Uskonnottomien bussikampanja Helsingissä, mitä mieltä?

turhan murehtimisen muotoja on tämä "miksi minua rangaistaan" -murehtiminen, jos elämässä sattuu jotain ikävää. Että onko tämä nyt Jumalan rangaistus? Olenko tehnyt jotain väärää? Ja ennen kaikkea "mikä on tämän merkitys"? Jos vaikka jokin läheinen sairastuu tms. Näin ateistina jotenkin säälittää tuo. Siihen tuhlautuu ihan turhaa energiaa, jonka voisi käyttää jotenkin toisin. Minusta ateistina on vapauttavaa, ettei esim. omiin kärsimyksiini elämässä ole tarvinnut liittää mitään merkityksiä mitä niillä ei ole. Joillakin ihmisillä on yksinkertaisesti huono tuuri joissain asioissa.

toiset ihmiset uskovat. En tiedä, ketä tarkoitat "tosi isosti uskovilla", mutta kuvauksesi ei kyllä kata kaikkia maailman uskonnollisia ihmisiä.

Hieno juttu, etteivät lapsesi joudu "elämään pelon keskellä". Olisiko sinulle mahdollista ajatella, että on olemassa myös uskonnollisia perheitä, joissa lasten ei tarvitse elää pelon keskellä?

Stereotypisointi on monella tavalla helpottavaa: kun niputtaa sopivasti asiat, ihmiset ja ilmiöt yhteen, vapautuu pohtimasta elämän monimuotoisuutta ja vaihtoehtoisten ajattelumallien runsautta.

Miksi vain uskovat puhuvat pahasta Koska olette kuulleet ateistista joka haluaa pelotella kaikella pahalla. Helvettiin joudut saatana vie sinut..... miksi vain tosi isosti uskovat puhuvat pahasta kaikki johtaa pahaan ei koskaan mitään hyvää. Johtuuko se vain pelosta vai mistä. Tässä syy miksi itse en usko eikä lapseni kuulu kirkkoon en halua, että he joutuvat elämään pelon keskellä.

kannattaa pyrkiä siihen itse. On perhe uskonnollinen tai uskonnoton, on lapsille etua, jos he saavat elää kiihkottomassa ilmapiirissä. Ahdasmielinen uskonnollisuuden vastustaminen ja uskonnollisuuden pelkästään pahana näkeminen on kasvatusriski: omat lapset voivat mennä ääripäähän: kapeaan ja tiukkaan uskonnollisuuteen. Jos asioita voidaan tarkastella uteliaana, kysellen ja pohtien, antaa se paremmat edellytykset tehdä omia ratkaisuja.

Mielestäni kampanja on oikeutettu.Monet uskonnot kampanjoivat enempi vähempi näkyvästi.Joihinkin kuuluu myös kotirauhan häiritseminen- niin minä koen sen kun tullaan aamuvarhaisella rimputtelemaan ovikelloa ja aletaan höpistä ties mistä. Uskovaistenhan pitäisi olla suvaitsevaisia? tuntuvat olevan niitä tiukkapipoisempia kaduntallaajia. Mekään emme kuulu kirkkoon.Lapset saavat vanhempina itse katsoa mihinkä uskovat- sitten kun ymmärtävät näistä asioista paremmin. Elä ja anna toistan elää- miksi se on niin vaikeaa?

kyllä mielestäni monet ihmiset ovat "tyhmiä" siinä mielessä, että eivät jotenkin kykene itsenäiseen ajatteluun, vaan menevät massan mukana ja toteuttavat heille opetettuja oppeja niitä sen enempää miettimättä tai kyseenalaistamatta (no, heille saattaa olla sekin opetettu, että ei edes saa kyseenalaistaa mitään...).



En juuri nyt muista esimerkkiä, mutta kyllä on joskus tullut surullinen olo, kun on tajunnut, kuinka "tähän ja tähänkin asiaan" on tungettu aimo annos uskontoa sekaan, vaikka asian voisi selittää ihan neutraalistikin. Siellä sun täällä vilahtelee (kristin)uskoon liittyviä ajatuksia tms. ja eivät ihmiset sitä mieti sen enempää. Monilla on esim. tapana sokeasti luottaa johonkin tiettyyn mediaan.



