Helv.... Isä tilittää....

mies vasta elo-syyskuussa.



Kyllä omaa aikaa on ollut. Illalla kun mies tulee töistä, hän puuhastelee lasten kanssa ja minä saan lukea tai mennä lenkille tai kylästelemään.



Mitä tämä erikoinen oma aika tosiaan on+ Mitä ap.n vaimo kaipaa jos isä perheessä hoitaa iltaruokailut ja nukkumaanmenot. Mitä vaimo tekee sillä aikaa.



Mies tekee työpäivän ja kotihommat päälle ja ämmät ruikuttaa, ettei jaksa.

Ei ehkä tunnustettu sellainen, mutta kyllä siinäkin taidot kasvaa tehdessä. Olen siis samaa mieltä #85:n kanssa. Äidin tai isän, joka on vuodessa 47 viikkoa töissä ja 5 viikkoa lomalla, on vaikeaa kytkeä "ammattihoitajan" rooli päälle vain napin painalluksella. Totta kai omista lapsistaan osaa ja haluaa ja pitääkin huolen. Pari viikkoa on kuitenkin aika lyhyt aika omaksua sitä, minkä toiset oppivat esim. vuodessa (rytmiä, hermoja, leikkejä jne.). Ja tämä toimii myös toisin päin: kotiäitiydestä ei varmasti ole yhtä helppoa hypätä työ- ja hoitopaikkaoravanpyörään. Totuttelua vaatii sekin.

Meillä poika 4v on nyt ollut kesälomalla 4 viikkoa ja vielä olis ainakin toiset 4 jäljellä. Miehen loma on olosuhteiden pakosta vasta parin viikon päästä. Kaikki kaverit ovat joko hoidossa päivisin tai matkoilla tms. Vaikka kuinka yritän leikkiä hänen kanssaan ja järjestää ohjelmaa, niin kyllä sitä kiukuttelua ja valitusta riittää aamusta iltaan. Välillä menee hienosti, välillä itken kun en jaksa enää enempää. Ja käsi sydämellä vannon, että parhaani yritän. Olen mielestäni hyvä äiti, vaikka välillä väsynkin. Kun mies tulee töistä, kerron hänelle lyhyesti päivän tapahtumat, niin hyvät kuin huonotkin. Yritän olla suurentelematta niitä huonoja, ettei kuulosta pelkältä valitukselta, mutta en niitä salaakaan. Ongelmien ratkaisu ja kasvatusasiat kun kuuluvat meille molemmille eivätkä vain sille, joka sattuu olemaan lomalla tai muuten kotona.

AP:lle: Kuulostaa siltä, että vaimosi ei kaipaa niinkään omaa aikaa, vaan omaa RAUHAA. Toivottavasti ymmärrät eron. Pienikin hetki riittää, jos se on laadukasta.

Jos lapset ovat tottuneet päivähoitoon, he vaativat sitä tekemistä päivän mittaan ja kaveritkin voivat olla poissa kesälomilla.

tätä samaa minäkin: kavereita ei näy kesällä missään, meillä on sosiaalinen poika joka ei pitkälle pärjää ilman kaveria :), mikä tahansa tuntuu kelpaavan.. Eli päivä alkaa suunnittelulla: miten saadaan sujumaan päivä ilman "räjähdystä" puolin ja toisin. Pienemmän lapsen päiväunet huomioiden. Päiväkodissa lapset totuu ohjelmoituun arkeen: aina ollaan menossa ja jonossa jonnekkin. Nyt äiti joutuu yksin pärjäämään puistoihin ym. siirtymisten kanssa kun ohjelmaa on oltava. Lasten kanssa yksin ollessa ei ole: ruokataukoja , kahvitaukoja tai pissataukoja välttämättä mahdollista ollenkaan pitää. Äitikin kaipaa lepoa.

Mene rannalle sen lapsen kanssa tai pakkaa eväät ja retkelle. On niin paljon kaikkea ihanaa, mitä 4 vuotiaan kans voi tehdä.

Käyhän se hermoille jos kykkii vain neljän seinän sisällä ja harrastaa negatiivista ajattelua.

jotka pokalla väittää että kaikki äidit on just yhtä hyviä, paino on vaan sanalla erilaisia.



