**KESÄNUPUT ma-ke**

Tänne ei kuulu mitään uutta.

Eilen olin tosi väsynyt kaverin vierailun jälkeen ja jouduin nukkumaan päikkärit. Illalla menikin sitten harvinaisen pitkään, että sain unta. Yön kyllä nukuin harvinaisen hyvin. Muutaman kerran kyllä heräsin oksettavaan oloon ja vessassa tuli rampattua normaaliin malliin.



Illalla aloin huvikseni neulomaan vauvalle nuttua ristiäisiin. Oli ylimääräistä lankaa ja jotakin teki mieli väsätä.



Tänä aamuna kävin pihalla leikkaamassa puskat jotka hyökkäävät aidan alta kadulle. Talkkari huomautti niistä jo yksi päivä. Ei ollut mitään mukaavaa hommaa kyykistellä. Sen jälkeen sainkin mukavia supistuksia.



Huomenna on neuvola.Hassua kun en ole saanut vielä aikaa neuvolalääkäriin. No eiköhän terkka huomenna anna ajan. Kiva mennä käymään neuvolassa. Tosin paino hirvittää... On tullut herkuteltua liikaa.



Sroigh oli ajatellut laittaa pinnasängyn omaan sänkyyn kiinni. Minulla on ollut aivan sama ajatus ja meillä on myös tuollainen laskettavareunainen malli. Yritän vastustaa (ainakin tässä vaiheessa) vauvan nukuttamista samassa sängyssä. Olen siskon muksuja seurannut ja tullut siihen tulokseen, että niistä ei pääse sitten missään vaiheessa eroon ja perhepedissä nukutaan vielä isojen mukuloitten kanssa. Hyvähän se on tässä vaiheessa tietysti näin miettiä, katsotaan kuinka käytännössä sitten tapahtuu. Varmaan vauva on ensimmäisestä yöstä lähtein samassa sängyssä ja alan vankkumattomaksi perhepedin kannattajaksi ;).



Ihanaa saan tänään miehen kotiin :).



Terveisin mapemaukka 35+4

Minä jännitän jostain syystä sitä synnytystapa-arviota. Meinasin jo lähteä miestä hakemaan töistä, tytär oli jo komennettuna kotiin koulusta poikaa katsomaan. Mies sitten huomautti että olen tuntia liian aikaisessa.. JESH. Taas näitä.. :D



Oon minäkin yks höyrypää.



Luulis ettei oo ensimmäistä kertaa pappi kyydissä ja tietäähän sen, mitä siellä tapahtuu mutta silti jännitän. Persposket on ihan hiessä. Ja tytär kiukuttelee kun pitää kysiltä tullessa käydä kaupassa ettei hän ehdi kavereiden kanssa olla niin pitkään. Uhkailee että jos ei olla tietyllä kellonlyömällä kotona niin jättää pikkuveikan yksin. No se siitä vielä puuttuisi jos niin menisi tekemään. Varmaan silittäisin tukasta niin että luu paistaa..



Nappulakos niistä vahinkolaukauksista kyseli? Minulla on tuo tytär eli ensimmäinen semmoinen ei-niin-tarkoitettu tapaus. Olin 19 vuotias ja hölmö aatteiln ettei se nyt niin herkästä ala.. Poika oli mun ns oma projekti. Halusin ja kaipasin ja sainkin. Epäilen, ettei ex vaan ollut niin innokas mitä minä. Näin jälkiviisaana ajattelen tälläviisiin. Tämä punkero, joka parasta aikaa steppaa kohdussa, on haluttu ja ns kieli poskessa tehty eli ei voi vahingoista puhua kuin ekalla kerralla. Joskus minäkin opin kerrasta ;)



Olen muuten tässä jo kovasti miettinyt millaisen ehkäisyn ottaisi käyttöön. Kumien kanssa vehtaaminen ei innosta. Mulla on lateksiallergia ja ne lateksittomat kumit on semmoisia muovipusseja jotka menee rikki joten mikähän niidenkin hyöty on ajateltu olevan? Pillereitä olen syönyt vuodesta nakki ja kivi mutta niiden kanssa on tuo muistaminen mitä on. Onko kellään kokemusta esim hormonikierukasta? Meinasin, että jos semmoista kokeilisi. Tuolla jossain pinossa vaan oli kovin rohkaisevia esimerkkejä siitä, että raskaaksi on paukahdettu kierukasta huolimatta ja siellä ovat molemmat kohdussa, sikiö ja kierukka.. huh..