Se, että sinä osaat ajatella omilla aivoillasi, ei tarkoita että muutkin osaavat... Ei ole väärin puhua uskonnoista, mutta kun uskonasioita kerrotaan totuutena, eikä vaivauduta edes mainitsemaan, että tässä puhutaan nyt oikeasti vaan uskonasioista, eikä faktoista, niin se on väärin.

että toisten uskoa loukkaa tai horjuttaa vahvasti pala teipattua tekstiä. Lisäksi näiden bussikuskien pitäisi ottaa duuni duunina ja uskonto uskontona. Muuten tämä kampanja ei herätä mitään tuntemuksia suuntaan tai toiseen.



Terveisin agnostikko

ajattelemaan järjellä ja tekemään tästä ainoasta elämästään niin hyvän kuin mahdollista.

on tietysti helppo esittää mielipiteitä, miten toinen ihminen ajattelee väärin. Hienoa, jos sinä selviydyt elämän koettelemuksista toteamalla, että "joillakin ihmisillä on yksinkertaisesti huono tuuri joissain asioissa". Toisille ihmisille tämä ei riitä, vaan he etsivät syvempää ymmärrystä ja merkitystä. Minusta on luonnollista, että ihminen miettii syyn ja seurauksen kysymyksiä kärsimyksen äärellä. Vastaukset voivat olla uskonnollisia tai uskonnottomia.

Yleisimpiä uskonnollisuuteen liittyviä turhan murehtimisen muotoja on tämä "miksi minua rangaistaan" -murehtiminen, jos elämässä sattuu jotain ikävää. Että onko tämä nyt Jumalan rangaistus? Olenko tehnyt jotain väärää? Ja ennen kaikkea "mikä on tämän merkitys"? Jos vaikka jokin läheinen sairastuu tms. Näin ateistina jotenkin säälittää tuo. Siihen tuhlautuu ihan turhaa energiaa, jonka voisi käyttää jotenkin toisin. Minusta ateistina on vapauttavaa, ettei esim. omiin kärsimyksiini elämässä ole tarvinnut liittää mitään merkityksiä mitä niillä ei ole. Joillakin ihmisillä on yksinkertaisesti huono tuuri joissain asioissa.

Oletko mennyt naimisiin tai hankkinut (saanut) lapsia "järkisyillä"? Lohdutatko surevaa "järjen äänellä"? Pystytkö luottamaan toiseen ihmiseen, vaikka et voi todistaa hänen sanomaansa todeksi?

Olen samaa mieltä siinä, että kannattaa yrittää tehdä elämästään niin hyvä kuin mahdollista - riippumatta niiden lukumäärästä.

Tosi hyvä kampanja. Ihmisten olis syytä opetella ajattelemaan järjellä ja tekemään tästä ainoasta elämästään niin hyvän kuin mahdollista.

onToisille ihmisille tämä ei riitä, vaan he etsivät syvempää ymmärrystä ja merkitystä. Minusta on luonnollista, että ihminen miettii syyn ja seurauksen kysymyksiä kärsimyksen äärellä.

Jos tapahtuu jotain kamalaa, niin minusta toimiva tapa päästä siitä yli on ottaa vastaan (alkujärkytyksen jne.) jälkeen surun ja epätoivon tunteet sellaisenaan. Käydä läpi voimattomuus ja viha ja epätoivo ja kaikki mahdolliset, lopulta päätyen suruun ja hyväksymiseen. Silloin kun prosessiin otetaan uskonto mukaan, siirrytään josittelun ja turhien kysymysten ja turhan syyllisyyden äärelle. Jos olisin sellainen tai tällainen tai olisin tehnyt niin tai näin, ehkä Jumala...

Onko tarkoitus testata sananvapautta vai mitä...

ole vain uskontojen syytä. Olisi todella mukavaa, jos aina syyllinen olisi uskonnot, mutta näin yksinkertainen ei ihminen eikä maailma ole.

Onko mahdotonta ajatella, että "uskonnon aivopesusta vapautusta tietämättään kaipaavat ihmiset" haluavat olla uskonnollisilla, kukin tavallaan? Uskonnollisuutta on monenlaista; onko missiona kitkeä se kaikki pois?

