Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei halua matkustaa perheensä kanssa, koska lapset ovat hänen mielestään liian pieniä : /
15.07.2009 |
Ehdotin siis, että varaisimme viikon matkan esim. Kreikkaan, johonkin lapsiperheille sopivaan kohteeseen/hotelliin.
Lapsia on kolme, yksi 4-vuotias ja kaksi 2-vuotiasta.
(Ennen lapsia matkustelimme pari kertaa vuodessa ja ensimmäisen synnyttyä kävimme etelässä 1.5-vuoden iässä sekä 2-vuoden iässä.)
Saisimme lasten mummon ja vaarin matkaseuraksi ja siten jokaista lasta kohden olisi yli yksi aikuinen.
Mieheni matkustaa työnsä puolesta ulkomailla, joten hän ei käsitä, miksi muu perhe haluaisi pois kotoa edes viikoksi.
Mitä mieltä olette, onko tämän aikäisten lasten kanssa matkustaminen vain rasittavaa ja rahan tuhlausta?
Ja jos niin missä iässä sitten pääsemme taas katsomaan ulkomaita?
Kommentit (59)
lapsia, eli ihan mukavan rento reissu olisi tulossa. Kyllä tuossa tilanteessa kannattaisi mennä, jos rahasta ei kuitenkaan ole liian tiukkaa. Mutta ihmiset ovat erilaisia, ei toista voi pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aivan ihana jarjestely teilla kun tulee isovanhemmat mukaan. ehdottomasti lahdette reissuun, saatte vahan omaa aikaakin kun on mummelit mukana.
Matkustelkaa kaikki niin paljon kuin sielu sietää minun puolestani. Mutta ymmärtäkää, että kaikki eivät jaksa. Jos ap:n puoliso pitää lasten kanssa reissaamista raskaana, se on ihan ymmärrettävää. Jos sinä jaksat, niin hienoa!
Pienten lasten kanssa matkustelussa on kuitenkin mutkansa, vaikka kuka väittäisi mitä. Sairastelu ei ole kivaa, jos käytössä ei ole omaa äidinkieltä sairaalassa, tai jos sairaalle lapselle ei löydy kipeänä tutunmakuista ruokaa/juomaa. Tai jos koko loma menee sairastelussa jne.
Ja mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sen enemmän huolta ja vahdittavaa hän aiheuttaa. On ihan turha virnuilla, että kaitsettavaa riittää 18-vuotiaaksi asti. On ihan eri asia matkustaa 2-vuotiaan kuin esim. 10-vuotiaan kanssa? Vai? Ei tarvitse odottaa, että lapsi on 18, mutta ei tarvitse ihmetellä, jos jonkun mielestä muutama päiväkoti-ikäinen on aika hankala lisä ulkomaan matkalle.
Kun työkseen matkustaa, niin lomalla ei sit halua tehdä. Lomlla haluaa nauttia kodista ja omata vuoteesta.
Työmatkailu on hemmetin rasittavaa. Minua ei ainakaan saa lomalla vapaahtoisesti hotelliin ja lentokoneeseen tai pitkälle automatkalle, koska sitä joudun tekemään työkseni.
Kyllä työn ja loman pitää jotenkin erota toisistaan. Ja eroavaisuutta ei ole se, etä on perheen seurassa matkalle. Ei kiitos.
Terveisin työkseen matkustava nainen
Matkusteltu on, onneksi kaikkia matkan vaaroja ei ole tajunnut ja ajatellut etukäteen. Viimeisin matka oli jouluna 2007, kun kuopus vajaa 1, muut 3, 5 ja 7 v. Oltiin vierekkäisissä huoneissa ja pulattiin katolla olevassa uima-altaassa, käveltiin paljon ja ja syömisestä en paljon muista. Oltiin Madeiralla, jonka ruoka ei ole herkkua. Evään kanssa ulos ja kantakaupungissa kai syötiinkin. Mutta siis keskellä talvea, valoa, ihanaa.
Nyt ei ole rahaa. Ei ne lapset sitä matkustamista tarvitse. Aikuisetkin pärjää ilman. Kasvattamisesta ja kasvamisesta keskustelun paikka sulla miehes kans.
Esikoisen kanssa matkasin niin, että mumma oli mulla aupairina, ihan kotimaan matkailua. Nyt alkaa olla rasitteeksi isovanhemmatkin, pitää kattoa perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutku mutku.
