Helv.... Isä tilittää....

että tässä ei ole kyse mistään vuosia raataneesta kotiäidistä, vaan naisesta, joka on joutunut olemaan lastensa kanssa PARI VIIKKOA. Jos se saa äidin noin tolaltaan, se jos mikä on pelottavaa. On se kumma, nyt mies on liian sitoutunut perheeseensä. Jos hän haluaisi enemmän omaa aikaa kuin vaimonsa, olisi hän sitoutumaton paskiainen.

Aika tunteetonta: kai se äiti on voinut olla jo väsynyt tynteosta ja hoitoon viennin organisoimisesta. Pieni LOMA tekee kaikille hyvää.

Täytyy olla kyllä parisuhteessa ongelmia jos tuollasta edes miettii. Käsittämätöntä että joku ei jaksa omien lasten kanssa viettää aikaa. 3 ja 6-vuotiaat ovat jo sen verran isoja että ei ole edes sellasta jatkuvaa hoivaamista mitä vauvassa on.

En nyt halua mitään kruunua alkaa kiillottaa vaikka viiden alle 10v. äiti olenkin.

Kyllä mullakin on välillä päiviä että meinaa ja meneekin hermot(esim. tänään)

Vettä tulee ulkona kuin saavista ja kaikki tappelee.

Kyllä kotona olo on siltikin lomaa.

Minäkään en jaksaisi jos tietäisin että en pääsisi ulos/yksin mihinkään esim: pariin viikkoon.

Tuo aloittaja-isä ei ole kertonut että käykö hänen vaimonsa jossakin iltaisin vai onko kotona myös illat.

Kyllä muakin vituttaisi jos joka aamu heräisi työleiriin.

Vika on kyllä asenteessasi. Minusta kahden lapsen kanssa, varsinkin 3- ja 6-vuotiaiden, olo on LOMAA. Työleiriä on se, että joka aamu pitää herätä töihin, kuskata lapset hoitoon, hakea sieltä, tehdä illalla kotityöt ja kuunnella puolison raivoamista.

Ottaa loparit töistä, että äidin ei tarvitse lomalla olla lastensa kanssa?



Onko teillä kaikilla tantoilla lapset päivähoidossa kesälomanne ajan kun tunnutte niin kärsivän lastenne seurasta lomalla?



Eikö se nyt ole normaalielämää, että lomaa vietetään lasten kanssa? Vai vietättekö te loman niin, että lapset on koko kesän mummolassa tai päiväkodissa kun ette kestä lastenne seuraa?



2 viikkoa lomalla lasten kanssa (mies iltaisin ja viikonloppuisin hoitaa lapset) ja äiti ei kestä. Aika erikoista minusta.

loman ilman lapsia. Onko lapsesi koko 4 viikkoa mummolassa vai päiväkodissa?

että tässä ei ole kyse mistään vuosia raataneesta kotiäidistä, vaan naisesta, joka on joutunut olemaan lastensa kanssa PARI VIIKKOA. Jos se saa äidin noin tolaltaan, se jos mikä on pelottavaa. On se kumma, nyt mies on liian sitoutunut perheeseensä. Jos hän haluaisi enemmän omaa aikaa kuin vaimonsa, olisi hän sitoutumaton paskiainen.

Aika tunteetonta: kai se äiti on voinut olla jo väsynyt tynteosta ja hoitoon viennin organisoimisesta. Pieni LOMA tekee kaikille hyvää.

- olen ollut kotona lasten kanssa vuoden. Vaimo oli töissä. Minä viihdyin hyvin

- olen alkanut miettimään samaa: onko vaimostani vanhemmaksi?

- vituttaa aina olla se, joka joutuu erikseen pitämään lasten puolta

- edelleen vaan ihmettelen, että 2-3 viikkoa lasten kanssa on liikaa????????

päivät pitkät, se on ihan yhtä helvettiä.

terveisin nainen

tapauksia.

Säälittää lapset kun niillä on niin hermohullu äiti.

vauvan itkun sentään ymmärtää, mutta että lapset joilla kaikki on hyvin, niin viu vau viu vau viu vau...



Yöööökkssss!

Hänellä oli vain 1 lapsi ja jatkuvasti vinkui, että kasvaisipa se, että saisi omaa aikaa ja ei olisi tiellä.



Tyttö on nyt 13v ja ryyppää kavereidensa kanssa ja viikonloppuisin ei ole tietoa, missä on. Ei viihdy kotona, koska aina on hoettu, että elämä olisi helpompaa ilman häntä.

siinä missä isiäkin.



Nyt on kyseessä kuitenkin tämä ketju, ja ap:n kertomus. Tarpeeksi taustatietoahan tässä ei nyt olla saatu, jotta voisi varmuudella ihan oikean kuvan saada tilanteesta. Sen takia moni varmaan arvailee lisää, varmasti oman kokemuksen pohjaltakin..ja koska tällä palstalla varmasti suurin osa on naisia, se näkökulmakin on sitten siitä syystä ehkä eri kuin ap:lla..



