Helv.... Isä tilittää....

ja kuulostat hyvältä isältä, aikaisemmista epäilyistäni huolimatta. Mutta jos pidät perhettäsi ja vaimoasi tärkeänä, yritä tässä antaa hieman periksi ja joustaa - ehkä saat sen sitten joustona takaisin joskus myöhemmin.



Väsymykselle tai turhautumiselle ei järkisyin perustelemalla voi mitään. Tee kerran-pari viikossa, kuten täällä neuvottiin, eli pakotat vaimosi todella ottamaan omaa aikaa. Yleensä positiiviseen vastataan positiivisella. Jos mitenkään mahdollista, yritä järjestää teille myös yhteistä aikaa eli miehen ja vaimon omaa aikaa, vaikka kylpyläviikonloppu tai pitkä viikonloppu jossain kivassa kaupungissa. Tämä siis, jos teillä suinkin siihen varaa ja lastenhoito järjestettävissä. Ehkä vaimollasi on ikävä sinua ja sinun aikaasi hänelle ja alitajuisesti siirtää aggressionsa ja turhaumansa lapsiin, jotka oikeasti ovatkin, toki tahtomattaan, "syyllisiä" siihen, että teitä pariskuntana ei enää ole siinä määrin kuin aiemmin.



Muista myös sellainen sanonta, että hyväään parisuhteeseen kuuluu ainakin hetkittäin, että "rakasta minua eniten, kun ansaitsen sen vähiten". Tsemppiä! Jos näistä konsteista ja omista keskusteluistanne ei ole apua, hakeutukaa nyt ihmeessä johonkin parisuhdeleirille tai perheterapiaan, edes muutamalle käynnille.

Lapset 3 ja 6. Ja kohta taas kotiin kuulemaan sitä tuskaa ja valitusta. Tämä on juuri sitä suomalaisen miehen arkea parhaimmillaan: kaiken annat ja kaiken teet ja palkaksi saat pahan mielen. Ei tarvitse ihmetellä miksi äijät käyvät pilkillä heikoilla jäillä.

enemmän ja enemmän vanhempien väliseltä parisuhdeongelmalta jossa lapset ovat kärsijöinä. Mikään suhde ei toimi ellei ole yhteistä aikaa. Illat ei siihen riitä. Teidän on vaan pakko selvittää tilanne puhumalla. Luuletko että vaimosi siitä nauttii? Se huuto on vaan oire jostain. Menkää vaikka jonnekin perheterapiaan selvittelemään asioita jos ei kerran kotona kahden kesken onnistu.

Mietitkö yhtään sitä vastausta mitä kirjoitin?



Pikkuisen kuulostaa, että ihan itse itseäsikin kiusaamalla kiusaat, jos et ota freesiä näkökulmaa ja lähestymistapaa.



Kierrä nyt ihmeessä sen kaupan kautta ja jos akka huutaa, niin jokaisen sanan jälkeen vaan suklaapala suuhun. Katso, että kuinka kauan pokka pitää ;-)

silti yksinkertasesti pimahdin äsken, kun kissa kaataa yhden huonekasveista stereoiden toisen kaiuttimen päälle - ja kaikki ruukun säiliössä olleet vedet valuivat kaiuttimen sisään sekä pitkin lattioita ja pilasivat vielä avaamattoman riisin tulostuspaperia ja kymmeniä esikoisen piirustuksia. sitten kissa vielä hyppäsi siihen sotkuun, ja pitkin kämppää on nyt multaisia tassun jälkiä, ja miehen kitara on myös tuossa kuravellissä. ja arvatenkin siinä samalla sekunnilla nuorempi lapsista parahti parvekkeella huutamaan jopa vartin päiväunien jälkeen, ja esikoinen huutaa pilalle menneitä piirustuksiaan niin, että kaiken komeuden kruunuksi pissaa vielä siihen sekaan. tässä pitäisi noin sekunnissa päättää, mitä nyt tehdään - ja mä olen tosi surkea tässä, joten hermot menee. ja kun näitä tilanteita on jatkuvasti, tai ainakin vastaavia, ei kai ole mikään ihme että tähän väsyy. toiset vaanreagoi stressiin ja jatkuvaan väsymykseen näin, eli räjähtää - ehkei hyvä eikä kiva tapa, mutta niin se vaan on.



ja arvatkaapas, kuka saa tästä sotkusta haukut päälleen, kun mies tulee kotiin... etenkin siitä, että hänen rakas kitaransa on nyt likainen.

että hakemalla haet tekosyytä leikkiä kunnolla kesäleskeä...