Jos olet huolestunut ihmisten medialukutaidosta tai lähdekriittisyyden puolesta, kannattaisi energia suunnata siihen. Mediassa on paljon muutakin epärakentavaa kuin "tuputettu uskonnollisuus", näetkö sitä?

"Se, että sinä osaat ajatella omilla aivoillasi, ei tarkoita että muutkin osaavat... " Tämä väitteesi paljastaa ihmiskäsitystemme erot. Minä kunnioitan jokaisen ihmisen kykyä omaan ajatteluun. En ajattele, että ihmiset ovat "käännyttettäviä kohteita", joihin uppoaa mikä tahansa ismi tai dogmi, kunhan vain riittävästi tiedotetaan tai valistetaan.

kyllä mielestäni monet ihmiset ovat "tyhmiä" siinä mielessä, että eivät jotenkin kykene itsenäiseen ajatteluun, vaan menevät massan mukana ja toteuttavat heille opetettuja oppeja niitä sen enempää miettimättä tai kyseenalaistamatta (no, heille saattaa olla sekin opetettu, että ei edes saa kyseenalaistaa mitään...). En juuri nyt muista esimerkkiä, mutta kyllä on joskus tullut surullinen olo, kun on tajunnut, kuinka "tähän ja tähänkin asiaan" on tungettu aimo annos uskontoa sekaan, vaikka asian voisi selittää ihan neutraalistikin. Siellä sun täällä vilahtelee (kristin)uskoon liittyviä ajatuksia tms. ja eivät ihmiset sitä mieti sen enempää. Monilla on esim. tapana sokeasti luottaa johonkin tiettyyn mediaan. Se, että sinä osaat ajatella omilla aivoillasi, ei tarkoita että muutkin osaavat... Ei ole väärin puhua uskonnoista, mutta kun uskonasioita kerrotaan totuutena, eikä vaivauduta edes mainitsemaan, että tässä puhutaan nyt oikeasti vaan uskonasioista, eikä faktoista, niin se on väärin.

peräkkäin pienillä ikäeroilla sen jälkeen kun koulut on käyty ja työelämässä oltu pari vuotta. Lohdutan surevaa, mutta en sanomalla että enkelit ohjaa tai että kaikki on määrätty ennalta tai että tapaatte sitten taivaassa. Kuolema kuuluu elämään eikä sitä tarvitse mystifioida. Henkimaailman hommat ovat satuja.

Oletko mennyt naimisiin tai hankkinut (saanut) lapsia "järkisyillä"? Lohdutatko surevaa "järjen äänellä"? Pystytkö luottamaan toiseen ihmiseen, vaikka et voi todistaa hänen sanomaansa todeksi?

Olen samaa mieltä siinä, että kannattaa yrittää tehdä elämästään niin hyvä kuin mahdollista - riippumatta niiden lukumäärästä.

Tosi hyvä kampanja. Ihmisten olis syytä opetella ajattelemaan järjellä ja tekemään tästä ainoasta elämästään niin hyvän kuin mahdollista.

joita kuvailet (ja joiden vääränlainen suhtautuminen kärsimykseen ärsyttää) vai rakennatko mielessäsi "uskonnollisen ihmisen prototyyppiä", jonka väität olevan sellainen kuin hän mielessäsi on?

Suruprosessi voi jäädä syystä tai toisesta junnaamaan paikoilleen, on ihminen uskonnolllinen tai ei. Siinä voivat läheiset ihmiset tai ammattiauttajat auttaa surijaa elämässä eteenpäin. Onnistunut suruprosessi ei ole kuitenkaan automaattisesti sitä, että ihminen tajuaa, ettei Jumalaa ole. Pääasia kai lienee, että ihminen pääsee tasapainoon ja löytää mielen ja voiman jatkaa elämäänsä eteenpäin - jälleen kerran: uskonnon tukemana tai ilman sitä.