Mieheni ei siis matkusta "työkseen" vaan käy kokousmatkoilla noin 4 kertaa vuodessa.
Matkoilla uidaan, lasketellaan yms. kivaa on järkättynä sen tylsemmän kokoustamisen ohella.
Että ei mielestäni tuolla tahdilla vielä pitäisi lentokoneesta työahdistusta saada. Mutta selvästi riittä tyydyttämään kotootalähtötarpeen.
Minä sen sijaan kuovin jo vuosi sitten kotona työskentelevänä kotiäitinä uusia maisemia kohti.
Pidän matkustamisesta tosi paljon ja edellisestä ulkomaanmatkasta on nyt kulunut 2-vuotta.
Ehkä joudun odottamana vielä toisetkin vuodet... : /
ap
Ihanaa on ollut, js helppoa kun on valittu lapsille sopivat kohteet. Olisipa kamalaa jos pitäisi vain kökkiä kotona nämä vuodet :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun työkseen matkustaa, niin lomalla ei sit halua tehdä. Lomlla haluaa nauttia kodista ja omata vuoteesta. Työmatkailu on hemmetin rasittavaa. Minua ei ainakaan saa lomalla vapaahtoisesti hotelliin ja lentokoneeseen tai pitkälle automatkalle, koska sitä joudun tekemään työkseni. Kyllä työn ja loman pitää jotenkin erota toisistaan. Ja eroavaisuutta ei ole se, etä on perheen seurassa matkalle. Ei kiitos. Terveisin työkseen matkustava nainen
matkustaa niin ei auta? Eli muu perhe sitten tyytyy kohtaloonsa ja on kotona kun yksi ei suostu matkustamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse matkustan työkseni, pahimmillaan on ollut 3 ulkomaanmatkaa viikossa. Keskimäärin kuitenkin 1 / vko.
Silloin tajuaa että koti on paras paikka eikä halua lomalla mihinkään. Mieheni on ihan kotimaan hommissa, joten hänen veri vetää ulkomaille.
Se, kannattaako lasten kanssa lähteä reissuun, riippuu täysin lapsista. Meillä on poikkeuksellisen voimakastahtoiset ja kärsimättömät lapset. Heidän kanssaan on sietämätöntä käydä jopa mummolassa.
Jos lapsi viihtyy lelujen tai herkkujen kanssa puolikin tuntia, niin hyvä. Meillä aika on noin puoli sekuntia. Kun mikään ei käy ja hermo palaa pienestäkin. Meidän menemiset on nykyään minimissä. En jaksa aina sitä tunnin raivokohtausta jokaisen ruokailun yhteydessä. En jaksa huutoa, karjumista ja heittäytymistä jos pitää olla paikallaan.
Säkkilasten kanssa voi matkustaa. Mutta sähköjänisten kanssa se on mahdotonta.
Itse matkustan työkseni, pahimmillaan on ollut 3 ulkomaanmatkaa viikossa. Keskimäärin kuitenkin 1 / vko. Silloin tajuaa että koti on paras paikka eikä halua lomalla mihinkään. Mieheni on ihan kotimaan hommissa, joten hänen veri vetää ulkomaille. Se, kannattaako lasten kanssa lähteä reissuun, riippuu täysin lapsista. Meillä on poikkeuksellisen voimakastahtoiset ja kärsimättömät lapset. Heidän kanssaan on sietämätöntä käydä jopa mummolassa. Jos lapsi viihtyy lelujen tai herkkujen kanssa puolikin tuntia, niin hyvä. Meillä aika on noin puoli sekuntia. Kun mikään ei käy ja hermo palaa pienestäkin. Meidän menemiset on nykyään minimissä. En jaksa aina sitä tunnin raivokohtausta jokaisen ruokailun yhteydessä. En jaksa huutoa, karjumista ja heittäytymistä jos pitää olla paikallaan. Säkkilasten kanssa voi matkustaa. Mutta sähköjänisten kanssa se on mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä meidän pojat ainakin jo tuonikäisinä kun ollaan oltu etelässä, niin muistavat ja innoissaan kertovat ja todellakin tykkäävät!
ja kuinka voisi edes jättää noin pienet viikon loman ajaksi?!?!
en tajua!!