Tai siis ei saisi olla koska lapset nyt ovat pieniä silloin kuin ovat? Ja vielä pitäisi kaksi vuotta tuohon päälle jaksaa ennen kuin olisi oikeus haluta vapaata?



Hyvä mies anna nyt vaimollesi vapaa-aikaa. Jos et itse sitä tarvitse niin sen parempi.

Haen syytä leikkiä kesäleskeä...



Voi jumalauta, tämäkin vielä. Ei voisi vähempää kiinnostaa tällä hetkellä joku kesäleskeys. Onko lukijassa vika vai olenko liian epäselvästi yrittänyt korostaa sitä, että lapset ja perhe on minulle kaikki kaikessa?!



En käytä alkoholia, tupakkaa ja kahviakin menee vain pari kuppia päivässä. Ja vaimo on riittänyt minulle jo 12 vuoden ajan, ja riittää vieläkin. Näillä eväillä.

mutta vaimon ilmeisesti haluaisit vaihtaa.

vaimoasi, jos kuitenkin työelämässä muuten.. kuin nyt kesälomalla. mä olen vapaaehtoisesti lapseni kanssa (ja vaikka niitä tulee lisää) kotona ilman mutinoita. menen sit töihin takaisin, kun kaikki lapset on tehty ja ne on tarpeeks vanhoja mielestäni. joskus kuitenkin koittaa aika, kun lapset ei enää vanhempien seuraa kaipaa niin. haluan nauttia mahdollisimman kauan heidän kanssaan olemisesta. en ymmärrä ihmisiä, jotka tekevät lapsia ja sit ruikuttavat. anteeksi vain!

Mutta jos vaimosi on vaan ylipäätänsä väsynyt?

Jos hän nyt ei vaan jaksaisi mitään?

Monella ainaki lapset on aika pitkästyneitä kesällä, jos ei ole kavereita. Sitten kiusataan sisarusta jne. Tietysti vaimosi voisi lähteä johonkin lasten kanssa, mutta jospa hän tuntee itsensä vaan niin väsyneeksi ettei jaksa?

Ehkä hän jopa tuntee itsensä ihan paskaksi, kun ei jaksa?

Ehkä sinä voisit yrittää häntä piristää jotenkin?



Mä olen sitä mieltä parisuhteesta, että kun toinen väsyy, sairastuu tms. niin toisen pitää silloin jaksaa kantaa toista.

ihmisen kenen kanssa hän aikoinaan meni naimisiin? Niin minä ainakin viestistä ymmärsin?

mutta vaimon ilmeisesti haluaisit vaihtaa.

Itse alan kiukuttelemaan lapsesta kun en saa tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa. Jos sitten olemme päivänkin yhdessä jne., olo helpottaa eikä lapsi ärsytä enää yhtään.

tämä ketju kolahti aika lailla. :( Itse olen kotona lasten kanssa koko kesän (2,5v ja 6v), ja olen ollut äitiys/hoitovapaalla jo pidempään, kuopuksen syntymästä.



Miehellä on lomaa kyllä elokuussa..

Minunkin mieheni on oikeasti hyvä isä ja mies. Hoitaa ja on lasten kanssa kun on kotona, tekee kotitöitä (tekee ruokaa, siivoaa..vaikkakin nyt tietenkin teen itse enemmän kun kotona olen).



Teillä sikäli eri tilanne kun vaimosi on kuitenkin ollut työelämässä, nyt siis lyhyempi pätkä lasten kanssa..



Mutta silti tunnistan itseni tuosta kuvauksesta! Olen jotenkin jollain tasolla lopen uupunut..turtunut tähän kotona olemiseen. Vaikka tiedän että tämä on ihanaa aikaa, nyt pitäisi nauttia lapsista, tämä on ainutlaatuista aikaa- tiedän sen. Ja nautinkin välillä. Välillä taas kaikki ärsyttää. Ei tarvita paljoakaan lasten kiukkuamista, niin pinna palaa.. Tuntuu että ihan koko ajan joku on VAATIMASSA minulta jotain. Ja sitten poden syyllisyyttä siitä, miten voin ajatella näin, minunhan pitäisi olla onneni kukkuloilla koko ajan suunnilleen..en vain ole.