Bussikampanjan tarkoitus oli kaiketi herättää keskustelua. Se on hyvä, mutta väkisin väännetty vastakkainasettelu on turhaa.

onToisille ihmisille tämä ei riitä, vaan he etsivät syvempää ymmärrystä ja merkitystä. Minusta on luonnollista, että ihminen miettii syyn ja seurauksen kysymyksiä kärsimyksen äärellä.

No juu, mutta minusta silä ei oikein ole lisäarvoa Jos tapahtuu jotain kamalaa, niin minusta toimiva tapa päästä siitä yli on ottaa vastaan (alkujärkytyksen jne.) jälkeen surun ja epätoivon tunteet sellaisenaan. Käydä läpi voimattomuus ja viha ja epätoivo ja kaikki mahdolliset, lopulta päätyen suruun ja hyväksymiseen. Silloin kun prosessiin otetaan uskonto mukaan, siirrytään josittelun ja turhien kysymysten ja turhan syyllisyyden äärelle. Jos olisin sellainen tai tällainen tai olisin tehnyt niin tai näin, ehkä Jumala...

Mutta sitä ihmettelen, miten joku kieltäytyy ajamasta sellaista autoa, jossa ko. tarrat ovat. Miksi nyt? Varmaan joku punaniskavasemmistolainen on ajanut bussia, jossa esim. Ville Itälän mainos. Miksei kukaan sillon älähtänyt? Valitseeko ihmiset taksinkin mainosten perusteella???

Pelkillä järkisyillä? Itse jos olisin käyttänyt pelkkiä järkisyitä, olisi lapset jääneet syntymättä. Ei kukaan takaa, että lasten kanssa eläminen tuo elämään syvyyttä ja tarkoitusta tai lapset antavat enemmän kuin ottavat. On faktaa, että lapset vievät voimavaroja, vähentävät muuhun puuhailuun käytettävää aikaa, lohkaisevat kiitettävän osan shoppailubudjetista jne. Vai onko lasten saaminen vain plus-miinus-vaakakuppi -pohdintaa ja järkeä käyttäen lasketaan, kumpaan ratkaisuun päätyy.

Toivottavasti et lohduta uskonnollista ihmistä, jota on kohdannut kärsimys sanomalla, että "henkimaailman hommat ovat satuja". Hienotunteisuus on tärkeä hyve totuudellisuuteen pyrkiessäkin.

Olen hankkinut/tehnyt/saanut lapsia järkisyillä eli peräkkäin pienillä ikäeroilla sen jälkeen kun koulut on käyty ja työelämässä oltu pari vuotta. Lohdutan surevaa, mutta en sanomalla että enkelit ohjaa tai että kaikki on määrätty ennalta tai että tapaatte sitten taivaassa. Kuolema kuuluu elämään eikä sitä tarvitse mystifioida. Henkimaailman hommat ovat satuja.

Oletko mennyt naimisiin tai hankkinut (saanut) lapsia "järkisyillä"? Lohdutatko surevaa "järjen äänellä"? Pystytkö luottamaan toiseen ihmiseen, vaikka et voi todistaa hänen sanomaansa todeksi? Olen samaa mieltä siinä, että kannattaa yrittää tehdä elämästään niin hyvä kuin mahdollista - riippumatta niiden lukumäärästä.

Tosi hyvä kampanja. Ihmisten olis syytä opetella ajattelemaan järjellä ja tekemään tästä ainoasta elämästään niin hyvän kuin mahdollista.

että uskovat ei ajattele omilla aivoillaan tai että ovat aivopestyjä. Uskoviakin on erilaisia.



Ja toikin, että jos joku sairastuu, niin että kaikki uskovat olisivat voivottelemassa, että apua, Jumala rankaisee jostakin tai että pitäisi heti olla rukoilemassa, että Jumala paranna..



Ääripäitä on jokaisessa elämänkatsomuksessa. Itse olen onneksi löytänyt oman kultaisen keskitieni ajattelevana uskovana.

syventää ihmisten tarvetta kaivautua bunkkereihinsa ja heitellä herjoja puolin tai toisin. Jos joku asia loukkaa itseä, siihen voi reagoida rakentavamminkin kuin keksiä vastailkeilyä.

