Helv.... Isä tilittää....

...miehen asenne, että hän on täydellinen isä ja toinen ei niin hyvä äiti varmasti siellä kotonakin vähän näkyy. Että mitäpä jos yrittäisit miettiä asiaa vaimosikin kannalta: hän on varmasti odottanut edes jokusia yhteisiä lomapäiviä...

minnekään ja pidä sitä omaa aikaa?

Onko vaimosi joku marttyyri, joka tykkää kiukutella ja kiristää siten sinua?



Hyvin tyypillistä monille äideille. Kun mies tulee töistä, murjotetaan ja tiuskitaan. Kun mies sanoo, että mene illaksi ulos tai viettämään viikonloppua tyttökavereiden kanssa, nainen ei lähde, koska silloinhan hohde kruunusta himmenisi.

jos kertoja olisi nainen, jonka mies on parin viikon lasten kanssa olon jälkeen karjuva hermoraunio? Että anna vaan vielä lisää sitä omaa aikaa miehelle ja tee lisää kotitöitä että hän jaksaa? Ihan ok, eihän sitä mieheltä voi odottaa että monta viikkoa putkeen omia lapsiaan katselee?

Hahaa, ehei, kaikki kehottaisi jättämään sen sian ja pohdittaisiin jo varmaan, ovatko lapset turvassa tämän karjujan kanssa ja miten heidän perusturvallisuutensa järkkyy aina vihaisen isän seurassa...

Onko kyseessä mulle-nyt-ja-heti-kaikki sukupolven juttu? Todennäköisesti ei, koska puhumme 35-vuotiaasta naisesta. Perkele kun korpeaa.

jos kertoja olisi nainen, jonka mies on parin viikon lasten kanssa olon jälkeen karjuva hermoraunio? Että anna vaan vielä lisää sitä omaa aikaa miehelle ja tee lisää kotitöitä että hän jaksaa? Ihan ok, eihän sitä mieheltä voi odottaa että monta viikkoa putkeen omia lapsiaan katselee? Hahaa, ehei, kaikki kehottaisi jättämään sen sian ja pohdittaisiin jo varmaan, ovatko lapset turvassa tämän karjujan kanssa ja miten heidän perusturvallisuutensa järkkyy aina vihaisen isän seurassa...

ja hän ei saa pätkääkään lomaa ja omaa-aikaa.

Helvetti, jos olen koko vuoden painanut duunia ja nähnyt lapsia vaan kolmisen tuntia arki-iltaisin, niin kyllä vietän sen neljä viikkoa heidän kanssaan MIELELLÄNI! Todella lapsellista ruveta parin viikon jälkeen vinkumaan, että yhyy, ei noitten kanssa ole kivaa!



Miksi muutenkin aina jos nainen vaikka jättää kotityöt tekemättä, raivoaa ja heittelee tavaroita, on ilkeä ja nalkuttava, se on merkki siitä että mies ei ole huomioinut tarpeeksi ja miehen pitäisi mennä itseensä? Voisiko olla, että joskus, edes joskus, nainen voi olla luonteeltaan laiska tai ilkeä? Ovatko nämä ominaisuudet täysin mahdottomia yhdistää naiseen? Vain mies voi maata sohvalla sen takia, että on laiska ja mukaavuudenhaluinen, mutta jos nainen tekee samaa, hänet on ajettu siihen pisteeseen ja hän makaa, koska häneltä on vaadittu liikaa ja miehen pitää sitten ponnistella entistä enemmän = antaa hänen maata jatkossakin, että nainen jaksaa tulevaisuudessakin - niin, maata sohvalla.

Kyllä muakin vituttaisi jos joka aamu heräisi työleiriin.

Etkö voi jo ymmärtää että ihmisiä on erilaisia? Sinä et kaipaa - vaimosi kaipaa.



Se ei tarkoita että olet parempi ihminen kuin vaimosi. Olet vain erilainen.



Piste.

Kolahti sun juttus, kuin suoraan meiltä kotonta!



Täällä näkyy naisten kollegiaalisuus lajitoveria kohtaan: on äidilläkin oikeus olla jaksamatta, mikäs sussa on vikana kun puolison pitää kiukutella, oikeastikko muka vahdit lapsia, osaatko muka tehdä ruokaa itse...



!!Toivottavasti joku väestöliiton tantta lukee nämä ketjut läpi, niin ei tartte ihmetellä miksi miehet välttelee hiekkalaatikkomafiaa, vaikkapa pakenemalla sinne heikoille jäille pilkille (kun ei autokaupassakaan kehtaa kovin montaa viikkoa notkua...)!!



Aiheen ihmetyksiä:

- miksi nykyäänkin vielä äitiys on niin pyhää, ettei nainen kestä kritiikkiä siitä että kaikista ei vaan ole äidiksi.



