pieniä ärsyttäviä asioita (miehessä)

Kiitos aloittajalle. Olen nauranut itseni kippuraan. Kaikkiko te seurustelette minun mieheni kanssa!?! :D Ja nro: 30, vedit kyllä pohjat! :D (ihan pelkällä huumorilla siis).



Lisään tähän vielä, että itse olen saanut kitkettyä aika paljon pois, hyvillä perusteluilla ja rakentavilla keskusteluilla. Tiedän, että tämä ei onnistu kaikkien kanssa, joten ei tarvitse edes kertoa. Mieheni kai on kuitenkin pohjimmiltaan sellainen, että haluaa miellyttää ja oppia. Tämä edellyttää sitä, että kun mies reklamoi jostain minun tavasta, niin se pitää muuttaa ellei keksi parempaa perustelua kuin hän (mielikuvitus kehiin). Minä olen todella siististä perheestä ja mieheni taas niin hälläväliä -perheestä kuin olla voi. Yhteen muutettuamme useat illat keskusteltiin siitä, mikä on jalkapyyhe (suihkun jälkeen) ja mihin/miksi sitä käytetään. Myös, mikä on keittiön pöytäluudun merkitys - keskustelu käytiin aika monesti. 7 vuoden jälkeen pyyhkii keittiön pöydän lähes joka kerta (vaikka luutu jääkin sen jälkeen pesemättä ja puristamatta). Lähtö tilanne oli "mikä vi*un merkitys sillä on" ja "ei meillä koskaan pyyhitty pöytää ja hyvin meni" ja "pitääkö sitä luutua niinku rystyset valkosena puristaa", kun kerroin että kastelemisen jälkeen siitä pitää puristaa pois ylimmäräinen vesi. Pöydät oli ihan märkänä, jos mies oli pyyhkiny kehoituksen jälkeen. Tsemppiä kaikille. :D



N25

ettei se osallistu riittävästi kodin- ja lastenhoitoon. Nyt oon sitten vuosien "kouluttamisen" jälkeen huomannut, että miehestä on tullut todella kuin toinen äiti taloon! Ja vielä nalkuttava sellainen!

Muutama vuosi takaperin tuskin tiesi missä meidän imuria säilytetään, mutta eilen illalla tilanne oli tämä: minä istun sohvalla kuuntelemassa miten se kulkee imurin kanssa huoneesta toiseen ja nalkuttaa lapsille "Kenenkäs vaatteet täällä lojuu? Mähän sanoin, että kerätkää nää lelunne pois!"

Teki mieli korkata kalja siinä sohvalla, että edes joku täyttäis sen puuttuvan miehisen roolin tässä perheessä.

Kaiken huippu (ja tälle repesin ihan ääneen) oli, kun yks päivä grillattiin ja mies niuhotti 5-vuotiaalle, että "Älä nyt hyvä ihme laske sitä makkaraa siihen pöytäliinalle, kun jää rasvainen jälki!"

Ihan kuin asuisin äitini kanssa...

imurois, en enää ikinä valittais mistään häneen liittyvästä ;)

oikein tosi kiva. Mutta ärsyttää se, että kun hän syö, siitä kuuluu kova ääni. Hän laittaa lusikan väärin päin suuhun. Hän kehuu mua liikaa. Hän ei juttele ikinä vakavista aisioista pitkään, vaan juttelee lähinnä autoista, musiikista, työstä jne. Hän jättää roskat rikkalapioon eikä pane niitä roskiin. Hän ripustelee vaatteitaan tuolin selkämyksille ympäri taloa eikä vie niitä pyykkiin. Arvelen, että nää viat on kuitenkin aika pieniä ja mun tehtäväni on kasvaa aikuiseksi ja ajatella niitä asioita, mitä hänessä ihailen.

Jos mä arvailen mikä minussa mahtaa ärsyttää mun miestäni, se on oikeasti vain arvailua.

jättää joka aamu kahvikupin olohuoneeseen ja murolautasen pöydälle, jättää välillä paskaisia sukkia ympäriinsä ja kun syö sipsejä tai maissilastuja, kuuluu ihan älyttömän kova ääni. niin pieniä juttuja silti etten jaksa niistä naputtaa. ihana mies! :)

syön joskus valkosipulia ja raakaa sipulia, niin pahanhajuinen hengitykseni ärsyttää häntä. Jätän kaapinovia auki. Sanon usein matkattuamme jo jonkin aikaa, että "jäiköhän silitysrauta päälle". Huudan kovaa kun suutun enkä anna hänelle suunvuoroa. Hätäilen jos olemme myöhässä ja syyllistän miestä. Soittelen hänelle, jos eksyn matkalla jonnekin ja kiukuttelen hänelle siitä.

Niinkuin muka oikeasti pitäisikään. Omapa on asiani millä ajelen.

Olen ihan bimbo kun sellaisesta haaveilenkaan.

Odotan että pihaan ilmestyisi 4-5 -ovinen auto (miel. farmari) jossa olisi turvavyöt takanakin.

Mutta kun ei. Ei ole itselläni sellaiseen varaa ja miestä ei kiinnosta.

Helppohan se on kun itse ajaa -08 autolla ja minä -80 jesaripommilla.