Mulla kun ei oo enää yhtään vauvakuume, nääs.



Niin. No, puolen tunnin päästä pitää lähteä ponnistamaan sinne Kysiin. Jos tämä järkijättö nyt osaisi oikealla hetkellä sinne mennä.



- Pirkko ja punkero rv 35+6

Eikös vain neiti-taaperolla olekin korvatulehdus! Taas. Viimeksi oli huhtikuun alussa. Siis myö ei olla juuri muuta tehty kuin sairastettu tää vuosi, kovaa kuume-flunssaa, vatsatautia, korva- ja pissitulehdusta, taas vatsatautia, flunssaa. Lisäksi pienempiä nuhia ja nyt tämä keskimmäisen vesirokkoepäily. Niin, ja esikoinen alkoi yhtäkkiä karsastamaan ja näkemään kahtena helmikuussa! Sitä on tutkittu pitkin kevättä magneettikuvauksin, silmäpolilla, sokerirasituksin ja nyt perjantaina lastenneurokäynti. Poika terve kuin pukki, mutta jotain siellä kai on, näkö aavistuksen heikentynyt, mutta linssit ei auta. Ja siis nuo alun oireet kadonneet aikaa sit..



Kyllä tekee mieli laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että tämä vauva olisi perusterve yksilö (kuten sisaruksetkin syntyessään ja vauva-ajan), ettei siis mitään isompaa pulmaa olisi heti alkuunsa.



Eli täälläkin vietetään aika paljon sisäelämää naapureiden kummastukseksi. Onneksi mies sai kevään hommat pulkkaan ja on nyt aika paljon kotona (lue: autotallissa, mutta hälytettävissä sieltä).



Ehkäisystä: hieman samoja pulmia Pirkon tapaan. Kondomi käy, mutta ei tykätä. Minipillerit aiheuttaa mulle valtavia vuotoja, jokaisen kolmen jälkeen oon kokeillu, mutta viimeksi vuosin niin paljon, että enää en ala. E-pillerit käy, mut en mene vannomaan, että muistaisin edes ottaa. Kierukoita en haluais, tuntuu ajatus oudolta, että tuolla sisällä ois joku häkkyry. Tietty imetysajan ehkäsyssä ei ole paljon vaihtoehtoja, joten kai jonkun aikaa on kondomien kanssa puljattava.



Kahvihetki kutsuu! Piia yhä 36+1

Ei vielä vauvauutisia ;)



Ekaksi tuli mieleen, että mullahan on ollut hirveetä pahoinvointia välillänyt ihan loppuraskaudessakin, alussa varsinkin. Noh, tuli mieleen nuo mun verensokeriarvot, että jos ovat olleet aiemminkin koholla. Nääs nyt kun vahtaan syömisiä ja väliin mittaan sokuriarvoja (jotka on nyt ok) ei sitä oksentamista ole enää tullut! JIPII. Mulla kestää karkkilakko siis synnytyksenn asti, kun olo nyt kerta hyvä.



Tänään käytiin pojan kaa puistossa leikkimässä ja kotiin kun tultiin niin huhhuijaa kun alaselkää alkoi jomottaan. Syötiin lounas ja painuttiin kumpikin päikkäreille, nyt olo onkin virkeempi ja selkösärky meni ohi =)



Valkovuoto täälläkin lisääntynyt, tai tullut sellaiseksi limaisemmaksi. Anteeks näin yksityiskohtaiset selostukset. Voisin vaikka viikonloppuna käydä pyöräyttään tän pienen maailmaan. Miehelläkin alkaa loma ensviikolla ;)



Rouva 39+1

Neuvolassa ei mitään ihmeempää, kaikki tuntui olevan kunnossa. Verenpaine ja pissa ok. Paino laskenut -760g viime viikosta, liekö tyhjennyksillä osuutta asiaan : ) Vauvan sydänäänet 130-140, niin kuin ovat olleet lähes koko ajan. Nyt vaan odotellaan synnyttämistä. Ja ens viikolla uus aika.



