Helv.... Isä tilittää....

Tuo on minusta aika paksua, että voi tuosta vain päätellä, ettei äidistä ole vanhemmaksi. Todella typerää ja loukkaavaa.

Minä kanssa kannattaisin Melban lähestymistapaa. Toisaalta voi myös ajatella omalla kohdalle tilannetta, sekin voi auttaa. Onko sinulla jo lomat olleet ja olitko itse koko 4 viikkoa lasten kanssa? Kun vaimo tuli kotiin, mitä hän teki? Ottiko hän lapset "itselleen" hetkeksi, jotta sinä sait hengäshtää?

Vai onko sinulla vasta lomat tulossa? oletko silloin itse koko ajan lasten kanssa?

Haluan vain sanoa, että minusta on ihan normaali, että väsyy. Itsekin kaipaisin edes hetken omaa aikaa, jotta saisi rauhassa juoda kahvin ja lukea lehden, mutta jos kotona on lapset, niin se on mahdotonta minulle. Meillä mieheltä se onnistuu erittäin helposti. Hän voi ihan rauhassa lukea koko Hesarin läpi ja sen jälkeen mennä sohvalle lepäilemään. Hänelle on ainakin ihan itsestäänselvyys, että minä hoidan lapset ja vastaan heidän tarpeistaan ja vain jos en itse millään pysty/ehdi, nin sitten vasta pyydän hänen apuaan. En tiedä, mistä moinen oletus on tullut ja siitä olen yrittänyt useita kertoja keskustella...

Meillä mies on yrittäjä ja hänellä ei ole yhtään lomaa. Minulla taas on ihan normaali 4 viikon loma. Viikonloppuisin yritän järjestää jotain kivaa koko perheelle, mutta monesti saamme mennä ilman isää, joka mieluummin jää kotiin lepäilemään ja olemaan ihan rauhassa. Olen siis tottunut menemän ja tekemän ihan itsekseni näiden 3 lapsen kanssa. Yleensä kyllä otan huomioon, jos mies haluaisi mukaan tai haluaisi tehdä jotain muuta, mutta lopputulos on ollut jo useamman vuoden se, ettei mies halua tehdä meidän kanssa mitään.

Minulla on oma auto, joka helpottaa menemistä ja tekemistä. Onko vaimollasi mahdollisuutta lähteä lasten kanssa vai onko teillä kaikkialle pitkä matka? Voistko auttaa vaimoa tässä asiassa?

Minulla on paljon ystäviä ja sovin tekemistä heidän kanssaan. Mennään rannalle/huvipuistoon tms. tai jonnekin yhdessä, Onko vaimollasi ystäviä, joiden kanssa olla?

Nyt tuleva lomani olen 24/7 lasteni kanssa. Meillä ei ole isovanhempia lähellä, joten hoidan heidät ihan itse. Hermot menee varmasti monta kertaa, mutta se on vain elämää. Eikä ole muita vaihtoehtoja.

Olen kyllä suunnitellut lomalleni jo vaikka mitä tekemistä. Isä ei pysty osallistumaan, mutta saapahan olla ainakin ihan rauhassa. Ekalla viikolla menemme kylpylään viikoksi (ei viikonloppua, jolloin voidaan olla perheenä yhdessä). Sen jälkeen toisella viikolla tulee pari hyvää ystävääni luokseni, tosin emme ole täällä meidän kotona miehen häiriönä vaan menemme ns. mökille yhdessä varmaankin 5 päiväksi.

Sen jälkeen suunnitelma on auki, mutta ehkä lähdemme autolla jonnekin tai sitten ollaan vain kotona. Asumme ok-talossa ja naapurissa on paljon samanikäisiä, joten se on enemmän vain silmällä pitämistä ja vahtimista.

