G: Hävettävin asia itsessäsi?

Haittaa. Ei ole kiva olla kiukutteleva ja tavaroita paiskiva äiti.

Väsyneenä tai nälkäisenä olen ihan raivopiru koko ajan. Eli just viimeset 3 kk on tullu raivottua isommille lapsille, kun vauva nukkuu niin huonosti. Olen paskana.

Olen opetellut pukeutumaan niin ettei mahaa huomaa. Raskaus arvet kai joskus häviää tai ei oo näin punaiset.



Polvessa on iso suonikohju, josta muut huomauttavat. Olen menossa leikkaukseen. Senkin olen oppinut peittämään pukeutumisella.



Rajoittaa nuo elämää.

Meinaa joskus itku päästä ku nään kuvia itestäni.



Kamala kimeä ääni.



Se, että olen niin epävarma ja monessa tilanteessa menee jauhot suuhun enkä keksi mitään järkevää sanottavaa.



Kuulusin selkeästi narun jatkeeksi, oon niin järkyttävän hävettävä tapaus.

Varmasti vain tuomitset itse itsesi, muut saattavat jopa pitää sua ihan normaalin näköisenä! :-)

Kaikki eivät ole kuvankauniita eivätkä maailman hauskinta juttuseuraa mutta ei tarvii ollakaan.

Vauva tuli ja tissit meni. Niin siinä kävi. En ennenkään ollut isorintainen, mutta imetyksen loputtua rinnoista tuli kuin pienet tyhjät pussit. Järkyttävät! En kehtaa käydä julkisissa saunoissa joissa ollaan alasti. Hyvä kun kehtaan näyttää "rintani" miehelleni.



Takapuoli, tai oikeammin reidet, ovat taas saaneet oikein mainion osan kroppani rasvakudoksesta. Tämä ei minua haittaa, onneksi on muotoja sentään jossain...

Tajusin juuri, että kyllä köyhyys ja työttömyys hävettää. Tylsää aina selitellä, miksi ei voida lähteä lomille, mennä ravintolaan syömään tai ostaa vaikka mitä. Työttömyys on noloa, kun on hyvä koulutus ja alalla työvoimapula. Taas pitäis selitellä terveyttään... Masennusta on ikävä myöntää.

Ja olla koko ajan äänessä.

Siis mun kanssa on varmaan tosi kiva jutella. Puhun vaan itsestäni ja minua kiinostavista asioista. En koskaan keksi mitään kyseltävää muilta. Ja kaiken lisäksi kailotan omia asioita kovalla äänellä enkä aina kuuntele muita.

Tosi raivostuttava ominaisuus!!

Lisäksi puhun vielä kovalla äänellä ja kun innostun niin äänivolyymi vaan nousee.



Ja jälkikäteen jos mietin jotain keskustelua tai tapaamista jonkun tutun tai kaverin kanssa, niin huomaan että TAAS kerran puhuin vaan ittestäni, MUN harrastuksista, MULLE tapahtuneista jutuista, jne.

Mut kun mä harvoin keksin mitään järkevää toisilta kyseltävää. En halua tunkeilla ja kysellä asioista jotka he eivät ehkä halua kertoa.



Tosi noloa tämä kyllä on, tiedän että olen täysi moukka!

no, asia korjaantuu kun pääsen pian korjausleikkaukseen...

mä en oikeesti osaa mitään, en yhtään mitään motoriikkaa vaativaa..



Osaan tsägällä uida räpiköidä muutaman metrin, enkä uskalla esimerkiksi sukeltaa. Oon todella huono luistelemaan ja en oo ihan varma, että pysyisinkö tänä päivänä edes fillarilla pystyssä :( Oon miettinyt, että järjestettäiskö jossain avuttomien aikuisten urheilukouluja...



HÄVETTÄÄ!!

-raivoaminen



-ajokortittomuus, ja se haittaa elämää ja on alkanut hävettämään kun sen hankkiminen vaan viivästyy ja viivästyy



-maha on jääny suht isoksi raskauksien jälkeen vaikka muuten olen hoikka



-ujous, haittaa elämää siinä mielessä että rajoittaa sosiaalista elämää

suuttuessa käyttäydyn kuin pikkulapsi.

yleissivistys puuttuu.

muutenkin aika tietämätön asioista.

Se on todella rasittavaa mutta en pysty hallitsemaan sitä. Haluan myös tehdä kaiken aina itse sillä koen että teen asiat omalla tavalla paremmin kuin muut. Onneksi olen oppinut vuosien mittaan löysäämään pipoa edes vähän. Mutta täysin kyllä tunnustan oman ärsyttävyyteni.

Jaksan jankuttaa omista mielipiteistäni raivostuttavan kauan. Luulen ainakin näin. olen yrittänyt hillitä tätä piirrettä itsessäni.



Eniten kuitenkin tällä hetkellä häiritsee kasvojen huono iho. Finnejä ja "kraatereita" on naama täynnä. Tämä alkoi hormonikierukan laiton jälkeen. Pitäisi vissiin käydä poistattamassa kapistus. Mutta ajattelen, että muut ajattelevat, että en osaa hoitaa itseäni.

kulkea kadulla. En edes ole kovin ylipainoinen, mutta se kaikki keskittyy mahaan. Näytän hirveältä jos tietää etten ole raskaana. Jos olisin raskaana, näyttäisin ihmisten mielestä varmaan tosi suloiselta.

vaikkakin se johtuu suurelta osin sairaudesta, jonka vuoksi en pystynyt juurikaan liikkumaan puoleentoista vuoteen.



Mutta eiväthän ulkopuoliset sitä tiedä, katsovat vaan säälien että noin se vain tuokin ennen niin simpsakka nainen on päästänyt itsensä lösähtämään...:((((