- jos tuo isä olisi Hans Välimäki, useamman Michelin-tähden kokkki, niin kukaan ei epäilisi ruoanlaittoa. mutta eikun täällä vaan keljuillaan että ihanko itse teit ruokaa vai lämmititkö puolison tekemää. mikä tekee meidän äiskän ruoaksi lämmittämästä eineksestä jotenkin äidillisempää kuin mitä minun lämmittämä eines on?!



- kun olen lasten kanssa, olen henkisesti läsnä: kuuntelen ja vastaan kysymyksiin. kun meidän äippä "vahtii lapsia", lukee hän ajatuksissaan lehteä ja mutisee jotain lehden läpi kuin suomisen ollin isä viiskytluvun elokuvissa. tekeekö äitiys äidin läsnäolosta aina laadullisesti parempaa?!



- kun lapset leikkivät, tulee siitä sotkua ja epäjärjestystä tietenkin. minä siivoan päivän päätteeksi, jotta itselle on siisti koti, mutta tekeekö se meidän äidistä moppijumalan, kun jokapaikan pitää alinomaan olla siisti ja suorassa? eikö päässä ole hiukan vikaa, jos normaali elämä ei saa näkyä missään?! jossain täällä luki hyvin, että ulkoisesti ylisiisti ihmisnen on sekaisin sisältä.



- joku täällä purnasi lääkkeiden pumppaamisesta. niin tehdään meilläkin sairauksien loppupuolella, mutta ei siksi, etteikö kipeän lapsen kanssa kestettäisi kotona, vaan siksi, että kaikenlaiset juoruämmät kummankin työpaikalla (puolison NAISpomo mukaanlukien) alkaa epäillä ties mistä joka siunaaman kerta kun sieltä on pois paria päivää pidempään. ja korvatulehdukset ei aina jää yhteen kertaan (ennen putkitusta).... Jokaisen äidin velvollisuus olisi pitää turpansa kiinni työtoverin poissaoloista!



- kun täällä joku äiti purnaa jostakin, niin se saa tukea ja ymmärrystä (ja ainakin yhden eroamiskehoituksen). kun täällä isä purnaa, niin eikös vaan joku ole vittuilemassa että on se kiva potea omaa täydellisyyttään. siis mitä ihmettä?! missä on se tasa-arvo? yksi lohtu naiselle, kahdeksankymmentä vittuilua miehelle, niinkö?



Ja vielä kehtaa joku ihmetellä, miksei miehet osallistu sen enempää lastenhoitoon. Nämä oli vaan nopeat purnausaiheet, kovemmat aiheet (kuten vaikkapa kurinpito, uskonto tai muu elämänkatsomukseen vaikuttava asennekasvatus) jääkööt vähemmälle.



Väitän, että on olemassa joukko epä-äitejä, jotka eivät osaa irrottautua sinkun elämäntavoista, rytmistä ja vapaudesta siinä määrin kuin perhe edellyttäisi. Ehkä tavoitellaan sinkkututtavien tai ulkopuolisten roolimallien mukaista elämäntyyliä yli terveellisen rajan. Tai sitten vihataan tietoisesti tai tiedostamatta lapsia, koska ne sitovat äidin epätäydelliseen mieheen, kun parempiakin olisi saanut tai saisi vieläkin. Minua kohdeltiin sikamaisen huonosti pitkä tovi silloin kun puoliso halusi erota (yritti saada minut lähtemään). Tai sitten ne lomaviikot ovat piinaa, kun ei pääse työpaikkaromanssiin kiinni, elämään omaa oikeaa mutta salaista elämää.



Ehkä muijasi tajuaa mistä luopui viimeistään sitten kun hoitaa lapsenlapsiaan, nauttii siitä, mutta ei voi tehdä sitä usein koska omat lapset vihaavat eivätkä pidä paljoa yhteyttä. Yritä kestää ja saada lapsesikin kestämään, mutta varo ettei niille tule mitään lomakammoa vanhempien kitkasta.

Kyllä muakin vituttaisi jos joka aamu heräisi työleiriin.

Vika on kyllä asenteessasi. Minusta kahden lapsen kanssa, varsinkin 3- ja 6-vuotiaiden, olo on LOMAA. Työleiriä on se, että joka aamu pitää herätä töihin, kuskata lapset hoitoon, hakea sieltä, tehdä illalla kotityöt ja kuunnella puolison raivoamista.

Jos vaimo kaipaa vapaata (kannattaa kysyä siitäkö se johtuu?), niin miksi hänelle ei voi sitä antaa? Miksi?



Vai viettääkö vaimo ihan joka ilta sitten oikeasti vapaata? Vai onko se niin että mies hoitaa lapsia, mutta sillä aikaa vaimo pyykkää, tekee ruokaa, siivoaa, noukkii lattialla lojuvia tavaroita..? Tähän ei minusta ole tullut selvyyttä oikein ketjussa..