Mutta vaikka olen lasten kanssa koko ajan, nin otan varmaan pari kertaa hiukan omaa aikaa. Ehkä lähdemme ystävien kanssa käymään terassikierroksella tai jotain. Mutta kun olen töissä, niin olemme paljon kotona. Ja minusta on kivä käydä jossakin kun taas olen lomalla. Lapset tulevat automaattisesti mukaan, mutta kyllä alkaisi vanne kiristämään päätä, jos olisin sen 4 viikkoa kotona.

Ymmärrän siis vaimoasi, enkä pidä häntä epäsovinana vanhemmuuteen. Siihen vain tarvitaan molempien tuki, ymmärtäväinen asenne puolin jos toisin.

Kyllähän se työ tietyssä mielessä on kuin "omaa aikaa", ainakin jos siitä tykkää. Eli nyt kun hän on 24/7 lasten kanssa niin hän ehkä kaipaa sitä vapaampaa elämää kun lapset eivät roiku lahkeessa kiinni? Kunhan sitten vain osaa arvostaa sitä töissäkäymistä arkena kun se kerran vaikutta olevan helpompaa kuin kotona olo? No, joistakin ihmisistä ei vain ole vanhemmiksi. Meilläkin on sellainen kotona....

pahaa tekee lukea näitä juttuja. miksi lapsia ei arvosteta? entäs jos yhtäkkiä menetää yhden heistä, sitten on myöhäistä katua.

itse katselin lauantaina kun äiti itki lapsensa hautajaisissa, enkä suurempaa tuska ole koskaan nähnyt :(

arvostakaa sitä arkea lasten kanssa ja ihan vaan sitä lasten olemassa oloa.

KAsvakaa nyt saatanat aikuisiksi ja ymmärtäkää se perheenarvo silloin kun se perhe siinä on! Sitten kun lapset on aikuisia ja sitä yht´äkkiä tajuaa, että perkele, noihan on aika mainioita tyyppejä, on ihan turha itkeä perään, jos on itse ollut se joka ei ole omaa perhettään kestänyt.

Että se on pyhimys, joka jaksaa ja viihtyy omien lastensa kanssa edes muutaman viikon? Ja se on se normaali ihminen, joka siihen ei pysty? EIköhän se nyt ole niin, että jos ei omia lapsiaan kestä edes paria viikkoa putkeen, silloin on syytä seistä hyvä tovi peilin edessä miettimässä mikä meni pieleen, ja miksi syyttömät ( lapset) on niitä jotka siitä hintaa maksaa. ja sen jälkeen tehdä pieni toimintasuunnitelma, miten asiat saisi rullaamaan paremmin, ja lapset saiis ansaitsemansa kodin ja vanhemmat, jotka ei koe lapsiaan hirveinä taakkoina, joiden ois parempi pysyä vaan poissa silmistä päivät pitkät, vaikka raukat olisivat vasta vaipoistaan päässeet. KAsvakaa nyt saatanat aikuisiksi ja ymmärtäkää se perheenarvo silloin kun se perhe siinä on! Sitten kun lapset on aikuisia ja sitä yht´äkkiä tajuaa, että perkele, noihan on aika mainioita tyyppejä, on ihan turha itkeä perään, jos on itse ollut se joka ei ole omaa perhettään kestänyt.

Ei kukaan jaksa lapsiaan aina, ihan turha hurskastella! Kaikki kaipaavat omaa aikaa ja sitä, että saa toteuttaa itseään (ainakin jos ei koe itsensä toteuttamiseksi lasten hoitoa...). Ei tuohon ole nyt muuta apua kuin keskustella yhdessä mikä olisi paras ratkaisu. Ja pois älyttömät löpinät siitä, miten kenenkin muka "kuuluu jaksaa", joskus uuvuttaa ja se on ihan normaalia.

Ja missä lapset silloin ovat? Hoidossako vaiko kotona ap:n kanssa? Toivottavasti kotona koska vasta silloinhan tilanne olisi sama vaimolla.