Ehkäisystä: Pillereitä olen syönyt monta vuotta ja niitä en enään halua, en muista ottaa ja sivuvaikutukset on ikäviä. Kortsut on jotenkin niin hankala käyttösiä : ) Tytön jälkeen mulla oli hormonikierukka lähes 4vuotta ja se oli kyllä hyvä. Mulla ei ollut mitään sivuvaikutuksia ja lähes alusta alkaen menkat jäi tosi niukiksi ja pari päivää korkeintaan kestäviksi. Kierukan paikoillaan oloa en tuntenut yhtään. Tämän jälkeen myös "asennutan" sen. Niin ja laittaminen tai poisotto ei sattunut yhtään. Vaikkakin olen miehellä sanonut, että voisi mennä vaikka sterilisaatioon, koska meidän lapsiluku on täynnä! Mutta tuskin menee...Pelkkä ajatuskin siitä sai sen melkein kauhun partaalle, siinähän joutuis käymään lääkärillä ja vielä tehtäis se itse toimenpidekin : )))



Poitsukin söi makaroonilaatikkoa ja ei mitään huonoa oloa ole tullut. Mitähän lie oli se viime öinen. No, pääasia että paranee ja pääsis vielä muutamaksi päiväksi kouluun...



Nyt lähen sohvalle lukemaan lehtiä ja vois vaikka vähän ulkoillakin, kun on niin ihanan näköinen ilma! Ja tietty pitää vähän suklaata syödä kun painokin oli laskenut : )



Tuikku taas : )

neuvolassa käyty..kaikki ok! selkää särkenyt tänään pikkaisen ja oikeeta reittä myös..neuvolantäti sano et kroppa alkaa valmistautua synnytykseen!! toivotaan ettei tänään synny!! netti mennyt jo kotona pimeäksi..tulin äidin luona pikaisesti käymään ja lukemaan kuulumiset et en ihan joudu pimentoon!!tänään muutto!! toivotaan et netti toimii toisessa päässä jo huomenna!! jännät paikat monella menossa ja mä joudun nettipimentoon :( surku!! onnea kaikille tuleville päiville..mie tulen takaisin niin pian ku mahdollista..



nyt kiirrelle jaatkan matkaan..ostaan kuudenhengen ruokailuryhmää :)



tintti ja tiitiäinen 38+3

Jotkut pohti ehkäisyasioita, ootteko kokeilleet ehkäisylaastaria? Minulla oli käytössä tässä raskauksien välillä ja olin tosi tyytyväinen. Se läpsäytetään kiinni olkapäähän, pehvaan tai yläselkään ja viikon välein vaihdetaan. Sitten kolmen viikon jälkeen pidetään tauko jolloin tulee menkat, ja sit taas alusta. Minulle ei tullut mitään sivuvaikutuksia, pillereistä tuppaa iho menemään huonoon kuntoon mutta laastarin kanssa ei. Eikä tarvitse muistaa kuin kerran viikkoon se vaihto, laittaa vaikka kalenteriin ylös tai kännykkään muistutuksen. Ainut miinus on että muistaakseni on vähän kalliimpi kuin pillerit. Nyt oon tosin miettinyt että josko ottais kierukan käyttöön, kun se olis vielä vaivattomampi ja ilmeisesti menkatkin jää aika niukaksi.

mulle vaan herjas, että error error kun yritin tänne aamulla kirjoitella.



Ehkäisylaastaria on tullut kokeiltua, niinkuin 15 eri pillerimerkkiä, minipillereitä, rengasta jne jne... tuo laastari oli huono, koska mulla ainakin lähti peffasta pois ja käsivarressa oli tosi ruma kesäaikaan kun on pikku toppeja päällä, muutenkin rinnat turpos niinku raskaana ja jos on jo iso C kuppi niin ei niiden tarvi enää turvota :) mutta jokainenhan reagoi erilailla, toiselle voi olla hyvät. Mulle ainoa hyvä ehkäisy on ollut minipillerit, mutta niitä on inhottava muistaa ottaa joka päivä...