Minua kiinnostaisi tietää miten paljon ap:n vaimo nyt oikeasti saa sitä vapaata? Onko suunniteltu mitään perheen yhteistä rientoa? Entä miehen ja vaimon loma, onko sellaista mietitty?



Voi olla että ap:n vaimo on laiska surkimus joka ei lapsia jaksa koko aikaa....tai sitten taustalla on paljon muuta josta emme mitään tiedä, ja tähän kallistun minä. Kokemusta kuitenkin on vain vaimona ja äitinä olemisesta, en siis voi isien näkökantaa ottaa.



Jokaisessa perheessä kuitenkin molemmat aikuiset tarvitsevat myös hetkiä ihan omaa aikaa, ja kahdenkeskistä aikaa ja perheen keskeistä aikaa. Keskustelkaa näistä, niin että kaikki ovat jotenkuten tyytyväisiä!



Minusta ei kuulosta mukavalta, että mies päättää että vaimo on koko kesän kotona joka päivä koko lomansa ajan, ilman mitään sananvaltaa, ilman että saa yhtään toivetta esittää? Pitää vain olla tyytyväinen miehen päätökseen. Hieman tällaisen kuvan sain ap:n tilanteesta, anteeksi vain..



Kusipäisiä vaimoja ja äitejä on kyllä, mutten nyt tämän ketjun perusteella voi ap:n vaimoa sellaiseksi leimata ilman lisätietoja.

vauvan itkun sentään ymmärtää, mutta että lapset joilla kaikki on hyvin, niin viu vau viu vau viu vau...

Yöööökkssss!

Minulla on ehdotus. Sano itsesi irti töistä ja ilmoita vaimollesi, että tämän on nyt vain tiputettava elintasoaan siksi, että sinä saat hoitaa lapset. Vaimo kyllä mielellään varmaan elättää sinut, kunhan hänen ei tarvitse viettää aikaa lasten kanssa.

Äitejä on erilaisia. Tuo teidän "kaikista naisista vaan ei ole äideiksi"-kommenttinne on todella ilkeä ja sovinistinen mutta myös tietämättömyyttä: äidit eivät ole samasta muotista. Osa viihtyy lasten kanssa 24/7, toinen saa itsensä suljetulle osastolle jo ajatuksesta.

Sitähän mä tässä juuri pyrin julkituomaan: älkää hyvät mammat tehkö äitiydestä kaikkeen pätevöittävää itseisarvoa, hyvien äitien osuus naisista ei ole 100% niinkuin ei ole hyvien TAI huonojen isienkään osuus 100% kaikista miehistä.

Juuri TÄTÄ ajoin takaa, että miehet ne vaikuttaa täällä olevien mielestä olevan kaikki samasta muotista, eli sikoja maksalaatikonlämmittäjiä, mutta ans kattoon kun joku heittää saman sohaisun naisten suuntaan... Kiitos kun todistit huoleni todeksi.

Isänä myös ymmärrän, että raskauden loppuvaihe vähän sumentaa ajattelua ja yritän nähdä sen yli. Luitko edes juttuni, en ymmärrä sanomaasi.

Anoppi piti lapset kesän pois jaloistaan, selittää ehkä miksi tyttärensä on sellainen kuin on.

Omat tarpeet voi sun mielestä ohittaa parin vuoden ajan? Ei se mene niin. Jos ei itsestään huolehdi riittävästi, fyysinen ja psyykkinen terveys menee. Vaimosi on ylirasittunut, tekee töitä ja hoitaa kotia eikä lomaa ole ollenkaan? Oma aika on vähän kuin uni- ei auta jos sitä saa vuoden päästä miten paljon tahansa jos nyt ei saa tarpeeksi. Joku voi pärjätä vähällä omalla ajalla (niinkuin joku pärjää kuuden tunnin yöunilla), toinen taas romahtaa vastaavassa tilanteessa. Tekstistäsi välittyy inho ja rakkaudettomuus vaimoasi kohtaan, eli luultavasti hän ottaa kohta eron, ja hänelle järjestyy omaa aikaa kun hoidatte lapsia vuoroviikoin.

- kotona illalla lasten kanssa oleminen tarkoittaa sitä, että olen läsnä, ruokin, pesen ja leikin

- kesä menee töissä, mutta talvella on pitkä loma - ja sen vietän lasten kanssa kotona

- meillä ei jaeta kotitöitä vaan jokainen joka ehtii ja jaksaa, niin tekee. Eilen illalla maalasin lastenhuonetta puoleenyöhön, tämän jälkeen tyhjensin pyykinpesukoneen ja valmistin lapsille ja vaimolle pientä aamupalaa valmiiksi jääkaappiin

Sitä minä en ymmärrä, että miksei vaimoni osaa nauttia lasten kanssa olosta. Toki kaikilla on oikeus huonoon päivään, mutta helevetti että se syö miestä nähdä että äiti rähjää lapsilleen parin viikon yhdessäolon jälkeen joka helekutin päivä. Vaikea tätä on kotona purkaa, koska saan kaiken silmilleni jos erehdyn ottamaan asian esiin. Edelleen kysyn vaan, että mikä oma aika??? Lapset ovat pieniä, perään katsottavia vielä pari vuotta, sen jälkeen tulevat omat kaverit ja omat menot ja sitten on sitä HELVETIN OMAA AIKAA vaikka lampaille syöttää. Onko kyseessä mulle-nyt-ja-heti-kaikki sukupolven juttu? Todennäköisesti ei, koska puhumme 35-vuotiaasta naisesta. Perkele kun korpeaa.