Kyllä minä ymmärrän että jos tekee niska limassa töitä koko vuoden niin voisi kaivata edes muutamaa täysin vapaata hetkeä omalla lomallaan. Mielestäni on täyttä hurskastelua jos ei voi myöntää tällaista.



Ja miksi omaa aikaa kaivataan kun ollaan lasten kanssa? No ehkä siksi että sitä ei silloin ole? Ei sitä ole (omaa vapaa-aikaa siis) silloinkaan kun ollaan töissä...

mitä se lasten hoito iltaisin tarkoittaa. Onko se niin, niinkuin monille miehille on, että ei se lasten katsominen mitään vaadi, siinähän ne pyörii, mitä se muija valittaa...Ei ole ongelmaa ottaa omaa aikaa, kun valikoiva kuulo mahdollistaa tietsikan selaamisen, lehden lukemisen tai telkkarin katselun samalla kun lastenhuoneessa jytinä vaan käy...ja kun samalla mammakulta järjestelee hiki hatussa huushollia, organisoi ruokahuoltoa ja vaatehuoltoa ja oikeasti vielä koko ajan kuuntelee ja seuraa, ettei tenavat loukkaa itseään tai muita tai hajoita paikkoja "isin kanssa" touhutessaan...

Aivan samaa mieltä!



Jos vaimo huutaa joka päivä, niin hän ei selvästikään jaksa tilannetta. On turha sanoa, että hänen pitäisi jaksaa - jos ei jaksa, niin ei jaksa. Jos mies on selvästi noin jaksavaista sorttia, niin silloin sen toisen puoliskon on hypättävä siihen remmiin ja autettava puoliskoa. Ei kellään voi tossa nykyisessä tilanteessa olla hyvä olla. Joku muutos on siis tehtävä ja muistakaa ajatella siinä lasten parasta.

Sitten vaan haetaan keinoja miten jaksaa.

esim.



Sovitte vapaaillat: vaimolle ma, ke, pe, sinulle ti, to, la ja sunnuntaisin on perheilta.



Kodinhoitoapua vaikka siivoojan muodossa.



Terapia-apua masennukseen/ jaksamiseen. Tai jos ongelma onkin lasten käytöksessä/ kasvatuksessa, niin perheneuvolasta.



Mikä se todellinen sisällä kytevä syy nyt sitten onkin.

... rajoittaa? Jos naisesta ei ole äidiksi, lapsia on hyvä olla 0.

Kyllä mäkin olisin kiukkuinen, jos päiväkaupalla tekee aina vaan samaa lasten kanssa. Mä käyn kerran vuodessa likkaporukalla viikon etelässä ja pitkän viikonlopun jossain kaupungissa ja ainakin 1 yö Tallinnassa. Niin MÄ jaksan. Miehelläni on reissutyö, joten se ei kaipaa omalla ajallaan matkustelua, vaan menee metsään tai autotalliin! Kokeilkaa, että VUOROTTELETTE lasten hoitoa, josko sillä tulisi jaksamista. Ei lapset tarvitse kokoajan kahta (väsynyttä) vanhempaa.

Hän ei ole superäiti eikä robotti vaan kaipaa omaa aikaa. Se ei paljon lohduta jos loma on kohta ohi ja sitten hän "pääsee" takaisin oravanpyörään!

Meillä mies oli vuoden koti-isänä. Talo oli siivottu, lapset ulkoilutettu ja ruoka valmiina kun tulin töistä kotiin.



Lomat on sen jälkeen aina pidetty erikseen ja toinen on kesällä aina vetovastuussa eli hoitaa ruoat, siivoaa ja viettää kesää lasten kanssa.



Kummasti isien pitää pärjätä loma lasten kanssa ja vielä äidin loman aikaan hoitaa lapsia illat, että äiti saa omaa aikaa. En ymmärrä, en.