Mua ärsyttää se limatulpan tuleminen jne koska olin jo niin varma, et tää laps syntyy ja nyt ei mitään. Tai onhan se tuolla alhaalla häpyluun takana jo tulossa, mutta ei enää edes supistele niinkun viikonloppuna ja taitaa mennä vielä aikaa ennen kun syntyy. Huomenna neuvolaan ja sieltä tehdään lähete äpolille arvioimaan voisko käynnistellä lähi aikoina. Kyllä sattuu muuten kävellä, sattuu ylhäälle ja alhaalle ja vali vali :D



Ei ole näköjään uusia kesänuppuja vielä putkahtanut, saapa nähdä kuka seuraavaks.



Kix 38 ja oisko 3? (aina yhtä sekaisin...)

Tulin vielä tänne raportoimaan, kun tuntuu, että on pakko päästä purkamaan sydäntä:



Ihan hirveä päivä takana. Vauvalla onneksi kaikki hyvin, minä sen sijaan olen puolivammainen :( Viimeiset kolme tuntia olen ollut synnytysvastaanoton asiakkaana, enkä todellakaan siksi, että olisin mennyt sinne synnyttämään...vaan ihan vaan yksinkertaisesti siksi, että jouduin auto-onnettomuuteen.



Tulin lasten kanssa bussilla kotiin kun Hatanpään Valtatien risteyksessä bussikuski joutui kolarin välttääkseen vetämään jarrut pohjaan ja minähän se sitten lensin ensin metrin verran selkä edellä menosuuntaan, sieltä päistikkää perseelleni ja sitä kautta selälleni bussin lattialle ja kimpoilin vielä mennessäni niiden penkkien kautta niin, että olen ihan ruhjeilla. Päänikin löin lattiaan niin, etten hetkeen tiennyt kuka olin ja missä olin, saati mitä tapahtui. Sattui aivan tajuttomasti, enkä todellakaan ehtinyt ajatella mitään ilmalennon aikana, paitsi sen verran, että nyt mennään vaaka-asennossa ohjuksen lailla eikä vaan meinata.



Hätä vauvasta oli suunnaton ja jotkut ystävälliset ihmiset nostivat minut ylös ja olin kirjaimellisesti puolipyörryksissä. Bussikuski pyyteli tuhannesti anteeksi ja kyseli olinko kunnossa. Sanoin, että minä olen kait kunnossa, mutta vauvasta en tiedä. Jokainen näki missä tilassa olin ja kanssamatkustajat olivat kauhusta kankeina. Onneksi sentään meidän kuopuksen rattaat pysyivät pystyssä joten hänelle ei käynyt mitenkään vaikka äiti tempaistiinkin irti rattaista sekunnin sadasosassa.



Joka paikkaan sattui, selkään, lantioon, vatsaan, päähän jne. joten päätin soittaa mieheni hätiin ja kävimme synnytysvastanotolla näytillä. Kolmen tunnin reissu siitä sitten kaikkineen tuli, olin kahdesti käyrillä kun ekan tunnin käyrä näytti ihan levottomia sikiön voinnin suhteen. Lopuksi vielä ultrattiin ja katsottiin, että kaikki on istukassa ja asukilla kunnossa. Joku lohkorepeämä sieltä löytyi, muttei se kait vuoda.



Painoa vauvalla oli 3750g, jalat kippurassa siellä köllötteli. Pää oli alhaalla ja sisätutkimuksen mukaan kohdunkaula oli pehmeä, 2cm pitkä ja sormelle auki, kaipa sitä pian päästään tositoimiin...pitää linnoittautua kotiin loppuajaksi, jottei mitään pahempaa enää pääse sattumaan.