Lokakuussa menee leima vanhaksi ja osia ei saa. Ärsytää. Turha edes viedä katsastukseen.

ainakin jäiden rouskuttelu =), ajoittaiset mustasukkaisuuspuuskat (joihin ei olisi aihetta) ja se että unohdan kertoa jotain oleellisia asioita hänelle, ja sitten oletan että hän kuitenkin tietää ne. Esim. siis että olen sopinut menosta johon tarvitsen meidän yhteistä autoa...

Siis ihan joka puolella meidän taloa! Ja siis ihan niinkuin oma äitinsäkin....!!:)

kylppärissä ja huuhtoo palaset viemäriin! Kotona opittu toimintatapa...

kylppärissä ja huuhtoo palaset viemäriin! Kotona opittu toimintatapa...

Mun mielestä tää on kaikista järkevintä, missä sä leikkaat kyntes?

ja palaset menee roskiin. Mun mielestä viemäriin ei kuulu kynnenpalaset...

Mun mies on hidas lähtemään esim. kauppaan. Ärsyttää kun laitan itseni ja lapset valmiiksi ja silti vielä joudutaan odottelemaan miestä. Toinen mikä ärsyttää on vaatteitten jättäminen just siihen missä ne on riisuttu, samoin hän jättää tyhjät jogurttipurkit kansi kauniisti taiteltuna purkin sisällä... Muuten ihana mies, joka tekee paljon kotitöitä ja arvostaa perhe-elämää.

ja palaset menee roskiin. Mun mielestä viemäriin ei kuulu kynnenpalaset...

mutta mitäs jos vaikka roskapussi kaatuu, viemärissä ne on sentään varmasti tuhoutuneet.

jättää kaapinovet auki. Aina ja poikkeuksetta. Kun kiettiössä on auki kahvinpurukaappi, mukikaappi ja leipäkaappi, ja pöydällä sulamassa voimariini, niin eipä ole vaikea arvata mitä on tehnyt.

ei siivoa koskaan jälkiään. Riisuu vaatteetkin siihen paikkaan missä ne todellakin päältään pois otti ja jättää siihen. Aarg...



On tietävinään aina kaiken kaikesta!

Ihanaa, nyt voisin, jos malttaisin jättää vuodatukseni väliin. Oma mieheni onkin jo melkein kuvailtu. Tää kolmosen on paras >> Hän ei juttele ikinä vakavista aisioista pitkään, vaan juttelee lähinnä autoista, musiikista, työstä jne. >>> Mutta muutaman viime päivän saldo on pakko purkaa jonnekin:

-lähtee nukkumaan eikä katso lapsia viimeiseksi, jos katsoo kaikki on hyvin, jos 2 vuotias nukkuu kahdeksan kuvakirjaa allaan

-kun lapsi sanoo 6 tai 20 kertaa isi, mies ei vastaa yhtään mitään, oli kuulema ajatuksissaan

-kun pohdin pitäisikö tehdä iltapalaa/ruokaa, mies pohtii mulla ei oo nälkä. Joskus lisään, ajttelinkin koko perhettä, lapsia...

-rouskuttelee kaapista itse kaikki hedelmät eikä anna lapsille

-sanoo lapsille lähinnä älä tee sitä ei tätä jne ei koskaan MITÄ saa tehdä

-ihastelee ja hellittelee minua monella tavalla, mutta haluaisin, että sanoisi vaan sun kanssa on hyvä olla, mukava kun saadaan olla yhdessä

-jos yritän vähänkään syvällisempää puhua, pistää vitsiksi tai ei vaan sano mitään

-sohva ja jenkkisarjat ovat parasta mitä tietää ilmeisesti

Pöydillä ei ole mitään, mutta jokainen kaappi ja laatikko, mappi ja muu. Tavarat ovat missä sattuu. Yhdessä laatikossa on kaikkea ruuveista, työkaluihin, omenanraatoihin, kuitteihin, karkkipapereita, tavaroiden rikkimenneitä osia, postikortteja, valokuvia, ehjiä ja rikkinäisiä kyniä, kaikkea roinaa.

Enkä todella vaadi liikaa, kun kahdesti vuodessa pyydän laittamaan työpöytänsä kotona järjestykseen. Ensin kun olen sen kuuluisat "sata" kertaa sanonut siivoamisesta, niin lopulta tekee sen, ja koko ajan valittaa, kun pitää mukamas niin kamalasti siivota. Ja mun tekis joka kerran mieli vetää sitä turpaan.



Ja kun tullaan kotiin jostain kylästä tai muusta päiväretkeltä, niin mies marssii aina ensimmäisenä sisälle, heittää takin naulaan ja häipyy vaihtamaan kotivaatteita tai tekemään muuta mukavaa. Minä hikoilen lasten kanssa eteisessä, kun eivät vielä osaa täysin riisua itse, kengät jumittavat jalassa tai ainakaan takkeja eivät muista laittaa naulaan, jos en ole muistuttamassa. Kun päästään lasten kanssa sisemmälle, niin ukko istuu jo valmiin leivän kanssa keittiössä, eikä sillä oo tullut mieleenkään, että vois huolehtia jostain muistakin kuin itsestään, että nälkä ja väsy se on muillakin.