Muistakaa tämä myös puolisoidenne suhteen, se hakkaava paska, joka ei viihdy yhtään kotona on ihan yhtä hyvä kuin se joka oikeasti rakastaa ja pitää huolta. Kyse on vain ERILAISUUDESTA!!!



Ei jeesus naiset millaisia vätyksiä te olette.



T: Se telaketjufemakko, jost tulee kohta miesasianainen...

niin mikäs ongelma siinä sitten on että isä viettää illat lasten kanssa? Sehän on lomaa vaan, ja vaimokin pysyy tyytyväisenä kun saa sitä omaa aikaa.

Nyt tiedän mitä sanoa ystävälleni, joka valitti ettei miehensä koskaan suostu olemaan lasten kanssa varttia kauempaa. Ei ole koskaan vaihtanut yhtään vaippaa, ei nukuttanut eikä syöttänyt, eikä luopunut yhdestäkään pelivuorosta lasten takia.



Sanonkin hänelle, että ei miehesi ole huono isä tai itsekäs, hän on vaan erilainen. Hänellä on vaan eri mielenkiinnon kohteet kuin sinulle, ja vaikka sinä kestät lapsiasi 24/7, ei hänen tarvitse. Itse asiassa, voisit järjestää hänelle vielä enemmän omaa aikaa. Mikäs ongelma siinä sitten on, kun on tähänkin asti niin hyvin sujunut?



Terveisin toinen, josta tulee kohta miesasianainen

Siis juuri siitä, että tällä paloi hermot nanosekunnissa ja räyhäsi aina lapsille. 99% vastaajista oli sitä mieltä, että mies oli sopimaton isäksi, idiootti ja itsekäs ja että parasta olisi erota välittömästi sillä lapset kärsivät moisesta henkisestä pahoinpitelystä.



Ei puhettakaan, että tälle stressaantuneelle sankari-isälle olisi pitänyt järjestää omaa aikaa ja hemmottelua.

KUTEN kirjoitin, ohjelmaa on ollut; olemme olleet retkellä, mökillä, veneilemässä, sukulaisilla käymässä, huvipuistossa, aarteita etsimässä, puutarhahommissa ja ihan vaan ulkona - tuntitolkulla.

Mene rannalle sen lapsen kanssa tai pakkaa eväät ja retkelle. On niin paljon kaikkea ihanaa, mitä 4 vuotiaan kans voi tehdä. Käyhän se hermoille jos kykkii vain neljän seinän sisällä ja harrastaa negatiivista ajattelua.

päivät ovat niin kauheita että pitää vain huutaa, ja rähäjätä vielä illallakin, kun mies tulee töistä. Kyllä tuonikäisten kanssa saa päivällin omaa aikaa helposti ainakin tunteroisen vaikka laittamalla videon pyörimään. Ja lapset ovat jo sen verran isoja, että heidän kanssaan voi tehdä vaikka ja mitä. Jokin muu hätä tällä äidillä täytyy olla. Selvitä isä se, vaikutat fiksulta mieheltä.



Itse olen kotona 1 ja 4 vuotiaiden kanssa, enimmäkseen on mukavaa, vaikka arki ja viikonloputkin on syöttämistä, juottamista, vaipanvaihtoa, kotitöitä ja talonrakentamista. En ole mikään superäiti, tällä hetkellä olen todella väsynyt pitkään jatkuneen sairastelun takia, omaa aikaa on tiedossa 2vkon kuluttua, odotan sitä kuin kuuta nousevaa.Miehelle on tullut purnattua jonkin aikaa, vasta viikonloppuna tajusin avautua asiallisesti, ja kertoa miltä minusta tuntuu.

että huutaako ja räyhääkö vaimo/äiti nyt sitten tosiaan päivät pitkät? Mistä ap tietää sen? Vaimo itse kertoo, vai lapset?

Joka päiväkö huudetaan kun tulet kotiin? Oikeasti? Mitä lapset ja vaimo kertovat tehneensä päivän aikana? Mitä lapset kertovat, vaikuttavatko surullisilta?

Entä miten paljon vaimo sitä omaa aikaa vaatii? Joka päivä kaiket illat ja viikonloput? Vai yhden päivän viikossa? Laittaako ap aina lapset nukkumaan, vai vuorotteletteko? Onko vaimo aina tyytymätön vaikka mitä tekisit?