Nyt pitää kuulostella vuorokauden verran sikiön liikkeitä ja mahdollista verenvuotoa yms. Täytyy sanoa, että eipä meikäläisen raskaudet kovinkaan herkästi pääty, vaikka seisoisin päälläni. Järkytyin ihan hirveästi tietenkin ja porua pärryytin niin, etten meinannut saada asiaani sanottua. Neuvolakorttikin jäi kotiin kaiken keskellä. Ottivat vielä lopuksi perusverenkuvan ja jonkin muun testin, jolla piti nähdä sikiön hemoglobiini, ettei mitään sisäistä verenvuotoa ole. Tuloksia en itse vielä saanut, mutta päästivät minut jo kotiin.



Huomenna olen luultavasti entistä rikkinäisempi kun kaikki onnettomuuden aiheuttamat lihas- ja luuvaivat paljastavat olemassaolonsa. Lantio on ainakin ihan paskana, samoin vasen käsivarsi, joka on mustumassa tuosta olkavarresta...



Että tällaisia murheita vielä loppumetreille. Toivotaan, että huomennakin on kaikki vielä hyvin. Taas yksi esimerkki siitä, miten pieni ihminen on kaiken keskellä ja miten ei todellakaan voi vaikuttaa siihen, mitä tuleman pitää. Sitä vain on joskus väärässä paikassa väärään aikaan, muuta ei tarvita.



Kanelisokeri 38+5

On näköjään ollut keskustelua ehkäisystä. Mulla oli ihan aluks pillerit, mutta ne pisti käytännössä mut ihan sekasin - kauhia ahistus ja paha olla koko ajan. Sitten oli nuo monen suosittelemat laastarit ja mulle ne oli kans hyvä juttu. Mielialat tasottui kummasti ja helpompi oli muistaa tuo kerran viikossa vaihtaminen. Itse pidin laastaria aina ihan alavatsalla - siinä ei hiertynyt mihinkään ja pysy hyvin paikoillaan. Sopiva paikka myös uikkareita ajatellen, kun tarpeeksi alas sen laittoi, niin jäi hyvin bikinien alaosan peittoon. Vaihdoin vaan aina puolta, ettei iho liikaa haudu aina samasta kohtaa. Hintakaan ei päätä huimannut, oli vaan pikkasen kalliimmat kuin pillerit. Tarkkaa hintaa en nyt kyllä saa päähäni.



En oo vielä ihan varma, haluanko edelleen käyttää laastareita. Todennäkösesti päädyn siihen...

Kanelisokeri, järkyttävä tapahtuma sinulla :( Onneksi kaikki on kunnossa, kyllä varmaan pelästyit kovasti! Toivotaan, että kaikki on hyvin siellä masussa vieläkin.



Ehkäisystä: meillä on ollut käytössä kondomit jo monta vuotta, pillereitä en suostu enää ottamaan niiden sivuvaikutusten takia. Kai me jatketaan kortsulinjalla, tosin kierrukkakin on harkinnassa. Mutta vain sellainen, jossa hormonit säteilevät vain sinne alaosastoon, ei yläpäähän asti ;)



Tänään kävelin monta tuntia kaupungilla ja on se raskasta. Eipä silti juuri ole supistellut tai mitään muutakaan. Ja vauva on nyt taas vaihtanut kylkeä, hikottelee nyt toisella puolella. Milloinkohan se meinaa oikein rauhoittua asentoonsa ja kiinnittyä....Ehkäpä tää ei meinaakaan syntyä lähiaikoina.



Ai niin, joku kyseli, mitä laitoin isyyspakkaukseen, minkä annan miehelleni. Siellä on shampanjapullo, kaksi kylpyankkaa isin ja vauvan yhteisiin hetkiin, rätti, jossa lukee Isin rätti, korvatulpat, huumorikirja vauvan hoidosta, ensitutti ja sitten t-paita ja body, joissa on painatus meidän perheen lempinimestä muodossa Daddy XX ja Baby XX. Saa nähdä, mitä hän tykkää, en ole vieläkään antanut sitä pakettia. Ehkäpä synnytyssupistusten lomassa ;)



Poltsi 37+3

Kyllä pitää sitten sattua loppumetreillä, toivotaan että selvisitte säikähdyksellä ja muutamalla äidin mustelmalla.