Äitix4

Kummasti isien pitää pärjätä loma lasten kanssa ja vielä äidin loman aikaan hoitaa lapsia illat, että äiti saa omaa aikaa. En ymmärrä, en. Äitix4

Eikö nyt ole ihan normaalia että kumpikin hoitaa vuorotellen ja esim. vaikka on lomalla niin se lomalainenkin saa "iltavapaata".

Minä en taas pysty ymmärtämään tällaista sinun suppeaa ajattelumalliasi, en.

Äiti x 3 (vautsi - voitit siis minut tässä ;))

Ap-iskän tapauksessa tilanne on ihan toinen, koska mies ei ole kesällä päivääkään lasten kanssa. Eikä edelleenkään ole kertonut, mitä muuta se hänen ilta-aikansa pitää sisällään, kuin "lasten kanssa oloa", esim. kotitöiden suhteen.

kilpaulu meneillään lapsimäärällä? Silläkö yrität päteä?

Ap.n tapauksessahan oli kyse, että isä hoisi lapset illalla ja äiti silti valitti, ettei ole omaa aikaa.

Olisi jättänyt lapset hoitoon oman lomansa ajaksi jos se on niin vaikeaa. En vain itse ymmärrä tällaista, että naiset tekevät itsestään marttyyrin ja kun asiaa tutkii tarkemmin niin sitä omaa aikaa on enemmän kuin kylliksi.

Kummasti isien pitää pärjätä loma lasten kanssa ja vielä äidin loman aikaan hoitaa lapsia illat, että äiti saa omaa aikaa. En ymmärrä, en. Äitix4

Eikö nyt ole ihan normaalia että kumpikin hoitaa vuorotellen ja esim. vaikka on lomalla niin se lomalainenkin saa "iltavapaata".

Minä en taas pysty ymmärtämään tällaista sinun suppeaa ajattelumalliasi, en.

Äiti x 3 (vautsi - voitit siis minut tässä ;))

Haluaisin minäkin tietää. Tarkoittaako se että kun äiti pyytää että isä antaa lapselle ruokaa niin isä antaa. Kunhan: äiti laittaa ensin ruoan, laittaa sen lautaselle lapselle, ottaa kaikki ruokailuvälineet esiin, kun lapsi on syönyt tiskaa astiat jne jne. Vai tarkoittaako se että äiti vaikkapa katsoo lempiohjelmaa telkkarista ja isä lämmitää ruoan ja tarjoaa sen sekä siivoaa jäljet.



Ja milloin isällä on loma? Ettei vain olisi esim. elokuussa kun lapsi on hoidossa ja isä kyllä saa tehdä lomallaan mitä haluaa.



Ja tosiaan - hoitaako isä lasten lisäksi myös iltaisin kotitöitä vai leikkiikö isä lasten kanssa (samalla istuen netissä) ja äiti tekee sillä aikaa vain ja ainoastaan kotitöitä...



Ja vielä yksi ja. Sinä äitix4 - etköhän sinä nimenomaan koittanut osoittaa sitä erinomaisuuttasi että ihan neljän lapsen äitinä olet tätä mieltä.

- kotona illalla lasten kanssa oleminen tarkoittaa sitä, että olen läsnä, ruokin, pesen ja leikin

- kesä menee töissä, mutta talvella on pitkä loma - ja sen vietän lasten kanssa kotona

- meillä ei jaeta kotitöitä vaan jokainen joka ehtii ja jaksaa, niin tekee. Eilen illalla maalasin lastenhuonetta puoleenyöhön, tämän jälkeen tyhjensin pyykinpesukoneen ja valmistin lapsille ja vaimolle pientä aamupalaa valmiiksi jääkaappiin