- kotona illalla lasten kanssa oleminen tarkoittaa sitä, että olen läsnä, ruokin, pesen ja leikin

- kesä menee töissä, mutta talvella on pitkä loma - ja sen vietän lasten kanssa kotona

- meillä ei jaeta kotitöitä vaan jokainen joka ehtii ja jaksaa, niin tekee. Eilen illalla maalasin lastenhuonetta puoleenyöhön, tämän jälkeen tyhjensin pyykinpesukoneen ja valmistin lapsille ja vaimolle pientä aamupalaa valmiiksi jääkaappiin

Sitä minä en ymmärrä, että miksei vaimoni osaa nauttia lasten kanssa olosta. Toki kaikilla on oikeus huonoon päivään, mutta helevetti että se syö miestä nähdä että äiti rähjää lapsilleen parin viikon yhdessäolon jälkeen joka helekutin päivä. Vaikea tätä on kotona purkaa, koska saan kaiken silmilleni jos erehdyn ottamaan asian esiin. Edelleen kysyn vaan, että mikä oma aika??? Lapset ovat pieniä, perään katsottavia vielä pari vuotta, sen jälkeen tulevat omat kaverit ja omat menot ja sitten on sitä HELVETIN OMAA AIKAA vaikka lampaille syöttää. Onko kyseessä mulle-nyt-ja-heti-kaikki sukupolven juttu? Todennäköisesti ei, koska puhumme 35-vuotiaasta naisesta. Perkele kun korpeaa.

- olen ollut kotona lasten kanssa vuoden. Vaimo oli töissä. Minä viihdyin hyvin - olen alkanut miettimään samaa: onko vaimostani vanhemmaksi? - vituttaa aina olla se, joka joutuu erikseen pitämään lasten puolta - edelleen vaan ihmettelen, että 2-3 viikkoa lasten kanssa on liikaa????????

että ottaisivat eron.

Raivohullun äidin kanssa oleminen vahingoittaa heidän kehitystään. Perheeseensä sitoutunut isä on turvallisempi.

Toivottavasti isä saisi lähihuoltajuuden.

että ottaisivat eron. Raivohullun äidin kanssa oleminen vahingoittaa heidän kehitystään. Perheeseensä sitoutunut isä on turvallisempi. Toivottavasti isä saisi lähihuoltajuuden.

Luulitko että tämä on se suurin loukkaus minkä pystyit heittämään tänne.

Kyllä on lapsellisia ihmisiä.

Mikä ihme siinä on, että ihmisen täytyy olla lasten kanssa 24h vuorokaudessa viikkoja jotta olisi hyvä vanhempi. Jos ihminen (äiti tai isä) haluaa joskus olla omissa oloissaan, tehdä jotain mileuisaa ihan yksin, se tekee hänestä huonon vanhemman ilman muuta.



Minä tarvitsen välillä saada olla yksin. Tulen tosi kärttyisäksi jos en edes silloin tällöin pääse vaikka metsään kävelylenkille. Hetki aikaa ettei tarvitse vastata siihen -äiti, arvaa mitä, äiti-äiti-äiti-äiti-äiti- kyselyyn..



Ja rakastan lapsiani. Tykkään olla heidän kanssaan. Mutta en ihan joka hetki. Tarvitsen välillä henkisen hengähdystauon. Eikä se tee minusta huonoa äitiä! Ehkä jopa paremman, koska tiedostan tämän tarpeeni, ja olen vapaan jälkeen taas vähemmän kärttyisä.



Jos kaipaa silloin tällöin omaa aikaa- sen ei pitäisi olla mikään hirveän mahdoton vaatimus vai mitä?

Missäköhän te olette oikeassa elämässä? Alle 10 prosenttia käyttää isyysvapaansa, yksinhuoltajia teistä ei ole monikaan.

No ei sitten ole käynyt mielessä, että osaa se ISÄKIN väysyä työnteosta ja organisoimisesta!



Tätä yritän täällä herättää: miten teidän mielestänne äiti on aina se pyhä joka tekee kaiken ja vieläpä oikein? Vaikka työt olisivat jaettu tasan, puhumattakaan että mies tekisi enemmän, ei se oikeuta väsynyttä naista räyhmäänää lapsilleen. Koska ei isäkään saa niin tehdä olematta sikajuopporetku-eroajosiitä.