Huiii, hurja homma!

Onneksi olette molemmat vielä kunnossa - ruhjeita ja särkyä lukuunottamatta. Itse olisin varmaan niin järkyttynyt etten kotiin olisi päässyt enää laitokselta lähtemään. Nyt vaan pidetään peukkuja että säryt ei kovin pahaksi pääsisi yltymään ja vauvankaan takia ei tarvitsisi loppuodotusta stressata.

Koitahan saada levättyä koettelemuksesta!



Nappula

Varmasti säikäyttää tuollainen kolari.



Mie se vaan kerään tätä aktiviteettiä ympärilleni. Pankista soitettiin, että pitääkin käydä kaksi kertaa siellä, ensin neuvottelemassa laina ja sitten vielä allekirjoittamassa paperit. No, onneks sain heti huomiselle sen lainanneuvotteluajan (ensin se oli maanantaiksi). Mennään sit maanantaina allerkirjoittamaan ne paprut. Että taas toivon, ettei syntyisi huomiseen mennessä. Allekirjoitus on sitten helppo hoitaa jossain vaiheessa, kunhan saa neuvoteltua sen lainan.



Mut arvatkaa vaan onko tänään supistellut ihan koko päivän, onneks ei kipeästi. Mut siis ihan koko ajan on kohtu pinkeänä, kai se vähän ennakoi tulevaa synnytystä. On tässä se hyvä puoli, että päivissä on tehokkuutta. Jos synnytän, niin lainaneuvottelut hoidetaan ens viikolla. Jos taas en synnytä, niin sitten huomenna. Jos se aika olis ollut vasta maanantaille enkä ois synnyttänyt loppuviikosta, niin ois mennyt neljä päivää ihan hukkaan ja stressi ois lisääntynyt. Kello tikittää ja tietyt asiat pitää hoitaa siihen kesäkuun 10.päivään mennessä.



Ehkäisystä: Mie en enää halua pillereitä, mulle tuli niistä aina ikäviä sivuvaikutuksia (vaikka kokeilin tosi montaa merkkiä). Kuparikierukka oli jotain ihan järkyttävää. Meidän lapsiluku jää tähän kahteen, joten haetaan pitkäaikaista ehkäisyä. Koska molemmat ollaan vasta 25v., niin sterilisaatio ei tule kysymykseen. Jäljelle jää siis hormonikierukka. Toivottavasti se sopii mulle. Eiks se maksa jotain 150e?



Tytteli-83, joka ihan täpinöissään odottaa huomista

VArmasti pelästyit suuresti, etkä ollenkaan turhaan. Onneksi ei käynyt pahemmin. Tiedän, että varmaan vieläkin mielikuvitus laukkaa ja keksii kaikenlaista, mitä olisi voinut käydä, tai miten vauva masussa voi. Kaikkea hyvää teille, lepäile nyt ja onneksi pääsit heti tarkastamaan sikiön ja oman kuntosi. Kyllä sitä voi sattua kaikenlaista. Ilmoittelehan huomennakin voinnistasi.



Halauksia lähettää Selma

Huh huh Kanelisokeri! Onneksi ei ilmeisesti sitten loppujenlopuksi hullummin käynyt mutta varmasti tuollainen säikäyttää ja varmasti kipeääkin käy.



En ole jaksanut täällä käydä moneen päivään, kun nuo meidän varsavauvat ovat vieneet kaiken ajan, huomion ja voimat. Onneksi ne virkistyivät niin nopeasti että ovat jo pari päivää pärjänneet ilman 24/7 valvontaa, mutta siltikin niitä pitää vahtia että syövät ja kasvavat, ja emää pitää ruokkia huolella että sillä riittää kahdelle maito jne...