Entä millainen vaimo on arkena? Räyhääkö silloinkin?



Ja edelleenkään ei ole tullut vastausta siihen, mitä tarkoittaa että ap eli isä hoitaa lapset illat pitkät? Mitä vaimo silloin tekee? Onko vapaata oikeasti?



Minusta tässä ei nyt oikein kukaan voi sanoa tilanteesta mitään, ennenkuin tiedetään enemmän.



Ihan turha edes yrittää antaa neuvoja, kun ei tilanteesta tiedä tarpeeksi..



Ei ap:n vaimo välttämättä mikään pyhimys ole, muttei välttämättä kyllä mikään erityisen huonokaan, kun ei taustoja tiedä sen kummemmin.



Jos mieheni asenteesta esim.kuuluisi että hänen mielestään pyytämäni "oma aika" (minulle todella tärkeä henkireikä) olisi "SITÄ HELVETIN OMAA AIKAA", halveksien sanottuna, niin kyllä olisin melkoisen kärttyisä akka sen jälkeen!



Että eipä tässä nyt enempää voi sanoa kun ei kaikkea tiedä. Muuta kuin että ap, keskustele ihmeessä vaimosi kanssa tilanteesta! Ei niin, että läväytät otsa kurtussa päin naamaa että oletpa huono äiti. Vaan ehkä hieman rakentavammin saisi jotain positiivista aikaan..eikös vaan?



Ja ihmeellistä miten tässä nyt kovasti ollaan menty ihan yleiselle tasolle - ap:n tapauksestahan tässä oli kyse alunperin. Eikö tästä voi keskustella ilman että on taas joku joko-tai asetelma päällä. Kaikki äidit ja isät ovat yksilöitä, eikä kai voi ketään laittaa samaan muottiin sukupuolen takia!

Kyllä minä ainakin suon myös miehelleni vapaahetkiä jos ja kun hän niitä haluaa! Mutta en pakota ellei halua..ei siis myöskään pitäisi pakottaa puolisoa samaan muottiin itsensä kanssa, jos on eri tarpeet ja mieltymykset. Kohtuuden rajoissa siis. En tarkoita että joko maataan koko päivä sohvalla kaljaa juoden tai sitten ollaan ihan joka hetki aktiivisena lasten kanssa. Niitä välimuotoja- jotka miellyttävät kaikkia osapuolia- kai olisi syytä etsiä. Eikä aggressiivisesti pitää vain siitä omasta näkemyksestä kiinni.

Ihan saa itteensä syyttä, jos kakarat kitisee ja hermot menee...



Vituttaa nää nykyajan vapaan kasvatuksen tulokset!

on (näin ainakin veikkaan useimpien kohdalla olevan ja itseni kohdalla myös) syyllisyys. Ennen "omaa aikaa" pitää valmistella kotiin jäävää laumaa, varata ruuat, varmistella ja varautua ym. Omalla ajalla sitten käy esim. kampaajalla, kiertää kauhealla kiireellä muutaman kaupan (joista käteen jää lähinnä lapsille jotain tarpeellista ja/tai kivaa, itselle ei sitten aika enää riitäkään), istuu ehkä kahvilla hetken, sitten ehkä vielä ruokakaupan kautta seuraavan viikon ruokalistaa pähkäillen kotiin kauhealla kiireellä. Joo, olihan se omaa aikaa, mutta koko ajan huono omatunto, kiire ja kiukku siitä, että taas tämä menee näin. Eikä meillä ainakaan ole siitä kyse, etteikö mies tenavien kanssa muutamaa tuntia pärjäisi, pärjää kyllä vallan mainiosti. Mutta jostain lapsuuden syövereistä sitä varmaan tulee sellainen malli, että naisen kuuluu tehdä jatkuvasti työtä ja ajatella perhettään ja lapset menee aina kaiken muun edelle ja oma aika on jotain paheksuttavaa ja synnillistä... mun oma äiti ei esim. koskaan ole juuri lukenut kirjoja tai harrastanut mitään muutakaan, kun ei koskaan ehdi ja vaikka ehkä ehtisikin ei ainakaan salli itselleen minkäänlaista rentoutumista tai omaa mielihyvää. Ja nyt huomaan itsessäni ihan saman, en minäkään ehdi antaa itselleni juuri mitään.