Niin, minua uskonnottomana loukkaa erilaiset "Jesse lohduttaa" yms mainokset. Minä kun saan lohtua muualta kuin taikauskosta, ja on loukkaavaa, että maailmankatsomustani väitetään vääräksi.

että hän nimen omaan lohduttaa ilman lorupuheita. Se että ei usko taivaisiin ei tee ihmisestä tunteetonta tai törkymöykkyä. Aika syntyä, aika kuolla, kuolleita kaivataan, luonnollista... Pitäiskö lasten haluamisellakin olla joku jumalallinen tarkoitus? Sehän on kivaa että on omaa perhettä.

Mutta miksi olet alunperin halunnut lapsia? Pelkillä järkisyillä? Itse jos olisin käyttänyt pelkkiä järkisyitä, olisi lapset jääneet syntymättä. Ei kukaan takaa, että lasten kanssa eläminen tuo elämään syvyyttä ja tarkoitusta tai lapset antavat enemmän kuin ottavat. On faktaa, että lapset vievät voimavaroja, vähentävät muuhun puuhailuun käytettävää aikaa, lohkaisevat kiitettävän osan shoppailubudjetista jne. Vai onko lasten saaminen vain plus-miinus-vaakakuppi -pohdintaa ja järkeä käyttäen lasketaan, kumpaan ratkaisuun päätyy.

Toivottavasti et lohduta uskonnollista ihmistä, jota on kohdannut kärsimys sanomalla, että "henkimaailman hommat ovat satuja". Hienotunteisuus on tärkeä hyve totuudellisuuteen pyrkiessäkin.

Olen hankkinut/tehnyt/saanut lapsia järkisyillä eli peräkkäin pienillä ikäeroilla sen jälkeen kun koulut on käyty ja työelämässä oltu pari vuotta. Lohdutan surevaa, mutta en sanomalla että enkelit ohjaa tai että kaikki on määrätty ennalta tai että tapaatte sitten taivaassa. Kuolema kuuluu elämään eikä sitä tarvitse mystifioida. Henkimaailman hommat ovat satuja.

Oletko mennyt naimisiin tai hankkinut (saanut) lapsia "järkisyillä"? Lohdutatko surevaa "järjen äänellä"? Pystytkö luottamaan toiseen ihmiseen, vaikka et voi todistaa hänen sanomaansa todeksi? Olen samaa mieltä siinä, että kannattaa yrittää tehdä elämästään niin hyvä kuin mahdollista - riippumatta niiden lukumäärästä.

Tosi hyvä kampanja. Ihmisten olis syytä opetella ajattelemaan järjellä ja tekemään tästä ainoasta elämästään niin hyvän kuin mahdollista.

joita kuvailet (ja joiden vääränlainen suhtautuminen kärsimykseen ärsyttää) vai rakennatko mielessäsi "uskonnollisen ihmisen prototyyppiä", jonka väität olevan sellainen kuin hän mielessäsi on?

Olen tullut siihen tulokseen, että uskovainen ihminen katsoo olevansa (uskonsa takia?) jotenkin suojassa kärsimykseltä ja vastoinkäymisiltä. Jeesus rakastaa ja suojelee ja niin edelleen. Sitten jos jotain tapahtuukin, alkaa mahdoton huopaus, että miksi juuri minä, mikä merkitys, miksi miksi. Itselläni on ollut elämässä yhtä pahoja juttuja, mutta eipä ole koskaan tullut mieleen kysyä että miksi juuri minä. Olen ajatellut että miksen juuri minä. Jokuhan se aina on.

on tarpeen testata, että toimiiko sananvapaus kaikkiin suuntiin, vai onko joillain oikeuksia enemmän kuin muilla.

Minusta on surullista, jos mainoskampanja

syventää ihmisten tarvetta kaivautua bunkkereihinsa ja heitellä herjoja puolin tai toisin. Jos joku asia loukkaa itseä, siihen voi reagoida rakentavamminkin kuin keksiä vastailkeilyä.

Niin, minua uskonnottomana loukkaa erilaiset "Jesse lohduttaa" yms mainokset. Minä kun saan lohtua muualta kuin taikauskosta, ja on loukkaavaa, että maailmankatsomustani väitetään vääräksi.