Hevosta kun ei ole tarkoitettu kaksosia tekemään, niin on harvinaista että näinkin isokokoiset ja samankokoiset syntyvät ja vielä pysyvät hengissä. Nyt näillä on ikää 5 vrk. Yleensä toinen kuolee jo kohtuun tai molemmat syntyvät keskosina (koska kohdusta loppuu tila kesken) tai toinen syntyy tosipaljon pienempänä ja heikompana ja kuolee synnyttyään, mutta näillä oli kokoeroa vain 10cm korkeudessa ja muuten ovat hyvännäköisiä ja reippaita ja terveitä, eivätkä edes syntyneet keskosina vaan viikon yliajalla.



Sitten sinne omaan napaan. Omat oireet on jääneet ihan paitsioon. Viikonloppuna liiasta heilumisesta maha oli iltaisin niin kipeä että rupesi jo pelottamaan ettei tämä vaan jo synny, mutta onneksi sukulaisten avulla olen itse saanut levätä ja olo ollut ihan OK. Jalat on kyllä kokoajan turvoksissa ja nuo oikean käden sormet, närästää ja mahaa painaa, mutta nehän kuuluukin asiaan :) verenpaine on ollut melko alhainen.



Vessassa hyppään alvariinsa ja tuntuu että jotain multakin tihkuu lievästi, kun housuissa usein pieni märkä läikkä - valkovuotoa mulla ei ole joten joko rakko päästää läpi tai sitten se on lapsivettä... Sitä ei tule joka päivä välttämättä ollenkaan, mutta huomennahan tuo selviää mikä on tilanne, kun mulla on aikaisin aamulla se synnytystapa-arvio (joka tehdään täällä meilläpäin ilmeisesti kaikille, kuten noita ultriakin saa joka nla-kerralla -> Oulaskangas) . Kaveri jo varoitteli että kipeää kuulemma käy se tunnustelu.



Ei kai mulla muuta, kunhan ilmoittelin missä mennään ja että yhtenä kappaleena ollaan :)



Meidän kaksosvarsat pääsi lehteenkin ja työkaveri oli toiselta kysynyt, joko hän oli kuullut "minun" kaksosista. Toinen oli luullut että itse olen saanut kaksoset ja oli ihan äimänä - kunnes toinen oli tarkentanut että niin siis hevoskaksosista :)



Toinen tamma meillä varsoo juhannuksena, se viedään huomenna mun tädin talliin parin kilometrin päähän, ei mulla riitä voimat näitä kaikkia hoitaa...



Alcatraz 37+5

Kanelisokerilla onkin ollut tapahtumarikas päivä, noin niinku negatiivisessa mielessä. Voimia sekä sinulle että vauvalle, oli varmasti pelottava kokemus. Nyt vaan sitten lepoa.

Nyt ehdin lukea pinon läpi... Onnea synnyttäneille! Pelkään/ toivon että se mullakin olis noin vauhdikasta kuin Auringolla, koska kuulemma minäkin olen tullut ulos vauhdilla. Toisaalta, sisko taas ollut työläs tapaus.



Meillä pelattiin ihan alkuun kumeilla, sitten hankin renkaan ennen kuin saatiin vahinko aikaiseksi, sen kanssa meni OK pari kuukautta, sitten se jostain syystä alkoi tuntua vaikealta (pullasi aina ulos ja haittasi) joten lopulta päätin jättää sen pois, muistaakseni toukokuussa tuli ekat oikeat menkat...