Voihan se niinkin olla että vaimo nyt vain on tyytymätön, vaikka saisikin paljon vapaata. Nyt ei vain tässä ketjussa siltä kuulosta kuitenkaan. Eli keskustelkaa.



Minullekin tulee tunne, että isä korostaa omaa "hyvyyttään" (hyvä isä varmasti onkin), ja samalla vaimo saattaa tuntea itsensä huonoksi äidiksi jos ei vain aina jaksa..?



Ei miehenkään tarvitse mitä tahansa sietää, en sitä sano. Mutta nyt tässä tuntuu siltä että jääräpäisesti vain täytyy pitää kiinni siitä että vaimo ei saa lisää omaa aikaa. Ilmeisesti hän kuitenkin kokee sen niin, että vapaata ei ole?



Meilläkin tuppaa usein menemään siihen, että mies on silloin tällöin kavereidensa kanssa ulkona vaikka iltapäivästä-aamuyöhön.Tai la-su viikonlopun. Ja minun "vastineeni" on pari tuntia kauppakeskuksessa jolloin käyn samalla ruokakaupassa..ja ostan lasten vaatteet..

Tästä kyllä huomautankin, ja kyllä mies suo välillä pitempiäkin irtiottoja.. ;)



Mutta joo. Koetahan nyt ap relata hieman, ja puhu vaimosi kanssa (älä syyttele), ja jos hän sitä vapaata kaipaa enemmän niin mikset sitä hänelle soisi? Ja merkkaat samalla itsellsei kalenteriin omat menot, jos siltä tuntuu! Sekä ne yhteiset, vaimon kanssa..Kai sinulla nyt jokunen pv vapaata kuitenkin kesälläkin on?

Tämän miehen asennehan on se että lapset ovat tosiaan 110% kaikki kaikessa ja muuta elämää ei tarvitse ollakaan. Ei parisuhdetta, ei omaa aikaa, ei mitään. Pelottavaa.



Kuulostaa oikeastaan siltä että ap on etsinyt vain tuleville lapsilleen äitiä eikä kumppania. Ja nyt kun tämä lasten äiti ei haluakaan olla vain 110% äiti niin sitten hän ei ole minkään arvoinen vaan laiska. Tämä äiti rupeaa kuulostamaan ihan normaalilta ihmiseltä normaaleine haluineen ja isä sen sijaan täysin laput silmillä kulkevalta isältä. Niin isältä, ei puolisolta tai mieheltä.



Ja milloin sitä omaa aikaa ottaisi jos ei lomalla? Jos arkena on se kolme tuntia iltaisin aikaa olla lasten kanssa niin kaipa silloin nimenomaan haluaa olla niiden lasten kanssa. Sen sijaan kun saa olla kesälomalla lasten kanssa 24/7 niin siinä jäisi jo aikaa tehdä omiakin juttuja - jos mies ei olisi norsunv***lla siitä että haluaa vähän omaa aikaa.

minulla on täällä 4- ja 7-vuotiaat ja kyllä tämä on työleiriä. Oli myös viime vuonna, kun he olivat 3 ja 6.



Se että lapset kuskaa hoitopäiviksi hoitoon ja menee töihin tuntuu taas superluksukselta.

Ihan yhtälailla on niitä sikapaskajätäse -miehiä, on samanlaisia naisia, jotka eivät sopeudu perhe-elämään, vaan haluaisivat elää kuin sinkut.

Hyvä veto mutta paljastaa auttamatta porvoolaiseksi.

että tässä ei ole kyse mistään vuosia raataneesta kotiäidistä, vaan naisesta, joka on joutunut olemaan lastensa kanssa PARI VIIKKOA. Jos se saa äidin noin tolaltaan, se jos mikä on pelottavaa.



On se kumma, nyt mies on liian sitoutunut perheeseensä. Jos hän haluaisi enemmän omaa aikaa kuin vaimonsa, olisi hän sitoutumaton paskiainen.

Äitejä on erilaisia. Tuo teidän "kaikista naisista vaan ei ole äideiksi"-kommenttinne on todella ilkeä ja sovinistinen mutta myös tietämättömyyttä: äidit eivät ole samasta muotista. Osa viihtyy lasten kanssa 24/7, toinen saa itsensä suljetulle osastolle jo ajatuksesta.

päivät pitkät? Edes ennen kuin lapset menivät päivähoitoon? Vai onko oma kokemuksesi heistä se, että olet pari tuntia illassa yhdessä? Jos lapset ovat tottuneet päivähoitoon, he vaativat sitä tekemistä päivän mittaan ja kaveritkin voivat olla poissa kesälomilla.

tätä samaa minäkin: kavereita ei näy kesällä missään, meillä on sosiaalinen poika joka ei pitkälle pärjää ilman kaveria :), mikä tahansa tuntuu kelpaavan..