Veikkaan, että miehistä sillä omalla ajallaan monet käyvät terassilla tai kalassa tai jääkiekkopelissä tai missä nyt käyvätkään ilman pienintäkään omantunnon tuskaa tai murhetta siitä, miten siellä kotona menee tai mitä lapsille pitäisi syksyksi hankkia tai muistaakohan se äiti nyt antaa Mikolle sen allergialääkkeen tai onkohan tämä nyt väärin istua täällä jääkiekkohallissa kun kotona vaimo laittaa lapsia nukkumaan. Putkiaivoisuudessa on etunsa.

perheessä kuten 140 sanoo.

Eiköhän se ole omaa tyhmyyttäsi, että käyttäydyt noin. Ei voi todellakaan yleistää. Itse en ole tavannut tuollaisia naisia koskaan. Kyllä naistuttavani osaavat viettää vapaata ihan rauhassa ja luottavat miehensä lastenhoittaitoihin.



Olisikohan jostain terapiasta apua, että pääsisit äitisi traumoista eroon?

ja vielä kertoa omasta lomastani lasten kanssa...mutta olen niin väsynyt/luovuttanut...odotan noutajaa, etten vain yksinkertaisesti jaksanut. Koska mitä väliä silläkään olisi ollut...ei mitään, elämä on pelkkää kärsimystä ja taistelua...

on (näin ainakin veikkaan useimpien kohdalla olevan ja itseni kohdalla myös) syyllisyys. Ennen "omaa aikaa" pitää valmistella kotiin jäävää laumaa, varata ruuat, varmistella ja varautua ym. Omalla ajalla sitten käy esim. kampaajalla, kiertää kauhealla kiireellä muutaman kaupan (joista käteen jää lähinnä lapsille jotain tarpeellista ja/tai kivaa, itselle ei sitten aika enää riitäkään), istuu ehkä kahvilla hetken, sitten ehkä vielä ruokakaupan kautta seuraavan viikon ruokalistaa pähkäillen kotiin kauhealla kiireellä. Joo, olihan se omaa aikaa, mutta koko ajan huono omatunto, kiire ja kiukku siitä, että taas tämä menee näin. Eikä meillä ainakaan ole siitä kyse, etteikö mies tenavien kanssa muutamaa tuntia pärjäisi, pärjää kyllä vallan mainiosti. Mutta jostain lapsuuden syövereistä sitä varmaan tulee sellainen malli, että naisen kuuluu tehdä jatkuvasti työtä ja ajatella perhettään ja lapset menee aina kaiken muun edelle ja oma aika on jotain paheksuttavaa ja synnillistä... mun oma äiti ei esim. koskaan ole juuri lukenut kirjoja tai harrastanut mitään muutakaan, kun ei koskaan ehdi ja vaikka ehkä ehtisikin ei ainakaan salli itselleen minkäänlaista rentoutumista tai omaa mielihyvää. Ja nyt huomaan itsessäni ihan saman, en minäkään ehdi antaa itselleni juuri mitään.

Veikkaan, että miehistä sillä omalla ajallaan monet käyvät terassilla tai kalassa tai jääkiekkopelissä tai missä nyt käyvätkään ilman pienintäkään omantunnon tuskaa tai murhetta siitä, miten siellä kotona menee tai mitä lapsille pitäisi syksyksi hankkia tai muistaakohan se äiti nyt antaa Mikolle sen allergialääkkeen tai onkohan tämä nyt väärin istua täällä jääkiekkohallissa kun kotona vaimo laittaa lapsia nukkumaan. Putkiaivoisuudessa on etunsa.

Onko se sitten miehen syy, jos neuroottinen nainen ei osaa nauttia ja rentoutua omalla ajalla? Olisiko tilanne jotenkin parempi, jos myös mies alkaisi tuntea syyllisyyttä omasta ajasta, vai pitäisikö se miehen oma aika jopa karsia kokonaan pois kun ei mokoma osaa edes syyllistyä? Kumpi olisi parempi, edellä mainittu vai se että nainen opettelisi rentoutumaan?