Ensin varottiin kovasti vahinkoa, sitten ei enää niin kovasti, ja sitten ei enää välitetty, ja sitten jo melkein yritettiin... Kunnes sitten syksyllä tärppäsi :) Hassua miten se mieli muuttuu! Mulla oli koko alkuaika semmoinen vaihtelevainen olo, välillä pelotti ja välillä olin onnellinen tärppäyksestä. Oikeastaan sama meno jatkuu yhä mutta olen kuitenkin aika lailla kypsynyt tähän ajatukseen että tätä haluankin ja innolla odotan, mutta on se pelkokin siellä olemassa pärjäämisestä ja osaamisesta ja jaksamisesta, kun on kuitenkin ensimmäinen mulle. Mies VOIS tietysti tukea enempi, mutta se kyllä on joka asiassa tuollainen "huithapeli" ettei stressaa mistään, eikä oikein osaa ajatella että minä stressaan ja tarvisin tukea. Välillä se väläyttää jotain mukavaa ja huomioitsevaa ja kyllä se sitten tuntuu hyvältä - on siellä päässä jotain aivotoimintaakin :) Ja olihan se isyyslomankin varannut ihan omatoimisesti juhannuksesta eteenpäin!!! Tosin mua stressauttaa sekin, että miehen pojat tulee viikon päästä meille ja ovat juhannukseen asti - kuka ne huolehtii, hyvähän se on miehen luvata kun en usko sen käytännössä onnistuvan. Multa menee hermot ja joudun edelleen siivoamaan niitä jälkiä ja kuuntelemaan mekastusta, kun toivoisin että oltais saatu olla vauvan kanssa kahdestaan ja hiljaisuudessa... VOIHAN tässä niin käydä että yli menee. Jos ei käy, luulen että pakotan miehen laittaan pojat vaikka vanhemmillensa tai exän siskolle joka asuu lähellä, koska mun hermo ei kyllä kestä jos pojat ei osaa sitten käyttäytyä.



Tästä pikku lisäysviestistä taisi tulla yhtä pitkä kuin ekastakin :)

Kanelisokerilla ollut kauhun hetkiä, huih!! Toivottavasti ei oo kauheet säryt ja pystyt lepäileen. Virtuaalihalit sinne! Itsekin varmaan oisin ollut huolesta soikeena tollasessa tilanteessa. Eipä paljon tarvii niin itku tulee, ollut jotenkin herkässä tilassa jo jonkin aikaa (n.9kk =) Tiedä millasena hormonimyrskynä puhkeaa sitten synnytyksen jälkeen.



Ehkäsy asiaa täälläkin mietitty, kokeillut joskus laastaria muttei kyl sopinut mulle ollenkaan. Herkkä hipiä kun on niin laastarin kohdalla tuli aina näppyä ja uidessa ja suihkussa tuppas aina irtoileen, hermot vaan meni. Pillereiden sivuvaikutusten takia en niitä halua. Nuva rengasta monet kehuneet tai kierukka ois vaihtoehtoja.



Yöt menneet hyvin, uni maistuu. Pitkiä kävelylenkkejä tehty, vähän supistellut vaan. Tein tänään huippuhyvää kasvislasagnee, nam! Pientä pakotusta alapäässä ihan kun kaveri tunkis päätään siellä alemmas ja alemmas..



Kyselyjä on tullut ainakin mulle, että vieläkö sitä ollaan yhdessä koossa... ihan kiva että perhe ja ystävät mutta tosiaan että naapurit lenkkisaunassakin sunnuntaina olivat ajatelleen etten enää tuu.. Sisko ajattelee joka kerta ku soitan että no nyt se on lähössä synnärille. Ensisanoiksi äitillekin sanoin että joo ei oo syntynyt, siellä kun jännätään joka päivä että joskos tänään..? Tuntuu että kaupan kassakin kattoo että no oishan jo aika mahan koon perusteella olla synnärillä eikä kaupan kassajonossa mut minkäs teet, syntyy sitten kun syntyy...



Kai kesänuput odottelee niitä kesähelteitä ettei ihan niin kova shokki ole tulla tähän kylmään maailmaan. Jospa viikonloppuna lisää vauva-uutisia...



-Zurite 39+3

Hurjaa Kanelisokeri. Hyvä, että kaikki on kunnossa ja toivottavasti loppuraskaus menee hyvin. Hyvää vointia ja toipumista teille molemmille ennen h-hetkeä joka onkin teillä jo aika pian.



Oletteko huomanneet, että kesänuppujen juttuja käy lukemassa aika valtava määrä ihmisiä?



Mies tuli sitten kotiin. Ei tuosta kyllä vielä paljon iloa ole ollut. Söi, nukahti sohvalle ja lähti pelaamaan sulkapalloa.



Miehen sisko oli lähettänyt Mauri Kunnaksen vauvakirjan. Aloin täyttämään siitä sukupuuta ja kohtia jotka voi täyttää jo etukäteen.



mapemaukka