Lapset ovat ihania, ja on meillä paljon hyviäkin hetkiä. Mutta tiedän varsin hyvin sen tunteen että ei millään jaksaisi. Joskus haluaisin vain käpertyä rauhassa nukkumaan jonnekin, ihan niin pitkäksi aikaa kuin huvittaisi..



Minä kaipaan todella sitä "omaa aikaa" välillä. Sitä, että saisin mennä vaikka kokonaiseksi yhdeksi päiväksi vaikka shoppailemaan, kiertelemään kaupoissa, istumaan rauhassa kahvilla ilman että kenenkään naamaa tarvitsee pyyhkiä (muuta kuin omaani ;) ). Ja ensiarvoisen tärkeää olisi se että minulla olisi tunne siitä, että voin tehdä näin ilman syyllisyyttä! Niin että mieheni oikeasti silloin tällöin antaa minulle tällaisen vapaahetken. Ilman otsankurtistusta! Ilman että minun sisälläni taas herää se "äitipaniikki" ja vilkuilen kelloa, että nyt kyllä pitää jo kiiruhtaa kotiin, kohtahan on iltapala-aika..



Voisiko teillä olla mahdollista se, että etukäteen sovitte muutaman päivän jolloin vaimosi saa ihan kokonaisen vapaapäivän itselleen? Sekin varmasti jo helpottaisi että se päivä olisi tiedossa- olisi jotain mitä odottaa, jolloin arkeakin jaksaa paremmin..Sama pitäisi tietysti olla sinulla- molemmille omat vapaapäivät. Silloin ehkä ne kaikki muut lasten kanssa vietetyt päivät myös voisivat olla seesteisempiä.



Onko mahdollista että vaimosi on masentunut?

Entä pms-oireilu? Itse olen huomannut, että nyt toisen lapsen syntymän jälkeen ja iän karttuessa (37v), hormonaaliset heittelyt vaikuttavat mielialaani aivan valtavasti! Ei se ole oikeasti mitään naikkosten "verukkeita", vaan ikävä kyllä ihan totta. Puolet kuukaudesta huomaan olevani kärttyisä akka, vaikka en sitä haluaisi olla!! Omega3- rasvahapot ovat auttaneet jonkin verran minulla..suosittelen kokeilemaan. Ja gynekologit voivat kirjoittaa jopa mielialalääkitystä oikein pahoihin oireisiin, itsekin olen harkinnut käyntiä tämän asian tiimoilta..se kuitenkin vaikuttaa paljonkin elämänlaatuun.



Kannattaisi kokeilla kunnon keskustelua ilman syytöksiä..positiivisessa hengessä. Kysyisit ystävällisesti painaako jokin tietty asia mieltä. Ja ehdotat niitä vapaapäiviä, jos ne ovat mahdollisia järjestää? Kai se parempi olisi, kuin että hampaat irvessä molemmat yrittävät selviytyä kesästä..meinaan että ei se vaimosi mieliala yhtään kohene siitä että myös sinua korpeaa..ja että vaimon "pitäisi" nyt vain olla onnellinen.



Ymmärrän sinuakin ap kyllä, mutta myös vaimoasi. Toivottavasti yritätte löytää jonkun hyvän kompromissin. En siis tarkoita että sinun pitää hoitaa huusholli ja lapset joka päivä kotona ollessasi kokonaan, vaan että jaatte päivät niin että kummallakin on oikeasti niitä "kunnon vapaita" sillä tavalla järjestettynä ettei niistä tarvitse potea syyllisyyttä millään lailla..

Minusta alkaa tuntua, että alkuperäinen oikeasti saa jotain nautintoa omasta kiukuttelustaan.



Yksikään positiivisella sävyllä asiaan puuttuminen ei saa alkuperäistä mitenkään innostumaan ja kummasti jättää kertomatta, että miten heidän arki-illat menee tai miten hän on omat lomansa viettänyt.



Kertomatta jättämiset kertoo tässä ketjussa paljon omaa kieltään. Ei tässä haluttu mitään muutosta asiaan, kunhan vaan kertoa, että vaimossa on jotain vikaa, jos ei jaksa. Tuskinpa tilanne alkuperäisen kiroilulla kuitenkaan paranee.