Palaan vielä asiaan, että kaksi kaksivuotiasta on käsityö kahdelle :-) Mutta sitähän se on kotioloissakin. Ehkä siippasi ei halua appivanhempia lomalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en halua edes yhden 2-vuotiaan kanssa reissuun. Eihän siitä kukaan nauti.
Mitä ihmettä, pienten lasten kanssahan matkustaminen on kivaa :) Lapset tykkäävät päästä viikoksi lämpimään uimaan ja nauttimaan siinä missä aikuisetkin. Ja yleisesti ottaen ovat aikalailla reippaita matkustajia. Me ollaan matkustettu omien pienten lasten kanssa paljon ja en näe sitä ongelmana.
Olemme matkustaneet lapsen kanssa jatkuvasti, mutta uimma-altaalla tai vesipuistssa sitä aikaa sitten on lähinä vietetty. Mitään pitkiä kaupunki-tai shopailukierroksia en ole ehtinyt tehdä.
Suosittelen aurinkolomakohdetta jonne on lyhyt lentomatka tai sitten lähialueita, jonne pääsee laivalla ja bussilla. Esim. Kanarialla Meloneras ja siellä hyvä hotelli toimivat todella hyvin.
Samoin Pärnu Virossa, esim. majoitus hotellissa jossa on vesipuisto.
Olemme aika usein ottaneet puolihoidon ja se on helpottanut elämää aika paljon.
Thaimaa oli paras kohde, mutta pitkä yölento + bussimatka sinne oli niin äärimmäisen rasittava, etten ihan heti lähde lasten kanssa uudelleen.
Meillä on 4v ja 2v lapset, ja minusta niiden kanssa reissaaminen on niin rasittavaa, ettei sitä juuri lomailuksi voi kutsua. Mun mielestä uima-altaalla voi löhötä kotimaassakin, eikä tuon ikäisten kanssa mistään nähtävyyksien katselusta tule yhtään mitään. Ulkomaille lähteminen maksaa paljon ja en vaan pysty uskomaan, että lasten kanssa siitä saisi rahoilleen vastinetta (jos ei tykkää uima-altaalla löhöämisestä).
kanssa jokin aika sitten reissussa, neljän tähden all inclusive-hotellissa, ja helppoa oli lasten kanssa, vaikka vilkkaita ovat meilläkin. (Ja niitä on enemmän). Isommille oli lastenohjelmaa, ja pienempiäkin lastenohjaajat auttoivat askartelemaan ja leikittivät. Ruokailut oli kivoja, ruoka oli erinomaista, ja lapsille löytyi paljon mieleistä. Ja kun isovanhemmat ovat mukana, se helpottaa huomattavasti.
Mutta matkakohde kannattaa miettiä. Mitään aikuisen kannalta 'hienoa' ei kannata miettiä, vaan valita helppo lasten kohde.
Meillä on 4v ja 2v lapset, ja minusta niiden kanssa reissaaminen on niin rasittavaa, ettei sitä juuri lomailuksi voi kutsua. Mun mielestä uima-altaalla voi löhötä kotimaassakin, eikä tuon ikäisten kanssa mistään nähtävyyksien katselusta tule yhtään mitään. Ulkomaille lähteminen maksaa paljon ja en vaan pysty uskomaan, että lasten kanssa siitä saisi rahoilleen vastinetta (jos ei tykkää uima-altaalla löhöämisestä).
nauttii tuskin mistään. Voihan sitä löhötä koti sohvallakin eikä maksa mitään. Eri asia saako siitä mitään elämystä.
Me matkustamme lasten kanssa, koska asumme eri maassa kuin puolet sukulaisista. Jo sinne siis pitää matkustaa.
Me olemme työssäkäyviä, joten lasten kanssa vietetty aika on aina kortilla. Siksi matkustaminen ilman lapsia esimerkiksi viikoksi ei ole kyllä vaihtoehto.
Jos elämä on lasten kanssa hankalaa, niin totta kai se on reissussa hankalaa. Jos taas lasten kanssa on kiva puuhailla ja tarkkailla heidän elämyksiään, niin sitten se on kyllä kaksin verroin kivempaa reissussakin.
Sairastua voi kotonakin, meillä jopa itse asiassa aika useinkin, kun on 2 päiväkoti-ikäistä.