Ihan saa itteensä syyttä, jos kakarat kitisee ja hermot menee...

Vituttaa nää nykyajan vapaan kasvatuksen tulokset!

Mietin jo, viitsinkö tätä kirjoittaa, mutta meillä ei tosiaan lapset kitise aamusta iltaan vaan melko harvoin. Meillä on mukavaa yhdessä, koska lapset tietävät että kitinä ja huono käytös ei auta, mutta kun käyttäydytään nätistä, kaikki hyötyvät. Ja kohta jonkun riiviölauman äiti sanoo että lapseni ovat alistettuja ja pelkäävät minua, huoh...

ajattelemaan itseään ja rentoutumaan ihan oikeasti. Mutta eihän se käskemällä suju, etenkään jos mies ap:n tyylisesti sanoo, että helvetin ämmä, huono äiti ja saamaton luuska, RENTOUDU, PIDÄ HAUSKAA SILLÄ SAATANAN OMALLA AJALLA! Juu kiitos, lähdenkin tästä sitten kampaajalle.



Olen samaa mieltä monen kirjoittajan kanssa, että tässä ap:n aloituksessa ei niinkään ole kyse huonosta vaimosta/äidistä ja idylli-isästä vaan taustalla on paljon muutakin, jota tässä tarinassa ei kerrota. Ehkäpä tässä perheessä tosiaan on poikkeuksellisesti se kaiken perheelleen uhraava isä, joka ei enää ole mies vaimolleen vaan ainoastaan rakastava, kaiken lastensa eteen uhraava vanhempi, joka samalla syyllistää kaikki muut, jotka ehkä haluaisivat elää vielä parisuhdettakin, ehkä harrastaa jotain, ehkä elää ihmisenä, ei pelkkänä äitinä. Ehkä miehellä itsellään on juuri tällainen marttyyriäiti ja pettymys on valtava, kun oma vaimo osoittautuukin vialliseksi ihmiseksi, joka ei pystykään täyttämään hänelle asetettua ÄitiTeresan pyhää viittaa. Mies ei kerro, milloin heillä on viimeksi ollut vanhempien omaa aikaa, miten usein seksiä tai edes hellyyttä toisilleen, vai meneekö ilta lasten kanssa leikkiessä ja sitten lastenhuoneen seiniä maalatessa...



Näinhän yleensä käy nimenomaan naisten kohdalla mutta ei se poissuljettua toisinkaan päin ole.

Uskomaton ketju ja uskomattomia vaatimuksia miehille.

Miehen pitää ottaa vastuu lapsista ja hoitaa heitä töiden jälkeen ja hoitaa kodin remonttihommat ja autoa ja tiskata tiskit ja tehdä ruoka, ettei vaimo vain väsy ja saa omaa aikaa.



Miehen pitää jostain napata lapsenvahti ja viettää vaimon kanssa aikaa, että vaimo saa kokea olevansa nainen.



Hei haloo, milloin miehellä saa olla sitä omaa aikaa? Kun koko elämä pitää pyöriä sen naisensa ympärillä, että nainen jaksaa olla äiti silloin kun häntä sattuu kiinnostamaan.

KUTEN kirjoitin, ohjelmaa on ollut; olemme olleet retkellä, mökillä, veneilemässä, sukulaisilla käymässä, huvipuistossa, aarteita etsimässä, puutarhahommissa ja ihan vaan ulkona - tuntitolkulla.

Mene rannalle sen lapsen kanssa tai pakkaa eväät ja retkelle. On niin paljon kaikkea ihanaa, mitä 4 vuotiaan kans voi tehdä. Käyhän se hermoille jos kykkii vain neljän seinän sisällä ja harrastaa negatiivista ajattelua.

Että lapsilla kuuluukin olla tylsää, aivot kehittyy sitä kautta. Jos olen vaikka siivoamassa tai silittämässä, annan lasten valitella tylsyyttään ja jonkin ajan kuluttua huomaan, että heillä on käynnissä leikit. Niin kaksin kuin yksinkin. Seitsenvuotiaamme on paljon jo kavereillaan, joten nelivuotias kokee tylsyydenhetkiä paljon. Minusta se on ihan suotavaa, sillä jonkin aikaa maristuaan hän keksii huimia leikkejä.