuon ikäisille ei ole merkitystä ollaanko siellä altaan reunalla, altaassa tai meressä kotimaassa vai ulkomailla. Tavallaan lapsi ei hyödy siitä matkasta yhtään enempää suuntautuupa se sitten ulkomaille tai ihan lähelle. Aikuiselle asia on tietty ihan eri.

sellaisia asioita, joita lasten kanssa ei voi kokea (isoja museoita, pitkiä ravintolaillallisia, haastavia luontoretkiä). Siksi matkustellaan lasten kanssa lähinnä kotimaassa tai just Tukholman risteily, Visbyn matka jne.



Vaikka ollaan työssäkäyviä, lapset raaskitaan välillä jättää hoitoon pitkäksi viikonlopuksi, siinä ehtii ihan hyvin matkustaa yhteen Euroopan kohteeseen.

mutta herranjumala tuolla joku oli käyttänyt hotellihuoneen KATTILOITA oksennusastioina!!! Yök, törkeän ajattelematonta. Jos tulet meille syömään, paskannan ensin lauaselle josta tarjoilen sinulle ruuan.

vain uima-altaan reunalla ja maksaa siitä ilosta useita satoja tai tuhansia euroja. Lasten kanssa paras lomakohde on oma piha, siinä voi itsekin rentoutua eikä tarvitse vahtia lapsia haukkana. Teemme mekin päivän parin matkoja, mutta ne saa riittää kunnes lapset ovat isompia ja ymmärtävät ja osaavat nauttia matkakohteista.

Ravintolassa syöminen lasten kanssa ei ole mikään rento hetki, oma ruoka tulee yleensä hotkaistua siinä kaiken muun säheltämisen ohessa.



Ymmärrän täysin ap:n miestä.