Sitä minä en ymmärrä, että miksei vaimoni osaa nauttia lasten kanssa olosta. Toki kaikilla on oikeus huonoon päivään, mutta helevetti että se syö miestä nähdä että äiti rähjää lapsilleen parin viikon yhdessäolon jälkeen joka helekutin päivä. Vaikea tätä on kotona purkaa, koska saan kaiken silmilleni jos erehdyn ottamaan asian esiin. Edelleen kysyn vaan, että mikä oma aika??? Lapset ovat pieniä, perään katsottavia vielä pari vuotta, sen jälkeen tulevat omat kaverit ja omat menot ja sitten on sitä HELVETIN OMAA AIKAA vaikka lampaille syöttää. Onko kyseessä mulle-nyt-ja-heti-kaikki sukupolven juttu? Todennäköisesti ei, koska puhumme 35-vuotiaasta naisesta. Perkele kun korpeaa.

tässä naisten marttyyrivinkumisessa voisi miettiä sitä, että mies kummasti pärjää neljänkin lapsen kanssa, mutta moni nainen ei edes yhden kanssa vaan kuten tässä ap.n tapauksessakin miehen pitää hoitaa lapset iltaisinkin, että äiti saa levätä.

Mitenhän talvella kun isä on pitkällä lomalla ja lapset kotona. Vaimo varmaan tulee töistä kotiin ja haluaa levätä ja tuskin antaa miehelle sitä omaa aikaa.

Ja vielä yksi ja. Sinä äitix4 - etköhän sinä nimenomaan koittanut osoittaa sitä erinomaisuuttasi että ihan neljän lapsen äitinä olet tätä mieltä.

Suhtaudu nyt hieman positiivisemmin vaimoosi. Hän on väsynyt. Auta siis häntä. Asiaa ei auta pätkääkään se että sinä tilität kettuuntumistasi täällä tai missään muualla. Ei edes se auta että tilität sitä kotona jos uskallat/viitsit.



Se sen sijaan auttaa että työnnät vaimosi päättäväisesti ulos ovesta kun tulet töistä sisään muutaman kerran. Sanot että pidä hauskaa ja tule takaisin vasta iltamyöhään. Tai yhtenä lauantaipäivänä otat lapset kainaloon ja sanot moikka - me tullaan illalla. Menette retkelle ja vaimosi saa olla ihan vaan kotona tekemättä mitään. Yksi lauantaipäivä lasten kanssa kaksistaan ei liene liian iso uhraus jos vaimosi sillä piristyy.



Ei tämä ole mikään mulle-nyt-ja-heti-kaikki sukupolven juttu. Tämä on vaan sellainen juttu että vaimosi on väsynyt juuri nyt eikä kahden vuoden kuluttua jolloin se olisi soveliasta muulle perheelle.



Tämä on nyt pliisua mutta haluan kirjoittaa sinulle pätkän vihkikaavastamme joka meillä oli miehen kanssa:



"Rakkauden edellytys on että voi olla turvassa toisen lähellä ja uskaltaa ilmaista itseään. On lupa olla myös vihainen, väsynyt, surullinen tai epäonnistunut. Todelliseen rakkauteen mahtuu sekä se mitä olen parhaimmillani että se mitä olen huonoimmillani."



Sinun vaimosi on nyt vihainen, väsynyt, surullinen ja luultavasti hän tuntee myös olevansa ainakin jollain tasolla epäonnistunut. Hän on siis huonoimmillaan. Sen sijaan että haukut häntä täällä auta häntä. Ole se kallio jota hän tarvitsee.

sitten vanhoilla päivillä yht.äkkiä, hups, pitäiskin osata muuttaa kaikki systeemit ja olla täysin riippuvainen toisten tahdosta ja toiveista?



Aika moni ihan oikeasti ahdistuu tilanteesta, eikä siksi pysty katsomaan sinne viiden vuoden päähän tulevaisuuteen.



Minusta on siis epäreilua vaatia vaimoltasi jotain, mitä hän ei kykene antamaan. Älä yritä muuttaa vaimoasi kaltaiseksesi vaan hakekaa ongelmaan ratkaisua.