Onko lukijassa vika vai olenko liian epäselvästi yrittänyt korostaa sitä, että lapset ja perhe on minulle kaikki kaikessa?! En käytä alkoholia, tupakkaa ja kahviakin menee vain pari kuppia päivässä. Ja vaimo on riittänyt minulle jo 12 vuoden ajan, ja riittää vieläkin. Näillä eväillä.

Vaimo riittää. Mitä jos vaimokin haluaisi olla välillä vaimo eikä pelkkä äiti? Tuntea olevansa edes hetkittäin se ykkönen? Ei ainoastaan äiti joka pitää lapsista huolta.

...itsensä tuohon kiukkuun sisään. Mitäpä jos yrittäisi miettiä miksi vaimo oikeasti on huonolla tuulella? Omaa täydellisyyttään osaa vaan korostaa...

Minusta alkaa tuntua, että alkuperäinen oikeasti saa jotain nautintoa omasta kiukuttelustaan.

Tai sitten on toinen vaihtoehto. Ap:mme on vaan aidon oikeasti sitä mieltä että lapset ovat ainoa asia joka hänen elämäänsä mahtuu tässä elämäntilanteessa työn lisäksi ja että hän ei muuta tarvitsekaan ollakseen onnellinen. Ja hänen on oikeasti vaikea ymmärtää että joku on jotain muuta mieltä. Onhan näitä naisiakin. Naisia jotka muuttuvat pelkäksi äidiksi kun lapset syntyvät, joille riittää kotona lasten kanssa oleminen vaikka miehet miten koittaisivat saada vaimoaan taas vaimoksi edes pieneksi hetkeksi.

On mahdollista että ap on niin täydellisen tyytyväinen siihen että hän saa olla kaiken vapaa-aikansa vain ja ainoastaan lasten kanssa että hän ei vaan ymmärrä vaimoaan ja meitä jotka koitamme antaa neuvoja. Hän ei niitä kaipaa. Hän kaipaa vahvistusta sille että hän on oikeassa ja vaimo väärässä.

Kaikki ihmiset todellakin ovat erilaisia. Se, että vaimosi on väsynyt ja kärttyisiä, ja huutaa lapsille, ei tarkoita sitä etteikö hän lapsia rakastaisi yli kaiken!



Hienoa jos ap itse jaksat ilman vapaita hetkiä, hienoa että lapset ja perhe ovat kaikki kaikessa! Mutta rakkauteen kuuluu myös se että hyväksyy toisen ihmisen sellaisena kuin hän on- vaimosi ei selvästikään ole sitä tyyppiä että jaksaa pikkulasten kanssa aamusta iltaan päivästä toiseen ilman vapaapäiviä. Jos vaimosi näitä vapaita kaipaa, miksi et haluaisi niitä hänelle suoda? Millä tavalla se parantaa suhdettanne ja tilannetta että hampaat irvessä pitää vain jaksaa?



Jos välillä pitää lomaa- myös avioparina (kylpylä tms. hyvä ajatus!)- jaksaa taas paremmin. Ei se tarkoita sitä etteikö lapsiaan rakastaisi! Vaikka on pieniä lapsia, ei heidän kanssaan ole pakko olla ihan joka hetkeä, ja silti on hyvä vanhempi.



Uskon myös että vaimollasi oli jokin ajatus tai unelma lomastaan- ja nyt tuntuu ettei hän saa yhtä hetkeäkään hengähtää yksin ja saattaa siksi olla kärttyisä?



Suo vaimollesi vapaata- se palkitsee ja parantaa tilannettanne varmasti sata kertaa enemmän kuin se että pidät kiinni ajatuksesta että vaimon pitää nyt vain olla se täydellinen äiti ympäri vuorokauden.



Tsemppiä!

jos kertoja olisi nainen, jonka mies on parin viikon lasten kanssa olon jälkeen karjuva hermoraunio? Että anna vaan vielä lisää sitä omaa aikaa miehelle ja tee lisää kotitöitä että hän jaksaa? Ihan ok, eihän sitä mieheltä voi odottaa että monta viikkoa putkeen omia lapsiaan katselee?



Hahaa, ehei, kaikki kehottaisi jättämään sen sian ja pohdittaisiin jo varmaan, ovatko lapset turvassa tämän karjujan kanssa ja miten heidän perusturvallisuutensa järkkyy aina vihaisen isän seurassa...