Eli päivä alkaa suunnittelulla: miten saadaan sujumaan päivä ilman "räjähdystä" puolin ja toisin. Pienemmän lapsen päiväunet huomioiden. Päiväkodissa lapset totuu ohjelmoituun arkeen: aina ollaan menossa ja jonossa jonnekkin. Nyt äiti joutuu yksin pärjäämään puistoihin ym. siirtymisten kanssa kun ohjelmaa on oltava. Lasten kanssa yksin ollessa ei ole: ruokataukoja , kahvitaukoja tai pissataukoja välttämättä mahdollista ollenkaan pitää. Äitikin kaipaa lepoa. Vaikka ymmärrän kyllä kantasi siitä, että ollaan kerrankin lasten kanssa kok päivä eikä vaan sitä paria tuntia päivässä. Koko päivä on aika intensiivistä yksin ollessa, siinä väsyy kuin missä muussa tahansa työssä.

Kannattaisko antaa vaikka toiselle mahdollisuus purkaa se kaikki väsymys sulle, kuuntelet vaan ja koitat olla hermostumatta.

Lycka till!

Suhtaudu nyt hieman positiivisemmin vaimoosi. Hän on väsynyt. Auta siis häntä. Asiaa ei auta pätkääkään se että sinä tilität kettuuntumistasi täällä tai missään muualla. Ei edes se auta että tilität sitä kotona jos uskallat/viitsit. Se sen sijaan auttaa että työnnät vaimosi päättäväisesti ulos ovesta kun tulet töistä sisään muutaman kerran. Sanot että pidä hauskaa ja tule takaisin vasta iltamyöhään. Tai yhtenä lauantaipäivänä otat lapset kainaloon ja sanot moikka - me tullaan illalla. Menette retkelle ja vaimosi saa olla ihan vaan kotona tekemättä mitään. Yksi lauantaipäivä lasten kanssa kaksistaan ei liene liian iso uhraus jos vaimosi sillä piristyy. Ei tämä ole mikään mulle-nyt-ja-heti-kaikki sukupolven juttu. Tämä on vaan sellainen juttu että vaimosi on väsynyt juuri nyt eikä kahden vuoden kuluttua jolloin se olisi soveliasta muulle perheelle. Tämä on nyt pliisua mutta haluan kirjoittaa sinulle pätkän vihkikaavastamme joka meillä oli miehen kanssa: "Rakkauden edellytys on että voi olla turvassa toisen lähellä ja uskaltaa ilmaista itseään. On lupa olla myös vihainen, väsynyt, surullinen tai epäonnistunut. Todelliseen rakkauteen mahtuu sekä se mitä olen parhaimmillani että se mitä olen huonoimmillani." Sinun vaimosi on nyt vihainen, väsynyt, surullinen ja luultavasti hän tuntee myös olevansa ainakin jollain tasolla epäonnistunut. Hän on siis huonoimmillaan. Sen sijaan että haukut häntä täällä auta häntä. Ole se kallio jota hän tarvitsee.

kehotetaan nostamaan kissa pöydälle ja puhumaan asioista, jotka ovat pielessä.

Ja jos nainen kertoisi, että mies kohtelee lomallaan lapsi ahuonosti, olisi vähintäänkin eron aika.

Mutta mies: pidä sinä vaan turpasi tukossa ja anna naiselle mitä se tahtoo, vaikka vaatimukset olisi loputtomia...

PS. Mä en usko, että tällaisesta asiasta selviää lisäämällä sitä omaa aikaa. Kyllä asiasta pitää keskustella, syyttelemättä ja syyllistämättä, mutta kyllä myös naisella on tässä kasvun paikka.

lasten kanssa oleminen. Koko päivän vinkumista ja tappelua. Pitäisi innostua joka mitättömimmästä asiasta koska se on kasvatuksellisesti oikein. Ja se jatkuva vaatiminen ja hermoille käyminen huh. Mulle on lomaa nousta aamulla viideltä ja nousta kuuden bussiin ja mennä töihin lepäämään. Välillä ei viitsis mennä lainkaan kotiin vaan jäädä töihin notkumaan ihan huvikseen.

Kyllä muakin vituttaisi jos joka aamu heräisi työleiriin.

Vika on kyllä asenteessasi. Minusta kahden lapsen kanssa, varsinkin 3- ja 6-vuotiaiden, olo on LOMAA. Työleiriä on se, että joka aamu pitää herätä töihin, kuskata lapset hoitoon, hakea sieltä, tehdä illalla kotityöt ja kuunnella puolison raivoamista.